Lapselle joulun päättyminen oli taas maailmanloppu

Vähennä töitä.

No käännä  nyt ekana ajatukset uuteen vuoteen.... Vuosi on pitkä aika lapselle.

Lapsesi on autisti

Kuinka paljon lapsen kanssa puhutaan jo ennakkoon siitä, että kaikki loppuu aikanaan? Lapsesi ei osaa käsitellä pettymystä ja kivan päättymistä. Usein se on vaikeaa aikuisillekin, mutta aikuinen hahmottaa kuitenkin kokonaisuuden ja tietää lystin loppuvan.

Jos lapsesi on huono ymmärtämään puhetta voitte hyödyntää tavallista seinäkalenteria, jossa onpiirretty  pallurat pvm:n ympärille kun jokin alkaa ja jokin loppuu. Lapsen kanssa vedetään viiva aina sen päivän yli, joka on jo eletty ja samalla katsotaan että huomenna loppuu ja miten sen päivän kanssa toimitaan. Isovanhempien lähtöön  voi miettiä jonkun lapsen keksimän kivan jutun esim piirustus yhteisestä joulusta yms.

Sä et ole selittänyt joulua kunnolla, että se tulee ja menee kerran vuodessa. Ihan samoin kuin syntymäpäivät.

Rauhoittele että kyllä se uusi jouluntaas sitten aikanaan tulee. Muistuta mitä kaikkea muuta kivaa on tulossa sitä ennen. Uusivuosi nyt ensin. Synttärit, pääsiäinen, vappu, kesäloma… mitä kaikkea kivaa onkaan odotettavissa. Yrittäkää järjestää yheteistä aikaa perheenä muutenkin kuin vaan juhlapyhinä. Niin kiire ei saa olla arjessa ja työelämässä että lapsi joutuu kokemaan hylkäämisen tunnetta ja ettei hänelle aika riitä. Lapsen pitää saada kokea että ihan tavallinen arkikin on kivaa, voi vaikka käydä yhdessä luistelemassa tai pulkkamäessä, leipoa, pelata lautapelejä, pitää leffailtoja, askarrella jne. Jos aina molemmat vanhemmat ei ehdi, niin järjestäkää niin että jompikumpi ehtii. Lapsella on ehkä ylimääräinen olo jos arki on aina niin hektistä että vanhemmat eivät ole juurikaan henkisesti hänelle läsnä, eikä koskaan tehdä yhdessä pieniä arkisia juttuja.

Mietin sitäkin vaihtoehtoa jos tilanne ei rauhoitun, voisiko lapselle järjestää uuden jouluaaton, jos saisi vanhemmat vielä vierailulle? Rahasta se ei kuitenkaan ole kiinni

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitäkin vaihtoehtoa jos tilanne ei rauhoitun, voisiko lapselle järjestää uuden jouluaaton, jos saisi vanhemmat vielä vierailulle? Rahasta se ei kuitenkaan ole kiinni

Ap

Sano, että olet provo!

Lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä.

Joulu ei ole joka päivä.

Anna aikaa ja rakkautta tavallisessa arjessa lapselle. Sitä hän tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitäkin vaihtoehtoa jos tilanne ei rauhoitun, voisiko lapselle järjestää uuden jouluaaton, jos saisi vanhemmat vielä vierailulle? Rahasta se ei kuitenkaan ole kiinni

Ap

Totta kai, Porvoossakin on varmaan joulukoristeet ja -kinkut jo alennuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitäkin vaihtoehtoa jos tilanne ei rauhoitun, voisiko lapselle järjestää uuden jouluaaton, jos saisi vanhemmat vielä vierailulle? Rahasta se ei kuitenkaan ole kiinni

Ap

Jaaha, tää olikin trolli. Näin urpoja ei sentään Suomessakaan ole, edes nykyvanhemmat.

Teillä on siis täyttä totta nämä joululaulun sanat joulun päättyessä:

"... silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet..."

No huh huh, pitäisikö lapselle järjestää aikaa ihan normaalissa arjessakin? Miksi teillä on lapsi jos hänelle ei liikene aikaa. Vanhemmuus ei ole vain sitä että ostetaan lapsen ilo. Työpäivän jälkeen pulkkamäkeen, puistoon leikkimään tms. Tän on pakko olla provo

Syötä kinkkua ja lanttulooraa vaikka koko talvi

Lapsi varmaan kaipaa aikaa ja lomaa teiltä vanhemmilta, ei niinkään joulua. Pitäkää joskus muutenkin lomaa.

Tuleeko isovanhemmat kylään vain jouluna?

Mä vaadin parempia provoja 😠

Se on hyvä, että lapsi osaa ilmaista tunteita. Hän kertoo asian, sinä kuuntelet, halaat, ja kerrot, että sinustakin oli ihanaa kun oli joulu ja rauhaa, ja aikaa perheen kanssa, ja tuntuu haikealta, kun taas on paluu arkeen.

Ei saa estää eikä suhtautua negatiivisesti, kun lapsi kertoo tunteistaan, oli se tyhmää tai ei. Itsellänikin on usein erilaisia negatiivisia tunteita, turhautumisia jne, ja on tärkeää, että on joku, kenelle sen saa kertoa. En odota mitään ratkaisua ”ongelmaan”, jos puhisen jotain negatiivisia tunteitani.

Tää nyt oli provo, mutta mä olen melkein nelikymppinen perheenäiti ja koen aina todella vahvaa masentumista, kun joulu on ohi. Joulu on mun suosikkijuhla ja itse aloitan joulufiilistelyn jo marraskuun puolivälissä ja kasvatan jouluhypeä pikkuhiljaa päivä päivältä. Ja kun joulu on ohi, masennus iskee kuin nyrkki naamaan. Tammikuu on mun inhokkikuukausi, koska meidän perheessä ei ole mitään juhlia, pelkkää arkista puurtamista. Helmikuussa on sitten parit synttärit ja ystävänpäivä ja kevätkin alkaa olla lähellä, on taas syytä hymyyn.

Kannatan uutta aattoa

Lapsesi ei tunne käsitettä pettymys? Normilapsi ei saa raivokohtaista pettyessään… Kun kouluun päästään, niin lapsesi on varmaan ahdistunut ihan kaikesta, koska pettymys=ahdistuminen.