Mitä jos ei tiedä haluaako lapsia vielä 31-vuotiaanakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.

N42

Tilastojen valossa ei ennusta lapselle hyvää.

Vanhoille äideille syntyy tutkitusti älykkäimmät lapset. Suosittelen!

Lapsia ei missään nimessä kannata tehdä, jos ei ole täysin varma että haluaa niitä. Huonoja äitejä on maailmassa jo aivan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.

N42

Kannattaa muistaa, että kaikille tämä ei ole mahdollista, vaan osa on hedelmättömiä jo 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.

N42

Tilastojen valossa ei ennusta lapselle hyvää.

Ennenkaikkea tilastojen valossa ennuste on erittäin hyvä, tilastojen perusteella tulevat menestymään elämässä huomattavasti paremmin kuin nuorten vanhempien lapset.

Ei tartte tietää, eikä kyllä tartte niitä muksuja hankkia. Elämä on todella mielekästä ilmankin, ja luulis että jos niitä haluaisit oikeasti niin tietäisit kyllä. Sukulais lapsia tai kavereiden lapsia kannattaa käydä hoitamassa, siinä kyllä huomaa jaksaako ja haluaako moista omaan arkeen 24/7. Ei ole mikään häpeä jos ei halua! Häpeä on vain hankkia lapsia siksi koska luulee että niin vaan pitää tehdä. Lapsi tulisi hankkia vain siksi että haluaa tarjota pienelle ihmiselle turvan tässä maailmassa.

Kyllä ne ketkä itsekkäästi haluaa nimenomaan "ikiomia" biologisia mussukoita tietävät jo varhain ja lisääntyvät kuin kanit. Usein vääristä syistä ja se näkyy siinä että lapsia kohdellaan kaltoin kun ei tajuttukaan sitä vastuun määrää vaan hankittiin että saisi "koko paketin" ja näyttäisi menestyjältä. Näiden perheiden lapsille tulee roppakaupalla mielenterveysongelmia vanhempien narsismin ja muun keskenkasvuisuuden vuoksi. Vähemmän näitä niin maailma olisi kaikille parempi paikka, eli hyvä vaan että harkitset, etkä vaan huvikseks lisää kakaroita tähän maailmaan tuuppaa.

Yleensä vähän myöhemmällä iällä sitten ne ketkä haluavat aidosti toimia huoltajina ja vanhempina, eli pitää pienestä huolta, kasvattaa ja tarjota turvaa, oli sitten oma tai ei, päätyvät vanhemmiksi. Aina voi adoptoida! Suomessa se toki on tehty liina vaikeaksi ja biologisilla vanhemmilla on ihan liikaa oikeuksia lastensa yli vaikkeivät pystyisi pitämään huolta edes itsestään. Mikäli sydän kestää luopumista, niin sijaisvanhemmuus on arvokas vaihtoehto jolla voi tarjota lapselle parhaan lahjan, ilman että mukana on itsekästä halua luoda itsestään klooneja tähän maailmaan.

Ja kuten moni huomauttanut, mikäli aiot muksuja hommata, niin parasta on sitten myös tukea Greenpeacen ja muiden toimintaa, lopettaa lentäminen kokonaan ja vähentää lihansyönti minimiin jos haluat että kyseiset mussukat säilyvät hengissä. Nyt jo tiedetään että ongelmia tulee olemaan vaikka päästöt saataisiin pudotettua, kyse on lähinnä siitä kuinka paha katastrofi halutaan. Ja sanon halutaan koska kyse ei enää voi kellään olla tietämättömyydestä, nyt ihan tieten tahtoen valitaan se oma napa ja arkinen luksus kokoplaneetan kaikkien muiden eliöiden yli. Nyt on kyse lähinnä siitä, että mistä kaikesta ollaan valmiita luopumaan että planeetta säilyy elinkelpoisena? Planeetalla meni ihan jees kun meitä oli vielä 2miljardia älykästä apinaa, nyt meitä on yli triplasti sen verran, joka on minusta ihan liikaa. Eli siltäkin kantilta voi miettiä että olisiko parempi huolehtia niistä jo tänne tuupatuista sen sijaan että tekisi lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni niin, että alle 20-vuotiaana kuvittelin tottakai tulevani äidiksi.

20-30 vuotiaana tuli enemmän järkeä päähän ja tajusin ettei tähän maailmaan kannata tehdä enempää ihmisiä. Noihin aikoihin tapasin myös mieheni ja mentiin naimisiin.

30-40 vuotiaana asia oli selvä, ei lapsia ja keskityin työuraan. Hankin myös sterilisaation ettei lapsia tulisi vahingossakaan.

Nyt olen 40-50 vuotias ja enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Sama mies on pysynyt rinnalla ja ollaan pystytty keräämään niin paljon varallisuutta että suunnitellaan jäävämme eläkkeelle tai ainakin vähentävämme työntekoa yli 50-vuotiaina. On velaton talo ja kesämökki ja rakkaat harrastukset.

Kuka teidän varallisuutta hoitaa vanhana, kun teille tulee dementia? Aika yksinäistä tulee olemaan, ellei lähisuvussa ole lapsia.

Tästä voisi tehdä oman ketjun mutta varallisuutta? Mitä väliä? Pohdin yleisellä tasolla. Kannattaa käyttää sitä rahaa eläessään niin ei tarvitse miettiä tuollaisia. Tai sitten järjellä jo ennalta todeta, ettei maallista mammonaa saa mukanaan kun aika koittaa.

Yksinäisyyden suhteen veikkaan samaa, pidän todennäköisenä. En silti tulevaisuuden pelon vuoksi tekisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni niin, että alle 20-vuotiaana kuvittelin tottakai tulevani äidiksi.

20-30 vuotiaana tuli enemmän järkeä päähän ja tajusin ettei tähän maailmaan kannata tehdä enempää ihmisiä. Noihin aikoihin tapasin myös mieheni ja mentiin naimisiin.

30-40 vuotiaana asia oli selvä, ei lapsia ja keskityin työuraan. Hankin myös sterilisaation ettei lapsia tulisi vahingossakaan.

Nyt olen 40-50 vuotias ja enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Sama mies on pysynyt rinnalla ja ollaan pystytty keräämään niin paljon varallisuutta että suunnitellaan jäävämme eläkkeelle tai ainakin vähentävämme työntekoa yli 50-vuotiaina. On velaton talo ja kesämökki ja rakkaat harrastukset.

Kuka teidän varallisuutta hoitaa vanhana, kun teille tulee dementia? Aika yksinäistä tulee olemaan, ellei lähisuvussa ole lapsia.

Voihan ihmisillä olla muitakin läheisiä sukulaisia kuin lapset sekä ystäviä ja tuttavia.

Sanoin aina ennen itsekin, että "kyllä sen tietää, jos on vauvakuume". Mutta ei näköjään välttämättä tiedä.

Minulla on yksi lapsi (ja silloin HALUSIN lasta todella paljon). Nyt "tavallaan" haluaisin, mutta ei oo sitä palavaa tunnetta? Eli en tiedä, onko itselläni vauvakuumetta vai ei. Vauvat ovat toki päivittäin mielessä. Toisaaltaan en ehkä uskalla "haluta lasta", koska nykyinen maailman tilanne mietityttää. Esimerkiksi ikuinen korona ja rajoitustoimenpiteet sekä Venäjän uhka. Mitään tälläistä ei ollut silloin 7 vuotta sitten, kun esikoisen sain.

Ei kaikille tule vauvakuumetta. Anna tulla jos on tullakseen.

Kyllä tuo kallistuu jo ein puolelle. Jos ei ole missään vaiheessa ollut varma niin ei se varmuus jatkossakaan tule. Ellei sitten siinä kohtaa kun näet joka puolella pieniä vauvoja. Vaihtoehtoisesti tietysti tulee se tietoisuus vauvoja nähdessä että ei missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Odottaa niinkauan, että tietää varmasti puoleen tai toiseen. Nythän on 50 v ämmät ryhtyneet lisääntymään oikein urakalla

Miksi olet tuollaisesta kateellinen?

Täällä onkin jo useita hyviä vastauksia (ja loput ei niin hyviä), itse mietin joskus samaa ja totesin että jos todella haluaisin lapsen, niin pitäisi se kyllä tietää vähän samoin kun ihmiset tietää haluaako vaikka koiran, ajokortin tai tatuoinnin, kyllä nämä vaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pystyy vielä tulemaan raskaaksi 35 vuotiaana. Toki kaikki eivät.

Jos et ole varma haluatko lapsia, älä tee. Lasten hankinnan pitäisi olla varma päätös ja mietinnän tulos. Lapsen elämä on ihan liian helppoa pilata.

Voiko vaihdevuodet siis alkaa jo 35-vuotiaana?

Ei siitä ole kyse, mutta naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmenkympin tienoilla. Raskautuminen on vaikeampaa, varsinkin, jos miehenkin hedelmällisyydestä on häikkää.

Nykytekniikalla raskautuminen on mahdollista myöhemminkin, kuten lähes aina yli 45-vuotiaina raskaaksi tulleilla, erityisesti ensikertalaisilta poislukien palstamammat, heidän ystävänsä ja sukulaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.

N42

Tilastojen valossa ei ennusta lapselle hyvää.

Vanhoille äideille syntyy tutkitusti älykkäimmät lapset. Suosittelen!

Samoin autistinkirjoisimmat ja downeimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Olipas rumasti kirjoitettu!

Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Vuodet voisivat olla eri laillakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on nainen, kannattaa pitää kiirettä, koska ei ole montaa vuotta jäljellä.

Jos on mies, ei ole mitään kiirettä, koska voi lisääntyä vielä vuosikymmenien ajan.

Miestenkin hedelmällisyys on laskenut jo vuosikymmenien ajan. Voi olla, että ähellyksen jälkeen on seurauksena vain tippa suolaista vettä. Lapsettomuus voi johtua myös miehestä, eivät kaikki ole ylihedelmällisiä siemenlinkoja.

Vierailija kirjoitti:

Heh, mä voin siittää jos haluut kakruja mutta haluun jäädä anonyymiksi

Ulkonäkö, älykkyys, koulutus, onko periytyviä sairauksia? Haluan parhaat geenit, mikään kitukasvuinen, heikkolahjainen peräkamaripoikarunkkari ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että siinä vaiheessa olisi jo kova vauvakuume, mikäli sellainen koskaan tulisi.

miltä se vauvakuume tuntuu? :D t. aloittaja

Lasten hankintaan ei tarvitse vauvakuumetta. Voi tehdä ihan tietoisen päätöksen yrittää vauvaa.

-ohis

Täällä nyt on oikeastaan kaikki jo sanottu ja lopullisen päätöksen pystyt tekemään vain sinä itse. Hyvää elämää voi mainiosti elää lapsettomanakin. Vaikka itse en voisi kuvitella elämää ilman lapsiani, kyllä mä aika ajoin salaa kadehdin lapsettomien tuttavien vapautta tehdä mitä lystäävät.

Siitä olen eri mieltä että lapsen hankkimisen pitäisi olla loppuun saakka harkittu ja analysoitu päätös. Jos olet suht täyspäinen ja sulla on normaali tunne-elämä, olet omillasi toimeen tuleva eikä sulla ole elämänhallinnan ongelmia, niin varmasti sopeutuisit elämään lapsen kanssa ja rakastaisit häntä, vaikka päätös ei olisi loppuun asti hiottu.

Mutta tosiaan ihmisiä maailmassa riittää, ja liikakansoitus sekä ilmastonmuutos huolestuttavat minuakin. Pelottaa, mitä vaikeuksia ne aiheuttavat lapsilleni tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Olipas rumasti kirjoitettu!

Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Vuodet voisivat olla eri laillakin.

Eikö joulupukki tuonut sinulle nukkea vai miksi niitä kaipaat?

-ohis