Harmittiko muutto Helsingistä ”maalle” toiseen maakuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty. Yritin, mutta muutin takaisin pk-seudulle.

Täh? Takaisin pk-seudulle? Siis et takaisin Helsinkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei porukka maalla olet niin homogeenista kuin stereotyyppisesti aina väitetään. Ihmisten koulutustaso ja kokemukset vaihtelevat. Maallakin asuu maailmaa nähneitä ihmisiä ja moni matkustelee paljon. Itse asiassa maalaisille saattaa jäädä rahaa matkustamiseen enemmänkin kuin kaupungissa asuville.

En silti muuttaisi maalle ja tuskin pikkukaupunkiinkaan. Suurin osa suomalaisista ”kaupungeista” on ihan kirkonkyliä.

Eli et oo tainnut hirveesti asua muissa Suomen isoimmissa kaupungeissa kuin vain pk-seudulla. Esim. Oulu, Tampere, Turku, Kuopio ja Jyväskylä on tosi virkeitä ja nopeasti kasvavia kaupunkeja myös Suomen mittakaavassa.

Näitä yliopistokaupunkeja suosittelen Helsingistä muuttaville. Voi tulla yllätyksenä, mutta ovat itse asiassa avoimempia ja kansainvälisempiä kuin Helsinki, missä yllättävän monella on nurkkakuntainen tapa ajatella, ettei muuttaisi koskaan muualle. Koulutetut ihmiset muissa Suomen yliopistokaupungeissa yleensä ovat asuneet usealla paikkakunnalla Suomessa ja ulkomaillakin, ja asenne muuttamiseen ja uusiin ihmisiin on positiivisempi.

Joo, voihan se olla, että asenne on ”hyvä”, mutta kyllähän joku Oulu, Jyväskylä ja Kuopio ovat ”kaupunkeina” todella ankeita esityksiä.

Mä tykkäsin kyllä asua Jyväskylässä ja Kuopiossa. Ja olen asunut myös Pietarissa ja Kölnissä, joten vertailukohtaa on. Elämä Helsingissä oli lähellä elämää noissa muissa suomalaiskaupungeissa

Itse muutin aikoinaan nelikymppiseksi asti Helsingissä ikäni asuneena muualle suomeen keski-suureen kaupunkiin. 

Aluksi kirveli pitkäänkin katsella aina uutisista erilaisista kulttuuritapahtumista uutisointia juurikin Helsingistä: "helsingissä nyt sitä ja tätä".

Lisäksi tuntui, että on vaikeaa päästä nelikymppisenä enään sisään sisäänpäin lämpenevässä sosieteetissa ja siltä osittain tuntuu yhä lähes 20 vuoden jälkeen  mutta kukin tietenkin omilla kyvyillään on liikenteessä.

Ehdottomasti en kuitenkaan kadu. Helsinki on nykyään sellainen kiehuva kattila, että on ihan kivaa asua jossain muualla pienemmällä paikkakunnalla, eikä yhtään häiritse, että kaikki tuntee kaikki, se on ihan ok.

Ja helsingissä voi aina käydä halutessaan.

Pitkät matkat? Päiväkoti naapurissa, siitä pari taloa, sitten kauppa, sen takaa jo näkyy kirjasto ja koulu. Toisella puolen katua pankki (siis ihan oikea pankki), apteekki ja kampaamo yms. Toiseen suuntaan terveyskeskus. Kaikki puolen kilometrin säteellä. Tosin ei oopperaa ole, mikä harmittaa, koska olen käynyt siellä.... no, en koskaan 🤣.

Siirtymisiin paikasta toiseen menee murto-osa siitä mitä Helsingissä meni.

Tuo "päiväkoti naapurissa" siis muutti alle 2000 ihmisen maaseututaajamaan.

Muutettiin koronan alussa Lappeenrantaan Helsingistä, yli 10 vuoden jälkeen.

Välillä kaduttaa, usein ei.

Asunto on halvempi ja voi elää "leveästi", kun edelleen Helsingin palkat mutta maakunnan asumiskulut. Eli iso uusi omakotitalo omalla tontilla, samalla rahalla olisi saatu Helsingistä kerrostalokolmio tai perä-Vantaalta puolet pienempi omakotitalo postimerkin kokoisella pihalla. Päiväkoti lähellä, eikä täällä ole samanlaisia henkilöstöongelmia kuin Helsingissä. Etäisyydet lyhyitä, eikä tartte istua tuntia julkisissa tai kehällä ruuhkassa. Luonto, järvet ja rannat lähellä. Isovanhemmat tietty myös lähellä, mikä auttaa lapsiperhearjessa. Ravintola- ja palvelutarjonta on yllättävänkin runsasta. Muistan kun vuosia sitten Helsinkiin tuli eka 24h supermarketti, no nyt sellainen on täälläkin. Ylipäänsä lähes kaikki palvelut mitä on Helsingissä, onkin myös täällä. Kulttuuria myös paljon, teatteria, orkesteria vaihtuvine ohjelmistoineen. Kaiken kaikkiaan täällä on ihan hyvä muodostaa mukava elämä ja arki, erityisesti jo on lapsia ja /tai on jo muutenkin kokenut ja nähnyt riittävästi suurkaupunkia. Loppupeleissä Helsinki on kuitenkin aika pieni paikka, jos haluan metropolimeininkiö, lähden junalla Pietariin (sitten kun korona on joskus ohi...)

Mutta välillä kaduttaa. 10 vuoden aikana luotu ystäväpiiri jäi sinne, ja vaikka etäisyys on lyhyt, on se aina käytännössä yöreissu omine järjestelyineen. Yhteydenpito ilman säännöllistä näkemistä heikentää sosiaalisia suhteita ja vaatii siten enempi työtä. Uusiin piireihin pääseminen on osoittautunut hankalaksi. Itse pitää paljon mennä harrastuksiin ja verkostoihin ja kontaktoitua, jotta saisi arkipäiväkavereita. Toki tietysti nämä on aina persoonakysymyksiä ja jälleen kerran, korona hankaloittaa kun sosiaalisia tilaisuuksia järjestetään niukasti. Lääkäripalveluita Helsingissä on enemmän, myös hiljaisena aikana. Esim kesällä täältä ei saanut yksityiselle erikoislääkäriaikaa millään. Viikonloppuisin myös Mehiläiset ja Terveystalot lähes kiinni. Joitakin erikois(vaate-)liikkeitä kaipaan. Aiemmin täälläkin oli enemmän tarjontaa, koska oli enempi venäläisiä ostosmatkailijoita. Koronan jälkeen tämä saattaa palautua.

Monesti mietin, että ikävöin Helsingistä ehkä eniten elämäntilannetta, sitä kun oli vielä lapseton ja huoleton. Tässä perhesirkuksessa olisi aika raskasta asua ahtaassa kerrostalokämpässä, tunkea itsensä ja lapsensa ruuhkabussiin tai liikenneruuhkaan kehälle päivöstä toiseen.

Olen junantuoma Helsinkiin. Siellä asuin 10-vuotta kunnes työtilanne mahdollisiti muuton Savoon. Ei ihan kotiseudulle, mutta melkein. palvelut löytyy puolen tunnin ajomatkan päästä lähes kaikki mitä tarvitsen. Lisäksi tietysti netti-kauppa. Auton käyttö on itsestäänselvyys, mutta se on tietysti selvä kun pääkaupungin lisäksi muualla ei toimivaa joukkoliikennettä ole. Muuten kaikki on paremmin täällä.

Helsingistä muutin Mikkeliin, joka on synnyin- ja kotikaupunkini lukion loppumiseen asti. Helsingissä meni sitten 15-vuotta ennen paluumuuttoa. En tunnista mitään noista mainitsemistasi ongelmista mutta enhän tosiaan maalle muuttanutkaan vaan vanhaan, idylliseen, keskikokoisen kaupunkiin, jossa palvelut kunnossa ja monenmoista virikettä. Lisäksi mies löytyi täältä n. Viisi vuotta ennen lopullista muuttoaan.

Ennen sitä muuttoa asuin täällä äitiysloman- ja vanhempainvapaan ajan vaikka työpaikka olikin Helsingissä ja miehellä taas täällä Mikkelissä. Esikoinen oli jo pari vuotias kun teimme lopullisen päätöksen yhteenmuutosta ja irtisanouduin työpaikastani kun sain uuden. Uudessa työpaikassa täällä aloitin äitiyslomalla. Ottivat minut vaikka kerroin olevani raskaana, työt voin aloitella pikkuhiljaa osa-aikaisena vanhempainvapaan myötä. Pikkukaupunkien verkkaisuus puhuttelee isompien kaupunkien kilpailuhenkisyyttä ja hektisyyttä enemmän. Lisäksi täällä arvostetaan lapsiperheitä ja joustoja päinvastoin kuin työkeskeisissä kasvukeskuksissa.

Ainakin ihan kiva kun voi jättää kaupassakin auton ovet auki ilman että mikään "roadman" tai sekakäyttäjä tulee varastamaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).

Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.

Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ihan kiva kun voi jättää kaupassakin auton ovet auki ilman että mikään "roadman" tai sekakäyttäjä tulee varastamaan sen.

Lukitsen aina auton ovet. Lapsuudessani oli vielä tapana, ettei lukittu. Ja siitä on yli 30 vuotta jo. T. Maalainen

Me olemme ukon kanssa ihan kolmannen polven paljasjalkaisia hesalaisia ja yli 60 vuotta tuli hesan katua tallusteltua - sitten eläkkeelle..no, totesimme, että hesa on liian kallis ja aivan liian värikäs paikka meille vanhuuden päiviksi joten ostimme talon isoine tontteineen vajaan tunnin päästä hesasta. Ainoa, mikä epäröitti oli se talo.. kun emme aikaisemmin olleet taloa omistaneet saati sitten asuttaneet, mutta fakta oli, että se raha minkä taloon laitoimme ei olisi Helsingissä riittänyt edes kämäseen yksiöön.. nyt on tilaa niin sisälllä kuin ulkonakin -asumiskulut kaikineen vajaa 300:-/kk ( ylimitoitettuna kylläkin - oikeasti muutamia kymppejä vähemmän).. on öljylämmitys, takka, kunnan vesi -ja viemäröinti.. öljylämmitys on nyt korkeine sähkönhintoineen osoittautunut ihan edulliseksi lämmitysmuodoksi olkoonkin, että öljyn hintakin nousi tuossa.. tämä on pieni kylä lähellä isompaa keskustaa, mutta kylä täällä kaikki palvelut on kävelyetäisyydellä - kauppa, apteekki, terveyskeskus, kirjasto, työväentalo, koulut, jne jne ja jos tuohon isompaan keskustaan menee niin löytyy jo huomattavasti enemmän isoja kauppoja, elokuvateatteria, hotelleja jne jne.. Lapset ja lastenlapset ovat tietenkin vielä Helsingissä, mutta välimatka on kuitenkin niin pieni ettei sillä ole väliä. Eipä ole kaduttanut.. tosin en usko, että omakotialoa pystymme iänkään vuoksi yli kymmentä vuotta pitämään - vanhuus, vaivat jne tulevat varmasti jossain vaiheessa. Mutta kun tulevat niin todennäköisesti muutamme paikalliseen kerrostaloon - täältä kun saa rempatun kerrostalokolmion 40.000 euroon tai vähemmälläkin.. takaisin hesaan ei ei.. täällä kaikki toimii - yrittäjät tekvät kaikkensa pitääkseen asiakkaansa eli renkaat vaihdetaan pihassa suorastaan ällistyttävän halpaan hintaan, sähkömies tulee paikalle heti, putkimiestäkään ei tarvitse odotella päivätolkulla. Autoa kyllä käytämme, mutta ei sekään välttämätön olisi - bussit liikkuvat täällä isompaan keskukseen kyllä, Takaisin Hesaan? No ei taatusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).

Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.

Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.

Täällä 9000 asukkaan kaupungissa suurin osa ikäisistäni akateemista naisista on lapsettomia. Olen löytänyt todella hyviä ystäviä, enemmän kuin ikinä sain Helsingissä.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole harmittanut. Elintasoni on noussut mm. asumisen suhteen, samalla rahalla oon saanut paremmat puitteet. Tykkään liikkua luonnossa ja kulttuuritarjonnan osalta läheisen maakuntakeskuksen tarjonta on ollut ihan mulle riittävä. Palveluitakin on riittävästi ja ne on helpommin saavutettavissa. Elämää helpottaa sekin, että eri alojen palveluntarjoajat on luotettavimpia kuin Helsingissä (pienellä paikkakunnalla ei oo varaa maineenmenetykseen).

Oikeastaan ainoo miinus on tuo ihmisten konservatiivisuus... Akateemisena yksinelävänä naisena oon vähän outolintu ja omanhenkisiä naispuolisia ystäviä on ollut vaikea löytää.

Tuo jälkimmäinen on minusta ollut pahinta! Itseni ikäiset naiset on perheellisiä ja kaikki pyörii lapsiperheiden ehdoilla. Sellaista lapsettomien naisten kaveriporukkaa, mikä minulla Helsingissä oli, ei löydä.

Missä oikein asut? Kyllä aika pienelläkin kylällä löytyy perheettömiä naisia. Ei tietenkään niitä jotka jäivät Helsinkiin, mutta tuota ei kukaan odota.

Haaveilen itsekin maaseutuympäristöön muutosta, mutta kuitenkin niin, että pysyttäisiin Helsingin rajojen sisällä. Espoossa ja Vantaalla tällaisia alueita on enemmänkin, mutta Helsingissä se tarkoittaisi lähinnä Sipoolta kaapattuja alueita. Karhusaari on varattu miljonääreille ja sielläkin talot ovat melko tiheässä. Muualla liitosalueilla on sitten väljempää, mutta taloja tarjolla niukasti ja nekin vähät liian isoja tällaiselle kahden ihmisen taloudelle (ja se ainoa myynnissä oleva pieni näyttää miehen mielestä ahdistavan pieneltä). 

Haluaisin siis pienen talon, mutta ison tontin. Mieluummin syrjästä kuin pientaloalueelta. Mutta näidenkin kohdalla sitä miettii, että saisiko sitä kuitenkaan olla niin rauhassa kuin nyt, kun asutaan kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa? Ei täällä naapurit tule soittamaan ovikelloa ja tervehtimään, kun joku muuttaa. Täällä voi aika huoletta erakoitua ja palvelut on kuitenkin lähellä. Jotenkin pelottaa, että jos muuttaisi tuollaiseen paikkaan missä ei ole paljon ihmisiä, niin heti siellä toiset olisivat tekemässä tuttavuutta ja urkkimassa, kuka tuli. Voisi tulla sellaista pakotettua sosiaalisuutta. Meneekö se näin, vai pelkäänkö turhaan?

Miehellä on etätyö ja itse en ole nyt töissä. Mutta silti kovin kauas ei voida lähteä, mökki pitää meidät täällä pääkaupunkiseudulla. Ja tuo sote-muutos pistää miettimään. Olen katsonut noita hyvinvointialueita ja Espoon kanssa samalle alueelle tulee ties sun mitä pikkupaikkoja, Vantaa on Keravan kanssa kimpassa ja Sipoon kanssa tulee Porvoon lisäksi kaiken maailman Askolaa ja Pukkilaa. Pelkään että se väkisinkin näkyy kunnallisveroissa, kun vauraammat kunnat joutuvat lyöttäytymään kimppaan pienten kuntien kanssa, joilla on huomattavasti korkeampi veroäyri. 

Vanhuuden päivien varalle pitäisi olla kuitenkin optio palata lähemmäs. Jonkun 20-25 vuotta tässä voisi asua syrjemmässä ennen sitä, kun nyt ollaan viisikymppisiä. Ei ihan houkuta sekään, että ostaisi talon, jota ei saa 20-25 vuoden kuluttua myytyä edes tontin hinnalla.

Tampere sopis sijainniltaan hyvin, mutta sen kulttuuri tökkii. Ihmiset eivät kestä, jos kerrot olevasi Helsingistä. Siellä ei oteta ihmistä huomioon.

Toiseksi käytöskulttuuri on niin erilaista mihin on tottunut. Kiitosta ei kuule. Lisäksi kaupunki ei hoidata katuja ja keväällä pöly aivan tajuton.

Helsingissä välitetään ihmisistä ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiläisenä muutin pikkukaupunkiin vuosia sitten ja aluksi kaipasin Helsingistä ihmispaljoutta. Sellaista dynaamisuutta mistä joku edellä sanoi. Nopeasti olen kuitenkin tottunut uudenlaiseen. Nykyään Helsinki on paikka, jossa käyn mielelläni, mutten ikinä sinne muuttaisi asumaan. Elämänlaatu on pikkukaupungeissa parempi. Asuntojen hinnat, ilmapiiri, kiireettömyys, kauniit maisemat, turvallisuus, lapsiystävällisyys. Pikkukaupungissa asuessa myös välimatkat ovat miellyttävän toimivat. Aikaa ei kulu ruuhkissa istumiseen.

Kannattaa kokeilla. Helsinkiin voi aina palata, jos haluaa.

Voiko? Jos sinulla on perhe ja sillä talosi hinnalla saa Helsingistä yksiön tai kaksion, jos saat edes sen talosi myytyä. 

En siis sano, etteikö elämä pienemmällä paikkakunnalla olisi monella tavalla parempaa. Mutta se Helsinkiin palaaminen ei aina ole mahdollista, ellei sitten ole valmis todella suuriin muutoksiin. Helsinkiläisestä kaksiosta on todella helppo muuttaa isoon taloon pienellä paikkakunnalla, mutta takaisin isosta talosta kaksioon on jo monin verroin vaikeampaa, kun on jo ehtinyt tottua siihen isoon taloon.

Jos joku on lähtenyt Helsingistä vaikkapa 10 vuotta sitten ja harkitsee nyt muuttoa takaisin, niin eihän tämä Helsinki ole millään muotoa samanlainen paikka kuin 10 vuotta sitten. Täällä asuville muutos on tapahtunut hiljalleen ja ne jotka ovat siihen sopeutuneet, ovat jääneet. Osa on lähtenyt, kun ei ole sopeutunut tai ei ole pitänyt siitä, millaiseksi Helsinki on muuttunut. 10 vuotta muualla asunut saattaa jopa järkyttyä, jos tulee äkkiseltään käymään pitkän ajan jälkeen. 

En aio muuttaa Helsingistä minnekään. Tulin tänne 15 vuotta sitten juuri eronneena, työstä potkut saaneena ja masentuneena. Täällä aloitin alusta kaiken. Ja onnistuin. Nyt minulla on hyvä ja vakituinen työ, kiva asunto, mukava miesystävä ja paljon kavereita.

Helsinki edustaa minulle henkisen vapauden symbolia ja tykkään elää täällä. Lähtö täältä olisi sama kuin matka takaisin noihin vanhoihin, traumaattisiin aikoihin. 

Oli hirveää ja muutin vuoden jälkeen takaisin. Sen jälkeen ymmärsi hyvin mistä pikkupaikkojen huumeongelmat johtuvat.

Haimi kirjoitti:

 Lääkäripalveluita Helsingissä on enemmän, myös hiljaisena aikana. Esim kesällä täältä ei saanut yksityiselle erikoislääkäriaikaa millään. Viikonloppuisin myös Mehiläiset ja Terveystalot lähes kiinni.

Tähän vaan lyhyt kommentti. Itsellä kävi kesällä 2020 niin, että löin mökillä kirveellä sormeen. Oli ihan arkipäivä, mutta kello taisi olla yli viisi. Kun katsoin lääkäriasemien sivuilta, niin Itäkeskuksessa oli päivystykset jo menneet kiinni ja piti lähteä Kamppiin, että pääsi lääkäriin. No, oli kesä ja oli korona, mutta silti. Kyllä se aikalailla hätkähdytti, miten huonot ne palvelut on siellä Helsingin reunamilla. Olin ihan pitänyt Itäkeskusta paikkana, jossa kaikenlaista palvelua on hyvin tarjolla.