Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (2916)
Sektio on suuri LEIKKAUS,ei mikään luomenpoisto. Toki pitää liikkua ettei synny veritulppia mutta eikö tässäkin voitaisi noudattaa inhimillisyyttö eikä pistää äitejä pyörteilemään ruokatarjottimineen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistenklinikalla vuonna 2016 jouduin oikeasti itkemään ja vaatimaan sektion jälkeen kivunlievitystä, sillä aivan jokaista tablettia pantattiin. Todella nöyryyttävää, koska kyseessä kuitenkin iso leikkaus ja kivut sen mukaiset.
Miehen kanssa hoidimme vauvan yhdessä kaksi ensimmäistä yötä, mutta sitten miehen piti lähteä esikoisen luo kotiin. Minun taas piti jäädä vielä yhdeksi yöksi vauvan kanssa osastolle, koska häneltä tutkittiin sydämen sivuääntä. Heti kun mies oli lähtenyt, minut passitettiin pois perhehuoneesta pieneen neljän hengen huoneeseen, jossa oli vessa käytävällä. Kun pyysin aamuyöllä lopen uupuneena hoitajalta apua vauvan nostamiseen syliini imetystä varten (sektiohaavan kanssa ei saisi nostella ja kurotella), hän kieltäytyi ja tiuskaisi, että miten olin sitten ajatellut kotona pärjätä? No kotona mies tietenkin auttoi, mutta sinä yönä Naistenklinikalla piti pärj
En kyllä saanut nostella kumpaakaan vauvaa sektioiden jälkeen. Liikkua toki piti ja muuten toimia mahdollisimman normaalisti. Maitolitra oli painavin, minkä sai nostaa ja kantaa.
Kättärillä tuli aina hoitaja nostamaan rinnalle ja pois.
Mistähän sekin johtuu että vanhempainrahaa ei saa ennen kun äiti on käynyt jälkitarkastuskessa? Halutaanko tässäkin vain nöyryyttää äitejä lisää kun pitää sinne mennä värkkejään esittelemään tuntemattomille?
Synnytin OYS 2023. Enpä olisi uskonut synnytyksen jälkeen osastolla, että ollaan Suomessa. Meno kuin jossain kehitysmaassa, sekä tilojen, että tarvikkeiden ja henkilökunnan 'ammattitaidon' osalta. Uskomatonta, että juuri synnyttäneenä, pahasti revenneenä, joudut itse vaihtamaan lakanat, hakemaan ruoat, ja siivoamaan pöydän! Siivooja siivosi vain lattiat. Kerran en kerennyt palauttamaan tarjotinta ajoissa ja siitä seurasi tiuskintaa.
Minulla OYS samanlaiset kokemukset 2021.
Äkäsiä hoitajia kyllä oli tiuskintaa yhtenään, en tiedä syytä. Kiltti potilas olin, oliko monta L - hoitajaa näin olen kuullut. Uskonto ei saisi vaikuttaa ammattilaisten työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Synnytyssairaalassako? Pötyä. Ne joutuu istumaan kovalla jakkaralla ja häipymään yöksi, jos ei ole jokin ihme haikaranpesä osunut kohdalle. Ap on silloin vuosia sitten kuvitellut, että synnyttäjiä palvotaan kuin jossain romanttisessa tv-sarjassa, jossa on oltu kalliissa yksityissairaalassa huone täynnä ruusuja.
Jos haluaa hotellipalvelua, sitten maksaa siitä. Yhdysvalloissa voi saada sadalla tonnilla synnärisviitin ja ruusumaljakot. Suomessa synnyttäjälle läppästään normaali hoitopäivämaksu, itse taisin peräti 150 egeä maksaa kuopuksen synnyttämisestä.
Ei ole ihme, että nuoret naiset nykyään voivat huonosti, kun tällisia kanssasisaria keskuudessamme. Ethän ole hoitsu, ethän?
Ohis
eläkeläiskätilö
Lähes jokaisella äidillä on huonoja kokemuksia eri sairaaloista. Syyt: väsynyt synnytyksestä , ei saanut levätä. Liikaa ja liian kauan vieraita huoneessa. Oma nälkäinen lapsi huusi vieressä, ei saanut lisämaitoa, joutui petaamaan vuoteensa, joutui hakemaan tarjottimensa jne. jne. Tämä on täysin totta tänä päivänä. mutta miettikää , mistä se johtuu.
V. 1996 tuli imetysfanaatikoilta vaatimus, täysimetyksestä, ei lisämaitoa. Syitä keksittiin ja pahimmat vaatijat olivat synnyttämättömät kätilöt. Äidit itse eivät halunneet rajoituksia vierastuntiin. Ennen synnytystä oli ajatukset aivan toisenlaisia. Potilaita alettiin pitää asiakkaina, suurin virhe. Jos halusit ajatella väsynyttä äitiä ja antaa hänelle lepoa, sinut syötiin työkavereiden ja pomojen taholta. Parasta oli päästä pois tällaisesta työyhteisöstä.
Omat synnytykset onneksi tapahtuivat 1970-luvulla. Silloin sai nukkua rauhassa 4-hengen huoneessa ilman väliverhoja. Hoitaja toi vauvan yöllä syömään hiljaa ja haki pois hiljaa. Lastenhuoneessa vauva sai sokerivettä ja lisämaitoa tilanteen mukaan. Hoitajat hoitivat koko päivän, lapset kävivät vain syömässä huoneessa. Aamulla tuotiin aamupala viereen ja vuode petattiin. Oltiin sairaalassa 4-7 vrk ja kotiin lähdettiin levänneenä hyvinvoivan vauvan kanssa.
Tähän ei ole paluuta, äidit vaativampia ja yhteiskunnalta on rahat ja hoitajat loppu.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
miten vaikea on ottaa kotoaa
Näin nämä ajat muuttuvat. Itse en saanut ottaa mitään omia lääkkeitä ( 2x sektio ja 3 x muu vatsan alueen leikkaus). Koska lääkärin ja hoitajan piti tietää tarkkaan, mitä olen saanut ja kuinka paljon. Erityisesti imetyksen yhteydessä oli tärkeää. Mutta sainkin muuten todella hyvän hoidon. Särkylääkettä niin paljon, kuin tarvitsin. Silloin vielä oli se hetki, kun tiedettiin, et kipua hoitamalla keho parantuu kaikesta nopeammin. Ja se on sitten kerrannainen hyvä monessa mielessä.
Mistä tämä nykyinen sadistinen meno johtuu??
Kyllähän se on niin, että alapää/vatsa tikattuna ja verta vuotavana on potilas eikä mikään asiakas. Tästä pitäisi tehdä isompi juttu, että asiat muuttuisi. Vaikka ennen synnytettiin ja lähdettiin siitä lypsylle jos hengissä selvisi, niin ei enää tarvitse olla yhtä huonosti asiat.
Enkä voi käsittää, että ne on itsekin naisia jotka tämän kohtelun toisille naisille tuottaa. Ei siellä osastoilla miehet työskentele, joten miehiä on sinänsä turha syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.
Oisko mitenkään mahdollinen ajatus että synnyttäjät eivät huutaisi kivusta niin paljon jos kipua hoidettaisiin paremmin? Voisi olla inhimillisempää kuin pyytää synnyttäjää olemaan huutamatta
Ette sitten ole korvatulpista kuulleet?
Naistenklinikalla pääsin perhehuoneeseen, oikein hyvä kokemus. Kellon ympäri heräily väsytti mutta muuten OK. Puoliso oli mukana ja haki ruoat ja lisämaidon kauempaa huoneen ulkopuolelta.
Ennen synnytystä puolison ruoka ei kuulunut pakettiin, joten silloin kävimme ostamassa ruokia kaupasta. Synnytin lopulta keisarinleikkauksella.
Lakanat ym. piti vaihtaa itse jos likaantuivat mutta likaiset haettiin huoneesta. Ei tullut mieleenkään, että joku olisi pyytänyt siirtymään ja vaihtanut.
Sain särkylääkkeitä annoksina huoneeseen ja reseptin kotiin. Erikoista jos siinä voi olla erilaisia käytäntöjä, kuten palstan mukaan on.
Liike on lääke, mutta kipuun ei anneta lääkettä. Miten liikut, kun liikkuminen sattuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat
Ei pitäisi kysellä kommentoijien perään, mutta kysyn kuitenkin: oletteko hoitajia? Opiskelijoita? Oletteko itse synnyttäneet? Olleet koskaan huonossa jamassa synnytyksen jälkeen? Ikinä missään operaatiossa sairaalassa?
Ihan järkyttävän ivallisia kommentteja. Siis julma asenne ja ivallisuus. Pahin yhdistelmä tilanteissa, joissa toisella ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua.
Ei ikinä uudelleen kirjoitti:
Jorvi, 2007. Viikko lapsivuodeosastolla ennenaikaisena yllättäen syntyneen keskosvauvan sektion jälkeen. Kukaan ei huomannut, että olin viikon shokkitilassa, ihmettelivät vaan, että onpas sulla kova alakulo. En juuri muista ajasta mitään. En nukkunut minuuttiakaan, sydän hakkasi vaan, ja itkin lähes koko ajan. Maito ei tilastani johtuen noussut lainkaan, mutta kukaan ei myöskään ohjannut pumppaamaan. Pienikokoinen vauva ei jaksanut imeä. Kokonsa puolesta onneksi sai sairaalasta maitoa. Viikon viimeisenä päivänä kotiinlähtiessä joku tuli huomauttamaan, että toi lapsi varmaan tarvis kylvettää. Toinen hoitaja tuli sanomaan, että muistattehan, että nämä tietyt millilitramäärät täytyy saada syötettyä, tai lapsi kyllä sitten kuolee. En hankkinut lisää lapsia.
Mä kans synnytin Jorvissa 2007. Hoidin vauvaa kolme vuorokautta nukkumatta kun akuutti strssireaktio päällä synnytyksen jäljiltä. Tosin kolmantena yönä yritin pyytää apu kun vauva koko ajan joko syö tai huutaa. Tyypillinen vastasyntynyt, tiuskaisi hoitaja. PTDS-diagnoosin sain ylivuodrn kuluttua työterveydestä. Neuvolassa ei osattu tunnistaa.
Mun sairastuminen sairauseläkkeineen ja kuntoutuksineen on tullut niin kalliiksi että toivottavasti vähättelijät edes nauttivat koko rahan edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Ei naiset hyvää palvelua ole ansainneet sen enempää kuin muutkaan ja synnytys ei ole edes sairaus. Yksityiseltä ostamaan tai vaikka ulkomailta luxuspalveluita, jos niitä kaipaa.
Ja silti muut saavat parempaa palvelua. Miksi äideille edes sitä samaa?
Mun puolesta äitejä saisi jopa hemmotella. Mikään ei ole niin arvokasta, kuin uuden elämän saattaminen maailmaan. Itse sain aikana, jolloin kohtelu oli inhimmillistä. Itkettää lukea näitä kommentteja.
Mulla oli korvatulpat mutta eipä ne paljoa siinä auta kun hoitajat tulee repimään vauvaa vierestä kylmälle tutkimuspöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia
Ei kuulu niin, mutta ei kuulemma edes saa. Tämä johtaa siihen, et ihmiset sit ottavat salaa. Tietenkin. Ja mitäs hyvää siitä seuraa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 2500 kommenttia joista suurimmassa osassa samaistutaan ap n kokemukseen kerro sen, että tämä on ihan todellinen ongelma. Sitten ihmetellään kun vauvoja ei synny. Ehkä parempi että suomalaiset kuolee sukupuuttoon kun kaikki inhimmillisyys mennyt synnyttäjiä kohtaan jotka niitä uusia ihmisiä tänne ovat tehneet.
En usko hetkeäkään että pari päivää sairaalassa olo vaikuttaa siihen haluaako oman lapsen vai ei. Kyllä ne syyt syntyvyyden laskuun löytyy ihan jostain muualta kuin siitä kettuileeko joku hoitaja tai pitääkö itse hakea ruokatarjotin kovissa kivuissa.
Aik monta kommenttia ollut siitä, miten se ensimmäinen huono kokemus vei halun toiseen lapseen. Se voi olla jopa traumaattista ja traumoista ei helposti pääse ilman kunnon jälkihoitoa.
Tää on kyllä joku surkea provo ihmiseltä, joka ei ole koskaan synnyttänyt, mutta todettakoon että oma alapää oli ihan jauhelihaa synnytyksen jälkeen, ensin tunnoton ja sitten ihan hitokseen kipeä pari viikkoa. Episiotomia ei ole mikään kiva leikkaus, ja aina istuessa ja ylös noustessa vihlaisi tosi ikävästi vaikka söinkin särkylääkettä. Että muutama päivä pientä särkyä? Noin sanoo vain ihminen joka ei tiedä asiasta p*skaakaan.
Ei välttämättä ole provo. Tunnen livenä yhden samanlaisen.
Veikkaan että syynä on oman synnytyksen aikana koetun vähättelyn aiheuttama arvottomuuden tunne johon hetkeksi auttaa kun saa muut tuntemaan itsensä yhtä arvottomiksi.
Sama psyykkinen mekanismi kuin anopeilla jotka pilkkaavat miniöitä, koska itseäkin pilkattiin nuorena.