Voiko persooonallisuushäiriöinen parantua ilman hoitoa?

Ei parane hoidollakaan. Monet ihmiset on niin vammaisia ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha.

Kyllä voi! Itse aloitin käpyrauhasen puhdistuksella. Olen elänyt maailmassa jossa ei ole tunteita, siis minulla ei ole. Fluori kalkkeuttaa käpyrauhasta ja tekee ihmismielestä tyhmemmän kuin onkaan ja kalkkeutunut käpyrauhanen on osasyy mielenterveysongelmille. Vältä fluoria, se on myrkky! Voit vaikka googlailla ellet jo tiennyt. Mikä sulla on hankalaa tällä hetkellä elämässä? Oon ite aika rajatapaus ja voin sanoa ettei terapialla  olisi ollut paljoa vaikutusta muhun, sillä olin irti omista tunteistani ja keskustelut olisi jääneet tyhjiksi, ymmärrän sanat joilla puhutaan, mutta ne ei merkkaa mulle mitään. Voivoi. Muuten minkä ikäinen olet?

Taas nää yölliset persoonallisuushäiriö-aloitukset. Valottaisitko ensin, mistä persoonallisuushäiriöistä haluaisit tarkemmin tietää?

Itse olen epävakaa, kärsinyt siitä jo monia vuosia (lähinnä näkyy omana tuskaisuutenani ja aivan lähimmissä ihmissuhteissa).. Oikeanlainen psykoterapia, hyvä terapeutti ja tarvittaessa ahdistukseen lääkitys --> Oloni on helpottanut huomattavasti entisestä. Voin oikeastaan nyt elää ihan "normaalia elämää" kärsimättä ja pelkäämättä hylkäämistä koko ajan, tai aiheuttamatta kiukullani muille harmaita hiuksia.

Hyvää yötä.

Joidenkin mielestä minulla varmaan on persoonallisuushäiriö, mutta itse koen että olen täysin parantunut. Ystäviä ei tosin enää sen kamppailun jälkeen ollut. Mutta voi siitä parantua ilman mitään ns. hoitoja.

Persoonallisuushäiriöiden rajat on häilyviä, kyse on kuitenkin ihmisen perustavanlaatuisesta olemuksesta; meillä kaikilla on tiettyjä piirteitä, joillakin on toisia piirteitä korostuneemmin (syystä x) ja toisilla taas vähemmän korostuneemmin (ja ehkä sitten muita piirteitä taas enemmän). Häiriödiagnoosit ovat vain ihmisen tekemiä määritelmiä tietylle kimpulle tiettyjä piirteitä. Ne eivät ole siis mitään "aukottomia totuuksia".

Siksi spontaania parantumista tapahtuu ihan normaalin elämänkokemuksen ja psyykkisen & hermostollisenkin kypsymisen myötä jonkin verran.