Lue keskustelun säännöt.
Kesällä naimisiin - kaduttaa jo etukäteen
10.04.2015 |
Olen ollut miesystäväni kanssa 7 vuotta yhdessä. Toissakesänä menimme kihloihin, ja siitä lähtien on häitä suunniteltu yhdessä. Alkuun olin tosi ihastunut ja rakastunut, mutta nyt myöhemmin tajuan etten ole kokenut elämässäni mitään.. Olen ollut vain hänen kanssaan, ja päässäni kummittelee ajatus siitä, että olisiko se toinenkin puoli ollut kiva nähdä? Rilluttelu ja bilettäminen? Kun hän kosi minua, olin oikeasti tosi pitkään onnellinen asiasta, mutta kun häitä alettiin konkreettisesti suunnittelemaan, niin "paniikki" iski. Kutsut olisi tarkoitus lähettää ensi viikolla, ja nyt ahdistaa niin perkuleesti! Kaasolleni kerroin asiasta, hän lohdutti, että on varmasti ohimenevä tunne. Onko täällä muita, kenellä samoja kokemuksia?/Onko sellaisia, jotka osaisivat kertoa, että onko se "ruoho vihreämpää aidan toisella puolen"? Kiitos. Nimim. ahdistunut ja epätoivoinen..
Kommentit (28)
Kun kerran kysyit niin minä ajattelen niin. Jooko sinua ahdista häitä/perhe...tai jännä kun sanoit ettet kokenut mitään....en tiedä mitä haet??? Voitko ehkä selostaa itselleen mitä tärkemmiin tahdot? Avioliitto ei tuo auttomattisesto onnea/rakkauttaa tai turvaa. Miehen kanssa pitää olla aitoa ystävyyttä. Ns romanttinen rakkaus tai ihastuminen mene ohi-sen varaan ei voi rakentaa suhdetta. Se on kun sää-aurinko,vesisade,talvi tai pakkaset...vaihtuu välillä parempi välillä huonompi,mutta onko ns mökki sellaisessa paikassa joka on kaunis ikään kun aina: talvella on suojassa ,kesällä sopiva viilea ja pieni puhdas lammi lähellä jossa voi ehkä kalastaa tai virkistäytyä, onko siinä mökissä hyvää asua??? Se voi olla aivan pieni mökki jossain metsässä mutta niin mukava ja kaikkenpuolensa viihtyisä,ettei siellä ikävystyy...ehkä joskus näkee karhujakiin :)))
Sellainen puolisoitten välinen kommunikointi ja välit pitäisi olla-perhe on mökki-pieni,vakaa ja romanttinen jotta voitte tarjoa kodin lapseille. Ehkä miehisi ei ole tosissaan ja sinä vaistoat sen....???
Yksi asia kuitenkiin herättii-kun sanoit ettet vielä kokenut mitään...vaikka olitte miehen kanssa 7 vuotta...Hyvä ihminen -Suuri ihme mitä tässä maailmassa pitää kokea ja yrittää saada säilymään on RAKKAUS -vilpitön luotettava ja varaukseton. Rakkaus ystävältä tai puolisolta johoon voi luotta,jossa sinä olet luottamuksen arvoinen ja puolisosi MYÖS.
Teidän kannattaa jutella tästä-voit sanoa että sinua ahdista..mutta ovatko ryyppämiset ja irtosuhdeita sen arvoisia että tuotat pettymyksen rakkalle ihmiselle(onko hän rakas ja tärkeä) ,ehkä et haluaa mikään mökkiä,vaan tahdot Indiaani Valtameren myrsky? Sinä sen päättäät..mutta eikö sulhasen kanssa saa irrotella ja joskus ryypätä tai pitää hauskaa. Vai sisältäkö sinulle hauskan pitoo irtosuhdeita ja jätkien kanssa sekoilu.. Vai ehkä olet vain kyllästynyt elää ilman oikeätä rakkautta,eikä miehisi ymmärtää sinua? Menetteko naimisiin itseänne takia vai haluatteko tarjoaa kodin lapseille??? Rakastatteko lapsia? Asioita kannatta pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli. Ero vireille puoli vuotta häiden jälkeen.
Halvemmalla pääsisitte, jos peruisitte nyt.
Tai sitten kyseessä kuuluisa 7 vuoden kriisi. Älä nyt ainakaan hätiköityjä päätöksiä tee. Minkä ikäinen olet?
Samoissa fiiliksissä menin naimisiin, suhdetta oli takana suunnilleen sama aika. Muutama vuosi papin aamenen jälkeen tuli ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuollainen olo jatkuu pitkään, sanoisin useita viikkoja, sitten tunteella on viesti ja merkitys.
No kantsis ehkä perua häät!
Toisaalta tuli myös mieleen, että miksi naimisiin meno estäisi sua elämästä? Miksi et voi bilettää ja kokea kaikkea kiinnostavaa miehesi kanssa?
Vai tarkoitatko nimenomaan naiskentelua ympäriinsä? Se nyt ei nimittäin ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ruoho välttämättä ole vihreämpää mutta kuitenkin. Jos sulla on sellainen tunne että haluat vielä "mennä" niin älä hyvä ihminen mene naimisiin. Itse erosin ekasta pitkästä avoliitosta ja samalla ekasta suhteesta 27 v. Sen jälkeen pari vuotta tein ja menin ja kokeilin - ja sitten tuli oikea vastaan. Ei jäänyt jossiteltavaa. Nyt avioliittoa takana kohta 20 v. eikä ole tarvetta ollut vilkuilla muita ja haaveilla jostain muusta.
Jos mietit tuollaisia, miehesi ei ole oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:44"]
Jos mietit tuollaisia, miehesi ei ole oikea.
[/quote]
Siis se oikea sinulle
Minkä ikäisenä tapasitte? Naimisissakin voi rillutella, ja bilettää kavereiden kanssa ilman miestä. Ei tarvi alkaa säntilliseksi rouvashenkilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ainakin aikalisä. Olisiko siinä mitään ideaa, että kävisitte muutaman kerran keskustelemassa jonkun perheneuvoja tai muun parisuhdeekspertin kanssa. Eivät nuo asiantuntijat tietenkään teidän puolestanne päätöstä tee, mutta voisivat avata uusia näkökulmia asiaan. Ja olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Se voi tehdä kipeää, mutta kannattaa loppujen lopuksi.
Häitä voi hyvinkin siirtää muutamalla vuodella. Älä siis nyt niitä kutsuja lähetä vaan pistä suunnitelma odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahva lääkitys päälle vaan ja kohti kesää. Kyllä se siitä.
Hyviä vinkkejä jo tullut! Eli ottakaa aikalisä, jutelkaa asioista ja mahdollisesti lykätkää häitä. En osaa sanoa tuosta vihreämmästä ruohosta tai rilluttelusta, mutta kannattaa kuunnella sisintään, jos todella ahdistaa ja tuntuu väärältä. Tai paremminkin, jos ei tunnu niin oikealta, että ei ole tarvetta epäröidä hetkeäkään.
Itsekin olin onnellinen kosinnan aikaan, mutta häiden järjestäminen tuntui osittain pakkopullalta ja ahdistavalta. Stressasin ja koin selittämätöntä ahdistusta. Olisi pitänyt uskoa sitä tunnetta, koska ero tuli meillekin muutaman vuoden jälkeen ja minun aloitteestani.
Itsellä ollut sama tunne kaksi kertaa ennen vihkimistä ja molemmilla kerroilla tulikin ero.
Tapasin itse mieheni 16 vuotiaana. Oltiin10v kihloissa, rilluteltiin, biletettiin, matkusteltiin hulluna. Hauskaa oli! Sitten kun haluttiin lopulta "asettua aloille", mentiin naimisiin ja saatiin siihen perään pari lasta. Rakastan häntä edelleen ja olen iloinen, että meillä oli ne kymmenen hulinavuotta. Nyt on aikaa rauhoittua ja keskittyä lapsiin, nauttia kodista ja perheestä. Monella kaverilla nuo hulinavuodet on jääneet elämättä ja tulee neljänkympin kriisinä avioero kun sitten pitää lähteä baareilemaan. Itse en enää baareissa viihtyisikään, aikansa kutakin :) Mutta pointtini oli se, että kyllä sen oman rakkaankin kanssa voi bilettää. Mutta kuulosti ehkä enemmän, että halua myös kokemuksia muiden miesten kanssa? Kannattaa rauhassa harkita sitä avioliittoa ja tosiaan vaikka siirtää häitä. Eihän sen naimisissaolon pitäisi teidän yhdessäoloa miksikään muuttaa, miksi siis kiirehtiä asian kanssa jos et ole vama?
Mikset voi mennä ja rillutella miehesi ja kavereidesi kanssa. Lähtekää tyttöjen kanssa viikonloppureissuun ja vetäkää kolmen päivän ränni jos siltä tuntuu. Juokaa miehen kanssa kunnon pussikaljakännit vappuna. Mene, koe ja elä. Miksi mies tai avioliitto estäisi sitä jos haluat? Ei se naimisiin meno tarkoita että pitäisi kotiin lukittautua. Toki siinä vaiheessa kun alkaa lapsi kuulua suunnitelmiin niin on rauhoituttava.
Vai onko se rilluttelu sitä muiden miesten paneskelua? Oletko ollut muiden kun miehesi kanssa? Omasta lähipiiristä olen huomannut että välttämättä siihen ensimmäiseen villapaitaan ei kannata tukehtua tai tulee juuri tämä sinun ongelmasi. Ei kaikilla, mutta isolla osalla.
Mikset voisi bilettää ja rillutella vaikka oletkin naimisissa? Vai tarkoitatko bilettämisellä ja rilluttelulla irtosuhteita ja treffailua? Tietenkin mikäli teillä on lapsia, niiden hoito pitäisi ensin järjestää, mutta ei kai se tilanne muutu siitä naimisiin menemällä.