Lue keskustelun säännöt.
Tein raskaustestin ja masennuin..
09.04.2015 |
Vaikka tulos oli jo kauvan odotettu positiivinen, iski järkyttävä ahdistus. Miks mä tunnen näin kun piti olla iloinen? :/ pitkän yrityksen jälkeen. Ahus on niin suuri etten osaa edes selittää..onko muilla ollut samaa ikinä?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:08"]On on, rentoudu! Meilläkin oli yritystä takana jo jonkin aikaa ja rukoilin plussaa, ja kun se sitten näkyi tikussa, ensimmäiset sanani olivat "voi ei" ja kauhea paniikki siitä, mihin olenkaan pääni pistänyt. Tätä kesti ekan päivän, illalla enää hiukan tärisytti mutta miehen kanssa tsemppasimme toisiamme että hei, kyllä muutkin on tästä selvinneet. :D
Meni pari päivää ja sitten olin täysin onnellinen vauvasta. Sitten tulikin aika huolehtia siitä, onko vauvalla kaikki hyvin jne - vanhemmuus on yhtä huolehtimista!
Onnea plussasta!!
[/quote]kiitos:)
Minulla oli ihan sama. Oltiin jätetty ehkäisy raskauden toivossa mutta kun se plussa tuli testiin niin olin tosi järkyttynyt ja ahdistunut. Mietin, että mitä mä oon mennyt tekemään ja onkohan tää sittenkään hyvä aika saada vauva. Sitä kesti jonkun pari ja sitten rupesin ajattelemaan, että on tää ihan hyvä juttu ja siitä noin viikon päästä olin ihan onnenikukkuloilla ja innoissani! Nyt on raskausviikkoja 20 ja en voisi olla onnellisempia, rakastan jo nyt pientä vauvaani niin kovasti <3 Eli älä huolehdi, on normaalia! Paljon onnea plussasta ja onnea odotukseen! :)
Mä luulen että tuo on tosi yleistäkin :) Itsellänikin ensimmäiset sanat testin teon jälkeen oli luultavasti voi ei, voi ei... :D
Huh. Lohduttavaa etten ole ainut. Kai tämä menee ohi :) toivottavasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Mulla iski täys paniikki. Helpotti si eka ultran jälkeen. Onnea!
Älä huoli! Ehdit raskauden aikana tuntea kaikenlaisia tunteita. Mulla oli alkuun ihan sama juttu, olin ihan että oho, nytkö se sitten tapahtui, voi ei en pysty tähän voiko vielä perua! Sitten mieli alkoi saada ajatuksesta kiinni että nyt se vauva tulee, ja sitten pitikin jo jännittää kovasti että 12 viikkoa tulee täyteen eikä tarvitse akuutisti pelätä keskenmenoa.
Sitten viikot 15-18 olin maani myynyt kun ajattelin, että nyt mun oma elämäni on ohi enkä ikinä pysty enää opiskelemaan tai muuttamaan kotipaikkakuntaa enkä harrastamaan, vauva ja kasvava lapsi vie vain kaiken. Nyt jo naurattaa, mutta silloin ei totta vie naurattanut! :D
Siitä se sitten alkoi tasoittua. Nyt on 33. viikko menossa ja alan jo odotella, että kohta se jo tulee, vauva, uusi ihminen tänne meidän elämään! Kuinka siistiä!
Onneksi olkoon raskaudesta! ole armollinen itsellesi ja luota itseesi, kaikki menee hyvin ja tunteet tulee ja menee! Jos joku jää kovasti vaivaamaan, voit puhua siitä neuvolassa ja tarvittaessa voit puhua jollekin ammattilaiselle, esim. pelkoklinikalle jos pelkäät synnytystä tai perheneuvolaan jos on jotain huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itkin järkytyksestä melkein koko raskauden vaikka oli toivottu lapsi :)
On on, rentoudu! Meilläkin oli yritystä takana jo jonkin aikaa ja rukoilin plussaa, ja kun se sitten näkyi tikussa, ensimmäiset sanani olivat "voi ei" ja kauhea paniikki siitä, mihin olenkaan pääni pistänyt. Tätä kesti ekan päivän, illalla enää hiukan tärisytti mutta miehen kanssa tsemppasimme toisiamme että hei, kyllä muutkin on tästä selvinneet. :D
Meni pari päivää ja sitten olin täysin onnellinen vauvasta. Sitten tulikin aika huolehtia siitä, onko vauvalla kaikki hyvin jne - vanhemmuus on yhtä huolehtimista!
Onnea plussasta!!