Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos ei tiedä haluaako lapsia vielä 31-vuotiaanakaan?
26.12.2021 |
Tosiaan en tiedä haluanko vai ei. Mitä suosittelisitte?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että siinä vaiheessa olisi jo kova vauvakuume, mikäli sellainen koskaan tulisi.
Ei olisi. Mä aloin noin 35-vuotiaana ekan kerran miettiä haluaisinko ehkä sittenkin lapsen, lopulta sain esikoiseni juuri 40 täytettyäni, elämäni ensimmäinen ja ainoa vauvakuume iski vasta silloin. Vauva oli niin ihana että olisin halunnut heti monta lisää. Kuopus syntyi kun olin 43 ja kaksi on meille sopiva lapsiluku.
Jos et tiedä haluatko lapsia niin älä nyt niitä ainakaan varmuuden vuoksi hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin koulutetun kaupunkilaisnaisen näkökulmasta näyttää kyllä tosi vieraalta tämä elämänkaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin koulutetun kaupunkilaisnaisen näkökulmasta näyttää kyllä tosi vieraalta tämä elämänkaari.
Vain viidesosa kaikista naisista jättää lisääntymättä.
Kannattaa vaan tehdä mahd nopeasti. Me saatiin ensimmäinen lapsi 19-vuotiaana. Silloin jaksoi painaa opinnot+työt+perhe ja nyt nelikymppisenä ollaan tyytyväisiä elämää kun ei tässä vaiheessa tarvitse kuin keskittyä työntekoon. Lapsenlapsia ei vielä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan tehdä mahd nopeasti. Me saatiin ensimmäinen lapsi 19-vuotiaana. Silloin jaksoi painaa opinnot+työt+perhe ja nyt nelikymppisenä ollaan tyytyväisiä elämää kun ei tässä vaiheessa tarvitse kuin keskittyä työntekoon. Lapsenlapsia ei vielä ainakaan.
Tämä. Paina pitkää päivää suorittaen niin elämän puolivälissä on kaikki valmista. Sitten on aikaa odotella kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedä haluatko lapsia, mutta tiedätkö haluatko olla loppuelämäsi ilman lapsia? Tai tiedätkö ettet oikeastaan lapsia edes halua.
Vai onko tämä nyt sitä että tähän asti on yritetty säästää kakkua, ja samalla syödä, ja kuviteltu että aikaa on ikuisuus vielä tehdä näitä päätöksiä, mutta nyt se ihan sama kysymys onkin edelleen auki, kuin oli parikymppisenäkin.
Mulla meni niin, että alle 20-vuotiaana kuvittelin tottakai tulevani äidiksi.
20-30 vuotiaana tuli enemmän järkeä päähän ja tajusin ettei tähän maailmaan kannata tehdä enempää ihmisiä. Noihin aikoihin tapasin myös mieheni ja mentiin naimisiin.
30-40 vuotiaana asia oli selvä, ei lapsia ja keskityin työuraan. Hankin myös sterilisaation ettei lapsia tulisi vahingossakaan.
Nyt olen 40-50 vuotias ja enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Sama mies on pysynyt rinnalla ja ollaan pystytty keräämään niin paljon varallisuutta että suunnitellaan jäävämme eläkkeelle tai ainakin vähentävämme työntekoa yli 50-vuotiaina. On velaton talo ja kesämökki ja rakkaat harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mikään suosittelukysymys. Jos haluaisit, tietäisit sen. Nämä päätökset tehdään, ehkä tiedostamatta, jo ennen kouluikää. Kyvyttömyys hyväksyä sitä on kimuranttia.
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Olipas rumasti kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin koulutetun kaupunkilaisnaisen näkökulmasta näyttää kyllä tosi vieraalta tämä elämänkaari.
Vain viidesosa kaikista naisista jättää lisääntymättä.
Entäs sitten? Ehkä 2% kuvittelee vanhemmuutta nukkeleikeiksi tai kadottaa järkensä lasten aikuistuttuaa.
Jos on nainen, kannattaa pitää kiirettä, koska ei ole montaa vuotta jäljellä.
Jos on mies, ei ole mitään kiirettä, koska voi lisääntyä vielä vuosikymmenien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tunnu siltä että tahdot lapsia niin ethän sinä silloin tahdo. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos on nainen, kannattaa pitää kiirettä, koska ei ole montaa vuotta jäljellä.
Jos on mies, ei ole mitään kiirettä, koska voi lisääntyä vielä vuosikymmenien ajan.
Niin että pitäisi hankkia lapsia siltä varalta jos sattuukin tulevaisuudessa haluamaan vaikka nyt ei tahdo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.
N42
Jos ei tiedä, pitää ottaa selvää. Jos ei sittenkään tiedä pitää päättää. Muiden harteille vastuuta ei voi vierittää. Siksi suosittelen että et tee lapsia.
Ei tiedä = ei kykene myöntämään, ettei halua. Vaikeuksia ajatella organisoituneesti, siksi järkeilee eitä jooksi = "en tiedä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että siinä vaiheessa olisi jo kova vauvakuume, mikäli sellainen koskaan tulisi.
miltä se vauvakuume tuntuu? :D t. aloittaja
Siltä, että ajattelet lapsen hankintaa koko ajan ja pelkäät, ette enää saakaan lasta. Katselee pieniä sukkia kaupassa kaihoten.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiesin vasta 39-vuotiaana että haluan lapsen. Esikoinen syntyi 40-vuotiaana ja toinen on nyt tuloillaan. Raskautuminen oli helppoa.
N42
Tilastojen valossa ei ennusta lapselle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni niin, että alle 20-vuotiaana kuvittelin tottakai tulevani äidiksi.
20-30 vuotiaana tuli enemmän järkeä päähän ja tajusin ettei tähän maailmaan kannata tehdä enempää ihmisiä. Noihin aikoihin tapasin myös mieheni ja mentiin naimisiin.
30-40 vuotiaana asia oli selvä, ei lapsia ja keskityin työuraan. Hankin myös sterilisaation ettei lapsia tulisi vahingossakaan.
Nyt olen 40-50 vuotias ja enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Sama mies on pysynyt rinnalla ja ollaan pystytty keräämään niin paljon varallisuutta että suunnitellaan jäävämme eläkkeelle tai ainakin vähentävämme työntekoa yli 50-vuotiaina. On velaton talo ja kesämökki ja rakkaat harrastukset.
Kuka teidän varallisuutta hoitaa vanhana, kun teille tulee dementia? Aika yksinäistä tulee olemaan, ellei lähisuvussa ole lapsia.
:D :D