Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhy yhyy kirjoitti:
Kyllä tollaseen olisi pitänyt varautua, ettei synnärillä ole samanlaista helppoa kaikki-mulle-heti-prinsessapumpulielämää, mihin olit ennen "järkyttävää kokemusta" tottunut. Ärsyttää kaltaisesi milleniaalibimbot.
Kerropa yksi asia jota aloin pohtia tässä juuri isohkosta vatsaoperaatiosta kotiutuneena. Minut on myös sektioleikattu eli näkökulmaa on. Kerro minulle, miksi naistenklinikalla meitä muista syistä leikattuja pidettiin kun kukkaa kämmenellä ja kokoajan autettiin ja varoiteltiin ettei tule vahinkoa ja samalla kerrosta ylempänä se heräämön sektioäiti nostatetaan ylös hoitamaan vauva ja itte vessaan jne kun se on "vaan" synnyttänyt? Mikä tekee heikosta äidistä yhyyn ja mahaleikattuna pakkopärjäävän verrattuna vaikka minuun jolta avattiin maha muista syistä.. tätä mä en käsitä. Itsellänikään ei synnäriltä kovin kivoja kokemuksia ole ja leikkuupotilaana useammassa sairaalassa on kohdeltu paljon paremmin.
Samaa olen hämmästellyt. Vela Siskoltani leikattiin kohdusta kasvain. Leikkaus sujui onneksi hyvin. Oli sairaalassa 8 pvää, tarjoiltiin ruuat ja käskettiin levätä. Itsellä pitkälti yliaikaisen ison vauvan synnytys epäonnistui ja tehtiin lopulta hätäsektio. Menetin paljon verta ja olin heikossa kunnossa. Lapsi onneksi terve. Samana päivänä patistettiin ylös sängystä, ruoka piti hakea itse, lapsen imetystä ja hoitoa harjoittelin ilman apuja jälkipolttojen kourissa ilman kipulääkkeitä. Lakanat piti vaihtaa ja käytävältä etsiä varastosta puhtaita vaatteita ja pikkuhousuja. En ollut nukkunut kahteen vkoon ennen synnytystä kuin pari tuntia yössä. Olin täysin raato ja kivuissani. Apua en saanut vaan lapsi piti ottaa vessaan ja pesullekin mukaan. Olin sairaalassa kolme päivää ja sitten kotona yksin vauvan kanssa. Oli aika temppu yrittää kierimällä ylös matalalta sängyltä kun vatsalihaksia ei tietenkään leikkauksen jälkeen ollut.
Siskoni lepäili oman leikkauksensa jälkeen 2kk saikulla ja oli hyvin tarkkaa ettei saanut nostaa/kantaa mitään, kulkea rappusia tmv. Omalla kohdallani tuollaisesta ei puhuttu mitään. Päälle hänelle tuli fyssarit ja kuntoutukset.
Tyytyväinen olen, että molemmat leikkaukset sujuivat hyvin, mutta kohtelu suht.samanlaisen leikkauksen jälkeen oli kyllä kuin yöllä ja päivällä. En uskaltanut tehdä lisää lapsia.
Missä sairaalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tarinat on yhtä tyhjön kanssa ja keksittyjä kun ei mainita sairaalaa eikä ajankohtaa.
Näistä jutuista vois potilasasiamies kiinnostua.
Osasta kokemuksista on aikaa. Kaikkea ei ole dokumentoitu sähköisesti tai paperille. Eli yhtä tyhjän kanssa viedä asiaa eteenpäin, kun siihen vain todetaan, että ei tästä ole mitään mainintaa papereissa niin ei ole tapahtunut.
Ei kai kätilö kirjaa omaa henkistä väkivaltaansa tai tekemiään virheitä.
Tämä pitää paikkansa, mutta lastenhoitajan kohdalla synnyttäneiden kohdalla. Olin se, joka kirjoitti, että olisin yhdeksi yöksi pyytänyt vauvaa lastenhoitajille hoitoon, että olisin saanut nukuttua, kun en ollut kahteen yöhön nukkunut ja minut haukuttiin pystyyn, kovin sanoin ja pitkäkestoisesti. Tästä yöstä oli lastenhoitaja kirjannut: "Kannustettu äitiä pitämään lapsi luonaan. "
Että terveisiä vaan Seinäjoelle.
Mä kirjoitin tänne pitkän litanian yhdestä kokemuksesta mutta ei mennyt ihme ja kumma läpi, joten en laita uudestaan. Pitää laittaa jonnekin muualle. Onneks olin tuonut omat särkylääkkeey mukaan. Hohhoijaa kun luin sairaskertomuksen....kofeiinitabletti. Oikeesti sekopäätouhua ja paljon rikollistakin.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mä synnytin yli 20 v sitten niin siivoajat olivat mukavimpia ihmisiä sairaalassa. Niiden kanssa oli kiva jutella toisin kuin ylimielisten korkeakoulutettujen kanssa.
Ai, itseäni nauratti taas kun tuollainen apulainen tuli tympeänä kysymään pitääkö ruoka tuoda mulle sänkyyn kun oli laitettu pyyntö. En kyllä ollut itse pyytänyt joten olin vähän ymmälläni.
Lyllä oli naistenklinikalla meno muuttunut. V. 1998 vauva kokoajan vauvalassa hoitajien hoidossa ja välillä haettiin huoneeseen. 2014 lykättiin sektion jälkeen rinnalle nukkumaan siis samaan sänkyyn. Olin oikeasti huolissani että saattaisi tipahtaa jos nukahdan, joten en uskaltanut nukahtaa. Parin tunnin jälkeen sanoin, että sori jos voisitte viedä vauvan sinne vauvalaan, jotta voin nukkua. En ollut myös ennen sektiota nukkunut vuorokauteen.
Huh paljon kauheuksia olisi lisättävää, mutta ei tällä kertaa, kun ei varmaan julkaistaisi. Spinaali puudutus oli lähinnä teurastus tuolla kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhy yhyy kirjoitti:
Kyllä tollaseen olisi pitänyt varautua, ettei synnärillä ole samanlaista helppoa kaikki-mulle-heti-prinsessapumpulielämää, mihin olit ennen "järkyttävää kokemusta" tottunut. Ärsyttää kaltaisesi milleniaalibimbot.
Kerropa yksi asia jota aloin pohtia tässä juuri isohkosta vatsaoperaatiosta kotiutuneena. Minut on myös sektioleikattu eli näkökulmaa on. Kerro minulle, miksi naistenklinikalla meitä muista syistä leikattuja pidettiin kun kukkaa kämmenellä ja kokoajan autettiin ja varoiteltiin ettei tule vahinkoa ja samalla kerrosta ylempänä se heräämön sektioäiti nostatetaan ylös hoitamaan vauva ja itte vessaan jne kun se on "vaan" synnyttänyt? Mikä tekee heikosta äidistä yhyyn ja mahaleikattuna pakkopärjäävän verrattuna vaikka minuun jolta avattiin maha muista syistä.. tätä mä en käsitä. Itsellänikään ei synnäriltä kovin kivoja kokemuksia ole ja leikkuupotilaana useammassa sairaalassa on kohdeltu paljon paremmin.
Tämä. Mulle on tehty Naistenklinikalla kolme avoleikkausta endometrioosin takia plus yksi sektio. Hoidosta ja kohtelusta ei voi puhua samana päivänäkään.
Sama kokemus mulla. Munasarjakystan leikkaus avoleikkauksena ja sitten joitakin vuosia myöhemmin sektio, joka oli toki paljon suurempi leikkaus, kun kohtu halkaistiin, vaikka samasta arvesta sisään mentiinkin. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen sain olla potilas, toisen leikkauksen jälkeen äiti ja osaston työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Kätilöiksi hakeutuu kuulemma lesboja ehkä heille ottaa liian tiukkaa nähdä nainen luontaisessa tehtävässään synnyttämässä. Jokin noita vaivaa.
Ainoat kaksi avoimesti tunnustaututta lesboa, jotka tunnen, ovat kotisairaanhoitajia. Kai ne sitten rääkkäävät mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tää äidillä teetetty lakanoiden vaihto on?
Mistä lähtien potilaan on kuulunut tehdä hoitajien työt?
Maksava asiakas?Synnyttänyt äiti ei ole sairas. Kaikki muut sairaalapotilaat ovat.
No eihän kolarissa olliutkaan ole sairas tai pahoinpidelty. Heitäkään ei pidä auttaa eikä antaa kivunlievitystä, mitä yleensä tulevat sairaalaan nössöt. Ei sitä ennenkään menty.
Ja me naiset olemme maailman napa, tärkein maailman osa jota ilman ei ole yhtään mitään. Meitä kuuluu kohdella arvostaen ihmisenä. Me teemme kaikki ihmiset ja lisäksi maksamme veromme niinkuin meidän tekemänme ihmiset.
Mikä ihme se on että ollaan maksetussa palkkatyössä toimenkuvana vttuilu juuri synnyttäneille naisille? Olette saastaa
Eipä ihme että synryvyys vain laskee. Syntyvyys ei nouse jollain naurettavilla vauvarahoilla vaan tässäkin asiassa naisten aseman ja kohtelun parantamisella. Hommatkaa ihmiset sitten muista maista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kai vähään tyytyväinen. Eka synnytys -72, synnytyssali jossa verhot kunkin synnyttäjän ympärillä. Lapsi keltainen, keskolaan lämpökaappiin, itselle tulehdus, 5 päivää sairaalassa. Kuuden vuoteen potilashuone, mutta vierihoitoahan ei silloin vielä ollut.
Toinen -8o isät eivät päässeet siihenkään sairaalaan, synnytyshuoneet pieniä kopperoita. 3 h ja vauva maailmassa, 2 yötä sairaalassa. Kolmas synnytys, kolmen hengen huone. Melkein viikon reissu vauvan sairaalabakteerin vuoksi. Haikeelta tuntui kun olin vierihoidosta haaveillut , toiset helli vauvaansa enkä päässyt edes imettämään.Nyt on perhehuoneet ja kaikki ylellisyys sairaaloissa, ei tarvi kuin veetuilla henkilökunnalle.
Pikkuveli syntyi 70-luvun alussa Vaasassa, ja isä oli mukana synnytyksessä. Onhan tuosta jo 50 vuotta aikaa, mutta voiko silloinkin näin paljon vaihdella sairaaloiden välillä?
Kyllä se vaihteli. Meistä sisaruksista 2 syntyi Oulussa 73 ja 75, isä oli mukana ja vauvat vauvalassa. Minä synnyin 76 Kajaanissa ja isä jälleen mukana. Tuolloin myös aloiteltiin siellä vierihoitoa ja olin kokoajan äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kans turussa ensimmäisen lapsen kohdalla vastaan tuli ilkeä hoitaja. Olin niin nuori ja nynny ja ekaa kertaa sairaalassa yötä, en todellakaan uskaltanut puolustautua. Toisesta olin valmiina torrakat pystyssä jos joku alkaa aukoon päätä, mut sain todella hyvää palvelua. Näin siis kaksi erilaista kertaa Tyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaatinut prinsessakohtelua. En odottanut pitsaa ilmakuivatulla kinkulla ja oliiveilla,Alkon parasta punaviiniä ja suklaamoussea.
Olisin vain halunnut kalakeittoni lämpimänä enkä kylmänä ja vihaisesti eteeni paiskattuna,kun se löytyi ruokakärrystä jolle en kyennyt kävelemään.
Olisin halunnut jonkun katsovan vauvaa 5 min. että olisin päässyt suihkuun.
Olisin halunnut kunnollista imetysopetusta.Sulle sentään kerrottiin että sillä on ruokakärry. Minä en koskaan ole sairaalassa hakenut ruokia joten en tiennyt että synttäreillä tehdään niin. Jäi ateria välistä. Vieläkään en tiedä olisiko keittiössä saanut hakea jotain vai oliko se vain erityistapauksille.
Minä jollain lailla sain tietää aamupala, lounas ja päivällisruokakärryn ajat synnärillä. Mutta päivällisen eli joskus klo 17 jälkeen ei sitten ollutkaan mitään syötävää tarjolla ja sai olla nälissään. Kunnes sen viikon sairaalassa olon loppupäivinä selvisi, että siellä rintamaitopumppuhuoneessa oli jääkaappi, josta sai hakea leipää ja jogurttia. Ei siitä kukaan ollut kertonut, ja ajattelinkin, että onkohan tämä nyt kiellettyä ottaa täältä itselleen syötävää ja salaa aamutakin taskussa kuljetin itselle iltapalaa, ettei kukaan huomaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyllä oli naistenklinikalla meno muuttunut. V. 1998 vauva kokoajan vauvalassa hoitajien hoidossa ja välillä haettiin huoneeseen. 2014 lykättiin sektion jälkeen rinnalle nukkumaan siis samaan sänkyyn. Olin oikeasti huolissani että saattaisi tipahtaa jos nukahdan, joten en uskaltanut nukahtaa. Parin tunnin jälkeen sanoin, että sori jos voisitte viedä vauvan sinne vauvalaan, jotta voin nukkua. En ollut myös ennen sektiota nukkunut vuorokauteen.
Huh paljon kauheuksia olisi lisättävää, mutta ei tällä kertaa, kun ei varmaan julkaistaisi. Spinaali puudutus oli lähinnä teurastus tuolla kertaa.
Ja kenen vika olisi ollut jos olisi tippunut vastasyntynyt jos olisin nukahtanut, no äidin tietenkin. Olin vähän lääketokkurassa vielä, mutta ilmaisin kyllä huoleni hoitajalle, joka suunnilleen hihitteli "kenguruhoidon" tarpeellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli suunnitellut sektiot vuosina 1975-80. Silloin sairaalassa viivyttiin 10 päivää, ja äiti vain lepäsi. Vauvat hoidettiin lastenhuoneessa ja tuotiin vain imetettäviksi. Äiti siis söi, imetti, lueskeli ja nukkui. Nyt ollaan menty toiseen ääripäähän. Nykyisin monta yötä valvonut, sairas ja kivulias äiti pakotetaan hoitamaan yöllä itkuista vauvaa. Hoitajia ei huvita ottaa vauvaa hoitoon, koska äidin aktivointi ja varhainen vuorovaikutus blaa blaa. Sama vaikka äidin keho huutaa vain unta.
Sektion jälkeen äiti pakotetaan hoitamaan vauvaa koska veritulppariski. Sama, vaikka vauvan hoidossa joutuu tekemään sektiohaavaa rasittavia kiertoliikkeitä. Osa äideistä saa tästä hoidosta haavaakohtaan pysyviä tuntopuutoksia ja kipua.
Miehet ei näille asioille tee mitään. NAISET, NYT LAITTAMAAN JOUKOLLA PALAUTETTA SYNNÄREILLE!
Vaikka palautetta laitettaisiinkin, niin mitään ei tapahdu. Miestutkijat ovat tulleet tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että vierihoito on vauvalle parasta ja tämän seurauksena joistain (onko kaikista?) synnytyssairaaloista on viety vauvansängyt pois ja vauvan ja äidin pitää nukkua siinä samassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloiden / yhteiskunnan pitäisi sitten suoraan sanoa: äidin oikeus keholliseen itsemääräämisoikeuteen on alisteinen hoitohenkilökunnan näkemykselle siitä, mikä on parasta vauvalle (ja myös äidille.) Näin naiset voisivat valmistautua etenkin henkisesti, että kun he menevät sairaalaan synnyttämään, he ovat täysin hoitohenkilökunnan auktoriteetin / asiantuntijuuden / mielivallan alla sen suhteen, mitä toimenpiteitä heille tehdään, kuten välilihan leikkaus. Ja että lapsivuodeosastolla pitää pärjätä yksin, tai saa olla nälässä, likaisena ja kivuissa, koska vauva on jo ulkona. Nyt naisia huijataan, että he saavat synnyttää toiveidensa mukaan, kuten itselle sopivassa synnytysasennossa, hyvässä ympäristössä ja lapsivuodeosastolla saa levätä toipuakseen synnytyksestä.
En nyt oikein ymmärrä kun sanot että äiti on täysin henk kunnan mielivallan ym alla mitä tulee esim välilihan leikkaukseen. Usein tilanne on sellainen että joko leikataan tai jos ei leikata niin kudokset repeävät. Leikattu eppari on helpompi ommella ja paranee siistimmin kuin spontaani (iso) repeäminen. Itse luotan hoitohenkilökuntaan siinä että kannattaako leikata vai antaa tulla pieni repeämä. Itse en sinne synnyttäessä näe enkä osaisi arvioida kumpi on parempi ratkaisu.
Olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi potilaan kehollisesta itsemääräämisoikeudesta mutta harvalla potilaalla on koulutusta tehdäkseen lääketieteellisiä päätöksiä synnytyksestään. Toiveita voi tietenkin aina esittää kuten tuo yksi lumihiutale edellä mutta henk kunta ei voi niitä aina noudattaa lääketieteellisistä syistä.Ahaa, olet lumihiutale, jos et halua, että kehoosi kajotaan jollain tavalla. Kehosi on uhrattava tieteen alttarilla. Lääketiede on suurin auktoriteetti kehosi suhteen, et sinä itse.
Naiset menevät synnytyssairaalaan luullen, että he saavat asettaa rajansa. Heille ei ole kerrottu, että tosi asiassa sairaala omistaa heidät.
Miksi ei voida kertoa naiselle välilihan leikkaamisesta ja annettava naiselle mahdollisuus kieltäytyä tai valmistautua toimenpiteeseen?
Eikö nykyisin ole synnytysvalmennusta? Eikö äideille kerrota synnytyksen kulusta ja välilihasta? Eivätkö äidit ota itse selvää asioista ennen synnytystä? Oletko itse mennyt synnyttämään ilman tietoa synnytyksen kulusta? Haluatko todella tehdä itse lääketieteelliset päätökset omasta synnytyksestäsi? Tiesitkö että nainen voi revetä peräsuoleen asti synnytyksessä ilman välilihan leikkausta? Haluatko todella itse riskeerata näin ison vaurion omalle kehollesi?
Pahinta on se, että yleensä leikattua välilihaa ommeltaessa ei käytetä paikallispuudutusta, vaikka sitä olisi aivan mahdollista käyttää. Vedotaan siihen, että juuri olet lapsen puskenut ulos, ei tämä nyt niin kamala homma ole.
Luuletko niiden puudutusneulojen tuntuvan vähemmän kuin ompeluneulojen? Oletettavasti tuossa vaiheessa on tärkeintä saada haavat ummistettua, eikä siinä aina ole aikaa odotella puudutusaineen vaikutuksen alkamista.
Olen itse ommellut haavoja, joskaan en sektiohaavoja. Puudutus vaikuttaa minuutissa tai parissa. Olihan tuossa joku kommentoija, joka oli puuduttamatta saanut 50 tikkiä. Ei tosiaankaan ole kyse siitä, ettei ole aikaa odotella puudutusaineen vaikutusta. Jos vaikka kuusikin tikkiä tulee, ne pystyy puuduttamaan yhdellä neulanpistolla. Puudutusneula on pienempi kuin tikkausneula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloiden / yhteiskunnan pitäisi sitten suoraan sanoa: äidin oikeus keholliseen itsemääräämisoikeuteen on alisteinen hoitohenkilökunnan näkemykselle siitä, mikä on parasta vauvalle (ja myös äidille.) Näin naiset voisivat valmistautua etenkin henkisesti, että kun he menevät sairaalaan synnyttämään, he ovat täysin hoitohenkilökunnan auktoriteetin / asiantuntijuuden / mielivallan alla sen suhteen, mitä toimenpiteitä heille tehdään, kuten välilihan leikkaus. Ja että lapsivuodeosastolla pitää pärjätä yksin, tai saa olla nälässä, likaisena ja kivuissa, koska vauva on jo ulkona. Nyt naisia huijataan, että he saavat synnyttää toiveidensa mukaan, kuten itselle sopivassa synnytysasennossa, hyvässä ympäristössä ja lapsivuodeosastolla saa levätä toipuakseen synnytyksestä.
En nyt oikein ymmärrä kun sanot että äiti on täysin henk kunnan mielivallan ym alla mitä tulee esim välilihan leikkaukseen. Usein tilanne on sellainen että joko leikataan tai jos ei leikata niin kudokset repeävät. Leikattu eppari on helpompi ommella ja paranee siistimmin kuin spontaani (iso) repeäminen. Itse luotan hoitohenkilökuntaan siinä että kannattaako leikata vai antaa tulla pieni repeämä. Itse en sinne synnyttäessä näe enkä osaisi arvioida kumpi on parempi ratkaisu.
Olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi potilaan kehollisesta itsemääräämisoikeudesta mutta harvalla potilaalla on koulutusta tehdäkseen lääketieteellisiä päätöksiä synnytyksestään. Toiveita voi tietenkin aina esittää kuten tuo yksi lumihiutale edellä mutta henk kunta ei voi niitä aina noudattaa lääketieteellisistä syistä.Ahaa, olet lumihiutale, jos et halua, että kehoosi kajotaan jollain tavalla. Kehosi on uhrattava tieteen alttarilla. Lääketiede on suurin auktoriteetti kehosi suhteen, et sinä itse.
Naiset menevät synnytyssairaalaan luullen, että he saavat asettaa rajansa. Heille ei ole kerrottu, että tosi asiassa sairaala omistaa heidät.
Miksi ei voida kertoa naiselle välilihan leikkaamisesta ja annettava naiselle mahdollisuus kieltäytyä tai valmistautua toimenpiteeseen?
Eikö nykyisin ole synnytysvalmennusta? Eikö äideille kerrota synnytyksen kulusta ja välilihasta? Eivätkö äidit ota itse selvää asioista ennen synnytystä? Oletko itse mennyt synnyttämään ilman tietoa synnytyksen kulusta? Haluatko todella tehdä itse lääketieteelliset päätökset omasta synnytyksestäsi? Tiesitkö että nainen voi revetä peräsuoleen asti synnytyksessä ilman välilihan leikkausta? Haluatko todella itse riskeerata näin ison vaurion omalle kehollesi?
Pahinta on se, että yleensä leikattua välilihaa ommeltaessa ei käytetä paikallispuudutusta, vaikka sitä olisi aivan mahdollista käyttää. Vedotaan siihen, että juuri olet lapsen puskenut ulos, ei tämä nyt niin kamala homma ole.
Luuletko niiden puudutusneulojen tuntuvan vähemmän kuin ompeluneulojen? Oletettavasti tuossa vaiheessa on tärkeintä saada haavat ummistettua, eikä siinä aina ole aikaa odotella puudutusaineen vaikutuksen alkamista.
Tuore haava voidaan tikata vielä kuusikin tuntia jälkeenpäin, sen jälkeen vähän epäotollisempaa paranemisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni haukkunut tayssiä synnytys puolta, myös kaverini joka opiskeli kätilöksi, oli harkkajakson siellä. Vanhemmat kätilöt, haukkuivat, naljailivat, määräaikainen pelkäsi oman paikkansa puolesta, lopetti harjoittelun ja meni eri paikkaan, valmistui ja nykyään toimii kätilönä paikassa jossa arvostetaan.
Taysissa on muillakin osastoilla ihan hirveää. Mua ei oo koskaan kiusattu muuten kuin nuorena sh-opiskelijana Taysissa keski-ikäisten hoitajanaisten toimesta. Sen jälkeen en tuohon taloon jalallani oo astunu, sen ku valittavat kun ei löydy sijaisia kun itse ensin ajavat potentiaaliset tulevat työkaverit pois.
Hoitajaopiskelijoita kiusataan joka paikassa, syytä en tiedä. Tässä jokin aika sitten paikallislehdessä uutisoitiin Seinäjoen keskussairaalasta, kuinka hoitajaopiskelijat eivät saa viettää kahvitaukoaan osaston kahvihuoneessa. En tiedä, onko siihen tullut muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Enpä voi kehua omillakaan kokemuksilla. Olin menettänyt paljon verta (hg 75 mutta verta ei annettu koska yö), ollut synnytyssalissa 7 vuorokautta (kyllä, en osastolla vaan siinä synnytyssalissa!) vauvalla ei imua, keltaisuutta jne. Lisämaitoa ei annettu, en saanut nukkua vaan kaikki se aika minkä vauva huutamiseltaan nukkui minun piti olla toisessa huoneessa pumppaamassa maitoa. Kerran olin 4 tuntia niissä saakutin letkuissa pumppaamassa eikä pisaran pisaraa tullut maitoa. Miesyökkö pelasti varmaan lapsen hengen kun toi lisämaitoa, oli ainut ihminen joka ei repinyt rintoja verille.
Minulle huudettiin kun en hoitanut vauvaa, lupaa sängystä nousemiseen ei kuitenkaan annettu kun pyörryin joka kerta kun yritin.Sen 2 viikkoa minkä olin tuolla oli ihan järkyttävää, jos olisin jaksanut niin olisin tehnyt jonkin valituksen. Mies otti minusta kuvia kun tulin kotiin, olin kuin pahoinpidelty. Rinnat täynnä sormenjälkiä, nännit kuivaneet ja halkeileet, verta ja mitälie valui. Maito ei noussut ollenkaan, stressi syynä. Vauvalla ei myös imua jonka huomasivat neuvolassa, imetys ei onnistunut ikinä.
Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla imetys onnistui kuukauden, sitten maito loppui kuin seinään. Tätä tutkittiin ja joku vika löytyikin mutten enää muista minkä puutos se oli.
Muilla kerroilla sujui paremmin, hoitajia en vaivannut yhtään ja minut onneksi unohdettiin eikä kukaan käynyt edes katsomassa. Synnytyksen jälkeen seuraava ihminen jonka näin oli lääkäri joka tarkasti vauvan ja päästiin lähtemään.
Imetysmyönteinen sairaala hyvin imetyskoulutettuine hoitajineen? Oman vauvani (oli 4. ja viimeinen..) painajainen, nälkää huusi selvästi, mulla rinnat ilman maitoa rikki imemisestä, ei lisämaitoja, koska... *lisää tähän luento*
Niin ja tiesitkö, että tutkimusten mukaan tutin imeminen tekee virheen imemisasentoon.... tuttia yritin vasta kun vauva itki kaiket ajat sairaalassa. Terveisiä VKS 5/2018, never again.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Suomi on harvoja teollisuusmaita missä ei ihmisillä ole yksityishuoneita. Ne on normi maailmalla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Oletko toiminut kätilönä 50 -luvulla, kun olet kohdannut äitejä, jotka synnyttivät lapsensa lypsyn välissä. Siihen aikaan oli apukäsiä, jotka huolehtivat siitä vauvasta. Minunkin mummoni, pientilan emäntä synnytti kuudesta lapsesta viisi kotonaan ja vasta kuudennen sairaalassa. Ei hän siinä kyllä lypsylle lähtenyt synnytyksen jälkeen, kylän naiset ja vanhemmat lapset auttoivat. Kun hän sitten meni tämän kuudennen lapsensa synnyttämään sairaalaan, niin heti synnytyksen jälkeen tuli kotiin sosiaalitätejä tai mitä nyt siihen aikaan olivatkaan ja halusivat ottaa huostaan tämän nuorimmaisen. Mummo ei suostunut. Piti tiukasti pääsnä. Nuorimmasta tyttäretstä tuli hänen läheisin lapsensa, jonka perheen luona mummo asui viimeiset parikymmentä vuotta kuolemaansa saakka.
Sinä näet, ettei äiti halua / viitsi huolehtia vauvastaan. Sinä et ymmärrä, ettei äiti pysty siihen.
Synnyttänyt äiti ei ole sairas. Kaikki muut sairaalapotilaat ovat.