En ymmärrä eronneita vanhempia, jotka lapsien
ollessa pieniä hankkiutuvat uusiin parisuhteisiin, ja kumppani jopa muuttaa yhteen perheen kanssa. Jotenkin niin sairasta. Jos eroaisin, en todellakaan ottaisi mitään lapsille puolituntematonta miestä asumaan kotiimme. Luulisi, että varhaisteini/teinityttöjen tai murrosikäisten poikien olisi vaikeaa suhtautua kotona olevaan uuteen mieheen. Miten voi turvallisesti kapinoida kotona tai hakea lohtua, kun siellä on vieras aikuinen, jolla ei ole valmista kiintymyssuhdetta lapseen.
Kommentit (24)
Ja vieraalla miehellä tarkoitan sitä, etten itsekään olisi kovin vapautunut omassa kodissani, jos esim. appiukkoni tai äitini serkku asuisi meillä. ap
Ap ei varmaan ymmärrä montaa muutakaan asiaa.
Eipä mulla muuta, hyvää sunnuntaita kaikille.
Näitä on helppo arvostella niin kauan kuin itse ei ole eronnut. Viisastelijoita löytyy! Jokainen keskittyköön omaan parisuhteeseensa.
No, esim. itseäni ainakin mietityttäisivät seuraavat asiat: lapsi kiintyy, riitainen ero tulee - näkeekö lapsi enää koskaan tätä ahh niin turvallista isäpuoltaan? Voiko perheeseen tullut uusi aikuinen koskaan olla yhtä sitoutunut lapsiin kuin oikea isä (jaksaa kuunnella teini-ikää, kiukutteluja, sitä ettei ole aikaa kuin pienille lapsille)? Eikö arveluta, jos on esim. kaksi teini-ikäistä tyttöä, tuoda neljä-viisikymppinen mies heidän kanssaan saman katon alle; vaikkei mikään pedofiili olisikaan, kyseessä ei ole näiden nuorten naisten isä ja lähtökohta on mielestäni aika erikoinen, esim. nuorille tärkeä intimiteetti. Kiva käydä suihkussa ja wc.ssä omassa kodissaan, kun siellä on vieras mies. ap