Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju opetti, että sairaalakassini kolme tärkeintä tavaraa ovat tuttipullo, korvike ja omat särkylääkkeet. Tiedän ettei omia lääkkeitä saisi ottaa mukaan, mutta en todellakaan suostu olemaan kivuissa synnytyksen jälkeen jos lääkkeitä pantataan. Joten varaudun siihen ottamalla omat varalta mukaan.

Ota varalta myös ummetuslääke.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Jos haluaa huonepalvelua ja passausta, menee hotelliin ja maksaa siitä.

Tervetuloa kirurgiselle vuodeosastolle leikkauksen jälkeen, sanotaanko vaikka kohtalainen alavatsan leikkaus, joka vaatii 3-4 pv sairaalassaoloajan, vastaa siis sektiota tai vaikeahkoa alatiesynnytystä. Meillä saat ruuat sänkyyn, puhtaan vuoteen, apua suihku- ja wc-reussulle, kammataan tukka. Ollaan kivoja ja kohteliaita (vaikka äksyilisit ja juoksuttaisit). Mitataan verenpaine 3x/vrk, annetaan kipu- ja ummetuslääkkeet pyytämättä, jopa tuputetaan niitä. Lääkärin määräykset luetaan ja toteutetaan.

Ja kirran vuodeosaston hoitajat tekevät tämän kaiken samalla palkalla kuin v****levat synnyttäneiden vuodeosaston lasikanslian sanonko mitkä.

T. Kirurgi, synnyttänyt

Ps. Voisin synnyttää uudelleen, jos jälkihoito tapahtuisi kirran vuodeosastolla.

Minkä takia lääkärit eivät puutu näihin synnytysvuodeosastojen huonoihin oloihin, kuten nämä lukuisat kirjoitukset osoittavat? Pelkäättekö itse kätilöitä? Tuntuu siltä ettei kukaan välitä äideistä mitä he kokevat. Todella surullista ja samalla pitäisi saada syntyvyys nousuun.  Tälläisellä välinpitämättömyydellä se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju opetti, että sairaalakassini kolme tärkeintä tavaraa ovat tuttipullo, korvike ja omat särkylääkkeet. Tiedän ettei omia lääkkeitä saisi ottaa mutta en todellakaan suostu olemaan kivuissa synnytyksen jälkeen jos lääkkeitä pantataan. Joten varaudun siihen ottamalla omat varalta mukaan.

Miten niin ei saisi ottaa omia lääkkeitä? Kyllä minua kehotettiin ottamaan mukaan omat lääkkeet, mutta sillä tarkoitettiin muita reseptilääkkeitä. 

Vielä 1990-luvulla ei sektion jälkeen lääkkeitä pantattu vaan pikemminkin tyrkytettiin.

Ennen synnytystä jouduin olemaan osastolla kuukauden ja kohtasin monenlaisia hoitajia. Silloin oli vielä vauvala, ja jos ei eräänä yönä olisi ollut hyvin ymmärtäväinen täysiä palvelulisiä saava hoitaja, olisin ollut kypsä lähtemään kotiin saman tien.

Minut herätettiin aamuisin ennen sianpieremää verenpaineen mittauksen vuoksi. Se kun sopi paremmin hoitajilla, vaikka minun olisi pitänyt olla nimenomaan lepäämässä. Pyysin kerran (!) särkylääkkeen, mutta ei sitä tullut. Kun kysyin, missä viipyy, piti pyytää lääkäriltä lupa. Kysyin toisen kerran, luvattiin tuoda sitten samalla kun tuodaan unilääke. Mikä hiton unilääke, kun en ole eläessäni ensimmäistäkään unilääkettä pyytänyt enkä ottanut? No siellä tuodaan unilääke kaikille, että ei sitten yöllä tarvitse sitä erikseen tuoda. 

Tuli selväksi, että henkilökunnan vähäinen vaivaaminen oli tärkeintä, ja potilaat saivat olla aivan omillaan. Totta, että ei tuollaista muilla osastoilla ole.

Olin kirurgisella osastolla potilaana. Hoitaja sanoi että he eivät saa antaa mitään lääkettä ennenkuin lääkäri sen hyväksyy.  Onneksi lääkäri oli vielä paikalla ja sain lääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!

Omituista. Kyllähän sairaalassa yleensä ruoka tuodaan potilaalle vuoteeseen.

Hirveästi näistä kertomuksista näkyy silkka ilkeys ja vallankäyttö.

Luin aikanani A-L Härkösen Heikosti positiivisen. En ollut koskaan varsinaisesti halunnut äidiksi. Silloin kuitenkin mietin vielä, että olisin asiasta varma.

Monet seikat vaikuttivat siihen, että en lapsia tehnyt. Eikä pienimpänä se, etten halunnut kärsimystä, mahdollista vammautumista ja hengenvaaraa.

Pisteenä iin päälle appivanhemmat, jotka olivat päättäneet lapselleni nimenkin suunnilleen heti kun alettiin seurustella.

Ihme että kukaan haluaa nykymaailmaan lapsia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olin kirurgisella osastolla potilaana. Hoitaja sanoi että he eivät saa antaa mitään lääkettä ennenkuin lääkäri sen hyväksyy.  Onneksi lääkäri oli vielä paikalla ja sain lääkkeen.

Totta, mutta jos esim kipulääkkeitä tarvitsee enemmän kun määrätty, niin sitten soitetaan lääkärille. Joskus niitä ei saa enempää jos esim kipulääkeriippuvainen, mutta jos ei ole sitä, niin asiassa ei ole ongelmaa. Tai kipuhoita tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Miehenäkin ihmettelen tätä. Juu ei se ole sairaus mutta kenen etu on että äidit ja mahd isät lähtee synnäriltä jo valmiiksi uupuneina? Tuntuu että hommat pitää olla väkisin mahdollisimman perseestä koska näin on aina ollut ja tulee olemaan. Tähän ilmiöön törmää lääketieteessä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!

Omituista. Kyllähän sairaalassa yleensä ruoka tuodaan potilaalle vuoteeseen.

Hirveästi näistä kertomuksista näkyy silkka ilkeys ja vallankäyttö.

Luin aikanani A-L Härkösen Heikosti positiivisen. En ollut koskaan varsinaisesti halunnut äidiksi. Silloin kuitenkin mietin vielä, että olisin asiasta varma.

Monet seikat vaikuttivat siihen, että en lapsia tehnyt. Eikä pienimpänä se, etten halunnut kärsimystä, mahdollista vammautumista ja hengenvaaraa.

Pisteenä iin päälle appivanhemmat, jotka olivat päättäneet lapselleni nimenkin suunnilleen heti kun alettiin seurustella.

Ihme että kukaan haluaa nykymaailmaan lapsia tehdä.

Kyllä ainakin 2015 Kanta-hämeen keskussairaalassa ruoka haettiin ite käytävältä, muistan kun sitä itselleni ja muijalle kärräsin kun oltiin perhehuoneessa. Ylivoimaisesti naurettavinta oli ettei imetystä osattu osastolla ohjastaa vaan oltiin täysin muiden ihmisten varassa, lopulta homma kaatuikin siihen kun vauva päätyi teholle verensokerien romahdettua. Teholta kun selvis niin korviketta sitten vihdoin ruvettiin tankkaan oikein huolella, jos et saanut korviketta syötettyä esim 90ml määrää vaan pulloon jäi 10ml niin hoitaja tulee yrittään vielä syöttää lisää, no ei saanut sekään.

Imetys ei onnistunut eikä maidon pumppaaminen mutta ei se ketään kiinnostanut. Nälkäistä vauvaa ruvettiin lopulta kääriiin kapaloon kun ei lakannu huutamasta. Viimeisenä yönä ennen tehoa kärräsin vauvaa kaksi tuntia käytävillä että rauhoittuu, noh kyllä rauhoittu kun meni tajuttomaksi.

Teholla hoitaja tarttuu kysymättä muijani rintoihin ja totee "kyllä siellä maitoa on", ymmärrän jos tuommoinen pistää vähän harmittaan. Tuolta helvetistä kun kaiken säätämisen jälkeen päästiin pois tuli 1200€ lasku.

Ihan älyvapaata hommaa, ei ihme jos joillain vähän rupee meneen tunteisiin.

Luulin, että tilanne olisi vuoden 1993 jälkeen muuttunut, mutta ei..nöyryytystä ja kyykytystä " nuorelle" äidille ( olin 26- vuotias lastentarhanopettaja)

Turhaan te täällä kätilöitä haukutte. Jokainen joka vähänkin enemmän on joutunut olemaan potilaana, tietää että monenlaisia hoitaja/lääkäreitä on olemassa - aivan mahtavan upeita ja sitten niitä kärttyisiä huutajiakin. Harvalla kuitenkaan on kokemusta muusta kuin synnytyksestä, joten syntyy tällainen kollektiivinen kokemus ”synnärin ilkeistä hoitajista”.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan te täällä kätilöitä haukutte. Jokainen joka vähänkin enemmän on joutunut olemaan potilaana, tietää että monenlaisia hoitaja/lääkäreitä on olemassa - aivan mahtavan upeita ja sitten niitä kärttyisiä huutajiakin. Harvalla kuitenkaan on kokemusta muusta kuin synnytyksestä, joten syntyy tällainen kollektiivinen kokemus ”synnärin ilkeistä hoitajista”.

Jos homma on perseestä niin sitten se on ja tää pitäisi tiedostaa ja koittaa tehdä muutoksia, typeryyden huipentuma lyödä päätä pensaaseen koska asiat voi kehittyä.

Jouduin raskausmyrkytyksen jälkeen teholle jossa hoito oli erinomaista.Olin siellä kuusi päivää ja sitten siirryn kahdeksi päiväksi synnytysosastolla olevaan yhden  hengen tarkkailuhuoneeseen. Eräänä aamuna hoitaja tuli varmistamaan henkilöllisyyteni ja ilmoitti että siirtyisin nyt normaalille synnyttäneiden osastolle, mies oli töissä joten olin yksin. Tai siis vauvan  kanssa yksin. No ei siinä mitään lähdin sairaalakassi olalla työntämään vauvaa  kopassaan toiselle osastolle ja kun saavuin sinne  hengästyneenä, puolisokeana ja turvonneena,  minut vastaan ottanut hoitaja oli lievästi sanottuna hiilenä "KUKA LAITTOI TÄMÄN  ROUVAN KÄVELEMÄÄN? HÄNELLÄ ON VERENPAINEET VAARALLISEN KOHOLLA JA SEKTIOHAAVA, HÄNET PITI HAKEA PYÖRÄTUOLILLA !!"  

Olin niin väsynyt, henkissti sekaisin ja myös innoissani siitä että pääsisin viimein tavalliselle osastolle että en alkanut kyseenalaistaa mitään. Joku informaatiokatkos vissiin mutta siitä olisi voinut olla aika ikävät seuraukset, jos olisin lyyhistynyt jonnekin käytävälle. 

Minulla oli kuumeinen olo synnytyksen käynnistyessä, kerroin siitä  kätilölle joka tuhahti "se on vaan sitä allergiaa! " Oli siis kesä ja oletti vissiin että mulla on siitepölyallergia, no ei kyllä ole. Ikkuna oli raollaan ja pyysin että voisiko sen sulkea kun on kylmä, kätilö alkoi rähistä että tajuanko millanen pätsi  heillä muilla on. Mies sitten pamautti sen ikkunan kiinni ja kätilö katsoi pahasti muttei uskaltanut sanoa  mitään.

Kun vauva oli syntynyt pääsin suihkuun ja pyörryin sinne, todettiin että olin kuin olinkin kuumeessa. Saimme osastolla kahvit ja minut siirrettiin neljän hengen huoneeseen. Hoitaja koetti  repiä mua sängystä hoitamaan vauvaa vaikka mies oli siinä ja sanoi että näytä mulle, kun sillä on kuumetta. Olin ihan kauhuissani kun tiesin ettei mies saa jäädä yöksi eikä niitä hoitajia kiinnosta että mä olen kipeä. 38 c lämpöä mutta ei, nyt opetellaan peppupesua!

Sitten mulla ei noussut maitoa ja semmoinen "Piinan" psykomui jaa muistuttava vanhempi hoitaja repi mun tissit ihan mustelmille ja ihmetteli  mikä äiti se semmoinen on jolla ei maito nouse!  Olivat aika vihaisen oloisia kun joutuivat tuomaan vauvalle pulloa.  Mun tisseistä ei oikeasti herunut mitään. 

Mun pimppi oli kipeä ja mulla oli  kuumetta mutten silti saanut särkylääkettä kun hoitajalla ei kuulemma ollut valtuutta antaa, äitini tuli käymään ja toi Panadolia ja kofeiinitabletteja.  Jäin sitten kiinni omista lääkkeistä ja kuulusteltiin kuin jotain rikollista että mitäs nappeja täällä vedetään! Siitäkin hirveä urputus kun mies toi mulle  limsaa ja se pullo jäi pöydälle.

Halusin kotiin mutta vauva oli alipainoinen ja keltainen joten ei päästy ja pyysin miestä tuomaan mulle vaatetta, mulla oli vaan ne lapsiveden kastelemat  pyjamanhousut ja halusin eroon siitä osaston yöpaidasta.  Mies toi semmoiset puoleen reiteen olevat puuvillasortsit ja hihattoman  topin, kesähelle kun oli, niin hirveä valitus alkoi siitä asusta!  Ja siitä kun kuljin paljain jaloin. 

Seuraavan lapseni synnytinkin sitten kotona ja oli kivusta huolimatta mahtava kokemus. Teki mieli mennä parvekkeelle ja nostaa vauva kaiteen yli kuin Leijonakuninkaassa :D  Imetin  alasti viltin alla (ja muovitettu frotee peffan alusena) omalla sohvalla ja mies toi teetä ja pitsaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Jos haluaa huonepalvelua ja passausta, menee hotelliin ja maksaa siitä.

Tervetuloa kirurgiselle vuodeosastolle leikkauksen jälkeen, sanotaanko vaikka kohtalainen alavatsan leikkaus, joka vaatii 3-4 pv sairaalassaoloajan, vastaa siis sektiota tai vaikeahkoa alatiesynnytystä. Meillä saat ruuat sänkyyn, puhtaan vuoteen, apua suihku- ja wc-reussulle, kammataan tukka. Ollaan kivoja ja kohteliaita (vaikka äksyilisit ja juoksuttaisit). Mitataan verenpaine 3x/vrk, annetaan kipu- ja ummetuslääkkeet pyytämättä, jopa tuputetaan niitä. Lääkärin määräykset luetaan ja toteutetaan.

Ja kirran vuodeosaston hoitajat tekevät tämän kaiken samalla palkalla kuin v****levat synnyttäneiden vuodeosaston lasikanslian sanonko mitkä.

T. Kirurgi, synnyttänyt

Ps. Voisin synnyttää uudelleen, jos jälkihoito tapahtuisi kirran vuodeosastolla.

Tämä on niin totta! Itsellä korjattiin napatyrä, 2 tikkiä kahteen kerrokseen yhteensä, 3 pv sairaalassa, pedissä palveltavana. Viikko saikkua, ei saanut nostaa mitään painavaa.

Synnytys kiireellisellä sektiolla, vakava yleisinfektio, antibioottia suoneen 3 päivää. Maito ei noussut, pakotettiin imettämään, maitoa pihdattiin, lapsi joutui sit sokeritippaan. Itse joutui lakanat vaihtamaan, tosi kätevää tipan ja virtsakanyylin kanssa, apua ei saanut vessaan tai muualle. Kipulääkkeitä pihdattiin. Mulla vielä vetitulppariski, itse joutui vaatimaan napapiikit, raskausmyrkytyskin oli. Lapsen piti nukkua samassa sängyssä, ei koppaa saanut pyytämällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Jos haluaa huonepalvelua ja passausta, menee hotelliin ja maksaa siitä.

Tervetuloa kirurgiselle vuodeosastolle leikkauksen jälkeen, sanotaanko vaikka kohtalainen alavatsan leikkaus, joka vaatii 3-4 pv sairaalassaoloajan, vastaa siis sektiota tai vaikeahkoa alatiesynnytystä. Meillä saat ruuat sänkyyn, puhtaan vuoteen, apua suihku- ja wc-reussulle, kammataan tukka. Ollaan kivoja ja kohteliaita (vaikka äksyilisit ja juoksuttaisit). Mitataan verenpaine 3x/vrk, annetaan kipu- ja ummetuslääkkeet pyytämättä, jopa tuputetaan niitä. Lääkärin määräykset luetaan ja toteutetaan.

Ja kirran vuodeosaston hoitajat tekevät tämän kaiken samalla palkalla kuin v****levat synnyttäneiden vuodeosaston lasikanslian sanonko mitkä.

T. Kirurgi, synnyttänyt

Ps. Voisin synnyttää uudelleen, jos jälkihoito tapahtuisi kirran vuodeosastolla.

Olen joutunut tutustumaan kirran vuodeosastoon ja allekirjoitan tämän. Synnytystä en ole (onneksi) kokenut enkä tule kokemaan. Osa potilaista on hyvinkin vaativia ja soittelevat koko ajan hoitajille milloin mistäkin. Tästä huolimatta hoitajat olivat aurinkoisia ja auttavaisia, ruoka tuodaan sänkyyn, mittaillaan ja tarkkaillaan, kysellään kuulumisia.

Jaa, luulin että vauvat on eri huoneessa yön.

Luulis olevan kaikkien etu että synnyttänyt toipuisi nopeasti ja pääsisi lähtemään kotiin.

Luin aikanaan Härkösen Heikosti positiivisen. Sen kuvaus koko vauvatouhusta raskaudesta lapsenhoitoon vakuutti mut että ton bisneksen jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, luulin että vauvat on eri huoneessa yön.

Luulis olevan kaikkien etu että synnyttänyt toipuisi nopeasti ja pääsisi lähtemään kotiin.

Luin aikanaan Härkösen Heikosti positiivisen. Sen kuvaus koko vauvatouhusta raskaudesta lapsenhoitoon vakuutti mut että ton bisneksen jätän väliin.

Se on sitä "vauvapositiivisuutta", että monen vuorokauden synnytyksen jälkeen äiti valvoo yöt huutavaa vauvaa hoitaen samalla pitäen valveilla huoneen muitakin äitejä ja vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Minä otin korvikkeet mukaan tai oikeastaan mies toi ne ekalla käynnillä. Pullot pesin huoneessa, mies vei ne kotiin ja keitti ja toi taas puhtaat tullessaan uudestaan käymään. Vauva pysyi rauhallisena, kun ei ollut nälkä ja äitikin sai nukkua. Hoitajat vielä kehuivat, miten hienosti ensisynnyttäjäksi olin saanut maidon nousemaan rintoihin ihan kuin se tahdonvoimalla tapahtuisi.

Siskon esikoinen oli 3 vrk ilman maitoa, lisämaitoa ei saanut ja lopulta lapsi teholle alhaisen verensokerin takia. Aivoihinhan se vaikutti, siskontyttö on ikuisesti kehityksessä muista jäljettä siksi, että sai aivovaurion synnärin toiminnan takia.

Voi siskon tytön kohtaloa. Läheiselläni ei myös noussut maito, vaikka miten noudatti ohjeita, eikä lapsi saanut kuin todella vähän lisämaitoa. Sekä vauva että äiti heikossa kunnossa. Esikoisen kanssa ei monikaan pysty pitämään vauvansa puolia, kun kaikki on uutta. Ymmärrän, että imetykseen kannustetaan ja oman äidin maito on parasta ravintoa, mutta en ymmärrä, että vauvaa huudatetaan nälkäisenä, eikä lisämaitoa millään anneta.

Trolli!