Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ole osallistunut yhteenkään synnytysvalmennukseen, koska en kokenut sellaista tarvitsevani. Etsin tietoa itse ja kysyin neuvolassa etukäteen, jos jotain tuli mieleen. Eikä minulla synnytyksieni suhteen olekaan onneksi mitään valitettavaa, eivät ne täydellisesti menneet mutta aivan riittävän hyvin ja kätilöt olivat mukavia ja ammattitaitoisia molemmilla kerroilla. Sen sijaan (kuten ketjun alkuperäinen aihekin on) valitettavaa oli nimenomaan _synnytysvuodeosastolla_ saadussa kohtelussa ja "hoidossa" eli hoitamatta jättämisessä. Olen kertonut näistä aikaisemmin ketjussa, mutta kovakourainen ja syyllistävä nk. imetysohjaus ja tiuskivat hoitajat, ruoatta jättäminen koska aikatauluista ei kerrottu missään eikä tarjottimien kanssa autettu pyydettäessäkään vaikka pulssini oli aivan katossa, hg alhainen ja minua huimasi niin että vessaankin oli pakko mennä seiniä pitkin, särkylääkkeiden panttaus - nämä ovat niitä asioita, jotka menivät päin prinkkalaa ja joihin tuskin mikään synnytysvalmennuskaan olisi minua osannut valmistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloiden / yhteiskunnan pitäisi sitten suoraan sanoa: äidin oikeus keholliseen itsemääräämisoikeuteen on alisteinen hoitohenkilökunnan näkemykselle siitä, mikä on parasta vauvalle (ja myös äidille.) Näin naiset voisivat valmistautua etenkin henkisesti, että kun he menevät sairaalaan synnyttämään, he ovat täysin hoitohenkilökunnan auktoriteetin / asiantuntijuuden / mielivallan alla sen suhteen, mitä toimenpiteitä heille tehdään, kuten välilihan leikkaus. Ja että lapsivuodeosastolla pitää pärjätä yksin, tai saa olla nälässä, likaisena ja kivuissa, koska vauva on jo ulkona. Nyt naisia huijataan, että he saavat synnyttää toiveidensa mukaan, kuten itselle sopivassa synnytysasennossa, hyvässä ympäristössä ja lapsivuodeosastolla saa levätä toipuakseen synnytyksestä.
En nyt oikein ymmärrä kun sanot että äiti on täysin henk kunnan mielivallan ym alla mitä tulee esim välilihan leikkaukseen. Usein tilanne on sellainen että joko leikataan tai jos ei leikata niin kudokset repeävät. Leikattu eppari on helpompi ommella ja paranee siistimmin kuin spontaani (iso) repeäminen. Itse luotan hoitohenkilökuntaan siinä että kannattaako leikata vai antaa tulla pieni repeämä. Itse en sinne synnyttäessä näe enkä osaisi arvioida kumpi on parempi ratkaisu.
Olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi potilaan kehollisesta itsemääräämisoikeudesta mutta harvalla potilaalla on koulutusta tehdäkseen lääketieteellisiä päätöksiä synnytyksestään. Toiveita voi tietenkin aina esittää kuten tuo yksi lumihiutale edellä mutta henk kunta ei voi niitä aina noudattaa lääketieteellisistä syistä.Ahaa, olet lumihiutale, jos et halua, että kehoosi kajotaan jollain tavalla. Kehosi on uhrattava tieteen alttarilla. Lääketiede on suurin auktoriteetti kehosi suhteen, et sinä itse.
Naiset menevät synnytyssairaalaan luullen, että he saavat asettaa rajansa. Heille ei ole kerrottu, että tosi asiassa sairaala omistaa heidät.
Miksi ei voida kertoa naiselle välilihan leikkaamisesta ja annettava naiselle mahdollisuus kieltäytyä tai valmistautua toimenpiteeseen?
Kirjoituksestasi päätellen et lukenut alkuperäistä kommenttia lumihiutaleesta. Lumihiutale halusi juuri sellaisen synnytyksen minkä oli itse suunnitellut. Ottamatta huomioon että synnytyksen kulkua ei voi päättää etukäteen.
Liian monia nykysynnyttäjiä kiinnostaa epäoleelliset asiat. Esim synnytyksen jälkeen niille pitää sanoa, että nyt loppuu tuo somettaminen ja puhelimen räplääminen ja olette nyt vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Monesti sairaalan puolesta pyydetään toiveita esittämään, minä ne ainakin johonkin kirjasin ylös ennen synnytystä josta n. 20 vuotta aikaa. Kirjasin ne siksi, että pyydettiin, en siksi että mielessäni olisi ollut valmiiksi suuri lista toiveita.
Eli äidit esittävät pyydetyt toiveet ja se onkin sitten väärin? Just.
Vierailija kirjoitti:
En itse ole osallistunut yhteenkään synnytysvalmennukseen, koska en kokenut sellaista tarvitsevani. Etsin tietoa itse ja kysyin neuvolassa etukäteen, jos jotain tuli mieleen. Eikä minulla synnytyksieni suhteen olekaan onneksi mitään valitettavaa, eivät ne täydellisesti menneet mutta aivan riittävän hyvin ja kätilöt olivat mukavia ja ammattitaitoisia molemmilla kerroilla. Sen sijaan (kuten ketjun alkuperäinen aihekin on) valitettavaa oli nimenomaan _synnytysvuodeosastolla_ saadussa kohtelussa ja "hoidossa" eli hoitamatta jättämisessä. Olen kertonut näistä aikaisemmin ketjussa, mutta kovakourainen ja syyllistävä nk. imetysohjaus ja tiuskivat hoitajat, ruoatta jättäminen koska aikatauluista ei kerrottu missään eikä tarjottimien kanssa autettu pyydettäessäkään vaikka pulssini oli aivan katossa, hg alhainen ja minua huimasi niin että vessaankin oli pakko mennä seiniä pitkin, särkylääkkeiden panttaus - nämä ovat niitä asioita, jotka menivät päin prinkkalaa ja joihin tuskin mikään synnytysvalmennuskaan olisi minua osannut valmistaa.
Oletko antanut sairaalaan palautetta asiasta? Jos et, niin täällä on turha valittaa,tällä valittamalla asiat eivöt muutu miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Monesti sairaalan puolesta pyydetään toiveita esittämään, minä ne ainakin johonkin kirjasin ylös ennen synnytystä josta n. 20 vuotta aikaa. Kirjasin ne siksi, että pyydettiin, en siksi että mielessäni olisi ollut valmiiksi suuri lista toiveita.
Eli äidit esittävät pyydetyt toiveet ja se onkin sitten väärin? Just.
Saa esittää toiveita mutta ei pidä kuvitella että synnytys menee juuri synnyttäjä toivelistan mukaan kuten lumihiutale oli päättänyt.
Laittakaa sitten lakiin jotenkin että ”Jos hoitohenkilökunta katsoo aiheelliseksi, synnyttävän henkilön itsemääräämisoikeus voidaan ohittaa esimerkiksi olematta kertomatta hoitotoimenpiteistä tai kysymättä lupaa hoitotoimenpiteiden suorittamiselle, jos hoitohenkilökunta katsoo sen syntyvän vauvan eduksi.” Näin kaikki tietäisivät, mihin ovat osallistumassa, kun kirjautuvat sairaalaan.
Misogynia yhteiskunnassa. Naisella ei ole ihmisarvoa. Hän on vain synnyttäjä / kanava, jota kautta vauva saadaan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Naisen ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea mitä hoitohenkilökunta määrää. Mutta nainen ei myöskään voi yksipuolisesti määrätä synnytyksensä kulusta. Lumihiutale oli järkyttynyt kun synnytys ei mennytkään hänen listansa mukaan. Naisilla pitäisi olla ymmärrystä että synnytys ei aina ole säännöllinen ja hätätilanteita ja komplikaatioita voi sattua. Parasta on kun äiti ja henk kunta toimivat yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Monesti sairaalan puolesta pyydetään toiveita esittämään, minä ne ainakin johonkin kirjasin ylös ennen synnytystä josta n. 20 vuotta aikaa. Kirjasin ne siksi, että pyydettiin, en siksi että mielessäni olisi ollut valmiiksi suuri lista toiveita.
Eli äidit esittävät pyydetyt toiveet ja se onkin sitten väärin? Just.
Saa esittää toiveita mutta ei pidä kuvitella että synnytys menee juuri synnyttäjä toivelistan mukaan kuten lumihiutale oli päättänyt.
Ei, kyllä on syyllistetty jo pelkistä toiveistakin. Näitä aggressiivisia syyllistäjiä on ollut jo pitkään esillä. Toiveet ovat kuulemma elämysmatkailua.
Repeäminen, maratonkipu sekä itsensä ja/tai vauvan puolesta pelkääminen ei omasta mielestäni ole elämys, vaan kauhukokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Naisen ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea mitä hoitohenkilökunta määrää. Mutta nainen ei myöskään voi yksipuolisesti määrätä synnytyksensä kulusta. Lumihiutale oli järkyttynyt kun synnytys ei mennytkään hänen listansa mukaan. Naisilla pitäisi olla ymmärrystä että synnytys ei aina ole säännöllinen ja hätätilanteita ja komplikaatioita voi sattua. Parasta on kun äiti ja henk kunta toimivat yhteisymmärryksessä.
Tarkoitatko, että synnyttäjä menettää määräysvallan omasta kehostaan sairaalalle? Loppu viimein lääkärillä tai kätilöllä on sananvalta siitä mitä synnyttäjälle tapahtuu, tahtoipa synnyttäjä sitä tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kamalia kokemuksia. Itselläni on kaksi kertaa ollut tosi hyvät kokemukset. Kukaan ei ole koskenut ilman lupaa, ja aina on sanottu mitä aiotaan tehdä ja miksi. Sanoin etten halua episiotomiaa ellei ole pakko, ja tätä kunnioitettiin. Kuulostaa ihmeelliseltä, että edes rintoihin joku kävisi käsiksi väkisin. Omalla kohdalla kätilöt ovat aina sanoneet miten voin itse edistää maidontuloa ja miten rinta kannattaa asettaa lapsen suuhun. Ei ne ole tulleet koskettelemaan, yhden kerran kätilö kysyi voiko näyttää ja tähän annoin luvan. Myös kielijänne katsottiin vauvalta 2.pv:n lääkärintarkastuksissa ja molemmilta se katkaistiinkin hammaslääkärissä. Lisämaidosta kysyttiin saako antaa, enkä nähnyt sille estettä.
Toisessa synnytyksessä repesin ja se korjattiin leikkaussalissa, sen jälkeen oli hieman hutera olo aamulla ja hb 85. Kätilö selitti, että verta ei infusoida ellei ole alle 80.
Ruoka tuotiin huoneeseen, sain kipulääkettä kun pyysin ja vatsanpehmikettä.
Olisippa mullakin ollut noin hyvä kokemus. Muuten oli ihan siedettävää mutta olin erittäin ahdistunut imettämisestä jo ennen ensimmäistä synnytystä. Jotenkin sain kuitenkin itseni siihen fiilikseen, että yritän vaikka ahdistaisi. Synnytyksen aikainen kätilö oli erittäin asiallinen ja yritin imettämistä heti synnytyssalissa. Huoneeseen päästyäni kätilö vaihtui henkilöksi joka tuntui enemmän raiskaajalta kuin kätilöltä. Koski rintoihin ym. täysin ilman lupaa kunnes ilmoitin että isä jää vauvan kanssa osastolle ja itse lähden kotiin. Tämän jälkeen kaikki koskettelu loppui. En kuitenkaan koskaan enää imettänyt, en ensimmäistä enkä toista lasta. Asia jätti syvän ahdistuksen, sillä synnytykseni oli kuin oppikirjasta ilman minkäännäköisiä ongelmia tai edes haavaumia. Vauvakin oli erittäin pirteä. Edelleen näen välillä painajaisia asiasta ja olen ajatellut mennä puhumaan asiasta terapeutille. Toinen synnytykseni oli yhtä helppo eikä itse synnytys pelottanut ollenkaan, vain se, pakotetaanko minut taas johonkin mitä en halua. Toisen lapsen kohdalla yritin imettämistä kerran kun pääsin kotiin mutta en pystynyt siihen. Uskon että jokainen jota on joskus ahdisteltu, tietää kyllä,että se kosketus jää mieleen vuosiksi. Jos vielä saan kolmannen lapsen, synnytän ehdottomasti kotona. Korostan silti, että osa kätilöistä on ollut erittäin ammattitaitoisia, mutta joukossa on aivan liikaa heitä, jotka vain haittaavat äidin ja lapsen suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä joku synnytystä odottava lukee näitä ahdistuneena, niin ensinnäkin: oon pahoillani, että oot lukenut näitä. Osastolla ei yleensä ole todellakaan näin kamalaa. Saat siellä ruokaa, tukea kelloa soittamalla ja opastusta ensihetkiin vauvan kanssa. Sulla ei hyvin luultavastikaan nouse maito vielä parin ensimmäisen päivän aikana, ei ehkä heti kotonakaan, mutta se ei haittaa, vauva pärjää eikä tarvitse lisämaitoa (erikseen, jos on sokereiden kanssa ollut ongelmia tai muuta). On täysin normaalia, että vauvan paino laskee syntymästä alkuun hieman. Älä siis kanna stressiä tästä. Vauvan kannattaa antaa olla ihokontaktissa ja imeä rintaa, jolloin maito alkaa nousta herkemmin. Ota sellainen unimaski mukaan, niin saat paremmin nukuttua, samoin esim kuulokkeet blokkaamaan pahinta hälyä. Pesi vauvan kanssa sängyssä, jos siihen on mahdollisuus. Sulla ei luultavasti oo hirveesti tarvetta nousta sängystä muualle kuin vessaan, vaippaakaan ei usein tarvitse ensipäivinä montaa kertaa vaihtaa. Sairaalasänky ei oo optimaalisin yhdessä nukkumiseen, mutta lisäpeitoilla siitä voi saada ihan turvallisen vauvallekin, näin voit yölläkin imettää ja levätä! ALSO ekana yönä vauva _yleensä_ nukkuu, mutta toinen yö menee usein rinnalla maitoa tilaillen! Siihenkin on hyvä valmistautua henkisesti.
Jos sulle ollaan sairaalassa loukkaavia, epäkohteliaita tai sulta jostain syystä vaadittaisiin liikaa sun vointiin nähden: pyydä hoitajan vaihtoa tai pyydä, että sun tukihenkilö/muu läheinen ottaa asian hoidettavakseen, jos sulla sellainen on. KUKAAN EI SAA KOSKEA SUHUN ILMAN LUPAA. Jos joku tulee esimerkiksi neuvomaan imetyksessä koskien sua ilman sun suostumusta, voit heti stopata tilanteen tai jälkikäteen pyytää tukihenkilöä viemään tilannetta eteenpäin, jos siinä tuntuu vaikealta. Sulla on oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja hyvään kohteluun.
Mun kokemus 2021 Naistenklinikalta on tosi hyvä. Siellä oli kova kiire ja naapurisängyssä itkuinen vauva. Mä en itse kaivannut juurikaan apua, mutta seurasin vierestä, kuinka lempeästi vierustoveria tuettiin ja hoitaja mm. piti vauvaa sylissä sen aikaa, että hän sai käydä rauhassa suihkussa. En tällä tarkoita, etteikö huonoja kokemuksia voisi olla - ihan varmasti on, mutta haluan myös sanoa, että ei tarvitse turhaan etukäteen pelätä. Siellä on suurin osa lämpimiä ja koko sydämellään työtä tekeviä ammattilaisia, jotka raskaasta työstä ja paskasta palkasta huolimatta huolehtivat meistä äärettömän hyvin. Ja jos eivät huolehdi, niin siitä saa valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Naisen ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea mitä hoitohenkilökunta määrää. Mutta nainen ei myöskään voi yksipuolisesti määrätä synnytyksensä kulusta. Lumihiutale oli järkyttynyt kun synnytys ei mennytkään hänen listansa mukaan. Naisilla pitäisi olla ymmärrystä että synnytys ei aina ole säännöllinen ja hätätilanteita ja komplikaatioita voi sattua. Parasta on kun äiti ja henk kunta toimivat yhteisymmärryksessä.
Tarkoitatko, että synnyttäjä menettää määräysvallan omasta kehostaan sairaalalle? Loppu viimein lääkärillä tai kätilöllä on sananvalta siitä mitä synnyttäjälle tapahtuu, tahtoipa synnyttäjä sitä tai ei?
Hätätilanteissa näin. Ei minulta kyselty lupaa, kun lähdettiin viemään juoksujalkaa hätäsektioon. Jos oltaisiin jääty jutustelemaan, lapsi ei ehkä olisi jäänyt henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenteisiin on näköjään pesiytynyt ”varjolainsäädäntö.” Lääkärit ja muu hoitohenkilökunta eivät kerro synnyttäjille heille tehtävistä toimenpiteistä, synnyttäjillä kun on muiden ihmisten lailla lain mukaan oikeus sanoa ei, koska se voisi hankaloittaa todellisen tarkoitusperän toteutumisen, eli että kaikki toimenpiteet tehdään vain vauvaa silmällä pitäen, vaikka ne esimerkiksi aiheuttaisivat tarpeetonta tuskaa äidille. Äiti luulee olevansa yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa, koska hän haluaa vauvalleen parasta, mutta ei tiedä, että todellisuudessa vain vauvalla on väliä – ja että äiti jäisi eloon ruokkiakseen vauvan ja vaihtaakseen vauvan vaipat, vaikkakin traumatisoituneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Naisen ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea mitä hoitohenkilökunta määrää. Mutta nainen ei myöskään voi yksipuolisesti määrätä synnytyksensä kulusta. Lumihiutale oli järkyttynyt kun synnytys ei mennytkään hänen listansa mukaan. Naisilla pitäisi olla ymmärrystä että synnytys ei aina ole säännöllinen ja hätätilanteita ja komplikaatioita voi sattua. Parasta on kun äiti ja henk kunta toimivat yhteisymmärryksessä.
Tarkoitatko, että synnyttäjä menettää määräysvallan omasta kehostaan sairaalalle? Loppu viimein lääkärillä tai kätilöllä on sananvalta siitä mitä synnyttäjälle tapahtuu, tahtoipa synnyttäjä sitä tai ei?
Ei sinne päinkään. Ja etkö lukenut viimeistä lausetta ollenkaan?
Eipä olisi voinut parempaan saumaan tämän ketjun kannalta osua tämä Hesarin juttu:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008498405.html
” Cleghornin ohje onkin: Kuunnelkaa naisia ja muita tähän asti ohitettuja. Kohdelkaa heitä oman kokemuksensa ja kehonsa auktoriteetteina ja kyselkää heiltä lisää. Niin voitte oppia kehollisuudesta ja sairauksista valtavasti.”
Herraje mihin tämä keskustelu on päivien saatossa mennyt!
Naisten hyökkäämistä toisten sanomisiin rumasti ilman kasvoja!
Kaikilla on aiheesta omanlainen kokemus. Toisilla huonoja, toisilla hyviä. Riippuu niin paljosta. Potilaasta, hoitajasta, tilanteesta ja melkeimpä kuun asennosta!
Kaikista näistä heijastuu se, että asioista ei keskustella. Ei henkilökunnan puolelta kuin potilaankaan puolelta. Ja kaikki ovat yhtä syypäitä. Monesta mielipahasta/kokemuksesta olisi päästy yli keskustelulla!
Itsellä takana 2 synnytystä, toinen erityisen vaikea, toinen ns "normaali". Juuri nyt odotan tunneissa kolmannen kanssa lähtöä.
Aina ei kaikkien hoitajien kanssa ole mennyt niin loistavasti, mutta eipä kyllä kohdalleni pahimpia varmasti ole osunutkaan.
Ilman minun tarvetta hoidolle, ei olisi hoitajia, ilman hoitajia minulla ei välttämättä olisi 2, (kohta kolmatta) ihanaa lasta.
Pidän siis tilannetta tasavertaisena kauppana. Jotakin saan, jotakin saatan menettää. Mutta ehdottomasti olen saanut sen rakkaimman.
Vierailija kirjoitti:
Eipä olisi voinut parempaan saumaan tämän ketjun kannalta osua tämä Hesarin juttu:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008498405.html
” Cleghornin ohje onkin: Kuunnelkaa naisia ja muita tähän asti ohitettuja. Kohdelkaa heitä oman kokemuksensa ja kehonsa auktoriteetteina ja kyselkää heiltä lisää. Niin voitte oppia kehollisuudesta ja sairauksista valtavasti.”
Luin tämän jutun just vähän aikaa sitten ja ajattelin kanssa, että juuri tästä AV:lla on puhuttu! Hesari voisi tehdä jatkojutun AV:n perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Monesti sairaalan puolesta pyydetään toiveita esittämään, minä ne ainakin johonkin kirjasin ylös ennen synnytystä josta n. 20 vuotta aikaa. Kirjasin ne siksi, että pyydettiin, en siksi että mielessäni olisi ollut valmiiksi suuri lista toiveita.
Eli äidit esittävät pyydetyt toiveet ja se onkin sitten väärin? Just.
Mullekin sanottiin neuvolasta, että tässä synnytystoivelomake: kirjaa toiveet ja anna kätilöilöille. Kirjasin, koska käsitin että niin kuuluu tehdä. Tästä nyt muutama vuosi aikaa. Kuopuksen kanssa en kirjaillut, sanoin vain jotain toivomusta kivunlievityksestä. Mutta tosiaan, se toivelista annettiin neuvolassa eikä ole mikään "lumihiutalekeksintö".
Eikö nykyisin ole synnytysvalmennusta? Eikö äideille kerrota synnytyksen kulusta ja välilihasta? Eivätkö äidit ota itse selvää asioista ennen synnytystä? Oletko itse mennyt synnyttämään ilman tietoa synnytyksen kulusta? Haluatko todella tehdä itse lääketieteelliset päätökset omasta synnytyksestäsi? Tiesitkö että nainen voi revetä peräsuoleen asti synnytyksessä ilman välilihan leikkausta? Haluatko todella itse riskeerata näin ison vaurion omalle kehollesi?