Teiniäitien lapsilla enemmän depressio-oireita

Suomalaisista ensisynnyttäjistä 12 %:lla todettiin Tammisen (1990) tutkimuksessa kliinisesti selvä masennus vielä kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Masentuneiden äitien on todettu leikkivän ja puhuvan vähemmän lastensa kanssa, osoittavan enemmän kielteisiä tunteita ja reagoivan hitaammin lapsensa aloitteisiin ja viesteihin kuin ei-masentuneiden äitien (Field 1992, Cooper ja Murray 1997). Osa masentuneista äideistä puuttuu liiaksi lapsen omaan toimintaan ja käsittelee lasta mekaanisesti ja kovakouraisesti (ns. intrusiiviset äidit), osa puolestaan vetäytyy kontaktista lapsen kanssa (Tronick ja Weinberg 1997). Myös skitsofreniaa sairastavat äidit saattavat tunnistaa huonosti vauvan tarpeita ja olla etäisiä tai tunkeilevia (Riordan ym. 1999). Psykoottiset äidit voivat myös liittää vauvaan epärealistisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kielteisesti vauvan käsittelyyn ja hoitoon (Hipwell ja Kumar 1997). Myös vanhemman epäkypsä tai epävakaa persoonallisuus voi johtaa lapsen kannalta puutteelliseen vuorovaikutukseen, erityisesti jos häiriöön liittyy epäsosiaalisuutta ja päihteiden ongelmakäyttöä (Hans ym. 1999).

Vastaavanlaisia puutteita kyvyssä pitää yllä riittävän myönteistä vuorovaikutusta lapsensa kanssa on todettu teini-ikäisillä äideillä, päihteistä riippuvaisilla vanhemmilla ja sosiaalisesti vaikeissa oloissa elävillä, jatkuvasti huoliaan ajattelevilla äideillä (Reis 1989, Cooper ja Murray 1997, Hans ym. 1999).