Miten toimii tapa, jossa jokainen avaa lahjan vuorollaan ja muut katsovat?
Meillä joulun vietossa 7 aikuista ja 4 lasta. Kukin aikuinen saa 0-2 lahjaa, meidän lapset 8-10 lahjaa ja serkut 15-20 lahjaa. Nää vilkkaat serkkupojat repii paketteja auki sitä mukaa kun saavat, ei mitenkään menisi läpi, että yksitellen rauhassa katsotaan. Lisäksi itselleni olisi noloa, kun en saa koskaan lahjoja. Mun isä taas saa 2 lahjaa, mutta ei ikinä avaa niitä muiden nähden.
Kommentit (33)
Meillä lahjojen avaamishetki on melkoinen kaaos, kun siskonlapset on joutuneet hillitsemään itseään koko päivän ja vihdoin pääsevät lahjojen kimppuun. Mun pitää pitää selvä pesäero mun lasten lahjoihin, kun eivät edes katso kenen paketteja avaavat. Kerran kahmivat jopa yhden mun paketin, mutta hokasivat virheensä kun sieltä tuli Juhla Mokkaa
Minusta on tylsää, jos joukossa on joku joka ei seurassa avaa lahjojaan. Esim meillä oli kerran ulkomaalainen au pair. Ostettiin kivat lahjat, mutta hän jemmasi ne huoneeseensa. Tapanina oli laittanut kuitenkin faceen kuvat, mitä oli saanut.
Meillä on ollut tää tapa lapsuudesta asti, tai sit avataan rauhalliseen tahtiin, ihan hyvin on mennyt.
Oli aika yllätys kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, joka vielä nyt yli 30 vuotiaana repii paketit vauhdilla auki kuin malttamattomat pikkulapset.
Meillä myös lapset jakaa lahjoa kuusen alta, ja me aikuiset vähän vinkkaillaan kenen lahja olisi nyt vuorossa, että olisi vähän vuorottelua tässä.
Minusta on kiva, että yhdessä katsotaan kaikki lahjat ja ihastellaan niitä. Olisi aika tylsää jos kaikki vaan repisivät samaan aikaan omansa.
Hyvin toimii. Koirakin oppi odottamaan vuoroaan pakettinsa avaamiseen.
Meilläkin tehtiin näin, ei ollut virallista eikä kankeeta. Komeat aplodit annettiin jokaiselle avatulle paketille. Hammastahnatuubeista lähtien…
Se toimii niin, että yksi avaa ja muut katsovat. Ei ole koskaan ollut ongelmaa siinäkään, että toisilla on enemmän lahjoja kuin toisilla.
Eikö se ole nolo tilanne, että nyt on Pirkon vuoro ja Pirkko ei saanutkaan yhtään lahjaa.
Tai Maiju ei haluaisi avata mitään muiden nähden, kun ei osaa peitellä pettynyttä ilmettään.
Hyvin toimii! Porukassa on vain yksi lapsi joka haluaa jakaa lahjat. Ihan yksi kerralla ei mennä, koska aikaa kuluisi liikaa, mutta muutamalle lapsi vie kuusen alta paketin, ja kun ne on avattu sitten taas lisää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole nolo tilanne, että nyt on Pirkon vuoro ja Pirkko ei saanutkaan yhtään lahjaa.
Tai Maiju ei haluaisi avata mitään muiden nähden, kun ei osaa peitellä pettynyttä ilmettään.
Meillä se toimii siten, että se, joka hakee kuusen juurelta paketin, ei katso pakettien nimiä ennen kuin on ottanut lahjan käteensä. Hän poimii vain jonkin paketin, lukee nimen ja ojentaa sen sitten lahjan saajalle. Siten ei haittaa, vaikka joku saisi vähemmän lahjoja kuin muut (vanhemmat tietenkin saavat vähiten), koska lahjan hakemisen vuoro on kuitenkin aina jokaisella meni lahja sitten kenelle tahansa. Tämä tapa vaatii hiukan opettamista, mutta meillä se on ollut hauska tapa lasten kanssa ja jatkuu edelleen, vaikka ovat jo aikuisia. Kun lahjan poimija ojentaa lahjan sen saajalle, kaikki voivat samalla osallistua arvuutteluun mitä lahjassa mahtaa olla sisällä.
Lahjoja ei saa olla liikaa, muuten ihmiset väsyvät, mutta sekin on vain hyvä asia, että ei hankita liikaa.
No toki tavan tarkoitus lienee nolata köyhät joilla ei oo varaa ja aikaa.ostaa kalliita tai erityisiä lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kertokaa nyt te, jotka tätä harrastatte.
Meilla isovanhemmat, yksi lapsi ja yksi lapsenlapsi avaavat vuorotellen, Ihan rauhassa toistensa lahjoja ihaillen. Lapsenlapsi ilmoittaa vuorot ja usein myos valitsee avattavan.
Tana vuonna piti tehda zoomissa koronan takia mutta hienosti meni.
Hyiii miten materialistinen ja ilkeä tapa! Meillä jokainen avaa lahjojaan omaan tahtiinsa, välillä vähän vihjaistaan, että voisitko avata tuon lahjan nyt.
Vaatii toki varsinkin lasten vanhemmilta vähän pelisilmää, että osaa kiittää oikeita ihmisiä jälkeenpäin.
Anoppi yritti meillä tuota yksi avaa ja muut katsovat, mutta eihän se toimi mitenkään. Siinä pitäisi kaikilla, tai ainakin kaikilla lapsilla, olla täsmälleen sama määrä lahjoja ja vielä täsmälleen yhtä kivoja tai saman arvoisia. Ei se ikinä mene niin. Mutta jos ja kun niin ei ole, se huonompien lahjojen aiheuttama kateus herää herkästi, tai nolous köyhälle antajalle tai vähemmän saavalle.
Meillä kukin keskittyy iloitsemaan omista lahjoistaan, mutta ei leveile niillä muille.