Anopin haudalla ei käy koskaan kukaan muu kuin minä
Appiukko on uudessa suhteessa, ei käy, anopin veli ei käy, eikä ex-mieheni tai hänen siskonsa aikuisine lapsineen. Kukaan muu ei käy kuin minä. Ei jouluna eikä muulloinkaan. Ja kaikki asuvat lähellä, paitsi ex kälyn vanhin lapsi.
Surullista. Anoppi oli mukava ihminen.
Kommentit (38)
Ap, hyvä sinulle kun haudalla käyt mutta älä arvostele niitä, jotka eivät siihen koe tarvetta.
Ihmiset käyvät hautausmaalla ihan itsensä vuoksi, ei niiden vainajien. Mitä pienemmällä paikkakunnalla ollaan, sitä enemmän painaa sosiaalinen velvoite: joka suvusta löytyy se yksi kynttiläntuoja, joka pelkää sukunsa tulevan leimatuksi välinpitämättömäksi.
Entisenä hautausmaanhoitajana voin kertoa, ettei yksikään vainaja minulle valittanut kukkien ja kynttilöiden puutteesta.
Kuolleiden "reaktiot" ovat heitä muistelevien ihmisten alitajunnassa ja joillain meistä sen ääni on kriittinen, suorittamiseen ja sosiaalisiin normeihin kiinnittynyt, ehkä juurikin näiltä vainajilta heidän elinaikanaan opittuna. Ei näin tarvitsisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hyvä sinulle kun haudalla käyt mutta älä arvostele niitä, jotka eivät siihen koe tarvetta.
En minä arvostele, suren vain.
Kynttilä haudalle on varsi tuore perinne. Sitä ennen vainajalle vietiin ruokaa = pakanallinen perinne.
Olen itse ehdottomasti kieltänyt minun hautaamiseni hautausmaalle. Kukaan ei tule siis sinne mitään kynttilöitä viemään. Polttakoon kotonaan, jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Kynttilä haudalle on varsi tuore perinne. Sitä ennen vainajalle vietiin ruokaa = pakanallinen perinne.
Olen itse ehdottomasti kieltänyt minun hautaamiseni hautausmaalle. Kukaan ei tule siis sinne mitään kynttilöitä viemään. Polttakoon kotonaan, jos haluavat.
Haudalla on silti vierailtu ja viety jotain mukana, se on perinne.
Ei haudoilla ole kuolleille merkitystä. He eivät ole enää olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, hyvä sinulle kun haudalla käyt mutta älä arvostele niitä, jotka eivät siihen koe tarvetta.
En minä arvostele, suren vain.
Mitä surtavaa siinä on, että muut eivät käy lapioimassa lunta tietyltä 1×2m palalta tai kantamassa sinne muovijätettä? Jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan mutta yleensä haudalla käymiseen ajaa oma kuolemanpelko, tiedostettu tai tiedostamaton.
Vainajaa voi muistella muuallakin, ilman rituaaleja. Raamatussakaan ei tällaiseen kehoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut lapsille, että polttohautaus minulle ja tuhkat johonkin lepikkoon. Ihan turha jättää lapsille mitään sellaista, josta kokisivat, että olisi pakko velvollisuudesta käydä.
Kun pienenä syntyy ja hautaamatta kuolee on kuin ei olisi maailmassa käynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut lapsille, että polttohautaus minulle ja tuhkat johonkin lepikkoon. Ihan turha jättää lapsille mitään sellaista, josta kokisivat, että olisi pakko velvollisuudesta käydä.
Kun pienenä syntyy ja hautaamatta kuolee on kuin ei olisi maailmassa käynytkään.
Haudat käytetään uudelleen. Ei niissä ole mitään pysyvää jälkeä, joka tänne jäisi.
Appiukkoni käy joidenkin edesmenneiden sukulaisten haudoilla pari kertaa vuodessa. Kuolleet ovat hänelle helppoja sukulaisia, koska he eivät vuorovaikuta, eikä heidän kanssaan tarvitse ymmärtää tai osoittaa tunteita. Sen sijaan elävien lasten ja lastenlasten kanssa homma ei pelitä suuren tunnevaurion takia. Huoh tätä ihmisyyttä.
Mutta hienoa, että sinä käyt siellä haudalla. Ohis.
Ap, so what. ei se anoppi sitä tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut lapsille, että polttohautaus minulle ja tuhkat johonkin lepikkoon. Ihan turha jättää lapsille mitään sellaista, josta kokisivat, että olisi pakko velvollisuudesta käydä.
Kun pienenä syntyy ja hautaamatta kuolee on kuin ei olisi maailmassa käynytkään.
Haudat käytetään uudelleen. Ei niissä ole mitään pysyvää jälkeä, joka tänne jäisi.
Mikäli tiedemiehiin on uskominen, koko maapallo tulee tuhoutumaan auringon laajetessa, joten mikäpä täällä olisi pysyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi muistaa ihmistä kun tämä on vielä elossa.
Valitettavan moni elää VAIN nykyhetkessä.
Täh? Eihän nykyhetkessä eläminen poissulje ihmisen muistamista silloin, kun tämä on elossa?
Et voi kuitenkaan tietää,kuinka paljon muut ajattelevat ja muistelevat häntä.Se kai on kuitenkin tärkeintä.Ei kaikista tunteista ulkoista näyttöä muille tarvitse vakuuttaa.
Toiottavasti saat tehtyä kaikki haudanhoitohommat muidenkin edestä nyt. Olisi ikävää jos hauta olisi hoitamattoman näköinen
Kuolleita on turha muistella. Tuhlaa myötätuntosi eläviin.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleita on turha muistella. Tuhlaa myötätuntosi eläviin.
Olen vähän eri mieltä, osittain.
Kaikkein tärkeintä on toki muistaa niitä vanhoja elossa olevia ja viettää heidän kanssa aikaa, antaa heidän kokea olavensa vähintäinkin "arvostettuja" jos ei jopa "rakastettuja".
Silti koen, että niitä kuolleitaan sukupolvia on tärkeä muistaa, tulevien sukupolvien takia - siis että suvun nuoremmat jäsenet aina oppisivat oman sukunsa historiaa, ja esim keneltä on peritty jotain piirteitä, taipumuksia, kenties jopa maita ja vaurautta. Vähän syvempää käsitystä siihen, keitä me olemme ja mistä me lähihistoriassa tulemme.
Valitettavan moni elää VAIN nykyhetkessä.