Raivostuttaa, pakko purkaa!

Siis nyt tekisi mieli vaan huutaa. Tai  itkeä. Aion avautua, sillä tähän aikaa kukaan ystävistäni ei ole hereillä ja käteni tärisevät raivosta. En ole trolli, olen hemmetin kiukkuinen, lievästi nöyryytetty ja kaikkea mahdollista.

Olen reilu parikymppinen opiskelija, naispuolinen. Lähdimme tänään ystäväni kanssa paikasta A paikkaan B, bussilla. Matkan tarkoitus oli mennä tuttavaamme vastaan ja palata kotiin. Matkan alkupäässä bussin kyytiin lappautui 10-15 hengen porukka, joka koostui about ikäisistämme miespuolisista henkilöistä. Poikalauma ahtautui bussin takaosaan,  kuuntelivat jonkinlaista gangstamusiikkia matkakaiuttimista tms niin kovalla että koko bussi raikasi. Istuimme ystäväni ja muutaman muun matkustajan kanssa edessä. Meteli oli sietämätön ja käännyin vilkaisemaan heidän suuntaansa, sillä huudosta olisi voinut päätellä olevan tappelu käynnissä. Vastapäätä istuva ystäväni oli kasvot poikiin päin ja pian laittoikin minulle puhelimella viestin, että "Älä nyt käänny enää katsomaan tonne päin, toi yks poika näytti meille keskisormea". No, ei siinä, paska musiikki raikui ja matka jatkui päättärille saakka, jossa pojat jäivät kanssamme pois. Pojat alkoivat haastamaan riitaa noustuamme bussista ulos tönien  meitä rinnuksista taaksepäin ja  uhitellen  "mikä sun ongelmas on" jne. Vastasimme, ettei tässä mitään, ja kerroimme tulleemme ystävää vastaan ja että haluaisimme odottaa häntä rauhassa.  Pojat alkoivat huutaa, haukkumaan meitä mm. rumiksi, huoriksi ja tappoilmoituksen jälkeen kaksi poikaa sylkäisivät kasvoillemme. Otimme jalat alle ja pojat jäivät huutelemaan ja näyttelemään sormiaan peräämme.

Siinä hetkessä kaikki tuntui pysähtyvän. Kukaan ei ole koskaan sylkenyt päälleni, enkä ole koskaan ennen kuullutkaan saati nähnyt kenenkään tekevän niin toiselle ihmiselle. Tapahtumasta on tunteja aikaa, mutta tärisen hämmennyksestä, nöyryytyksestä ja raivosta vieläkin. 

Pojat eivät olleet ennestään meille tuttuja, mutta pienellä FB-tutkinnalla saimme selville, että pari pojista ovat ystäväni kanssa samassa koulussa, muutama asuu tässä ihan lähelläni ja meillä on joidenkin koulututtavuuksien kautta samoja tuttuja.

Hävettää vähän myöntää, mutta mua pelottaa. Poikien hyökkäys tuli täysin puskista, hyökkäys oli voimakas ja siksi niin lamaannuttava,  kukaan näköetäisyydellä oleva ei (uskaltanut?) puuttunut tilanteeseen, poikia oli paljon ja tulemme varmasti joskus vielä törmäämään näihin tyyppeihin, ystävä koulussa ja minä liikkuessani ulkona. 

Jälkeenpäin kun yritän edes vähän rauhallisemmin miettiä tilannetta, en keksi mitään miten olisin voinut puolustautua jos tilanne olisi mennyt väkivaltaisemmaksi. Merkintä rikosrekisterissäni tarkoittaisi välittömästi porttikieltoa valitsemani alan työmarkkinoille. Toisaalta millä lihaksilla olisin edes voinut puolustautua. Ahdistaa.