Kuinka voisin saada narsistin(?) puhumaan totta pettämisestä?

Tiedät jo ettei häneen voi luottaa, et sä sillä totuudella tee mitään. Älä anna hänelle valtaa määritellä millainen olo sulla on. Totuuden kertominen olisi reilua mutta mies ei ole reilu eikä tule olemaankaan, hyväksy se ja jatka elämääsi ilman miestä.

Lisään vielä että käytin sanaa mies vaikka tekstissäsi et sukupuolta esille tuonutkaan, no sillä ei väliä pätee oli puolisosi mitä tahansa.

Miksi vaadit häntä tilille. Jos sinua ei liitto miellytä ja toisen käytös on jatkuvasti ala-arvoista niin lähde suhteesta. Toista et voi muuttaa, itseä voit. Jos hän on vuosi sitten oletettavasti pettänyt niin on ihan idioottimaista vatvoa samaa asiaa jatkuvasti ja tuhlata aikaansa.

En voi olla välittämättä. Välitän liikaa ja olen liian hauras ja se on heikkouteni. Hänen kanssaan pitäisi osata kovettaa itsensä ja elää arkea ilman ongelmien käsittelemistä. Minun olisi oikeus saada tietää. Kysyminen ei auta, kun hän kieltää pettämisen oli se sitten totta tai ei. Harmittaa, etten saanut itse asiaa selville aikoinaan, paljastin vain valheita siitä "ympäriltä". Luulin että hän myöntäisi niiden kautta sitten koko totuudenkin, mutta petyin. ap

Elämäntilanne on sellainen, ettei ole niin vain helppo lähteä. Minulla on todella iso kynnys ottaa ero. Hän on yrittänyt omien sanojensa mukaan muuttua, mutta mikä on totuus? Se olisi kaiken kannalta pakko tietää. Ei siksi, että pettäminen sinänsä enää minua hetkauttaisi, vaan haluan vain tietää totuuden ja puhuuko hän totta vai ei. ap

Eikö kukaan osaa auttaa kysymykseeni? Tiedostan kyllä nuo muut asiat, mutta onko jokin keino, mahdollisesti sellainen jota en ole tullut ajatelleeksi? ap

Erosin itse saman tapaisen takia. Pää ei enää kestänyt ja valeita selvisi koko ajan lisää. Pakko oli vaikkei omakaan elämäntilanteeni ollut helppo eron kannalta. 4 lasta esim. Pahinta mulle oli se että vaikka mies kohteli mua väärin niin mulla oli tunteita miestä kohtaan ja hän oli hyvä isä lapsilleen. No hyvä isä on vieläkin mutta nyt ollaan erottu eikä tarvitse pelätä että mitä puuhaa mun selän takana taas, tulenko hyväksikäytetyksi ja huijatuksi. Kauan jaksoin yrittää eikä se oikeastaan harmita koska lopulta olin siinä pisteessä että itse ymmärsin etten enää voi jatkaa näin. Nyt on rauha siinä mielessä että tiedän ettei vaihtoehtoja ollut enkä luovuttanut liian helpolla. Omaan käytökseeni voin vaikuttaa mutta miehen en. Hän teki omat valintansa.

Ap, jos mihelläsi on henkinen ylivalta sinusta niin hanki apua itsellesi. Tarkoitan että tarvitset tukea eropäätökselle. Muuten olet loppu elämäsi hänen pompoteltavana.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 04:37"]

Ap, jos mihelläsi on henkinen ylivalta sinusta niin hanki apua itsellesi. Tarkoitan että tarvitset tukea eropäätökselle. Muuten olet loppu elämäsi hänen pompoteltavana.

[/quote]

Muutin hänen vuokseen muualle ja ei ole ketään täällä perheen lisäksi. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Ennen tuota oletettua pettämistä olin pitkään sairaana osittain hänenkin myötävaikuttamanaan, mikä taas tuolloin oli muka oikeutus hänelle pettämään, kun olin siitä vihainen enkä jaksanut. Haluaisin tietää tästä kuitenkin totuuden ja uskoa, että asiat voisivat vielä parantua. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden, kun kuitenkin muuten hän on ainakin tiedossani olevan väärinkohtelun myöntänyt ja sitä pyytänyt anteeksikin. ap

Mitä tekisit jos hän myöntäisi pettäneensä?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 04:48"]

Mitä tekisit jos hän myöntäisi pettäneensä?

[/quote]

Helpottuisin, kun kerrankin ja vihdoinkin näkisin hänen kykenevän myöntämään jotain muutakin kuin asioita, joissa ei laita alttiiksi tai heikoille itseään. Näkisin vihdoinkin hänen olevan itse kykenevä totuuden kertomiseen eikä myöntämään vasta pakon edessä. Voisin luottaa ja olisin iloinen, että hän luottaa minuun niin paljon että kykenee olemaan edes jotenkin rehellinen, kun itsekin olen hänelle. ap

Ap, kuvittelet miehestäsi jotain mitä hän ei ole. Toivon että ymmärrät rakastaa itseäsi ja häipyä hänen kuvioistaan.

Minullakin on samanlainen tilanne, mutta ei se selviämätön ja toissen kieltämä asia sillä jälkeenpäin vatvomisella muutu. Katso tilannetta vähän kauempaa, siis sitä omaa kokonaisuuttasi tuossa pähkäilyssä ja itseäsi siinä kuviossa myös. Ei kannata. Ne asiat tulee ilmi, jos on tullakseen. Älä jää jankkaamaan, menetät oman elämäsi. Elä sitä!!! Ajattele, että se et ole sinä, joka kenties petti ja valehteli, vaan jos puolisosi petti, niin hän on se, joka teki väärin. Ja kun et ole varma, niin sama laki koskee teidänkin tapausta: ilman päteviä todisteita ei voi syyttää. Epäilys on, ja se jää olemaan. Varmuutta et ehkä koskaan saa, Pidä se siis mahdollisena, että petti, mutta realismina se, ettet tiedä varmaksi, joten jätä sen asian vatvominen siihen. Se jää teidän väliinne selvittämättömänä. Ehkä puoliso kokee kaiken selvitetyksi, mutta sinä et. Siitä on vaikea mennä eteenpäin, ellei vaan jätä sen asian vatvomista ja keskity oleellisempaan. Samaa oon käyny läpi, ja vaikka puoliso kieltää olleensa uskoton, on liian paljon yleisiä pettämisen merkkejä, joten en voi uskoa hänen uskollisuuteensa. Mutta kauan asioita pyöriteltyäni oon jättäny sikseen ja ajattelen, että jos hän on tehny väärin, niin hän itse on syyllinen, en minä!!! Hän siitä kantaa syyllisyyden, en minä! Hän sitä saa pelätä lopun ikäänsä, että joku muu tulee kertomaan minulle ne puuttuvat faktat. Ja koska uskon Jumalaan, niin uskon myös, että puoliso on pettämisistään ja valheistaan itse Jumalalle vastuussa, en minä hänen pahoista teoistaan! Jätän siis hänet kaikkineen Jumalan käsiin, ja tiedän, ettei Jumala hyväksy pettämistä. Asia ei siis olekaan MINUN murheeni, vaan puolisoni, JOS hän on oiieasti pettänyt. Ja ellei kuitenkaan ole, niin silloinkin hän on Jumalan käsissä, enkä minä ole jatkamassa syyttelyä, jota kyllä pidän yleisten pettämosen merkkien takia lähes tosiasiana, mutta kuitenkaan en varmaksi tiedä. Siksi minun on jätettävä syyttäminen Jumalalle, ja se helpottaa minun oloani ja voin jatkaa elämistä tuon puolisoni rinnalla ITSE VAPAANA katkeruudesta, peloista, vihasta, kostomielialasta, kaunasta, kilpailutunteista, masennuksesta, luottamuspulasta, negatiivisista tunteista. Heitän tuollaiset matkastani. Mun ei tarvitse pilata omaa elämääni toisen epäluotettavuuden tai oman epäilyni takia. Ne asiat on, muuttaa en voi, jatkan siis siitä eteenpäin.

Tee sinä myös niin! Anna olla! Kärsiköön huonoa omaatuntoa, JOS on pettäny ja valehdellu. Sun omatuntos on puhdas, niin miksi kantaisit taakkaa toisen pahoista teoista? Eihän ne Sulle kuulu kannettavaks! Mieti, voitko antaa anteeksi sydämessäsi ne oletetut pahuudet, vaikka toinen ei edes tunnusta, saati pyydä anteeksi? Anteeksianto on avainsana katkeruuden voittamiseen. Ja kun itse joudut anteeksiantoprosessiin ilman toisen edes pyytämättä, mutta vahvasti epäillessäsi vääryyttä, niin tiedä, että juuri se anteeksianto Sinun puoleltasi vapauttaa Sinut tuon asian kahlitsevaisuudesta, etkä enää ole sidoksissa siihen, että pitää koko ajan kaivaa sitä p*skakasaa ja kärsiä itse siitä kalvavasta epätietoisuudesta.Kylmästi vaan toteat sisimmässäsi, että annat anteeksi, tuntui miltä tahansa, ja se asia oli sitten siinä, ja väärintekijä pitäköön itse syyllisyytensä, jos on syyllinen. Jos ei olekaan, niin ihan turhaan Sinäkin silloin itseäsi taakoitat. Siis hyppää pois tuosta kuristavasta vatvomisesta. Niin minäkin tein ja olen vapaa ja huomaan kyllä puolison huokailevan, mutta kysyessäni syytä huoliin, ei vastaa. Voihan olla, että huomatessaan minun olevan kokonaan niiden asioiden yläpuolella, hänkin haluaa vapauteen syyllisyydestä, jos on syyllinen. Lämpö sulattaa kovimmankin roudan!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 04:57"]

Ap, kuvittelet miehestäsi jotain mitä hän ei ole. Toivon että ymmärrät rakastaa itseäsi ja häipyä hänen kuvioistaan.

[/quote]

Tiedän. Olen vanki tilanteessani lapsen takia. Muuten muuttaisin pois, mutta rakastan lastani. Oikeastaan rakastan myös puolisoani, mutta nyt olen vihdoin oppinut ohittamaan hänen manipulointinsa ja kovettamaan itseäni. Tätä en olisi koskaan halunnut. uskoin aina vastavuoroiseen rakkauteen. ap

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 04:59"]

Minullakin on samanlainen tilanne, mutta ei se selviämätön ja toissen kieltämä asia sillä jälkeenpäin vatvomisella muutu. Katso tilannetta vähän kauempaa, siis sitä omaa kokonaisuuttasi tuossa pähkäilyssä ja itseäsi siinä kuviossa myös. Ei kannata. Ne asiat tulee ilmi, jos on tullakseen. Älä jää jankkaamaan, menetät oman elämäsi. Elä sitä!!! Ajattele, että se et ole sinä, joka kenties petti ja valehteli, vaan jos puolisosi petti, niin hän on se, joka teki väärin. Ja kun et ole varma, niin sama laki koskee teidänkin tapausta: ilman päteviä todisteita ei voi syyttää. Epäilys on, ja se jää olemaan. Varmuutta et ehkä koskaan saa, Pidä se siis mahdollisena, että petti, mutta realismina se, ettet tiedä varmaksi, joten jätä sen asian vatvominen siihen. Se jää teidän väliinne selvittämättömänä. Ehkä puoliso kokee kaiken selvitetyksi, mutta sinä et. Siitä on vaikea mennä eteenpäin, ellei vaan jätä sen asian vatvomista ja keskity oleellisempaan. Samaa oon käyny läpi, ja vaikka puoliso kieltää olleensa uskoton, on liian paljon yleisiä pettämisen merkkejä, joten en voi uskoa hänen uskollisuuteensa. Mutta kauan asioita pyöriteltyäni oon jättäny sikseen ja ajattelen, että jos hän on tehny väärin, niin hän itse on syyllinen, en minä!!! Hän siitä kantaa syyllisyyden, en minä! Hän sitä saa pelätä lopun ikäänsä, että joku muu tulee kertomaan minulle ne puuttuvat faktat. Ja koska uskon Jumalaan, niin uskon myös, että puoliso on pettämisistään ja valheistaan itse Jumalalle vastuussa, en minä hänen pahoista teoistaan! Jätän siis hänet kaikkineen Jumalan käsiin, ja tiedän, ettei Jumala hyväksy pettämistä. Asia ei siis olekaan MINUN murheeni, vaan puolisoni, JOS hän on oiieasti pettänyt. Ja ellei kuitenkaan ole, niin silloinkin hän on Jumalan käsissä, enkä minä ole jatkamassa syyttelyä, jota kyllä pidän yleisten pettämosen merkkien takia lähes tosiasiana, mutta kuitenkaan en varmaksi tiedä. Siksi minun on jätettävä syyttäminen Jumalalle, ja se helpottaa minun oloani ja voin jatkaa elämistä tuon puolisoni rinnalla ITSE VAPAANA katkeruudesta, peloista, vihasta, kostomielialasta, kaunasta, kilpailutunteista, masennuksesta, luottamuspulasta, negatiivisista tunteista. Heitän tuollaiset matkastani. Mun ei tarvitse pilata omaa elämääni toisen epäluotettavuuden tai oman epäilyni takia. Ne asiat on, muuttaa en voi, jatkan siis siitä eteenpäin.

Tee sinä myös niin! Anna olla! Kärsiköön huonoa omaatuntoa, JOS on pettäny ja valehdellu. Sun omatuntos on puhdas, niin miksi kantaisit taakkaa toisen pahoista teoista? Eihän ne Sulle kuulu kannettavaks! Mieti, voitko antaa anteeksi sydämessäsi ne oletetut pahuudet, vaikka toinen ei edes tunnusta, saati pyydä anteeksi? Anteeksianto on avainsana katkeruuden voittamiseen. Ja kun itse joudut anteeksiantoprosessiin ilman toisen edes pyytämättä, mutta vahvasti epäillessäsi vääryyttä, niin tiedä, että juuri se anteeksianto Sinun puoleltasi vapauttaa Sinut tuon asian kahlitsevaisuudesta, etkä enää ole sidoksissa siihen, että pitää koko ajan kaivaa sitä p*skakasaa ja kärsiä itse siitä kalvavasta epätietoisuudesta.Kylmästi vaan toteat sisimmässäsi, että annat anteeksi, tuntui miltä tahansa, ja se asia oli sitten siinä, ja väärintekijä pitäköön itse syyllisyytensä, jos on syyllinen. Jos ei olekaan, niin ihan turhaan Sinäkin silloin itseäsi taakoitat. Siis hyppää pois tuosta kuristavasta vatvomisesta. Niin minäkin tein ja olen vapaa ja huomaan kyllä puolison huokailevan, mutta kysyessäni syytä huoliin, ei vastaa. Voihan olla, että huomatessaan minun olevan kokonaan niiden asioiden yläpuolella, hänkin haluaa vapauteen syyllisyydestä, jos on syyllinen. Lämpö sulattaa kovimmankin roudan!

[/quote]

Haluaisin jättää asian, mutta olen vain heikko ihminen enkä jotenkin kykene ellen tiedä mitä antaa anteeksi. Toivottavasti ja luultavasti kuitenkin ajan myötä. Epätietoisuus on minulle jotenkin niin raastavaa etenkin, kun olen niin yksin. ap

Ovatkohan nyt vähän vähissä keinot, kun kukaan ei ole kertonut yhtään keinoa 15 kommentin ketjuun? Onnea matkaan ap, sitä tarvitaan.

Av-mammojen miehet aina näyttää olevan joko narsisteja tai lassukoita, mitään välimaastoa ei ole olemassakaan.

Koeta saada lisää todisteita. Mieti, onko hänen kertomuksissaan epäselvyyksiä, ristiriitaisuuksia tai aukkoja.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 07:01"]

Koeta saada lisää todisteita. Mieti, onko hänen kertomuksissaan epäselvyyksiä, ristiriitaisuuksia tai aukkoja.

[/quote]

Sitä tässä olen tehnyt ja pohtinut suhdettamekin kaikin puolin. Enää en tosin ole jaksanut pureutua syvemmin aiheeseen, mutta taustalle se on jäänyt kummittelemaan silti. Tähän otsikossa kysymääni asiaan kaipaisin vain vielä vinkkejä. ap

Se on vain hänestä itsestään kiinni. Vastausta et täältä saa.