Haaveilen suurperheestä. Voitteko suurperheelliset tulla kertomaan arjestanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko pitää taloudellisesti huolta niistä jotka jo on, kumppanin kanssa. Ei ole takuuta että jokainen lapsi pärjää aikuisena taloudellisesti. Mitä enemmän lapsia tekee, raha vähenee, ellei ole rahakas.

Mitä sä selität. Enempi sitä rahaa tulee mitä useampi lapsi. Just yhen kahden kanssa tiukkaa.

Kyllä sitä rahaa kuluukin enemmän useamman lapsen kanssa. Jos on tiukkaa taloudellisesti jo yhden kanssa, niin ei niitä lapsia kannata lisärahan toivossa enempää tehdä. Muuten kyllä ehkä. Jos siis tykkää lapsiperhe-elämästä ja on valmis sitten vaikka tinkimään omista menoista lasten takia.

Itsellä on viisi (nyt jo aikuisia). Ja kyllä kaikki raha mikä tuli, meni myös, samaten aika. Toki ihan oma valinta. Halusimme mahdollistaa kaikille mieluisat harrastukset ja osallistuimme myös itse taustajoukoissa treeneihin, peleihin, kilpailuihin, leireihin, turnauksiin, talkoisiin yms. Jollekin tuollainen elämä voi olla kauhistus, itse nautin siitä.

Ja nyt on sitten aikaa itselle.

Saatiin lyhyessä ajassa 5 tervettä lasta

2 olikin kehitysvammaisia, kolmella epilepsia, yhdellä asperger, epilepsia ja lukihäiriö.

Lasten vaikeudet ovat imeneet voimani niin, että energia riittää välttämättömimpään päivästä toiseen raahautumiseen.

Kävin itse läpi raskaan masennusjakson, nyt elän kroonistuneessa lievässä masennuksessa.

Puolisoni on jotenkin rikki myös.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ole paljon harrastuksia koska ovat kalliita, olemme yrittäneet järjestää heille muuten tekemistä, laavuretkiä Nuuksioon, frisbeegolfin peluuta jne. Vanhin viettää eniten aikaa kavereidensa kanssa ja nuorimmat leikkivät naapuruston lasten kanssa.

Onhan sitä paljon ilmaisiakin harrastuksia. Esim. lukemisharrastus ei maksa mitään kiitos kirjaston. Hiihtoharrastus maksaa suksien verran jne.

En koe, että iso perhe olisi automaattisesti rasite niille lapsille. Ehkä, jos lapsia on kymmenen ja vanhin joutuu ottamaan liikaa vastuuta nuorimmista. En voisi omille lapsille sitä ikinä tehdä. Mutta ajattelenkin asiaa mielestäni järjellä, enkä tunteella. Haaveilen siitä isosta perheestä, mutta en voi tietää saanko sellaista ikinä ja antaako elämä myöden sille asialle. Rahaa sopii tietysti myös pohtia. Ei me olla sossupummeja vaan tavallisia työssä käyviä ihmisiä. Itse olen myöskin aika säästeliäs luonne. Hankin tarvittavan, mutta en tarvitse hirveästi ylimääräistä materiaa.

Mielestäni isosta perheestä voidaan puhua, kun lapsia on neljä. Silloin ei mahdu enää tavalliseen viisipaikkaiseen henkilöautoon.

Mieheni perhe on tosiaan hyvin tiivis ja läheinen. Ikäeroa heillä on, joten kaikilla on ollut se aika, kun ovat saaneet olla myös lapsia eikä vain seuraavaa vauvaa putkeen. Meidän lapset ovat nyt 5v ja 3v ja voisin hyvin kuvitella tähän vuoden päästä kolmannen. Ei niitä ison perheen lapsia ole pakko hankkia vuoden ikäeroilla.

Kiitos teille jotka olette kertoneet perheestänne :)