Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Itselläni on huono osastokokemus Lohjan sairaalasta. Vauvani syntyi sektiolla 1 kk etuajassa keskonen. Hän oli pienikokoinen ja sokerit alhaiset , mutta täysimetykseen painostettiin silti todella kovasti. Kätilö käski imettää koko yös, toinen heräämään jo kuudelta aamulla imettämään, vaikka herätyksiä oli pitkin yötä useita sokerien mittaamisen vuoksi. Lisämaitoa ei haluttu antaa kuin vähän, vaikka vauva itki paljon, eikä minun maidot olleet nousseet juurikaan vielä. Koin, että minua syyllistettiin kun halusin antaa pienikokoiselle vauvalleni lisämaitoa. Emme päässeet lääkärintarkastuksesta kotiinkaan, kun vauvan sokerit olivat alhaalla.

Vauvalta myös puristettiin vanhasta jo arpeutuneesta pistokohdasta verta jalasta niin kovakouraisesti, että vauva huusi ja minäkin purskahdin itkuun.

Tuo oli meidän viimeinen vauva (viides), mutta ikävä että viimeinen osastokokemus oli noin huono. Annoin myös palautetta tuosta kohtelusta sairaalalle.

Äitejä ja vauvoja pitäisi kunnioittaa enemmän. Moni äiti voi sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen karun kohtelun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä olisi voinut parempaan saumaan tämän ketjun kannalta osua tämä Hesarin juttu:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008498405.html

” Cleghornin ohje onkin: Kuunnelkaa naisia ja muita tähän asti ohitettuja. Kohdelkaa heitä oman kokemuksensa ja kehonsa auktoriteetteina ja kyselkää heiltä lisää. Niin voitte oppia kehollisuudesta ja sairauksista valtavasti.”

Ja tuonkin jutun kommenttiraita sitä itteään. Miehiä manspleinaamassa, miten naisten tulisi vaan olla kiitollisia, ja naishormonit sydänsairauksien takana.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin tämän vuoden syksyllä. Synnytys ei tuntikausien kipeistä supistuksista, kalvojen puhkaisusta ja oksitosiinitipasta huolimatta edennyt. Olin auennut alussa 5cm mutta sen jälkeen ei 12h aikana tapahtunut yhtään mitään. Vauvalla alkoi olla jo ahdinkoa. Minä olin ihan uuvuksissa, kun kivut kaikkinensa oli kestänyt jo 2 vrk, enkä ollut juuri nukkunut. Lääkäri totesi empaattisesti tähän: "Jostain syystä sun kohtu ei nyt vain tiedä, mitä pitäis tehdä". Ai no mut sehän on kiva. Ei se tosiaan tiennytkään mitä tehdä, kun koko homma päättyi lopulta kiireelliseen sektioon vauvan virheellisen tarjonnan vuoksi. Mutta olen vähän kipuillut tuota lausetta, osui jonnekin naiseuden ytimeen. Miltähän miespotilaista tuntuisi, jos niiden värkeistä sanottaisiin, ettei ne nyt vain tiedä mitä pitää tehdä. Lääkäri tai kätilö ei koskaan tullut keskustelemaan kanssani tai kertomaan, mikä synnytyksessä meni pieleen, joten jäi kaikin puolin aika huono fiilis koko kokemuksesta. 

Minusta taas oli kiva kun imetin vauvaa ja kätilö tuli katsomaan, että homma sujui. Takana oli sektioon päättynyt käynnistysyritys (9 pv) ja totesin sitten, että ruokkimaan olen hyvä, mutta synnyttää en osaa. Johon kätilö vastasi:"sitähän me emme tiedä, koska elimistösi ei ole ollut valmis synnytykseen silloin kun se vauvalle olisi ollut hyvä. Sinä voisit olla hyvä synnyttämään, jos elimistösi olisi saanut rauhassa valmistautua siihen." Siihen loppui minun suruni"väärästä synnytyksestä".

Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei jotenkin neuvola ja sairaalan kätilöt tienneet toistensa käytännöistä kovin paljon, tai siltä se tuntui. Esim. tuo synnytystoivelista.

Itselläni on hyvä synnytys- ja osastokokemus, mutta ei tulisi mieleenikään ryhtyä hurskastelemaan täällä, että muut väärässä ja minä oikeassa. Uskon, että naisten kipua on vähätelty vuosisadat läpeensä, nainen on sivuutettu ja hänen oma kokemuksensa mitätöity. Muistelen äitini ja naissukulaisteni tarinoita ajalta, jolloin kaikki gynet oli miehiä. Äitini antoi yhden neuvon: mene aina naisgynekologille.

Toivoisin, että me naiset voisimme kollektiivisesti ryhtyä tuomaan julki tätä ohittamista ja mitätöintiä, jota joudumme kokemaan kaikessa sairaanhoidossa, jopa ja erityisesti synnytyksissä! Totta kai mukaan mahtuu asiansa osaavia hoitajia ja lääkäreitä, ja siten on hyviäkin kokemuksia, mutta tämä ketju osoittaa, että mitätöinti ja suoranainen ivaaminen ovat rakenteissa. Ja niitä voi ja pitää muuttaa!

Ohisalo just kehui kuinka oli niin ihanaa sairaalassa! Ihanaa palvelua ja sitä rataa. 🥸

Maria Ohisalon vauva syntyi https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0ecbd929-5428-4f43-a6d4-2faf52e82…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelua, joka vie pohjan todelliselta ongelmalta, että saisi lisää huomiota. Hoitajat väkivalloin repivät rintoja, verta ihan suihkuaa nänneistä. Kontataan vauva kainalossa hakemaan ruokaa. Nyrkin kokoisten verihyytymien tipahdellessa lattialle pyörtyillään vaihtamaan lakanat.

Oikeasti, me naiset emme tällaisella puheella saa aikaan yhtään mitään. Puhuttaisiin ihan rehellisesti, värittämättä asioita jotka oikeasti kaipaavat parannusta.

Minulla on neljä synnytystä takana, eikä yksikään niistä mennyt oppikirjojen mukaan.

Olen samaa mieltä. Uskon että monella naisella on ikäviä kokemuksia mutta useassa kirjoituksessa on liioittelun makua. Usean nyrkinkokoisen verihyytymän tippuessa lattialle olisi varmasti potilas tutkittu. Täällä oikein hekumoidaan kidutustarinoilla. Yksikin tästä tyylistä poikkeava kirjoitus saa alapeukkuja. Yritä vaikka ehdottaa että ehkä kannattaisi kuunnella hoitohenkilökunnan lääketieteellisiä neuvoja niin ei, alapeukkuja tulee. Olisi kivampu lukea rakentavia kommentteja siitä kuinka epäkohtia saataisi korjattua.

Onhan täällä ollut monta rakentavaa kommenttia siitä, mitkä epäkohdat pitäisi korjata. Eivät ole olleet mitenkään mahdottoman kuuloisia, ja osassa sairaaloita ilmeisesti tavallisia käytäntöjä

Vierailija kirjoitti:

Mulle hoitaja antoi korvatulpat kun olin kolmatta kertaa synnytyksen jälkeen huoneessa. Eihän sairaalassa saa nukuttua kun härdelliä on kokoajan. Sitä vain toivoo että selviää selväjärkisenä kotiin.  Kolmannen kerran uskalsin pyytää että ottaisivat vauvan vähäksi hoitajien huomaan, että saisi vähän nukuttua. Kukaan hoitajista ei mukissut vastaan. Toivat sitten vain rinnalle syömään välillä.  Lähdin sitten jo tavallista virkeämpänä kotiin, jossa odotti myös muut lapset.

On olemassa riski, jos antaa vauvan pois joksikin aikaa. He saattavat käsitellä vauvaa eri tavalla, kuin Sinä, jonka vuoksi sinun hoitosi ei vauvalle enää välttämättä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelua, joka vie pohjan todelliselta ongelmalta, että saisi lisää huomiota. Hoitajat väkivalloin repivät rintoja, verta ihan suihkuaa nänneistä. Kontataan vauva kainalossa hakemaan ruokaa. Nyrkin kokoisten verihyytymien tipahdellessa lattialle pyörtyillään vaihtamaan lakanat.

Oikeasti, me naiset emme tällaisella puheella saa aikaan yhtään mitään. Puhuttaisiin ihan rehellisesti, värittämättä asioita jotka oikeasti kaipaavat parannusta.

Minulla on neljä synnytystä takana, eikä yksikään niistä mennyt oppikirjojen mukaan.

Olen samaa mieltä. Uskon että monella naisella on ikäviä kokemuksia mutta useassa kirjoituksessa on liioittelun makua. Usean nyrkinkokoisen verihyytymän tippuessa lattialle olisi varmasti potilas tutkittu. Täällä oikein hekumoidaan kidutustarinoilla. Yksikin tästä tyylistä poikkeava kirjoitus saa alapeukkuja. Yritä vaikka ehdottaa että ehkä kannattaisi kuunnella hoitohenkilökunnan lääketieteellisiä neuvoja niin ei, alapeukkuja tulee. Olisi kivampu lukea rakentavia kommentteja siitä kuinka epäkohtia saataisi korjattua.

Öööö? Ainakin itse vuosin ”normaalin” ja helpon synnytyksen jälkeen ihan oitonaan, kun kävin suihkussa, ei onnistunut että olisin saanut ne verkkopöksyt ja vaipat housuihin niin että olisin ehtinyt huuhtoa veret ja pikakuivata ja pukea. Verta valui koko ajan pitkin reisiä. Niinpä sit kuivasin sen minkä sain, puin housut ja vaipan ja sit pesin reidet ja sääret kokonaan uudelleen. Pieniä klimppejäkin tuli mut itseäni jotenkin yllätti tuo ihan oitonaan vuotaminen. Sanoin asiasta hoitsuille ja he sanoi että kuuluu asiaan, ja vuotaa holtittomasti helposti ainakin päivän, pari, ehkä pidempäänkin ja alkaa vähitellen kääntyä runsaat kuukautiset -tyyppiseksi. Ja jos todella runsas vuoto jatkuu monta päivää, niin sit pitää tutkia. Mulla alkoi parin päivän päästä muuttua sellaiseksi ettei tarvittu enää kahta vaippaa kerralla, mutta niitä vaippoja jouduin käyttämään vielä kotiutumisen jälkeenkin, antoivat mukaan vajaan paketillisen.

Vähän närkästyttää vieläkin se kokemus, että kun kysyttiin osallistumisesta valtakunnalliseen tutkimukseen antamalla ottaa vauvalta verinäyte, niin kielloistani huolimatta (allekirjoitus kyselylomakkeesseen, sekä kiellon sanominen lääkärille kahden hoitajan kuullessa) vauvastani yritettiin ottaa verta salaa. En ehtinyt kuin hetkeksi poistua, niin palatessani osastonhoitaja oli vauvani jalka kädessään, valmiina pistämään neulan kantapäähän. Ja sokeriliuosta olisi vauvalle antanut (mieluummin rehellinen kipu, kuin makea kipu!)

Mullakin huono kokemus Lohjan sairaalasta. Erittäin huono. Yrittäkää karttaa sitä mestaa jos vaan suinkin ikinä pystytte... Todella kurjaa kohtelua sain itse. Hirveetä kyttäystä koin ja ymmärtämättömyyttä. Ei mitään positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa sitten lakiin jotenkin että ”Jos hoitohenkilökunta katsoo aiheelliseksi, synnyttävän henkilön itsemääräämisoikeus voidaan ohittaa esimerkiksi olematta kertomatta hoitotoimenpiteistä tai kysymättä lupaa hoitotoimenpiteiden suorittamiselle, jos hoitohenkilökunta katsoo sen syntyvän vauvan eduksi.” Näin kaikki tietäisivät, mihin ovat osallistumassa, kun kirjautuvat sairaalaan.

Misogynia yhteiskunnassa. Naisella ei ole ihmisarvoa. Hän on vain synnyttäjä / kanava, jota kautta vauva saadaan ulos.

Kun oikea hätätilanne tulee missä lapsen tai äidin henki on kyseessä, tilanne on kriittinen ja aikaa on vähän niin ei siinä voida alkaa kertomaan äidille että nyt on tämmöinen ja tämmöinen tilanne ja sopisiko että tehdään sitä ja sitä vai olisiko tämä toinen vaihtoehto mieluisampi. Siinä ehtii äiti tai vauva tai molemmat kuolla verenhukkaan keskustelun aikana jos esim istukka on irronnut enneaikojaan. Moni henki on pelastettu nopealla toiminnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vähän närkästyttää vieläkin se kokemus, että kun kysyttiin osallistumisesta valtakunnalliseen tutkimukseen antamalla ottaa vauvalta verinäyte, niin kielloistani huolimatta (allekirjoitus kyselylomakkeesseen, sekä kiellon sanominen lääkärille kahden hoitajan kuullessa) vauvastani yritettiin ottaa verta salaa. En ehtinyt kuin hetkeksi poistua, niin palatessani osastonhoitaja oli vauvani jalka kädessään, valmiina pistämään neulan kantapäähän. Ja sokeriliuosta olisi vauvalle antanut (mieluummin rehellinen kipu, kuin makea kipu!)

Sokeriliuos vähentää vauvan kokemaa kivun tunnetta ihan tutkitusti.

Jännä, että mikään ei kelpaa. Jos kipua yritetään lievittää, se ei käy. Jos kipua ei yritetä lievittää, joku hermostuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on hyvä synnytys- ja osastokokemus, mutta ei tulisi mieleenikään ryhtyä hurskastelemaan täällä, että muut väärässä ja minä oikeassa. Uskon, että naisten kipua on vähätelty vuosisadat läpeensä, nainen on sivuutettu ja hänen oma kokemuksensa mitätöity. Muistelen äitini ja naissukulaisteni tarinoita ajalta, jolloin kaikki gynet oli miehiä. Äitini antoi yhden neuvon: mene aina naisgynekologille.

Toivoisin, että me naiset voisimme kollektiivisesti ryhtyä tuomaan julki tätä ohittamista ja mitätöintiä, jota joudumme kokemaan kaikessa sairaanhoidossa, jopa ja erityisesti synnytyksissä! Totta kai mukaan mahtuu asiansa osaavia hoitajia ja lääkäreitä, ja siten on hyviäkin kokemuksia, mutta tämä ketju osoittaa, että mitätöinti ja suoranainen ivaaminen ovat rakenteissa. Ja niitä voi ja pitää muuttaa!

Juuri näin. Itse ihmettelen, että mikä motiivi näillä naisilla on vähätellä toisten kertomia asioita. Kenties sairautta tai narsististen ihmisten käytöstä? Haluavat unohtaa omat traumansa ja siksi keskittyvät muiden lyttäämiseen?

Oman äidin synnytyskokemukset ekan kerran alkaen vuodesta -78 oli kaameat, istutettiin kivikovalla ja kylmällä alusastialla ettei "tule sotkua", annettiin oksitosiinitippaa muttei kivunlievitystä, koskettiin episotomia haavaan ilman hanskoja (kyllä) ja aiheutti haavaan superbakteerin jne jne. Silti hän on oikein onnellinen minun eli tyttären hyvästä kohtelusta synnytyksestä ja siitä, että kohtelu on vihdoin mennyt eteenpäin näin 40- vuoden jälkeen ekan kerran siitä kun synnytti. Ei ole mitään tarvetta vähätellä tai alistaa sanomalla "ei sen sairaalan mikään hotelli tarvi olla", "nykyajan naiset eivät kestä mitään". Ihmettelen, miten naiset yleensä päästävät näitä suustaan, en ole kyllä miesten kuullut vähättelevät synnyttäneiden kokemuksia.

Joidenkin on vaikea ymmärtää, että jokainen meistä ihmisistä on yksilö, jokaisella on omanlainen kipukynnys, erilainen keho, elämänhistoria, lapsuuden kokemukset ym. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikkien kehot eivät toimi samallalailla, kaikki eivät nauti samoista asioita tai joillekin joku ei tunnu niin kivuliaalta kun toiselle sama asia. Onko tämä jotenkin vaikea ymmärtää? Fakta on, että synnytyskipua on ali-arvioitu iät ja ajat. Tutkimusten mukaan viidakossa elävien naisten synnytyskipu on yhtä kivuliasta kun länsimaissakin. Yli 70 prosenttia synnyttäjistä arvioivat synnytyksen kivuliaaksi tai erittäin kivuliaaksi. Kun on kivulias, ei ota ohjeita vastaan. Kun kipua ei hoideta, varmasti moni asia tuntuu vielä pahemmalta, joku yksittäinen sanakin jää negatiivisena mieleen .

Minusta kaikki synnyttäjät, synnyttipä alateitse tai sektiona, ansaitsevat mahdollisimman hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Hotellitasoinen kohtelu ei ole yhtään liioiteltua ja monessa yliopistosairaalassahan on potilashotelleja. Mikään ei ole liian hyvää kohtelua tuoreelle, synnytäneelle naiselle ja hänen pienokaiselleen perheen kera. Hyvä kohtelu auttaa varmasti myös toipumaan ja luo hyvän kiintymyssuhteen vauvaan sekä luoton omaan äitiyteen ja osaamiseen.

Kannustakaamme naiset toisiamme sen sijaan kun kyräilemme, kyttäämme, juoruamme, lyttäämme tai haukumme toisten kokemuksia. Kannustakaamme ja tukekaamme toisiamme äitiydessä. Kaikki voivat olla omanlaisia äitejä eikä tarvitse olla samanlainen kuin muut. Kuuntele ja kunnioita toisen kokemusta ja tarinaa. Kuuntelemisella pääsee aika pitkälle eikä kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Amen.

Joo, naisvihamielisyyttä todella on paljon. Ja myös tota, että tiedetään sun vauvasta muka paremmin kuin sinä itse. Ja hormoneita ei ymmärretä yhtään. Kaikkein pahinta on kuitenkin se vihamielisyys.

Suomalaiset sairaalat ja toiminta niissä muistuttavat kyllä keskitysleirejä! Varsinkin sadistiset perushoitajat yrittävät isotella joka käänteessä potilaisiin päin, ovat varsinaisia natsicapoja ja keksivät kaikenlaisia haittoja/kidutustemppuja potilaille (voimakas nipistelyherätys potilaan rangaistukseksi, ei jälkiä todisteeksi, kännykän laturinkin nyysivät, yms). Vastuussa olevat lääkärit hiipivät seinävieriä pitkin, eivät uskalla/viitsi puuttua epäkohtiin.

Näin tämän 2018 kun kävin "pikku"leikkauksessa Töölössä. Vähäinen juttu paisui lopulta 10 leikkauksen päivittäiseksi  virhe-sarjaksi  kuukauden aikana!  Nämä savimaja-voodoo-poppamiehet saivat vielä aikaan lähes tappavan verenmyrkytyksenkin!

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??

Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.

Minulla tuli ensimmäisessä raskaudessa pre-eksalapsia ollessani viikolla 40. Sitä ennen olin ollut niin pahoinvoiva etten ollut päässyt synnytysvalmennukseen, joka järjestetään vain ensisynnyttäjille. Synnytys käynnistettiin ja  sain jälkeenpäin kohtelua suorastaan silkkihansikkain. Uskalsin tehdä toisen lapsen ja tulinkin raskaaksi esikoiseni ollessa 2vuotias. Raskaus meni tosi hyvin enkä osannut ajatella että pahin olisi vasta edessä synnytyssairaalassa. Ensinnäkin, kätilö tuntui olettavan että koska raskaus on toinen osaan toimia oikein ja hermostui kun ponnistin väärää suuntaan, mitä hittoa se sitten tarkoittaakin. Enhän minä ollut ennen synnyttänyt, enkä käynyt valmennuksessakaan! Sitten miehellä alkoi sattua vatsaan ja koska huoneen wc oli synnyttäjille mies lähti käytäville etsimään helpotushuonetta. Minä jäin yksin kuuntelemaan että älä kilju, älä ponnista nyt, nouse vähän ylemmäs. Tiivistetään nyt sen verran, että lopulta vauva putkahti ulos. Lääkäri tuli laittamaan tikit ja  oikein venytteli ja kiskoi alapäätäni, huusin kurkku suorana kivusta. Myöhemmin juttelin huonetoverini kanssa jonka oli tikannut sama tohtori ja hänkin ihmetteli, miksi pitää juuri synnyttänyttä noin repiä?

Huonetovereissa  ei ollut vikaa, meistä ei tullut  ylempiä ystäviä muttei vihamiehiäkään. Ruoka tuotiin huoneeseen jos oli liian heikko tai sattui vaikka juuri imettämään. Moitittavaa oli se aamuinen valojen päälle  räväyttäminen, olisimme varmasti kaikki tahtoneet herätä hämyisässä valossa mutta ei, tultiin sytyttämään ne hiton loisteputkivalot! Sekä kolkko lypsyhuone, jonne minut vietiin keskellä yötä.

### kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??

Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.

Tällä logiikalla ei pitäisi juhlia sitten mitään: ei synttäreitä, ei joulua, ei häitä, ei mitään. Koska miksi mistään asiasta pitäisi kiittää tai mitään juhlistaa. Lapsille voi samalla logiikalla opettaa, että mistään onnistumisesta ei palkita: ei uimaan tai pyöräilemään oppimisesta ei koulumenestyksestä, ei mistään, koska se riittää että olet elossa. Kaikenlainen suorituksista palkitseminen tai hemmottelu on turhaa.

Aika ilotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän närkästyttää vieläkin se kokemus, että kun kysyttiin osallistumisesta valtakunnalliseen tutkimukseen antamalla ottaa vauvalta verinäyte, niin kielloistani huolimatta (allekirjoitus kyselylomakkeesseen, sekä kiellon sanominen lääkärille kahden hoitajan kuullessa) vauvastani yritettiin ottaa verta salaa. En ehtinyt kuin hetkeksi poistua, niin palatessani osastonhoitaja oli vauvani jalka kädessään, valmiina pistämään neulan kantapäähän. Ja sokeriliuosta olisi vauvalle antanut (mieluummin rehellinen kipu, kuin makea kipu!)

Sokeriliuos vähentää vauvan kokemaa kivun tunnetta ihan tutkitusti.

Jännä, että mikään ei kelpaa. Jos kipua yritetään lievittää, se ei käy. Jos kipua ei yritetä lievittää, joku hermostuu siitä.

Olet ytimessä. Yhdelle käy yksi ja toiselle toinen. SITÄ PITÄÄ KYSYÄ JA KUNNIOITTAA.

Niin helppoa on se, mutta huutamallakaan ei varmaan mene perille.