Lue keskustelun säännöt.
Harmittiko muutto Helsingistä ”maalle” toiseen maakuntaan?
Empijä
25.12.2021 |
Hei, kysyisin kokemuksia ihmisiltä, jotka olette muuttaneet Helsingistä/muusta Suomen suurimmista kaupungeista pienelle paikkakunnalle ihan toisenlaiseen maakuntaan (Pohjanmaa, Karjala, Savo, Lappi …). Miten olette sopeutuneet ja miten arki sujuu?
Meillä on mahdollisuus tehdä tällainen muutos elämässä töiden puolesta, ja näkisin vaihdoksessa paljon hyvää, mutta mietityttää vielä mm. alkaako häiritä mm. et
- sut tunnistetaan joka puolella
- vähäinen palvelutarjonta
- pitkät etäisyydet ja auton varassa oleminen
- ilmapiiri: tuntuuko tavat ym. vanhanaikaiselta (vrt. Helsingin dynaamisuus)
- ystävät: ne jäisi pääosin Helsinkiin, näkeminen onnistuisi harvemmin kuin nyt.
Plussapuolia on tosi paljon, mutta haluaisin kuulla näistä mahdollisista harmituksista.
Kiitos!!!
Kommentit (161)
Meillä on mahdollisuus tehdä tällainen muutos elämässä töiden puolesta, ja näkisin vaihdoksessa paljon hyvää, mutta mietityttää vielä mm. alkaako häiritä mm. et
- sut tunnistetaan joka puolella - kyllä se vähän häiritsee, mutta toisaalta ihmisiä on vähemmän ja esim. lenkkipolulla saa olla yksin omassa rauhassa, ei ole muita kulkijoita, itse tilaan ostokset ja välttelen ihmisiä
- vähäinen palvelutarjonta - kannattaa muuttaa sellaiseen paikkaan josta on esim. tunnin ajomatka isompaan kaupunkiin, vähäisiä palveluja korvaa se että asuminen on edullisempaa ja samalla hinnalla saa asua laadukkaammin ja jää rahaa harrastuksiin tai reissuihin. Myös netin kautta voi nykyään harrastaa ja tilata kaikenlaista
- pitkät etäisyydet ja auton varassa oleminen - itseasiassa etäisyydet ovat lyhyemmät kuin helsingissä ja joka paikkaan pääsee parissa minuutissa kävelemällä tai pyödällä, työt tai harrastukset saattavat olla viereisessä korttelissa. Jos muuttaa maalle niin sieltä hurauttaa kaupunkiin nopeasti eikä ole ruuhkia
- ilmapiiri: tuntuuko tavat ym. vanhanaikaiselta (vrt. Helsingin dynaamisuus)
-KYLLÄ! Täällä on omat erikoisuutensa. Autoja ja moottorivempeleitä palvotaan ylijumalina ja pojat heti kun oppivat istumaan opetetaan ajamaan mönkijällä ja siitä eteenpäin mopot autot. Mopot ja muut vempeleet ulvovat ja kannattaa valita asuinpaikka ettei juuri sellaisessa paikassa asu missä vieressä yöt pitkät nuoret ajaa. Toinen hyväksytty harrastus on metsästys ja elämää ei ole lapsillakaan jos eivät herran tähden saa ampua ilmakolla! Naisille hyväksyttävä harrastus on kodinhoito,käsityöt, leipominen, hillojen tekeminen. Kerran viikossa saa käydä pilateksessa. Kulttuuriharrastukse ja sushit ja avokadot ovat helsingin herrojen juttuja ja hehän ovat ylpeitä!
Mutta, seuransa saa valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingistä lähtö ei ole kaduttanut sekuntiakaan. Aivan järkyttävä paikka verrattuna 20v takaiseen. Nyt Pirkanmaalla, riittävä välimatka tsadiin.
Miksi et siis muuttaisi Uudenmaan sisällä pienempään kuntaan, joka tarjoaa palvelut ja enemmän tilaa hengittää asukkailleen?
Suosittelen kokemusasiantuntijana Helsingistä pois muuttamista:)
Jos mittasi Helsingin muuttumisessa negatiiviseen suuntaan ei kuitenkaan vielä ole tullut täyteen, niin voithan odottaa, kunnes se täyttyy. Kyllä sen sitten huomaa, kun on aika muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ukon kanssa ihan kolmannen polven paljasjalkaisia hesalaisia ja yli 60 vuotta tuli hesan katua tallusteltua - sitten eläkkeelle..no, totesimme, että hesa on liian kallis ja aivan liian värikäs paikka meille vanhuuden päiviksi joten ostimme talon isoine tontteineen vajaan tunnin päästä hesasta. Ainoa, mikä epäröitti oli se talo.. kun emme aikaisemmin olleet taloa omistaneet saati sitten asuttaneet, mutta fakta oli, että se raha minkä taloon laitoimme ei olisi Helsingissä riittänyt edes kämäseen yksiöön.. nyt on tilaa niin sisälllä kuin ulkonakin -asumiskulut kaikineen vajaa 300:-/kk ( ylimitoitettuna kylläkin - oikeasti muutamia kymppejä vähemmän).. on öljylämmitys, takka, kunnan vesi -ja viemäröinti.. öljylämmitys on nyt korkeine sähkönhintoineen osoittautunut ihan edulliseksi lämmitysmuodoksi olkoonkin, että öljyn hintakin nousi tuossa.. tämä on pieni kylä lähellä isompaa keskustaa, mutta kylä täällä kaikki palvelut on kävelyetäisyydellä - kauppa, apteekki, terveyskeskus, kirjasto, työväentalo, koulut, jne jne ja jos tuohon isompaan keskustaan menee niin löytyy jo huomattavasti enemmän isoja kauppoja, elokuvateatteria, hotelleja jne jne.. Lapset ja lastenlapset ovat tietenkin vielä Helsingissä, mutta välimatka on kuitenkin niin pieni ettei sillä ole väliä. Eipä ole kaduttanut.. tosin en usko, että omakotialoa pystymme iänkään vuoksi yli kymmentä vuotta pitämään - vanhuus, vaivat jne tulevat varmasti jossain vaiheessa. Mutta kun tulevat niin todennäköisesti muutamme paikalliseen kerrostaloon - täältä kun saa rempatun kerrostalokolmion 40.000 euroon tai vähemmälläkin.. takaisin hesaan ei ei.. täällä kaikki toimii - yrittäjät tekvät kaikkensa pitääkseen asiakkaansa eli renkaat vaihdetaan pihassa suorastaan ällistyttävän halpaan hintaan, sähkömies tulee paikalle heti, putkimiestäkään ei tarvitse odotella päivätolkulla. Autoa kyllä käytämme, mutta ei sekään välttämätön olisi - bussit liikkuvat täällä isompaan keskukseen kyllä, Takaisin Hesaan? No ei taatusti.
Siis mistä saa noin läheltä Helsinkiä rempatun kolmion 40 tonnilla? Minä voisin muuttaa heti.
Tampereelle ei ainakaan kannata muuttaa. Naapurit ei edes katso päin vaikka ollaan vuosia asuttu samassa pihassa. Ukot sentään morjestelee toisiaan ja nauraa näille talon tosikkomaisille sinkkunaisile jotka ei tervehdi edes toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut. Tosin kaupunkiin, en maalle. Ja olen viihtynyt, erittäin hyvin. Omakotitalo järven rannalta läheltä kaupungin keskustaa on täällä koulutetuille ihmisille ihan mahdollinen juttu, samoin liikkuminen, lasten harrastukset ja kaikki on helpompaa. On täälläkin teatteri, elokuvat ja kaikki sellaiset, ja vaihtelua saa kun lähtee viikonlopuksi sinne Helsinkiin tai jonnekin isompaan kaupunkiin. Ihan vireää ja kansainvälistä täälläkin elämä on.
Koulutetuille ihmisille omakotitalo mahdollinen ? Varmaan jos on vaikka lääkäri. Tuskin esim.jos on museoamanuenssi tai kirjastonhoitaja. Ei riipu siis koulutuksen pituudesta, vaan alasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).
Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.
Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.
Tuo kuulostaa kyllä ikävältä, ettei yksinelävää naista hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla Helsinki on muuttunut 10 vuodessa niin radikaalisti? Itse en ole huomannut muuta kuin asumisen kallistumisen.. muuten ihan sama kaupunki kuin 10 vuotta sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei porukka maalla olet niin homogeenista kuin stereotyyppisesti aina väitetään. Ihmisten koulutustaso ja kokemukset vaihtelevat. Maallakin asuu maailmaa nähneitä ihmisiä ja moni matkustelee paljon. Itse asiassa maalaisille saattaa jäädä rahaa matkustamiseen enemmänkin kuin kaupungissa asuville.
En silti muuttaisi maalle ja tuskin pikkukaupunkiinkaan. Suurin osa suomalaisista ”kaupungeista” on ihan kirkonkyliä.Eli et oo tainnut hirveesti asua muissa Suomen isoimmissa kaupungeissa kuin vain pk-seudulla. Esim. Oulu, Tampere, Turku, Kuopio ja Jyväskylä on tosi virkeitä ja nopeasti kasvavia kaupunkeja myös Suomen mittakaavassa.
Näitä yliopistokaupunkeja suosittelen Helsingistä muuttaville. Voi tulla yllätyksenä, mutta ovat itse asiassa avoimempia ja kansainvälisempiä kuin Helsinki, missä yllättävän monella on nurkkakuntainen tapa ajatella, ettei muuttaisi koskaan muualle. Koulutetut ihmiset muissa Suomen yliopistokaupungeissa yleensä ovat asuneet usealla paikkakunnalla Suomessa ja ulkomaillakin, ja asenne muuttamiseen ja uusiin ihmisiin on positiivisempi.
Opiskelin Jyväskylän yliopistossa 2 vuotta ennen kuin vaihdoin samaan pääaineeseen Helsingin yliopistoon ja samaistun tähän mitä sanoit. Toki pk-seudulla asuu enemmän vierakielisiä kuin Jyväskylässä, mutta Jyväskylässä ihmiset osaa ottaa rennommin kuin Helsingissä. Ikävöin tätä rennompaa ilmapiiriä kun nykyään asun Helsingissä. Jyväskylässä jopa tuntemattomat ihmiset uskaltaa puhua rennosti julkisissa kulkuvälineissä toisilleen, kun taas Helsingissä tökötetään hiljaa esimerkiks metrossa ja tungetaan päälle ennen kuin ulostulevat ihmiset yrittää tulla metrosta ulos. Onneks vanhin isosisko asuu avomiehensä kanssa Jyväskylässä, niin voisin itsekin hakea sieltä päin alaltani töitä tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhanaikaisuus maaseudulla on joissain asioissa hyvä juttu. Esimerkiksi ihmiset ei ole niin materialistisia ja paskantärkeitä kuin stadissa, vaan enemmänkin jalat maassa ja aidompia.
No ei ole, tuo on klisee. Kaupungissa on vaan kaikkea enemmän, niin "aitoja" kuin epäaitoja, niin materialistisia kuin henkisesti suuntautuneita jne.
Ai no itse olen syntyjään stadilainen joka on tänne landelle muuttanut ja tuo on ainakin se mitä itse olen kokenut. Saa olla tavallisempi ja täällä harvempi on syntynyt kultalusikka persiissä.
Etpä taida olla, jos tosissasi luulet, että pk-seudun miljoona asukasta on "syntynyt kultalusikka persiissä".
Muutin etelästä Hämeestä Pohjanmaalle opiskelemaan. Täällä viihtynyt paremmin kuin etelässä. Eli en kadu kyllä. Hesassa en ole ikinä asunut, mutta en voiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin sivusta vaan, kun joku kehui pikkukaupungin luontoa ja rantoja, niin molempia löytyy Helsingistä ja Helsingin lähettyviltä erittäin runsaasti.
Suomessa on onneksi kaikkialla luontoa.
Ai mistä saa rempatun kolmion 40 000? No Raaseporin Pohjasta muunmuassa - tässä meidän lähistöllä on useampikin kerrostaloasunto myynnissä hintaluokassa 25000 - 50000.. Omakotitalon saa sadalla tonnilla tai alle isolla tontilla.. Muutenkin läheltä löytyy halpoja hyväkuntoisia asuntoja.. Tänne vaan.. huomattiin, että tuonne vähän matkan päähän oli muuttanut toinenkin eläkkeelle jäänyt hesalaispariskunta.. hinnat ovat niin toista luokkaa täällä että pyörryttää ja kuitenkinvain vajaa tunti hesaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mahdollisuus tehdä tällainen muutos elämässä töiden puolesta, ja näkisin vaihdoksessa paljon hyvää, mutta mietityttää vielä mm. alkaako häiritä mm. et
- sut tunnistetaan joka puolella - kyllä se vähän häiritsee, mutta toisaalta ihmisiä on vähemmän ja esim. lenkkipolulla saa olla yksin omassa rauhassa, ei ole muita kulkijoita, itse tilaan ostokset ja välttelen ihmisiä- vähäinen palvelutarjonta - kannattaa muuttaa sellaiseen paikkaan josta on esim. tunnin ajomatka isompaan kaupunkiin, vähäisiä palveluja korvaa se että asuminen on edullisempaa ja samalla hinnalla saa asua laadukkaammin ja jää rahaa harrastuksiin tai reissuihin. Myös netin kautta voi nykyään harrastaa ja tilata kaikenlaista
- pitkät etäisyydet ja auton varassa oleminen - itseasiassa etäisyydet ovat lyhyemmät kuin helsingissä ja joka paikkaan pääsee parissa minuutissa kävelemällä tai pyödällä, työt tai harrastukset saattavat olla viereisessä korttelissa. Jos muuttaa maalle niin sieltä hurauttaa kaupunkiin nopeasti eikä ole ruuhkia
- ilmapiiri: tuntuuko tavat ym. vanhanaikaiselta (vrt. Helsingin dynaamisuus)
-KYLLÄ! Täällä on omat erikoisuutensa. Autoja ja moottorivempeleitä palvotaan ylijumalina ja pojat heti kun oppivat istumaan opetetaan ajamaan mönkijällä ja siitä eteenpäin mopot autot. Mopot ja muut vempeleet ulvovat ja kannattaa valita asuinpaikka ettei juuri sellaisessa paikassa asu missä vieressä yöt pitkät nuoret ajaa. Toinen hyväksytty harrastus on metsästys ja elämää ei ole lapsillakaan jos eivät herran tähden saa ampua ilmakolla! Naisille hyväksyttävä harrastus on kodinhoito,käsityöt, leipominen, hillojen tekeminen. Kerran viikossa saa käydä pilateksessa. Kulttuuriharrastukse ja sushit ja avokadot ovat helsingin herrojen juttuja ja hehän ovat ylpeitä!
Mutta, seuransa saa valita.
Miksei metsästys olisi hyväksytty harrastus? Eettistä lihaa. Lasten ilmakkoammuskelun kuuluu kyllä tapahtua ampumaradalla, ei eläimiä rääkäten naapurustossa.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen itsekin maaseutuympäristöön muutosta, mutta kuitenkin niin, että pysyttäisiin Helsingin rajojen sisällä. Espoossa ja Vantaalla tällaisia alueita on enemmänkin, mutta Helsingissä se tarkoittaisi lähinnä Sipoolta kaapattuja alueita. Karhusaari on varattu miljonääreille ja sielläkin talot ovat melko tiheässä. Muualla liitosalueilla on sitten väljempää, mutta taloja tarjolla niukasti ja nekin vähät liian isoja tällaiselle kahden ihmisen taloudelle (ja se ainoa myynnissä oleva pieni näyttää miehen mielestä ahdistavan pieneltä).
Haluaisin siis pienen talon, mutta ison tontin. Mieluummin syrjästä kuin pientaloalueelta. Mutta näidenkin kohdalla sitä miettii, että saisiko sitä kuitenkaan olla niin rauhassa kuin nyt, kun asutaan kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa? Ei täällä naapurit tule soittamaan ovikelloa ja tervehtimään, kun joku muuttaa. Täällä voi aika huoletta erakoitua ja palvelut on kuitenkin lähellä. Jotenkin pelottaa, että jos muuttaisi tuollaiseen paikkaan missä ei ole paljon ihmisiä, niin heti siellä toiset olisivat tekemässä tuttavuutta ja urkkimassa, kuka tuli. Voisi tulla sellaista pakotettua sosiaalisuutta. Meneekö se näin, vai pelkäänkö turhaan?
Miehellä on etätyö ja itse en ole nyt töissä. Mutta silti kovin kauas ei voida lähteä, mökki pitää meidät täällä pääkaupunkiseudulla. Ja tuo sote-muutos pistää miettimään. Olen katsonut noita hyvinvointialueita ja Espoon kanssa samalle alueelle tulee ties sun mitä pikkupaikkoja, Vantaa on Keravan kanssa kimpassa ja Sipoon kanssa tulee Porvoon lisäksi kaiken maailman Askolaa ja Pukkilaa. Pelkään että se väkisinkin näkyy kunnallisveroissa, kun vauraammat kunnat joutuvat lyöttäytymään kimppaan pienten kuntien kanssa, joilla on huomattavasti korkeampi veroäyri.
Vanhuuden päivien varalle pitäisi olla kuitenkin optio palata lähemmäs. Jonkun 20-25 vuotta tässä voisi asua syrjemmässä ennen sitä, kun nyt ollaan viisikymppisiä. Ei ihan houkuta sekään, että ostaisi talon, jota ei saa 20-25 vuoden kuluttua myytyä edes tontin hinnalla.
Muakin kiinnostaa antaako naapurit olla rauhassa, vai tahtovatko tehdä tuttavuutta väkisin? En ole Hesasta, täällä pikkukaupungissa saa olla rauhassa kerrostalossa. Omakotitalossa asuessa yhdet naapurit halusivat tutustua.
Miten maalla?
tässähän oli hyvä asunto ..ja halpa https://www.etuovi.com/kohde/20043233/kuvat?haku=M1763128963
vastapäätä tien toisella puolella kaikki tarvittavat palvelut - myös koulu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).
Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.
Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.
Täällä 9000 asukkaan kaupungissa suurin osa ikäisistäni akateemista naisista on lapsettomia. Olen löytänyt todella hyviä ystäviä, enemmän kuin ikinä sain Helsingissä.
N30
Ikä vaikuttaa paljon. Olen 40. 30-vuotiaana ollaan vielä siinä iässä, ettei lopullista päätöstä lapsettomuudesta ole tehty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).
Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.
Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.
Tuo kuulostaa kyllä ikävältä, ettei yksinelävää naista hyväksytä.
Siis kyllähän mut hyväksytään. Sellaista naisporukkaa, jossa olevat kokisin kaltaisikseni, ei vaan oo löytynyt. - se, jota komnentoit
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mahdollisuus tehdä tällainen muutos elämässä töiden puolesta, ja näkisin vaihdoksessa paljon hyvää, mutta mietityttää vielä mm. alkaako häiritä mm. et
- sut tunnistetaan joka puolella - kyllä se vähän häiritsee, mutta toisaalta ihmisiä on vähemmän ja esim. lenkkipolulla saa olla yksin omassa rauhassa, ei ole muita kulkijoita, itse tilaan ostokset ja välttelen ihmisiä- vähäinen palvelutarjonta - kannattaa muuttaa sellaiseen paikkaan josta on esim. tunnin ajomatka isompaan kaupunkiin, vähäisiä palveluja korvaa se että asuminen on edullisempaa ja samalla hinnalla saa asua laadukkaammin ja jää rahaa harrastuksiin tai reissuihin. Myös netin kautta voi nykyään harrastaa ja tilata kaikenlaista
- pitkät etäisyydet ja auton varassa oleminen - itseasiassa etäisyydet ovat lyhyemmät kuin helsingissä ja joka paikkaan pääsee parissa minuutissa kävelemällä tai pyödällä, työt tai harrastukset saattavat olla viereisessä korttelissa. Jos muuttaa maalle niin sieltä hurauttaa kaupunkiin nopeasti eikä ole ruuhkia
- ilmapiiri: tuntuuko tavat ym. vanhanaikaiselta (vrt. Helsingin dynaamisuus)
-KYLLÄ! Täällä on omat erikoisuutensa. Autoja ja moottorivempeleitä palvotaan ylijumalina ja pojat heti kun oppivat istumaan opetetaan ajamaan mönkijällä ja siitä eteenpäin mopot autot. Mopot ja muut vempeleet ulvovat ja kannattaa valita asuinpaikka ettei juuri sellaisessa paikassa asu missä vieressä yöt pitkät nuoret ajaa. Toinen hyväksytty harrastus on metsästys ja elämää ei ole lapsillakaan jos eivät herran tähden saa ampua ilmakolla! Naisille hyväksyttävä harrastus on kodinhoito,käsityöt, leipominen, hillojen tekeminen. Kerran viikossa saa käydä pilateksessa. Kulttuuriharrastukse ja sushit ja avokadot ovat helsingin herrojen juttuja ja hehän ovat ylpeitä!
Mutta, seuransa saa valita.
Tässäpä se miksi en kinä pystyisi muuttamaan Helsingistä minnekään. Naisille hyväksyttävät harrastukset, mit vit? En kerta kaikkiaan kykenisi elämään noin ääritraditionaalisessa hapatuksessa, jossa on miesten ja naisten harrastuksia ja joku helvetin kyläkokous vielä määrittämässä kenen on mitäkin sopivaa harrastaa. Hyi hemmetti!
En osaa ottaa kantaa Tampereen puolesta, mutta on olemassa muitankin kaupunkeja. Eiköhän Tampereellakin ihmiset suhtaudu sinuun hyvin, vaikka kerrot että olet Helsingistä. Tietenkin toiset voivat hermostua jos vertaat jatkuvasti Tamperetta Helsinkiin ja väität että Helsingissä väitetään ihmisistä, mutta muualla ei.
Muistan kun muutama vuosi sitten Helsingissä tuli vähän enemmän lunta, niin kolmeen viikkoon ei saatu aurattua Mannerheimin tietä puhtaaksi, jotta olisi päässyt nappaskengillä ydinkeskustasta hotelliin. Eli ei Helsingissäkään aika asiat ihan mahtavasti mene.