Lue keskustelun säännöt.
Mies ärsyttää, vai onko vika minussa?
10.04.2015 |
En oikein tiedä, miten avaisin asiaa. Sanotaan heti alkuun, että olen melkoinen mielenipahoittaja ja antaisin aika paljon, jos pääsisin siitä eroon. Lienee sukuvika ja heikon itsetunnonkin tuotos. Minua saa toki kritisoida, sillä haluan oikeasti objektiivisia neuvoja nyt.
Olemme olleet yhdessä jo pitkälti toistakymmentä vuotta mieheni kanssa. Rakkautta ja hellyyttä on paljon, luottamusta ja lempeyttä valtavasti. En pois vaihtaisi. Silti miehessä on jotain käytöspiirteitä, jotka ärsyttävät ja loukkaavatkin, tiedä sitten, johtuuko herkkänahkaisuudestani vai hänestä. Sitä nyt haluankin teiltä kysyä.
Mies on ihana ja hassu, kun olemme kahden. Heti seurassa hänestä kuoriutuu hieman k-päinen laukoja eli hän saattaa sanoa kärkevät mielipiteensä ilman suodatinta. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa mutta olen pyytänyt, ettei hän sitä tee esimerkiksi perheeni seurassa. Aina esimerkiksi äitini kanssa keskustellessa hän oikein hinkuu sanoa täysin eriävä mielipiteensä, josta sukuvikaisesti saattaa sitten äitinikin hämmentyä ja loukkaantua. Ymmärrättekö pointin?
Olen siis melko varpaillani hänen kanssaan muiden seurassa ja siitä johtuen olemme lähinnä kotosalla, muutenkin viihdymme omissa oloissamme parhaiten, ei sillä. Mutta mies ei ole mikään seuramies, vaan vetäytyjä, vain noissa mielipideasioissaan hän ns. tulee esille. En tiedä, millainen kuva hänestä perheelläni on, kun hän tuo esille vain yhtä, hyvin suppeaa puolta itsestään. Kahden kesken hän on, kuten todettu, lempeä ja hyvä keskustelija, aivan mielettömän hieno ja ihana ihminen. Vetääkö hän jonkinlaisen kuoren päälleen muiden seurassa? On siis omankin perheensä kanssa ihan samanlainen, mielipiteitään töksäyttelevä, vähän tyly.
Loukkaannut kuitenkin usein hänen töksäyttelyistään, vaikka toki olen tottunut niihin jo vuosien saatossa. Tänäänkin on mieli apea, kun olen taas ties mistä puolihuolimattomasti sanotusta asiasta loukkaantunut. Tuntuu, että vika on minussa mutta miehen käytös vain ärsyttää niin hirveästi välillä, miksei hän voi olla sanomatta tyhmiä juttujaan? Hän monesti pilaa fiilikseni sanomalla jotain sopimatonta. Koskaan hän ei hauku, ei puhu ilkeästi tai mitään. Välillä myös tuntuu, ettei hän arvosta sitä, että hänellä on minut. En tosiaankaan usko, että asia on noin mutta siltä se tuntuu, kun pusutteluni häiritsee hänen pelaamistaan (kyllä, pleikkari laulaa tällä +30v. miehellä) tai muuta vastaavaa.
Olenko siis aivan ylilyövä ja rasittava väärin reagoiva vai onko minulla syytä ärtyä miehen käytöksestä?
Kommentit (23)
Kaksi asiaa tulee mieleen. Ensinnäkin anna miehen olla miten on muiden seurassa. Hän ei edusta sinua vaan oma itsenäinen yksikkönsä. Ei ole sinun vastuullasi millaisen kuvan hän itsestään muille antaa. Voithan itse kehua miestä muille jos haluat.
Sitten toinen asia. Osoittaako mies hellyyttä koskaan spontaanisti? Kertooko että tykkää ja rakastaa ilman että pyydät sitä? Tottakai se tuntuu pahalta jos sinä et ilahduta häntä. Olette olleet pitkään yhdessä joten eroa en edes ehdottele mutta kyllä puolisoiden pitäisi tykätä toisistaan. Jotta kummallakin olisi hyvä olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt sanoisi, että kummassakaan on varsinaisesti vikaa, mutta on totta, että vain itseään voi muuttaa. Jos yrität ottaa renkommin ja katsoa sinua häiritseviä asioita sormiesi läpi, miehesikin ehkä rentoutuu. Toimi itse, niin kuin haluaisit miehesi tekevän. Tavatessa ryntäät halaamaan iloisesti. Pelaamisen väliin sukkaat suukoja ja hätistelyihin vastaat huihai. Tai kysyt, että saako antaa pusun. Vahvista itsetuntoasi, niin et ole niin kiinni miehen huomionosoituksissa.
Perheen edessä olemiseen en osaa sanoa mitään. Ehkäpä siihenkin auttaa, jos sinä lakkaat häpeämästä ja jännittämästä (ei ole helppoa, tiedän), niin miehesikin löytää oikean rytmin olomiselleen? Pidä kiinni siitä, että sinä tiedät, millainen hän on oikeasti, muu on vain jännittämistä tms.
No, höh, mitä kommentteja. Oikeasti mietin sydänverellä, uskallanko avata elämääni tänne näin. Mutta jostain haluaisin saada objektiivisia näkemyksiä. Toivon, että vika on minussa niin voin asialle jotain tehdäkin.AP