PIRKANMAALAISILLE TIEDOTE VUMPELTA!!!

Ihanaa. Meniko synnytys ok? Nyt sitten on käyttöä niille esikolta jääneille vaatteille, ei tarvitse lähteä ostamaan sitä vaaleanpunaista:) Kauhea syyhy on kuulla kaikki asiaan liittyvä! Onnea ja iloa koko perheelle.

Oikein paljon onnea koko perheelle pikkuprinssin syntymän johdosta!

Keinuhepo

Onnea pikku prinssistä koko perheelle!

joten tässä tiivistetysti:

Synnytys oli hieman raju, mutta toipuminen yllättävän nopea, joten jos jännität synnytystä, niin älä lue... tämä oli hiukan poikkeustapaus.



Aamulla menin kontrollikäynnille ja supistuksia tuli jo tuolloin noin 10 min välen, mutta ne eivät olleet ihan hurjan kipeitä. (Edellisenä yönä oli supistellut muutamaan otteeseen lyhyesti kipeitä sarjoja, mutta loppunut sitten.)

Lääkäri totesi kohdunsuun olevan 4 cm auki ja kaulaa 0.5 cm jäljellä... käski kävellä käytävällä tunnin, jonka jälkeen tilanne supistusten ja kohdunsuun suhteen katsottaisiin uudestaan.

Kävelin tunnin ja supistukset jatkuivat. Tilanteen tarkasti SVOn kätilö, joka oli sitä mieltä, että koska tilanne ei ollut MUUTTUNUT tunnin takaisesta, ei synnytys ollut käynnissä... ja passitti minut kotiin!!!

Ajoin kotiin, jonne pääsin noin klo 13.00. Klo 15.00 supistukset olivat kipeitä (veivät polvilleen lattialle) ja tulivat noin 5 min välein. Soitin isännän taksilla töistä kotiin hakemaan minut ja esikoisemme.

TAYSiin saavuimme noin 16.00 ja vastaanottamassa oli sama SVOn kätilö, joka totesi jotakin tyyliin " jos olisit ollut täällä aiemmin, niin kipulääkitys olisi ehditty aloittaa pikemmin" (aina supistuksen iskiessä vaivuin seinää tai tuolia tai muuta vastaan tulevaa tukea vasten). Ja kukahan minut kotiin lähetti, kun synnytys ei kuulemma ollut käynnissä?!?!?!

Pyysin epiduraalin ja se luvattiin, mutta koska kiire oli niin kova eikä nukutuslääkäri heti ehtinyt paikalle, laittoivat ensin kohdunsuun puudutteen... joka ei tehonnut. Otin ilokaasua ja aloin oksentaa (tuttua kyllä jo esikoisen synnytyksestä). Sitten vihdoin löytyi nukutuslääkäri, joka päätti laittaa spinaalin, koska se tehoaisi epiduraalia nopeammin... tosin minulla se ei tehonnut ollenkaan... vain oikea jalkaterä puutui. Lopulta vihdoin ryhtyivät valmistelemaan sitä luvattua epiduraalia, kun sitten huomattiin, että avautuminen oli niin pitkällä, että saisin jo ponnistaa. Ponnistin tunnin, jonka päätteeksi pää sivuttain kanavassa ollut hyväkuntoinen poikamme autettiin imukupilla maailmaan.

Vauva voi hyvin koko synnytyksen ajan. Kipulääkityksistä minuun tehosi vasta epistomiaviiltoa varten annettu pieni puudute... eli synnyttää voi myös ilman kipulääkkeitä... luja huutaminen tekee kyllä silloin hyvää. Jostain syystä ihan oikeasti ihan vaan suora huuto auttoi jonkin verran.

Vannoin, että ikinä enää en ryhdy moiseen... ja toisena aamuna osastolla heräsin ajatellen, että " no, nytpä tietää seuraavaa kertaa varten, että minulle ei tehoa mikään muu kuin epiduraali ja että istuma-asennossa pystyy ponnistamaan vaikka käskystä, jos supistukset hiukan helpottavat" (minulla supistukset jostain syystä laantuivat hiukan ponnistusvaiheessa... jolloin tippaan lisättiin supistuksia voimistavaa lääkettä, joka omasta mielestäni pahensi tilannetta, sillä ponnistusvoimaa hupeni kivun kanssa taisteluun).



Että sellainen synnytys. Loppuviimeksi vielä liukastuin suihkussa, kun se onneton spinaali oli kuitenkin puuduttanut sen oikean jalkaterän. Siellä sitten elegantisti kiskoin itseni pytyn reunasta pidellen pystyyn ja pohdin, miksei hoitajien kutsukelloja ole asennettu myös synnytyssalin suihkutiloihin. Kehityskeskustelun paikka.

Hurjasti onnea koko pikkuprinssin perheelle!=)



Aikast hurjalta kuulosti synnytys, mutta niin kuin jo itse totesit se on kumma miten sen kaiken kivun sun muun unohtaa het, kun näkee loppu tuloksen=) Mutta hienoa että kaikki hyvin ja olette jo kotona.

Ihania vauvan tuoksuisia päiviä sinne teille!



H-R

Synnytys kuulosti tosiaan rajulta, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen (kuten jälleen pääsit kokemaan). Meillä muuten oli tytöstä sama homma eli ponnistusvaihe kesti 1h10min kun tytön pää oli vinossa. Imukuppia tarjottiin avuksi mutta halusin yrittää viimeiseen asti itse (kun tytöllä oli kaikki hyvin).



Mutta oikein lämpimät onnittelut koko perheelle! :) Nautihan nyt niin paljon kuin voit, ja muista levätä aina kun mahdollista!

Vai tuli sieltä toinen poika! Enpä kyllä treffeillä oikein osannut edes ajatella, että tyttö tulisi. Sulle noi pojat jostain syystä sopii ku nenä päähän. :) (Nää mun fiiilikset on aina ihan ufoja, aina on vankka mielipide siitä, kumpi " sopii" kuvaan...)



Synnytys kuulosti just sellaselta, mitä mä odotan - kipulääkitys ei tehoa... mullahan punktiolääkitys ei toiminut kuin paikallispuudutuksen osalta, joten pelkään jonkin verran synnytyksen kipuja. Mutta kiva kuulla, että niistäkin selviää!



-Osse

Ihania uutisia! Kaikesta sattuneesta ja tapahtuneesta huolimatta.. ;)



Onnea siis vielä koko perheelle!



t aurinko