Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
2 kertaa ole ollut ja molemmat kerrat ihan hirveitä . Yksi mukava hoitaja löytyi. Hoitajat kailottavat ja nauraa hekottelivat ovet sepposen selällään yötä myöten. Hiljenivät vähän, kun kävin sanomassa, että tässä metelissä ei kukaan pysty nukkumaan. Laittakaa edes ovi kiinni.
Toisella kerralla jouduin soittamaan miehelle, että tule apuun. Hoitaja toi aamupalan yöpöydälle, mutta en päässyt sängystä ylös… kiva oli katsella ruokia kovassa nälässä.
Huoneen katolla oli joku ilmastointilaite, joka rämähti kerran 10 minuutissa. Ei pystynyt nukkumaan.
Leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä. Särkylääkkeet eivät auttaneet. Luulin kuolevani. Onneksi sitten tuli taivaan enkeli (yksi ihana hoitaja), joka auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä voi kehua omillakaan kokemuksilla. Olin menettänyt paljon verta (hg 75 mutta verta ei annettu koska yö), ollut synnytyssalissa 7 vuorokautta (kyllä, en osastolla vaan siinä synnytyssalissa!) vauvalla ei imua, keltaisuutta jne. Lisämaitoa ei annettu, en saanut nukkua vaan kaikki se aika minkä vauva huutamiseltaan nukkui minun piti olla toisessa huoneessa pumppaamassa maitoa. Kerran olin 4 tuntia niissä saakutin letkuissa pumppaamassa eikä pisaran pisaraa tullut maitoa. Miesyökkö pelasti varmaan lapsen hengen kun toi lisämaitoa, oli ainut ihminen joka ei repinyt rintoja verille.
Minulle huudettiin kun en hoitanut vauvaa, lupaa sängystä nousemiseen ei kuitenkaan annettu kun pyörryin joka kerta kun yritin.
Sen 2 viikkoa minkä olin tuolla oli ihan järkyttävää, jos olisin jaksanut niin olisin tehnyt jonkin valituksen. Mies otti minusta kuvia kun tulin kotiin, olin kuin pahoinpidelty. Rinnat täynnä sormenjälkiä, nännit kuivaneet ja halkeileet, verta ja mitälie valui. Maito ei noussut ollenkaan, stressi syynä. Vauvalla ei myös imua jonka huomasivat neuvolassa, imetys ei onnistunut ikinä.
Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla imetys onnistui kuukauden, sitten maito loppui kuin seinään. Tätä tutkittiin ja joku vika löytyikin mutten enää muista minkä puutos se oli.
Muilla kerroilla sujui paremmin, hoitajia en vaivannut yhtään ja minut onneksi unohdettiin eikä kukaan käynyt edes katsomassa. Synnytyksen jälkeen seuraava ihminen jonka näin oli lääkäri joka tarkasti vauvan ja päästiin lähtemään.
Suomessa hoidetaan juoppoja paremmin kuin juuri synnyttänyttä äitiä. Heidäthän viranomaiset(poliisit) kuljettavat kotiin asti, jos horjuu kadulla.
Järkkyä!
Suomessa hoidetaan juoppoja paremmin kuin juuri synnyttänyttä äitiä. Heidäthän viranomaiset(poliisit) kuljettavat kotiin asti, jos horjuu kadulla.
Järkkyä!
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Kai teit valituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Kyllä sen pitäisi. Aika harvassa maailman maassa (teollistuneessa) vastasynnyttäneitä äitejä kohdellaan kuin karjaa. Kuten siis Suomessa tehdään. Ei ihme, että lapsia ei haluta. Henkisesti ja fyysisesti rankka kokemus takana (siis synnytys) ja ei minkäänlaista apua ja huolenpitoa. Kriisiapua saa, kun joku kännissä ajaa autonsa lampeen (siis sivulliset), mutta uuden elämän maailmaan saattanut nainen pakotetaan siivoamaan, hakemaan ruokansa, luopumaan yksityisyydestään. Ja ihan vain siksi, kun RASKAUS JA SYNNYTYS EI OLE SAIRAUS. Ei ole, mutta ei se estä sitä, että äitejä ja perheitä voisi pitää vähän hyvänäkin.
Sairaalasta suomalaiset äidit palaavat kotiin, jossa harvemmin taitavat olla mummit, kummit ja tädit apuna. Isätkin luistavat paikalta.
Ei kai se sairaaloiden ja hoitajien vika ole että meillä ei kohdella hyvin. Enemmän mä ihmettelen että kukaan ei hemmottele niitä äitejä kotona vaan sitä hemmottelua odotetaan toteutettavaksi verorahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.
Mitä huonommat olot synnyttäjille tarjotaan sitä vähemmän syntyy myös lapsia. Pitäisi olla ihan ykkösprioriteetti nyky-Suomessa, että äitiäen toiveita kuunnellaan hyvin herkällä korvalla, lapsia syntyisi.
Eihän opiskelijoillekaan enää tarjota soluasuntoja, joten miten ei vaan saada remontoitua niitä yksityishuoneita tarpeeksi? Kuitenkin puhutaan hyvin yksityisistä asioista, joita ei saisi muille ihmisille levitellä. Synnyttäjällä pitää olla oikeus yksityisyyteen. Jättäkää palautetta, kun sitä nykyään kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen synnyttänyt 2x Tampereella, kolme vuotta sitten viimeksi. Olisi ollut vaihtoehto päästä potilashotelliin, mutta ajattelin säästää rahaa ja muutama yö ihan vaan Synnyttäneiden osastolla.. :D
Yksi hoitaja oli tälläinen, joka puhui ilkeästi ja lannistavasti, mutta päätin olla välittämättä hänestä. Muuten oli mukavaa henkilökuntaa, joka oli tarvittaessa paikalla jne. Kauhutarinoita kuulee aina, mutta itselläni oli hyvä kokemus, vaikka tietysti odotin kotiinpääsyä sairaalasta.
Kuinka kuollut pitää olla, jotta pääsee yksityiseen huoneeseen?
Kukaan, jolle syntyy terve ja hyväkuntoinen vauva, ei vietä osastolla vauvan takia enempää aikaa kuin suositellaan. Kun lääkäri on todennut että vauva on kunnossa, osastolla ollaan, koska äidillä on jokin huonosti. Niin huonosti, että kodin rauha on toissijaista.
Voi olla tietämättömyyttäkin, jäädä osastolle roikkumaan jopa päiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemoglobiini 65, valvomista viikko + synnytys + osastolla, ei päässyt yksityiseen huoneeseen. "Ne ovat vain todella huonokuntoisille." Eli pitää olla raato, että sinne pääsee.
Meillä Mikkelissä on koko ajan synnäri mennyt parempaan suuntaan. Kolme lasta kymmenssä vuodessa synnyttänyt ja jokaisen kanssa saanut oman huoneen. Viimeisen kanssa oli sairaalaremontti ja perhemalli jo valmistunut ja tosi mukava ja nykyaikainen, koko perheen huomioiva sairaala. Harmi että meidän lapset taitavat NT olla tässä. Kohta pitää taas katsella työhönpaluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä huonommat olot synnyttäjille tarjotaan sitä vähemmän syntyy myös lapsia. Pitäisi olla ihan ykkösprioriteetti nyky-Suomessa, että äitiäen toiveita kuunnellaan hyvin herkällä korvalla, lapsia syntyisi.
Eihän opiskelijoillekaan enää tarjota soluasuntoja, joten miten ei vaan saada remontoitua niitä yksityishuoneita tarpeeksi? Kuitenkin puhutaan hyvin yksityisistä asioista, joita ei saisi muille ihmisille levitellä. Synnyttäjällä pitää olla oikeus yksityisyyteen. Jättäkää palautetta, kun sitä nykyään kysytään.
Mitä siitä palautteesta olisi hyötyä? Ei niitä hoitajia tai edes osastonhoitajia kuunnella kun suunnitellaan sairaaloita. Tilat on ne mitkä on eikä suunnittelussa ole mikään muuttunut vuosikymmeniin. "Tämä on helpoin toteuttaa näin ja se on ratkaisuna halvin."
Vierailija kirjoitti:
2 kertaa ole ollut ja molemmat kerrat ihan hirveitä . Yksi mukava hoitaja löytyi. Hoitajat kailottavat ja nauraa hekottelivat ovet sepposen selällään yötä myöten. Hiljenivät vähän, kun kävin sanomassa, että tässä metelissä ei kukaan pysty nukkumaan. Laittakaa edes ovi kiinni.
Toisella kerralla jouduin soittamaan miehelle, että tule apuun. Hoitaja toi aamupalan yöpöydälle, mutta en päässyt sängystä ylös… kiva oli katsella ruokia kovassa nälässä.
Huoneen katolla oli joku ilmastointilaite, joka rämähti kerran 10 minuutissa. Ei pystynyt nukkumaan.
Leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä. Särkylääkkeet eivät auttaneet. Luulin kuolevani. Onneksi sitten tuli taivaan enkeli (yksi ihana hoitaja), joka auttoi.
Sun olisi pitänyt tehdä kuten minä: hyppäsin sitten sängystä ylös (paitsi ei ihan ollut hyppy, raahautuminen lähinnä) ja pyörryin. Kummasti alkoi sen jälkeen löytyä apua. Sairaaloilla on kai kuitenkin jokin vastuu asiakkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kyllä arvosteta äitejä yhtään. Tämä on kamala maa tehdä lapsia.
Suomessa on suhteellisen hyvä. Tietäisitpä, mitä muualka on. Täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan julkisesta palvelusta vähävaraisille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä Mikkelissä on koko ajan synnäri mennyt parempaan suuntaan. Kolme lasta kymmenssä vuodessa synnyttänyt ja jokaisen kanssa saanut oman huoneen. Viimeisen kanssa oli sairaalaremontti ja perhemalli jo valmistunut ja tosi mukava ja nykyaikainen, koko perheen huomioiva sairaala. Harmi että meidän lapset taitavat NT olla tässä. Kohta pitää taas katsella työhönpaluuta.[/quote
perhemalli=perhetalo eli se osa rakennuksesta, jossa on lastenosasto, synnytyslaitos, perhehuoneet sekä toipumishuoneet toimenpiteiden jälkeen.
Menin synnyttämään esikoista niin kätilö sanoi minulle että kohta se hymy hyytyy! Ei mitään empatiaa.
Alue: Aihe vapaa
Se oli kyllä hirveää. Minulle neuvottiin keskosen äitinä että 3h välein yölläkin heräät sitten pumppaamaan ja pumppaat tunnin, sitten ruokit lapsen ja vahdit että maito valuu nenämahaletkusta mahdollisimman hitaasti jottei tule ylös. Tähän on kulunut 2h, sitten tunnin päästä sama rumba alusta :) no enpä tehnyt niin kotona.