Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen, milloin olisit toivonut olevasi lapseton?
11.04.2015 |
Mä yleensä aamuisin. Olisi niin ihana nukkua niin pitkään kuin huvittaisi, mutta ei voi kun lapsi tulee joka aamu herättelemään. :-/
Onni onnettomuudessa, että meillä ei oo kuin yksi lapsi.
Kommentit (39)
Just nimenomaan niin, että en juuri koskaan haluaisi olla lapseton, mutta on hetkiä, jolloin toivoisin lapsen olevan vaikkapa hoidossa mummolassa (esim. kun olen kipeä tai kun mulla on hyvä kaveri kylässä ja haluisin keskustelurauhan, tai univelassa tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 2v sai itkupotku-raivarit Absilla ja makasi pöydän vieressä ulvomassa, ku me muut koetime syödä kuin ei mitään
kun yskäinen lapsi oksensi sängyn täyteen limaa
kun astuin iltasiivouksessa huomaamatta jääneen logon päälle, taitoin nilkan ja iskin käden seinään sellaisella voimalla että juuri nukahtanut vauva heräsi !
En ikinä ja tahdon näitä lisää vaikka yöheräilyt ja huoli on kamalia, huono omatunto vaivaa aina, en ole koskaan rittävän hyvä omasta mielestäni.
Aina kun täällä haukutaan huonoksi äidiksi minua tai jotain kaltaistani.
Silloin, kun 3v oksentaa oman sänkynsä, parisängyn ja kangassohvan klo 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan toivonut olevani lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:12"]
Silloin, kun 3v oksentaa oman sänkynsä, parisängyn ja kangassohvan klo 3.
[/quote]
Oikea äiti syö lapsen oksennuksen, kiitollisena.
En ole koskaan toivonut olevani lapseton, nautin niin lapsistani joka hetki, olen niin onnellinen. Eilen pieni poikani huusi pyyhkimään ja kyyneleni alkoivat onnesta valumaan; suoraan pullataikinan keskelle, onnellisen äidin onnellinen kyynel.
Tämä on oikeaa naisen elämää, mikään muu ei merkitse mitään, ihanat pienet pierunhajuiset lapseni. Ovat niin viattomia ja aivan ihania, märkiä pusujakin saan! Kerran sain toiselta lapselta pienen kortinkin, elämäni tärkein ja kaunein hetki.
Voi tätä äidin elämää ja äidin sydäntä, on tämä ihmeellistä kasvattaa pieniä ihmeitä. Ilman lapsiani olisin vain kuori, varjo, jotain rumaa ja epäinhimillistä, vain lapseni saavat sydämeni sykkimään ja vereni valumaan suoniin - sydämestä, ihmeellinen ihana lapsi (siis oma lapseni)!
Oltiin ABC:lla ja yritin maanitella uhmaikäista lastani tulemaan pois leikkipaikasta. Se ei tuottanut tulosta, joten lopulta nappasin lapsen syliin, jotta päästäisiin jatkamaan matkaa. Tämäpäi raivostui ja alkoi huutaa, potkia, lyödä ja raapia minua samaan aikaan, kun ihmiset tuijottivat säälien. Olin silloin myös tukevasti raskaana ja rättiväsynyt. Kun istuttiin autoon, mietin hetken että mitä jos olisin valinnut toisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän väliä. Vaan aina sitä kutenkin hetken päästä huomaa tulleensa taas aivan päinvastaisiin ajatuksiin.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:12"]
Silloin, kun 3v oksentaa oman sänkynsä, parisängyn ja kangassohvan klo 3.
[/quote]
Oikea äiti syö lapsen oksennuksen, kiitollisena.
En ole koskaan toivonut olevani lapseton, nautin niin lapsistani joka hetki, olen niin onnellinen. Eilen pieni poikani huusi pyyhkimään ja kyyneleni alkoivat onnesta valumaan; suoraan pullataikinan keskelle, onnellisen äidin onnellinen kyynel.
Tämä on oikeaa naisen elämää, mikään muu ei merkitse mitään, ihanat pienet pierunhajuiset lapseni. Ovat niin viattomia ja aivan ihania, märkiä pusujakin saan! Kerran sain toiselta lapselta pienen kortinkin, elämäni tärkein ja kaunein hetki.
Voi tätä äidin elämää ja äidin sydäntä, on tämä ihmeellistä kasvattaa pieniä ihmeitä. Ilman lapsiani olisin vain kuori, varjo, jotain rumaa ja epäinhimillistä, vain lapseni saavat sydämeni sykkimään ja vereni valumaan suoniin - sydämestä, ihmeellinen ihana lapsi (siis oma lapseni)!
[/quote]
Annoin alapeukun, mutta sitten tajusin, että olitkin sarkastinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen syntymän jälkeen en kertaakaan. Ennen kuin sain lapsen, minulle olisi ollut ihan sama, tuleeko lasta vai ei.
Kun sain tietää, että oma lapseni on koulussa kiusannut pahasti erästä tyttöä. En ole koskaan ollut niin raivoissani ja häpeissäni kuin sillä hetkellä, kun kohtasin tyttäreni jolle koko asia tuntui olevan ihan yksi ja hailee. Minua itseäni kiusattiin pahasti ala-asteella ja jumankauta että teini sai kuulla kunniansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:29"]
Kun sain tietää, että oma lapseni on koulussa kiusannut pahasti erästä tyttöä. En ole koskaan ollut niin raivoissani ja häpeissäni kuin sillä hetkellä, kun kohtasin tyttäreni jolle koko asia tuntui olevan ihan yksi ja hailee. Minua itseäni kiusattiin pahasti ala-asteella ja jumankauta että teini sai kuulla kunniansa.
[/quote]
Huh, huh, tää olisi mun pahin painajainen, ja myös, jos oma lapsi olisi eläinrääkkäjä :/
Toivottavasti sun tytön empatiakyky kehittyy aikuistuessa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:09"]
En ikinä ja tahdon näitä lisää vaikka yöheräilyt ja huoli on kamalia, huono omatunto vaivaa aina, en ole koskaan rittävän hyvä omasta mielestäni.
[/quote]
Ihmisten on vissiin vaikea hyväksyä että kaikille ei tule tuollaisia ajatuksia (alapeukuita päätellen) Oen hyvin itsekriittinen ihminen ja erittäin kiitollinen lapsistani jokaisena helvetillisenä hetkenäkin.
En ole toivonut olevani lapseton sen jälkeen, kun olen lapsia saanut. Olen kyllä toivonut, että lapset olisivat hetkellisesti, vähän vaikka pidemmänkin hetken ajan, jossain muualla ja mä saisin olla yksin, ja koen myös useasti melko epätoivoisia hetkiä kasvattajana sekä erittäin suurta raivoa lasta kohtaan, mutta en ole toivonut olevani lapseton.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:12"]
Silloin, kun 3v oksentaa oman sänkynsä, parisängyn ja kangassohvan klo 3.
[/quote]
Oikea äiti syö lapsen oksennuksen, kiitollisena.
En ole koskaan toivonut olevani lapseton, nautin niin lapsistani joka hetki, olen niin onnellinen. Eilen pieni poikani huusi pyyhkimään ja kyyneleni alkoivat onnesta valumaan; suoraan pullataikinan keskelle, onnellisen äidin onnellinen kyynel.
Tämä on oikeaa naisen elämää, mikään muu ei merkitse mitään, ihanat pienet pierunhajuiset lapseni. Ovat niin viattomia ja aivan ihania, märkiä pusujakin saan! Kerran sain toiselta lapselta pienen kortinkin, elämäni tärkein ja kaunein hetki.
Voi tätä äidin elämää ja äidin sydäntä, on tämä ihmeellistä kasvattaa pieniä ihmeitä. Ilman lapsiani olisin vain kuori, varjo, jotain rumaa ja epäinhimillistä, vain lapseni saavat sydämeni sykkimään ja vereni valumaan suoniin - sydämestä, ihmeellinen ihana lapsi (siis oma lapseni)!
[/quote]
Ei sun tarvii olla näreissäs siitä että on meitä jotka rakastaa omia pierunhajuisia ihmisiään jotka saavat tyhjän kuoren täyteen rakkautta lapsen saadessaan. En mäkään sua mollaa siitä jos sun muksut vituttaa sua. Ja on se nyt kumma että äitejä jotka leipoo pullaa tarvii aina dissata.
En koskaan. Olen yh, poika kesällä 14v. Itse olen lapsen mieheni kanssa halunnut. Ero tuli, minkäs teet. Näillä mennään,.Itse olin aikoinaan kovastikin hankalampi lapsi, kuin omani. Nautin joka hetkestä. Siksi olen tehnyt osa-aikatyötä jo 8v. Haluan olla sekä paikalla, että läsnä. Omaan makuuni hieman outo kysymys...