Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
No se synnytyksen jälkeinen sairaalareissu on vain pari päivää elämästä, koita kestää! Ja toivo ettet sairastu koskaan vakavasti ja joudu kuukausiksi sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä voi kehua omillakaan kokemuksilla. Olin menettänyt paljon verta (hg 75 mutta verta ei annettu koska yö), ollut synnytyssalissa 7 vuorokautta (kyllä, en osastolla vaan siinä synnytyssalissa!) vauvalla ei imua, keltaisuutta jne. Lisämaitoa ei annettu, en saanut nukkua vaan kaikki se aika minkä vauva huutamiseltaan nukkui minun piti olla toisessa huoneessa pumppaamassa maitoa. Kerran olin 4 tuntia niissä saakutin letkuissa pumppaamassa eikä pisaran pisaraa tullut maitoa. Miesyökkö pelasti varmaan lapsen hengen kun toi lisämaitoa, oli ainut ihminen joka ei repinyt rintoja verille.
Minulle huudettiin kun en hoitanut vauvaa, lupaa sängystä nousemiseen ei kuitenkaan annettu kun pyörryin joka kerta kun yritin.Sen 2 viikkoa minkä olin tuolla oli ihan järkyttävää, jos olisin jaksanut niin olisin tehnyt jonkin valituksen. Mies otti minusta kuvia kun tulin kotiin, olin kuin pahoinpidelty. Rinnat täynnä sormenjälkiä, nännit kuivaneet ja halkeileet, verta ja mitälie valui. Maito ei noussut ollenkaan, stressi syynä. Vauvalla ei myös imua jonka huomasivat neuvolassa, imetys ei onnistunut ikinä.
Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla imetys onnistui kuukauden, sitten maito loppui kuin seinään. Tätä tutkittiin ja joku vika löytyikin mutten enää muista minkä puutos se oli.
Muilla kerroilla sujui paremmin, hoitajia en vaivannut yhtään ja minut onneksi unohdettiin eikä kukaan käynyt edes katsomassa. Synnytyksen jälkeen seuraava ihminen jonka näin oli lääkäri joka tarkasti vauvan ja päästiin lähtemään.
Onneksi tämä kokemus ei taida olla enää tältä vuosikymmeneltä. Aivan järkyttävää kohtelua. Olisin itse tehnyt rikosilmoituksen pahoinpitelystä.
Vuonna 2007 tapahtui tämä. Kun näin ne kuvat vuosia myöhemmin purskahdin itkuun. Aivan sinisen punaiset rinnat, verenpurkaumia ja jopa haava ja kasvotkin näytti ihan järkyttäviltä, en ole koskaan nähnyt ihmisellä niin valkeita kasvoja ja mustia silmänalusia.
En ole koskaan saanut noin huonoa kohtelua kuin tuolloin. Olin ihan poikki, esikoisen äiti joka luuli saavansa apua ja siinä kunnossa jopa huolenpitoa. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun mietin, ei ole lapsen syntymästä yhtään hyvää muistoa. Saisin tuosta kirjoitettua vaikka kuinka pitkän kertomuksen. Vaikka siitä että käynnistystä yritettiin 7 päivää, sain jonkin pillerin silloin tällöin aamulla ja sanottiin että toinen tuodaan päivällä, sitten kun monta kertaa hoitajaa kutsuin ja tuli monen tunkin päästä niin sanoi ettei enää annetakaan kun on jo myöhä. Oli joulu, olin jumissa synnytysalissa, päivähuoneet ja kaikki muutkin tuollaiset oli täynnä muiden osastojen potilaita. Vieressä oli päivähuone jossa oli muutama nainen liittyen jotenkin keskenmenoon, käytettiin samaa vessaa ja se oli kuin teurastuksen jäljiltä, silmälasit hajonneena ja verivana lähti käytävää pitkin. Siinä kunnossa WC oli melkein vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.
Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.
Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Tämä käytäntö lisää myös riskiä siihen, että lämmin ja hyvä kiintymyssuhde pääsee kasvamaan äidin ja lapsen välille. Pitäisikin huolehtia siitä, että äiti ja vauva saavat paljon myönteisiä kokemuksia heti alussa ja rauhallista aikaa tutustua. Mutta ei. Äitejä kohdellaan kuin vankilan asukkeja. Tosin taitaa sielläkin olla parempi palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.
Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.
Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan päinvastainen kokemus. Oma huone, hoitajat ei ramppaa mutta tulivat tarvittaessa nopeasti. Kukaan ei läväytellyt valoja päälle. Äänieristys melko hyvä kun etäisesti välillä kuului naapurihuoneen vauvan itkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.
Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.
Jotkut isät taas pitävät isyyslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä unohda tokaa odottaesani loppuvaiheessa saieaalassa, hoitajat tylyjä, vit tumaisia. Olin heille selkeästi taakka. Nuorempi tylyttäjä repi ja riuhtoi kuminauhaa vatsani ympärillä kun ei saanut vauvan sykettä kuuluviin kunnolla. Vanhempi ( jo eläkkeellä tai lie kuollut) kopeloi alapäätäni ja kommentoi rivosti. Oliko edes hoitaja vai pelkkä laitosapulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Olisi toki tosi kiva hoitaa vaikka yhtä tai kahta perhettä niin että olisi aikaa käyttää jotain muuta logiikkaa kun sitä että ohjaukset annetaan nopeasti, ja autetaan vain siinä missä on ihan pakko. Mutta kun niitä perheitä on hoidettavana se lähemmäs 10 niin siinä ei paljon muuta logiikkaa ehdi käyttää.
Valitukset kannattaa sen osalta osoittaa sinne taholle joka päättää resursseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli kyllä hirveää. Minulle neuvottiin keskosen äitinä että 3h välein yölläkin heräät sitten pumppaamaan ja pumppaat tunnin, sitten ruokit lapsen ja vahdit että maito valuu nenämahaletkusta mahdollisimman hitaasti jottei tule ylös. Tähän on kulunut 2h, sitten tunnin päästä sama rumba alusta :) no enpä tehnyt niin kotona.
Minulle yliaikaisen terveen vauvan synnyttäneenä ohjattiin syöttö 3 tunnin välein, sitä mitenkään perustelematta. Eipä enää kotona herätelty hyvin nukkuvaa vauvaa syömään.
Ikävä ettei ehditty perustella. Syynä oli maidontuotannon käynnistymisen varmistaminen ja sen takaaminen että vauva imee tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Et sitten sanonut hoitajalle, että hei lapsenpäästäjä, nyt ei eletä 1800-luvulla, vieressä on marketti ja siellä on tuhansia litroja maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Olisi toki tosi kiva hoitaa vaikka yhtä tai kahta perhettä niin että olisi aikaa käyttää jotain muuta logiikkaa kun sitä että ohjaukset annetaan nopeasti, ja autetaan vain siinä missä on ihan pakko. Mutta kun niitä perheitä on hoidettavana se lähemmäs 10 niin siinä ei paljon muuta logiikkaa ehdi käyttää.
Valitukset kannattaa sen osalta osoittaa sinne taholle joka päättää resursseista.
Oletko itse yrittänyt tehdä työolosuhteillesi jotain? Vai vaan alistut kiltisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.
Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.
No sellaista työtä tekevä mies on sitten ihan oma valinta, vaikka kai heillekin isyysvapaat kuuluu. Ja edelleen: miten pärjäät vauvan kanssa yksin kotona kun et pärjää sairaalassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taysin potilashotelli on varmaan muuten hyvä, mutta ajateltu niin, että siellä on isä koko ajan mukana. Itse olin siellä kuudennen lapsen jälkeen ja isä oli tietenkin pääosin kotona isompien lasten kanssa. Hoitajille ei saanut viedä vauvaa kansliaan kuin määrättyinä aikoina, joten esim. ruoan haun ajaksi vauva oli jätettävä yksin huoneeseen. Ravintola oli kuitenkin monta kerrosta alempana ja sinne oli mentävä hissillä. Ruoka oli tietysti haettava määrättynä aikana ja astiat palautettava myös. Jos vauva ei nukkunut tuolloin, oli ruokailu hankalaa. Vauvaa ei saanut ottaa mukaansa ruokaa hakemaan.
Onko tämä muuttunut sitten vuoden 2019, kun meillä tuo neljäs syntyi..? Silloin sai viedä vauvan siksi aikaa siihen kätilöille, että haki ruoan. Juu, hetihän se vauva piti hakea myös ja siinä yrittää syödä. Kuitenkin se ruoka-aika oli suht pitkä, eikös se yleensä ollut jotain 2 h, jos oikein muistan. Itse ajoitinkin ruokailun aina niin, että vauva oli nukahtanut. Toki toisinaan hän heräsi ja silloin olikin vaikeampaa syödä ja samalla imettää, mutta multitaskattuna sekin onnistui ainakin kerran. :) Mutta juu, usein toki pyysin miestä tulemaan käymään sellaiseen aikaan, että ajoitin siihen tuon ruokailun. Se vauvansänky oli hankala könytä siitä ovesta ja se liikkui huonosti kokolattiamatolla käytävällä, muuten ei vikaa. Meilläkin siis mies oli enimmän osan ajasta kotona isompien kanssa. Mutta totta, helpompaahan tuo on, jos mies on paikalla.
Silti kokonaisuutena minusta aivan eri kaliiberia kuin osasto, suosittelen ehdottomasti. Kätilöt myös olivat kivan juttelevaisia, monesti juttelin heidän kanssaan kaikenlaista siinä samalla, kun tarkistivat vauvaa.
Olipa täällä erilaisia kokemuksia kuin omani Tampereella 2017. Olin sairaalassa viisi päivää lapsen syntymän jälkeen, eikä ole valittamista mistään. Tai no, yksi sijaisena ollut vanhempi hoitaja oli inhottava, mutta onneksi osaston omat vakihoitajat olivat aivan ihania ystävällisiä nuoria naisia, ja käytäntönä oli että samat hoitajat kävivät samojen äitien luona. Ruoka oli hyvää, hoitajat antoivat vauvan yöksi viereen ja suorastaan kehottivat siihen (kuulemma vastoin lääkäreiden ohjeita), lisämaitoa sai ongelmitta, kun oma maito ei noussut riittävästi, sain tosi asiallista opastusta rintojen lypsämiseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Tämä käytäntö lisää myös riskiä siihen, että lämmin ja hyvä kiintymyssuhde pääsee kasvamaan äidin ja lapsen välille. Pitäisikin huolehtia siitä, että äiti ja vauva saavat paljon myönteisiä kokemuksia heti alussa ja rauhallista aikaa tutustua. Mutta ei. Äitejä kohdellaan kuin vankilan asukkeja. Tosin taitaa sielläkin olla parempi palvelu.
Niinpä. Minä aloin stressata lapsesta koska kiusattiin ja peloteltiin osastolla puolikuoliaaksi. En ikinä päässyt kiintymään kunnolla ja lapselle tuli kiintymyssuhdehäiriö. Traumoja hoidettiin vuosia terapialla ilman tulosta. Onneksi seuraaviin synnytyksiin menin fiksumpana ja juoksin aina henkilökuntaa pakoon. Helvetin psykopaatit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.
Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.
No sellaista työtä tekevä mies on sitten ihan oma valinta, vaikka kai heillekin isyysvapaat kuuluu. Ja edelleen: miten pärjäät vauvan kanssa yksin kotona kun et pärjää sairaalassakaan?
Ei kyse ole pärjäämisestä. Fiksumpaa olisi antaa äidin kerätä voimia ja tutustua vauvaan rauhassa. Kyllä valtaosa meistä pärjää vaikka sinä kuuluisana aidan vihdaksena kuin niikseen tulee. Viisasta tuo lakanoiden vaihdatus, verisissä vaatteissa kulkemiseen pakottaminen ei ole. Ei pitäisi tapahtua sivistysvaltiossa.
Mitäs teet, kun isyysvapaat on sovittu ja kaikki kunnossa. Paitsi. Vauva tuleekin reilusti etuajassa ja isä on työmatkalla todella kaukana, ei ihan Euroopassa. Ja vaikka kaikki ymmärtävät ja tukevat uutta isää, niin mites kun neuvotellaan vähän isompaa kauppaa kuin paria miljoonaa? Lennotkaan korona aikana eivät ihan niin vain toimi.
Eikö suomen sairaalassa synnyttäessä saa omaa yksityistä huonetta?
Vierailija kirjoitti:
Se vasta riemukasta on, kun se oma vauva vetää sitä huutokonserttia niin, ettei itse saa nukuttua ja huoneen toinen äiti mulkoilee murhaavasti. Hiljaisen vauvan äiti saa nukuttua kotiuduttuaan, itse en.
Vain Suomessa hoidetaan asiat mulkoilemalla. Huoh. Miten tuollainen ihminen voi lisääntyä? Olisi kannattanut sen toisen äidin kannustaen sanoa että vauvat itkevät, mutta kyllä se siitä rauhoittuu eli ihan normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.