Lue keskustelun säännöt.
15v kiusatun ajatuksia
10.04.2015 |
Näin heti alkuun haluan pyytää anteeksi. Anteeksi siitä, että avaudun täällä, mutta tällä hetkellä tuntuu niin pahalta, että pakko saada purattua ajatuksia.
Tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat pitkin poskia ja tyhjyys vallitsee sisälläni. Siitä on miltei 5 vuotta, kun ensimmäisen kerran aloin vakavissani harkita itsemurhaa. Täytän pian 16 vuotta ja käyn 9.-luokkaa. Olen aina ollut ulkopuolinen ja syrjitty; ihan niin pienestä saakka, kuin vain muistan. Vaikka liityn seurueeseen ja sanon/kysyn jotakin, muut eivät kiinnitä mitään huomiota. Tuntuu, kuin olisin näkymätön. Kunnon kiusaaminen, sekä henkisellä että fyysisellä saralla, alkoi ala-asteella. Tavaroitani tuhottiin ja piilotettiin, ulkonäköäni naurettiin ja minua potkittiin esimerkiksi kuralammikkoon. Olen koittanut löytää syitä kiusaamiselle, ja niitä ovat mahdollisesti ainakin ulkonäköni ja liian kiltti sekä "heikko" olemukseni. Olen helppo uhri, sillä olen hyvin herkkä ja empaattinen persoona.
Minulla ei koskaan ole ollut todellisia ystäviä. Muutama koulukaveri löytyy, mutta hekin ovat kanssani vain jos eivät löydä muita kavereitaan tai tarvitsevat apua jossakin. Ystävien puute ei satuta enää, sillä olen jo niin tottunut siihen. Ainainen yksinäisyys alkaa kuitenkin pidemmän päälle tulla ilmi siten, että eristäydyn tarkoituksenmukaisesti muista ihmisistä. Perheeni on minulle kaikki kaikessa, mutta tunnen pikkuhiljaa eristäytyväni myös heistä. Koulusta päästyäni menen huoneeseeni, kuuntelen elokuvien soundtrackeja, kirjoitan fiktiivisiä tarinoita sekä runoja ja illan tullen painun taas unten maille. Sama joka päivä. Totuus on alkanut lyödä vasten kasvoja; ehkä minun paikkani ei oikeasti olekaan täällä.
Olen käynyt puhumassa koulupsykologin kanssa useaan otteeseen, mutta se ei tähän mennessä ole saanut olotilaani paremmaksi. Minulle suositeltiin erilaisia harrastuksia tai kerhoja, joissa voisin tutustua uusiin ihmisiin. Olen harrastanut muutama vuosi takaperin tanssia sekä erästä joukkueurheilulajia, mutta sieltäkin sain vain hyvän päivän tuttuja.
On sanottu, että nuoruus on elämän parasta aikaa. Tuntuu todella pahalta ajatella, että meneekö koko nuoruuteni oikeasti tähän. Haluaisin olla vahva, ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämälleni jotain, mutten tiedä mistä ja miten voisin aloittaa. En tiedä, kuinka kauan jaksan enää elää. Viimeisetkin voiman rippeet alkavat olla loppumaisillaan. Joka ilta nukkumaan mennessäni rukoilen, ettei minun tarvitsisi enää nousta uuteen aamuun. Minulla on realistisia unelmia tulevaisuuden suhteen, mutta tähänastisen elämäni varrella koetut vastoinkäymiset ovat tehneet minusta hieman pessimistisen, enkä siis usko niiden käyvän toteen. Toisaalta, en haluaisi vielä luovuttaa. Aina on joku, jolla asiat ovat vielä huonommin kuin minulla, mutta pystyy silti olemaan onnellinen siitä, mitä on. Haluan saada itseni kuntoon. Haluan oppia hyväksymään itseni. Haluan olla onnellinen.
Kiitos, jos kukaan jaksoi lukea. Ja anteeksi vielä kerran. Luen myös mielelläni muiden kokemuksia ja ajatuksia sekä vastaan kysymyksiin, liittyivät ne sitten aiheeseen tai eivät.
Kommentit (51)
Käy peruskoulu loppuun sinnitellen, sitten voit hakea uuteen jatko-opiskelupaikkaan, vaikka naapurikaupunkiin ja aloittaa "uuden elämän". Omassa lukiossani ketään ei kiusattu. Nuoret kasvaa paljon kesän aikana. Mieti, mistä tykkäät ja mitä haluat tehdä. Tee asioita, jotka tekee sinut iloiseksi. Ehkä netistä voisit löytää vertaistukea ja jonkun jonka kanssa tsemppaisitte toisianne. Lue kesällä jotain"itsehoito-oppaita", kuinka toipua kiusaamisesta ja vahvistaa itsetuntoa. Lapsuus ja nuoruus voivat joillekin olla parasta aikaa, muttei kaikille. Aikuisena voit paremmin vaikuttaa asioihin ja mm valita seurasi ja ihmiset ovat reilumpia. Nuoret osaa olla julmia ja muut seuraa perässä kuin lampaat eivätkä uskalla kaveerata kiusatun kanssa. Sun elämä alkaa kun selviät sieltä peruskoulusta. Älä anna sen määrittää sun loppuelämää. Se on vaan lyhyt vaihe pitkässä elämässä. Tsemppiä. Vaikutat todella fiksulta. Keskity vaan siihen että saat hyvät paperit. Voit sitten tulevaisuudessa naureskella maisterinpallilta niille kiusaajille. Kestää, kestää, jaksaa, jaksaa (+keksi jotain mitä tykkäät tehdä ja tee sitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Muaki kiusattiin koko lapsuus. Pidettiin outona ym. Nyt menee tosi hyvin, pidin oman pääni ja keskityin niihin juttuihin mitkä itseä kiinnosti. Ne kantoi hedelmää, ja olen tosi hyvässä työssä ja elämä menee muutenkin tosi hyvin.
Sua ehkä kiusataan just siksi että et mene porukan mukana. Itse muistan että joskus yläasteella jäin juttelemaan yhden opettajan kanssa ja kerroin sille että mua kiusataan. Se oli (tai ainakin teeskenteli..) että siitä ihan uskomatonta kun olen fiksu ja silakka ja pitkä kun gaselli. Sillon mulle valkeni että ei tää oo mun ongelma, vaan niiden muiden. Elämä kantaa. Leuka pystyyn ja tulevaisuutta kohti :) Pois tommoset tyhmät itsariajatukset. Ala kerää scrapbookkia et mitä haluat elämässä, haaveita ym ja sit sitä kohti :) tsemppiä!
Kiitos vielä ihan jokaiselle, jokaikisen vastaus sai ajattelemaan asioita edes hieman positiivisemmalta kannalta. Ehkä ne parhaat vuodet ovat oikeastikin vielä edessäpäin. Kiitos valtavan paljon! ♥ En olisi uskonut, kuinka iloiseksi tsemppaamiset voivat tehdä, sillä en kuule itsestäni oikeastaan koskaan mitään positiivista. Kiitos paljon! Vielä numerolle 11, en ole emo.
T. AP
Jaksamista sinne...
Olen itse entinen koulukiusattu. Kiusaaminen loppui, kun vaihdoin päivälukiosta iltalukioon. Tuo monen vuoden helvetti kasvatti minusta niin vahvan ihmisen, ettei moni uskokaan. Voimia ja tiedä, että tulevaisuudessa tuut olemaan ihminen, jota ei ensimmäinen elämän tyrsky kaada.
Sellaiset ihmiset kokevat kärsimyksiä, joiden on tarkoitus kehittyä viisaammaksi ja paremmaksi sieluksi. Kaikella on tarkoituksensa. Vannon, että elämäsi tulee muuttumaan todella paljon paremmaksi jo muutaman vuoden sisällä, jos vain itse haluat, ja silloin olet tuhat kertaa parempi ja fiksumpi ihminen kuin umpimieliset kiusaajat.
Menet muutaman kuukauden päästä ammattikouluun tai lukioon. Mene sinne avoimin ja iloisin mielin ja ole reipas. Positiiviset ihmiset on parasta, he levittävät hyvää oloa ja ihmiset ovat mielellään positiivisten kavereita. Ole sinä yksi sellainen. Saat takuulla uudesta koulusta kavereita, jos vain haluat.
Harrastuksista tosiaan on vaikea löytää kavereita. Löytäisitkö kavereita netistä? Itse löysin lukiosta uusia ystäviä mutta eniten kavereita ja ison kaveripiirin sain 18-vuotiaana, kun aloin käymään baareissa. Älä jumiudu yläkouluelämän ilmapiiriin. Elämää on paljon muualla!
Lue Michael Newtonin kirja Sielujen matka ja Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta huomaat että kiusaajat itse tahtovat huomiota, eivätkä anna periksi millään. Liikaa korostetaan tätä sosiaalisten suhteiden merkitystä. Ymmärrän että tietyssä iässä voi tuntua pahalta, itse en koskaan ole ihmeemmin kärsinyt, vaikka on odotettu.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:01"]
Ei nuoruus välttämättä parasta aikaa ole. Monelle on ihaninta sitten, kun on omat pienet lapset. Parisuhdemarkkinat ovat ihan eri juttu kuin kaverikilpailu koulussa. Luota siihen, että jokainen saa jonkun. Perustat aikuisena ihanan perheen. Hankit mieleisen koulutuksen. Sulla on kaikki mahtava vielä edessäpäin.
[/quote]
Hyi mitä lammastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melkein koko peruskoulun kiusattu ja kyllä se aurinko vielä risu kasaakin paistoi
Komppaan muita. Yläkouluaika on hirveää, hirveintä aikaa ainakin itselleni koko elämässäni. Minuakin kiusattiin ja eristettiin, koska olin outo. Lukiossa homma muuttui täysin. Menin siis taidelukioon, jossa tutustuin muihin kaltaisiini. Siitä jatkoin taidealalle yliopistoon ja kaltaisiani tulvi ovista ja ikkunoista. Nyt olen uskomattoman onnellinen. Minulla on oma perhe ja ihania ystäviä. Älä luovuta! Sinullekin on hyviä aikoja tulossa, ehkä jopa hyvinkin pian.
N33v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ap! Olet tekstiesi perusteella fiksu, analyyttinen ja mukava tyyppi. Kiusaajasi ovat kusipäitä ja on hyvin tärkeää, ettet anna moisten urpojen määrittää sitä, kuka olet ja miten näet itsesi. Et ole ansainnut moista paskamaista käytöstä, ansaitset paljon parempaa. On yhtälailla tärkeää, ettet eristä itseäsi perheestäsi. Se on porukka, joka aidosti välittää susta tosi paljon.
Peruskoulu ja erityisesti yläaste on monelle kamalaa aikaa - huomaa mikä määrä sulla on vertaistukea tässäkin ketjussa. Se muuttuu paremmaksi. Puhu vanhemmillesi, opettajalle, kouluterkkarille. Sun ei tarvitse kantaa tuota taakkaa yksin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:56"]
Kerro minkälaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on? Kirjoituksestasi päätellen vaikutat erittäin fiksulta ja osaavalta nuorelta naiselta (?). Onko sinulla diagnosoitu masennusta? Sehän on lähes jokaisen pitkäaikaisen kiusaamisen uhriksi joutuneen kohtalo. Jatkuvat itsemurha-ajatukset viittaisivat masennukseen. Voisitko ajatella hankkiutuvasi esim. kouluterkkarin puheille ensiksi? Sinut otetaan varmasti vakavasti asiasi kanssa. Voisit saada asianmukaista terapiaa avuksesi. Toivotan sydämestäni tosi paljon tsemppiä sinulle! Älä luovuta vielä!!
[/quote]
Kiitos kovasti jokaisesta vastauksesta, arvostan niitä todella paljon! Kiitos, kiitos, kiitos.
Tulevaisuuden haaveenani on työskennellä rauhanturvaajana, toimia vapaaehtoistyöntekijänä Suomessa/ulkomailla vähintään vuoden verran sekä jonain päivänä rakastava kumppani ja oma perhe. Minulla ei ole diagnisoitu masennusta, mutta olen samaa mieltä kanssasi. Ja olet oikeassa, valitettavan monet sairastuvat masennukseen kiusaamisen seurauksena. Uskon, että voisin keskustella asiasta terveydenhoitajan kanssa. Kiitos paljon sinulle!
T. AP