Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä huonommat olot synnyttäjille tarjotaan sitä vähemmän syntyy myös lapsia. Pitäisi olla ihan ykkösprioriteetti nyky-Suomessa, että äitiäen toiveita kuunnellaan hyvin herkällä korvalla, lapsia syntyisi.

Eihän opiskelijoillekaan enää tarjota soluasuntoja, joten miten ei vaan saada remontoitua niitä yksityishuoneita tarpeeksi? Kuitenkin puhutaan hyvin yksityisistä asioista, joita ei saisi muille ihmisille levitellä. Synnyttäjällä pitää olla oikeus yksityisyyteen. Jättäkää palautetta, kun sitä nykyään kysytään.

Mitä siitä palautteesta olisi hyötyä? Ei niitä hoitajia tai edes osastonhoitajia kuunnella kun suunnitellaan sairaaloita. Tilat on ne mitkä on eikä suunnittelussa ole mikään muuttunut vuosikymmeniin. "Tämä on helpoin toteuttaa näin ja se on ratkaisuna halvin."

Sairaanhoitopiireillä on poliitikkojen johtama hallitus ja hehän näkevät, jos esim. synnytysten keskiarvo on huono ja sitten on vaan vähän pakko tehdä jotain parannuksia tai kärvistellä, ettei lapsia synny. Aika moni poliitikko kuitenkin tajuaa, että lapsia on nyt vaan pakko alkaa syntyä.

Poliitikot harvemmin lukee mitään yleistä palautetta eikä he oikeastaan puutu siinä suunnittelussa muuhun kuin kustannuksiin.

2008, Jyväskylä.

4 äitiä samassa huoneessa, isät käyttivät samaa vessaa kuin äiditkin. Ja jotkut isät olivat tuntitolkulla. Sai oikein miettiä, koska pääsee suihkuun.

Verhon takana oli joku äiti, joka puhui enimmäkseen puhelimessa. Ääni oli kova ja kimeä ja jotain linnun ääntelyä muistuttavaa vierasta kieltä.

Mitään ylimääräistä huomiota ei hoitajilta tullut, koska oli neljäs lapsi.

Ei mitään keskustelua kauheasta synnytyksestä, vaikka olin toivonut.

Hauska huomio oli, kun nuoret äidit lähtivät kotiin, hoitajat toivottelivat hyvää vointia, nähdään taas. Minä 45v sain lähteä ilman noita iloisia jäähyväisiä 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Suomessa ei ole mitään "julkista palvelua vähävaraisille", vaan se on julkista palvelua koko kansalle.

Sillä miten paljon palvelusta asiakas maksaa ei pitäisi olla merkitystä siihen millaista kohtelua saa sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Suomessa ei ole mitään "julkista palvelua vähävaraisille", vaan se on julkista palvelua koko kansalle.

Sillä miten paljon palvelusta asiakas maksaa ei pitäisi olla merkitystä siihen millaista kohtelua saa sairaalassa.

Tottakai sillä on merkitystä ihan riippumatta siitä pitäisikö jonkun mielestä olla vai ei.

Ihan jouduit ap jonkun _toisen_ kanssa jakamaan huoneen? Voi kauheeta.

Minä olin 6 hengen huoneessa.

3 lasta, 9 lastenlasta kirjoitti:

Olen synnyttänyt TYKSissä 3 kertaa, ei ole ollut muítään valittamisen aihetta hoidon eikä henkilökunnan suhteen. Ihmetyttää nämä prinsessat jotka täällä valittavat, maassamme on hyvät hoitajat ja lääkärit ja hyvät hermot heillä on kun kestävät valittavia potilaita ja liian pientä palkkaa,

Ole kiitollinen ja onnekas että näin hyvin on käynyt sinun kohdalla! Nämä valittavat prinsessat tällä palstalla ovat todella sitkeitä sissejä, jotka ovat vaarantaneet oman ja vauvan terveyden Suomen sairaaloissa. Tuskin kukaan huvikseen vaivautuu kirjoittamaan.  Kehittämisen varaa on paljon. Pienilläkin teoillakin suuri merkitys. Empaattinen kätilö tai hoitaja jää mieleen positiivisena asiana sairaalassaolosta ja kannustaa seuraavankin vauvan hankintaan.  Hyvä kun on edes tää palsta jonne voi valittaa. Vaikka valitukset pitäisi tehdä jokaisen sairaanhoitopiirin sairaaloihin. Nämä asiat vaikuttaa suoraan syntyvyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla viime kesänä Seinäjoen keskussairaalassa. Voi vee miten yksin ja pihalla olin siellä hoitajien armoilla. Kaksi päivää pyysin kaikilta huoneessa käyneiltä hoitajilta neuvoa imetykseen kun vauvani vain huusi. Käskettiin vaan imettää, vaikka sanoin olevani varma ettei rinnoissa ole yhtään maitoa. Vauva ei saanut kahteen päivään tippakaan maitoa, kunnes yöhoitaja viimein myöntyi antamaan 10ml. Vauva nukkui sen jälkeen monta tuntia kun sai vihdoin ruokaa. Tunsin kun maito lähti nousemaan vasta 6 päivää syntymän jälkeen! Sairaalassa olin 4 päivää ja lääkärin määräyksestä onneksi saimme ne kaksi viimeistä päivää lisämaitoa. Muutama hoitaja kävi minua sättimässä että en vaan halua imettää. Tuntui aivan hellvetin pahalta kun leikkauskivuissa yritin kaiket päivät imettää ja pumpata tyhjiä tissejä ja hoitajat käy vaan ilkeilemässä.

Sama juttu. Siis maito nousi tosi hitaasti, n. 6-7 päivää. Mutta vauva sai kyllä heti ruokaa suoraan pullosta. Vauvaa ei todellakaan huudatettu ja vauvan painoa tarkkailtiin tiiviisti, vaikka normaalipainoinen olikin.

T. Ei Suomessa synnyttänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Eihän Suomessa edes ole mitään yksityistä synnytyssairaalaa. Niitä samoja julkisia synnäreitä täällä kaikki käyttävät.

Vai yritätkö sanoa, että kaikki suomalaiset ovat vähävaraisia ja heitä saakin vähän potkia 😲

Miksi jotkut kirjoittajat suhtautuvat hirvittävän vähättelevästi ja välinpitämättömästi toisten traumaattisiin kokemuksiin? Kokemukset ovat monella olleet selvästi todella rankkoja. Miksi kukaan uskaltaisi tehdä lapsia tähän maailmaan, kun jopa sairaalassa saa alan asiantuntijoilta niin huonoa kohtelua? Miksi pitää olla niin kova toisia kohtaan? Miksi ei voi olla ystävällinen ja myötätuntoinen? Jos ei siihen kykene tai sitä halua, miksi pitää kommentoida rumasti?

Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.

Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.

Kolme kokemusta Joensuusta ja hyvää hoitoa ja apua olen saanut joka kerta. Kätilöt on osastolla täystyöllisyettyjä, hoitavat raskaana olevia, synnyttäneitä ja naistentautien potilaita. Olin neljän hengen huoneessa, missä naapurin synnyttänyt äiti soitti jatkuvasti kelloa ja pyysi esim. juomista. Ei viitsinyt hakea sitä itse jääkaapista, mutta jaksoi käydä tupakalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Suomessa ei ole mitään "julkista palvelua vähävaraisille", vaan se on julkista palvelua koko kansalle.

Sillä miten paljon palvelusta asiakas maksaa ei pitäisi olla merkitystä siihen millaista kohtelua saa sairaalassa.

Tottakai sillä on merkitystä ihan riippumatta siitä pitäisikö jonkun mielestä olla vai ei.

Synnyttämisestä ja siitä osastolla saamastaan ns. hoidosta jokainen maksaako ihan saman hinnan jokaisesta sairaalassa vietetystä päivästä.

Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun ihan siitä riippumatta onko hän rikas tai köyhä, kuuluisa tai tuntematon. Ihan samalla tavalla olemme kaikki ihmisiä tässä tasa-arvoisessa maassa, joka on sitoutunut noudattamaan YK:n ihmioikeusjulistusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jouduit ap jonkun _toisen_ kanssa jakamaan huoneen? Voi kauheeta.

Minä olin 6 hengen huoneessa.

Ok eli jos jollakulla on ollut yksi vaikea huonekaveri ja hän kertoo raskaasta kokemuksestaan, mutta koska sinulla on ollut 6, niin toisella ei ole oikeutta kertoa kokemuksestaan? Eihän tämä nyt ole mikään kilpailu. Toisella on ollut vaikeaa, sinulla ehkä ei. Hyvä sinulle. Ei se kuitenkaan ole sinulta pois, jos joku toinen kertoo kokemuksestaan. Ole ystävällinen ja jatka toiseen keskusteluun, jos et keksi mitään positiivista sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana ei vieraat ramppaa. Yksi saattaja sallittu.

Synnytin koronan aikana ja vierustoverin mies luuhas koko ajan huonessaamme. Toipa vielä heidän vanhemman lapsen mukanaan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Kolme kokemusta Joensuusta ja hyvää hoitoa ja apua olen saanut joka kerta. Kätilöt on osastolla täystyöllisyettyjä, hoitavat raskaana olevia, synnyttäneitä ja naistentautien potilaita. Olin neljän hengen huoneessa, missä naapurin synnyttänyt äiti soitti jatkuvasti kelloa ja pyysi esim. juomista. Ei viitsinyt hakea sitä itse jääkaapista, mutta jaksoi käydä tupakalla.

Tämä taitaa olla hoitajan kirjoitus kun noin hyvin tietää ketä kaikkia sillä osastolla hoidetaan.

Esikoinen syntyi silloisella Kättärillä v. 2011. Saatiin perhehuone, aivan ihanat muistot. Toinen lapsi syntyi pari vuotta myöhemmin myös Kättärillä ja hyvät muistot siitäkin, joskin kätilö oli epäkohtelias ja selvästi huomasi, että kohdeltiin eri tavalla, kun oli jo toinen synnytys. Synnytys oli nopea ja helppo, vauva syntyi varhain aamulla. Ehdottivat, että lähtisin kotiin jo pian, ns. polikliininen synnytys. Mutta kun sanoin, että haluaisin yhden yön nukkua sairaalassa ja olla vain vauvan kanssa kahden, se oli ok.

Kolmas ja neljäs syntyivätkin sitten, kun asuimme jo Pirkanmaalla. Taysissahan on potilashotelli ja se on i-ha-na! Se on siis hotellin yksi kerros sairaala-alueella ja sinne pääsee, jos äidillä ja vauvalla on synnytyksen jälkeen kaikki hyvin ja pystyy kävelemään maanalaista tunnelia matkan sinne. Olen ollut onnekas, koska synnytykseni sujuivat hyvin ja olen sinne päässyt. Huone on ihan kuin hotellihuone, täysi rauha vauvan kanssa ja se sänky.... Kukaan ei tule koputtelemaan ovelle, kunhan muistaa käyttää vauvaa säännöllisesti näytillä samassa kerroksessa sijaitsevassa kätilöiden huoneessa. Sinne voi myös vauvan jättää siksi aikaa, että kipaisee hakemassa hotellitason ruoat alakerran ravintolasta. Minua on kohdeltu todella hyvin siellä, mies ja lapset olisivat halutessaan voineet yöpyä huoneessa myös, mutta halusin omaa rauhaa. Ja kun olen sanonut, että kotona odottaa arki, vaikka mies onkin täysiveroinen vanhempi hänkin, on minun annettu jäädä hotelliin vielä yhdeksi yöksi nukkumaan, kun olen pyytänyt.

Oikein odotan ja toivon, että nyt viideskin synnytys menisi hyvin ja pääsisi tuonne. Tiedostan toki sen, että meillä vauvat ovat olleet synnyttyään suht helppoja, imetys sujunut heti hyvin ja vauvat myös nukkuneet. Jos näissä on haasteita, niin aika yksi hän niiden kanssa tuolla potilashotellissa on. Siksi olen aina sanonut, että en välttämättä suosittelisi sitä ensisynnyttäjälle. Etenkään, jos puoliso ei voi olla paikalla koko ajan myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.

Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.

Suomessa ei ole mitään "julkista palvelua vähävaraisille", vaan se on julkista palvelua koko kansalle.

Sillä miten paljon palvelusta asiakas maksaa ei pitäisi olla merkitystä siihen millaista kohtelua saa sairaalassa.

Tottakai sillä on merkitystä ihan riippumatta siitä pitäisikö jonkun mielestä olla vai ei.

Synnyttämisestä ja siitä osastolla saamastaan ns. hoidosta jokainen maksaako ihan saman hinnan jokaisesta sairaalassa vietetystä päivästä.

Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun ihan siitä riippumatta onko hän rikas tai köyhä, kuuluisa tai tuntematon. Ihan samalla tavalla olemme kaikki ihmisiä tässä tasa-arvoisessa maassa, joka on sitoutunut noudattamaan YK:n ihmioikeusjulistusta.

Hoidossa sinänsä ei ole merkitystä sillä mitä kukakin ansaitsee tai kokee ansaitsevansa. Rahalla on kuitenkin merkitystä ihan kaikkee. Ne jotka yhteiskunnassa maksaa eniten palvelusta (eli jotka maksaa eniten veroja) halutaan toki pitää tyytyväisinä jotta niitä palveluja ylipäätään on tarjolla.

Mulla on kolme lasta ja viimeisen kohdalla suorastaan nautin sairaalassa olemisesta. Luin kasapäin kirjoja ja lepäilin, ruoka tuotiin eteen ja suihkun ajaksi hoitajat katsoivat vauvan perään. Toki suurimman osan ajasta olin yksin huoneessa (kahden hengen huone) kun osastolla sattui olemaan hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Olin pienessä leikkauksessa ja kyllä se tuntui melkein hotellista. Kahden hengen huone, eikä vierailuja sallittu huoneessa eli oltiin ihan rauhassa huoneessa.

Aamupala, lounas, päivällinen ja kahvit tuotiin eteen tarjottimella. Ei tarvinnut vaihtaa itse lakanoita. Tarjottiin apua vessassa käyntiin jne.

Leikkauksen jälkeen veritulppien ehkäisyyn, pyydettiin liikkumaan omien voimien mukaan, toisin kuin synnyttäjillä, jossa eräällä hoitajalla oli uskomus veritulppien ehkäisyyn, synnyttäneen äidin piti itse vaihtaa veriset lakanat ja luututa lattialta veritahrat.

Sitä ihmettelen, miksi ajatellaan että juuri synnyttäneelle parasta liikuntaa on lakanoiden vaihto ja ruoan hakeminen käytävältä 5 krt päivässä? Ymmärrän itsekin synnyttäneenä, että liikkeelle on hyvä lähteä, mutta itselle oli riittävää liikuntaa vessaan/suihkuun meneminen ensipäivinä, kun eppari oli kipeä synnytyksen jälkeen. Onneksi oli perhehuone ja mies sai hakea molempien ruoat. Moneen otteeseen mietin, miten yksin olleet äidit tuolla osastolla pärjäsivät. Ja harvalla on kotona tuollaista: monilla on apukäsiä ensipäivinä, puoliso auttaa, ruokaa ei tarvitse olla hakemassa tietyllä kellonlyömällä vaan voi käydä jääkaapilla jne. Harva myöskään itse vaihtaa lakanoita kotona juuri synnytettyään, vaan joku läheinen auttaa. Synnäriltä oli ihana päästä kotiin, koska moni asia helpotti tosi paljon.