Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, synnyttäkää kotona. Aivan toisenlainen kokemus vauvalle syntyä tähän maailmaan, ei häikäise loisteputkilamput, ei lukuisat toiset vauvat itke vierellä, ei maskeja, ei käsidesin hajua, ei oletusta, että lapsi on vaarassa kun syntyy maailmaan.
Jokainen valitsee itse, minäkin olen yhden synnyttänyt sairaalassa.
Kun olin raskaana niin harkitsin kotisynnytystä. Onneksi päädyin synnyttämään sairaalassa. Kaikki synnytykset menivät hyvin ja olivat melko helppoja minulle. Yksi synnytys oli myös erittäin nopea. Mutta vauvoilla ei mennytkään niin hyvin. Kaksi kolmesta vauvastani olisi todennäköisesti kuollut ilman sairaalan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muillakaan osastoilla vaihdeta lakanoita, kuin potilaan vaihtuessa?
Joka kerta kun potilas on suihkussa, vaihdetaan lakanat ja tuodaan puhtaat vaatteet.
Eli käytännössä joka ikinen päivä. Olen niin paljon ollut sairaalassa että tiedän näin joka osastolla toimittavan. Synnärillä en ole ollut. Ihme touhua siellä.Olen kyllä synnyttänyt, mutta pienessä sairaalassa. Meitä oli kolme äitiä siellä vauvoineen. Hoitajat ihania.
Minä olen ollut sairaalahuoltajana eri osastoilla ja ainoastaan ihotautiosastolla saatettiin joiltain vaihtaa lakanat päivittäin. Yleisin käytäntö kuitenkin on vaihtaa lakanat sen jälkeen, kun potilas on kotiutunut tai erillisestä pyynnöstä, jos sänkyyn on tullut esim. oksennusta.
Eikö siis vaihdeta, jos on tullut ulostetta, tai esim. suuri veriläikkä? Itse muistan vaihtaneeni poikkilakanan aina, jos siinä oli ulostetta.
Tietenkin vaihdetaan. En vain älynnyt luetella kaikkia mahdollisia eritteitä, kun mainitsin esimerkiksi oksennuksen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä yllättävistä potilaan ruumiiseen kajoamisista yksi esimerkki:
Mulla oli pakko käynnistää synnytys lapsiveden tihkumisen takia, vaikka viikkoja oli vasta 35+5, eikä synnytys ollut mitenkään alkanut vielä käynnistyä. Limatulppa paikoillaan, kohdunsuu ei edes sormelle auki. Olin ollut osastolla yhden vuorokauden, suuri osa lapsivedestä oli tihkunut ulos. Oksitosiinitippa meni, se lääke oli kohdunsuulle laitettu mut mitään ei tapahtunut. Synnytys tuli saada kuitenkin käynnistymään.
Lääkäreiden vuoro vaihtui, ja vuoroon tuli joku murtaen suomea puhuva mieslääkäri, jolla oli venäläinen sukunimi. Hän sanoi että ”jaaha, pitäisi synnytys käynnistyä, antakaapa kun katson”, työnsi sormet sisälle ja repi limatulpan irti! Tuosta noin vaan. Sattui ihan h**vetisti. Mutta oli nopeasti ohi. Lääkäri tokaisi vaan, että ”tämä auttaa paljon enemmän kuin lääkkeet ja oksitosiinit” ja käveli seuraavan sängyn viereen.
No niin se synnytys sit käynnistyi, olin tyytyväinen, eikä ihme kyllä jäänyt edes traumoja tuosta. Lähinnä olin jotenkin täysin hämmästynyt, että noin voi tehdä ilman että edes varoittaa etukäteen.
Hyi saakeli. Onko tuo edes laillista? Ihan oikeesti, jos meno on tämän tasoista, niin onko ihme että naisilla on synnytyspelkoja???
Ronkitaan, revitään, ommellaan ilman puudutusta… Arkipäivää edelleen. Mun lapsuudessani miehet vähättelevät näitä naisten kokemuksia sanomalla, että ”naiset kertoo synnytysjuttuja siinä missä miehet armeijajuttuja”. Tämä on aina ollut naisten osa: naisten kipua saa mitätöidä ja pilkata.
Voisiko joku viime aikoina synnyttänyt vahvistaa tämän? Ainakaan ap ei puhunut mitään tuollaisesta kohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa äidit ettei kukaan voi teitä kieltää antamasta lisämaitoa vauvalle, ei kukaan. Ikinä. Jos teette sen valinnan että haluatte sitä antaa niin se on teidän päätöksenne jonka vanhempana teette ja silloin sitä maitoa on tultava!!! T. Kätilö
No eikö sen korvikepurkin voi jokainen halutessaan tuoda omasta takaa?
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa äidit ettei kukaan voi teitä kieltää antamasta lisämaitoa vauvalle, ei kukaan. Ikinä. Jos teette sen valinnan että haluatte sitä antaa niin se on teidän päätöksenne jonka vanhempana teette ja silloin sitä maitoa on tultava!!! T. Kätilö
Oletko sinä itse tuonut lisämaitoa vauvalle mukisematta ja syyllistämättä äitiä hirveän ripityksen kera? Imetystä pitää toki suositella, mutta jos kertakaikkiaan ei tule maitoa ja vauva huutaa ja äiti on uupunut ja kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieras.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten jonkun lapsilukuun vaikuttaa kätilön tiuskiminen? Se nyt on yksi paska päivä tai viikko siellä synnärillä, kuka niitä jaksaa muistella? Mutta oikeasti huonosta kohtelusta kannattaa valittaa oikeaan kohteeseen eikä lietsoa täällä mitään joukkohysteriaa. Huom te synnyttämään ekaa kertaa menevät, tänne kirjoittavat vain nämä negatiiviset tapaukset. Kaikilla ei ole tuollaisia kokemuksia.
Hyvin olet naisvihasi sisäistänyt ja lähtenyt patriarkaatin poikien askelia nuolemaan. Eivät he koskaan tule sinua arvostamaan, vaikket olisi kuin ne kaikki muut tytöt.
Ehkä surullisinta ikinä, nainen vähättelemässä naisten kokemia julmuuksia.
Ihan ohiksena, niin vähättelethän sinäkin tätä kommentoijaa "patriarkaalisten poikien askelten nuolijaksi". Turha vaatia kauhalla kun lusikalla antaa.
Et sitten muuta keksinyt?
Ajattelu on sallittua, jopa suotavaa. Tarkoitus ei ole aina nokittaa, kun ei ole edes voitettavaa kuin keskustelupalsta. Tarkoitus on herättää edes yksi lukija oikeasti ajattelemaan asioita egoistisen kohkauksen sijaan.
Oikeastiko pidät itseäsi noin paljon meitä muita viisaampana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin husin alueella on ilmeisesti tehty paljon synnytysväkivallan suitsimiseen, kipulääkettä ja korvikettakin tuputetaan. Vain yksi kuudesta tapaamastani kätilöstä suhtautui ylimielisesti minun synnytystoiveisiin ja pakotti ponnistamaan selällään, mutta olisin tässäkin varmasti voinut pitää pääni, jos olisin jaksanut. Epiduraali ei toiminut toivotusti, mutta se ei ollut sairaalan vika (nukahtelin ja synnytys keskeytyi/hidastui). Lopulta tehtiin sektio. Tämä syksyllä 2021 4,5 vrk kestänyt vierailu Jorvissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla esikoisen synnytystä käynnistettiin 3 vrk enkä nukkunut sinä aikana yhtään. Olin erittäin levottomassa huoneessa, jossa kaikilla käynnistys menossa. Ja kun vauva syntyi, olin monikulttuurisessa huoneessa, jossa yhden äidin sukua oli paikalla vuorokauden ympäri.
Toisen lapsen kohdalla vauva ei taas nukkunut ollenkaan, otti sellaisia 20 min. tirsoja, ja taas hereillä itkemässä. En silloinkaan nukkunut koko sairaalassaoloaikana. Pyysin että ottaisivat edes hetkeksi lapsen vauvalaan, mutta ei, ei ollut perusteita.
Miten sinun vauvan vieminen vauvalaan olisi tilannetta muuttanut jos vierailijat ja huonetovereiden vauvat sinua kuitenkin olisivat häirinneet ja pitäneet hereillä? Tuo väite, että yhden äidin sukua on vierailulla ympäri vuorokauden on kyllä valetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas se äiti joka kertoi aikaisemmin synnyttäneensä 40 v sitten ja kuinka sairaalassa pidettiin hienosti huolta äitien hyvinvoinnista. Nyt muistui mieleeni yksi imetysneuvo jonka sain silloin. Jos imetys ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin (tai jos myöhemmin tulee vaikeuksia imetyksessä) niin äiti ja vauva pysyvät sängyssä päivän tai pari ja vauva saa olla rinnalla niin paljon kun haluaa. Äiti saa nousta vain vessaan. Ruoka tuodaan sänkyyn. Vauvan imemisen pitäisi kiihdyttää maidontuotantoa ja ennenkaikkea äiti lepää eikä ole stressaantunut. Tämä siis kotona silloin kun maidon olisi pitänyt nousta, ei vielä sairaalassa. Aika kauas ollaan menty tästä ajattelutavasta kun nyt äitien levolla ja toipumisella ei tunnu olevan mitään arvoa.
Minä arvostan hoitajia ja kätilön työtä, mutta kyllähän se osastoilla on näkynyt, että liian vähän on työntekijöitä. Nyt jo lopetettu Kättäri oli eoäsiisti ja siksi ihmettelin, missä laitoshuoltajat ovat. Jouduin usein heikossa kunnossa siivoamaan edellisen veriä pois vessasta ja mietin, mitä sille äitiparalle on käynyt. Niin kuin joku kätilö tuolla mainitsi, tuntui että meidät "normisynnyttäjät" jätettiin selviytymään, kun oli paljon aikaavievempiäkin asiakkaita. Olen kuitenkin kiitollinen omille kätilöille, jotka tekivät parhaansa ja olivat ystävällisiä ja empaattisia. Meilläkin osastohoito kuitenkin venyi, koska vauvan ruokinta on vaativaa ja olen aina tarvinnut siihen hiukan enemmän apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas se äiti joka kertoi aikaisemmin synnyttäneensä 40 v sitten ja kuinka sairaalassa pidettiin hienosti huolta äitien hyvinvoinnista. Nyt muistui mieleeni yksi imetysneuvo jonka sain silloin. Jos imetys ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin (tai jos myöhemmin tulee vaikeuksia imetyksessä) niin äiti ja vauva pysyvät sängyssä päivän tai pari ja vauva saa olla rinnalla niin paljon kun haluaa. Äiti saa nousta vain vessaan. Ruoka tuodaan sänkyyn. Vauvan imemisen pitäisi kiihdyttää maidontuotantoa ja ennenkaikkea äiti lepää eikä ole stressaantunut. Tämä siis kotona silloin kun maidon olisi pitänyt nousta, ei vielä sairaalassa. Aika kauas ollaan menty tästä ajattelutavasta kun nyt äitien levolla ja toipumisella ei tunnu olevan mitään arvoa.
Juuri tuotahan se imetyksen käynnistyminen vaatii. Paras neuvo, mutta vaikeaa toteuttaa synnyttäneiden osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla huono kohtelu alkoi JO synnytyksestä. Veli ajoi minut 50km sairaalan pihaan ja lähti, ajattelin että mene osastolle ja synnytän ja that is. Ehei, hoitaja käännytti pois, et sinä vielä synnytä! Olin vieraassa kaupungissa klo 17 illalla, veli oli varmaan jo ajamassa kotiin, mieskin oli työnsä puolesta tien päällä. Kävelin rinkia aulassa ja itkin, vartija pongasi minut ja meni kysymään synnäriltä mikä on homman nimi. Kätilö rähisi että minun olisi pitänyt sanoa etten ole paikkakuntalaisia vaan tulin vain synnyttämään! Olin ihan lukossa enkä kyennyt puhumaan, nyyhkytin vain. Ainoa inhimillisyyden pilkahduksen tarjosi vartija joka taputti olkapäätäni kannustavasti ennenkuin lähti. Se kätilö pisti minut vaatteiden vaihtoon, käyrille ja häipyi. Laitoin miehelleni tekstarin ja ilmoitti ehtivänsä vasta aamulla. Kätilö palasi ja tivasi miksi hel vetissä itken kun ei hommat itkemällä etene. Olin sen hirveän naisen armoilla ihan yksin. Itse synnytys oli lopulta nopea ja helppo, mutta minun on vaikea tuntea iloa vauvasta. Eikä tilanne kohentunut osastolla missä koko yö meni nälässä kärvistellen imetystä opetellessa, vasta aamulla sain ruokaa ja vauvallekin tuotiin lisämaitoa.
Mies rynni aamulla innoissaan paikalle kukkapuskan ja kameran kanssa ja minulla on niissä kuvissa silmät itkusta turvoksissa. .
Uskon, että synnytyksenjälkeinen masennukseni ja päätös pysyä yhdessä lapsessa johtuivat kokemuksestani synnärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Miten calpro on korvannut tähystykset? Tarkoitatko että calproarvo on tippunut niin matalaksi ettei ole syytä tähystykseen? Olen itse ollut kai sitten onnekas kun ollut sama gastrolääkäri jo vuosia ja hän muistuttaa aina siitä että ennen tutkimusta laitetaan kipulääke tiputuksena.
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, synnyttäkää kotona. Aivan toisenlainen kokemus vauvalle syntyä tähän maailmaan, ei häikäise loisteputkilamput, ei lukuisat toiset vauvat itke vierellä, ei maskeja, ei käsidesin hajua, ei oletusta, että lapsi on vaarassa kun syntyy maailmaan.
Jokainen valitsee itse, minäkin olen yhden synnyttänyt sairaalassa.
No kuule, kumpikaan mun lapsista ei olisi hengissä, jos kotona olisin synnyttänyt. Sepä se sitten kokemus olisi ollutkin.
Kitos, tämän kaamean ketjun ainoa järjen ääni.
En tiedä mikä kampanja on meneillään, ajetaanko tällä alas viimeisetkin pienet synnytyssairaalat, vai mistä tämä kumpuaa. Käsittääkseni kotisynnytyksiin varataan apuja ulkopuolelta, kaiken varalta. Aina voi jotain sattua, eikä sen aviomiesparan niskaan voi, eikä saa kaikkea vastuuta sälyttää. Synnytyksessä ei ole kysymys pelkästään naisesta, tai pyörtyilevästä isistä, siinä on myös viaton vauva mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Miten calpro on korvannut tähystykset? Tarkoitatko että calproarvo on tippunut niin matalaksi ettei ole syytä tähystykseen? Olen itse ollut kai sitten onnekas kun ollut sama gastrolääkäri jo vuosia ja hän muistuttaa aina siitä että ennen tutkimusta laitetaan kipulääke tiputuksena.
Jep. Olen virallisesti remissiossa, joten tähyväliä on harvennettu. Noinhan sen pitäisi mennä kuten sinulla. Täällä on linjauksena pitää vaikeasti sairaat kirjoilla yo-sairaalassa ja lievemmät tapaukset sen satelliitissa. Jossain tuon siirron yhteydessä potilastiedot olivat vähän hakusessa, epäilen tämän ongelman liittyvän siihen, vaikkei mitään koskaan myönnettykään, tietenkään. Näiden kahden laitoksen välillä oli vuosia ongelmia tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden kanssa. Joka tapauksessa, vääntö oli vuosittainen, ja nuorena ja arkana vielä suostuinkin tutkimukseen riittämättömällä lääkityksellä. Nykyään osaan jo vaatia, aiemmin sain vain selitystä kuinka kanylointiin ei ole varauduttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Nimenomaan tämä. 50h samoilla silmillä synnyttämistä ja supistuksia. Sitten lopulta sektio aamulla kun on 2 vrk valvottu ja sitten pitäisi alkaa reippaana hoitamaan vauvaa.
Seuraavien kolmen vuorokauden aikana synnyttäneiden osastolla minun annettiin nukkua yhteensä n 8h, pienissä pätkissä. Herätettiin milloin mistäkin syystä (olis aika ottaa buranaa, vaikket sitä haluakaan edes) tai sitten huonekaverin vauva alkoi tuntikausien huudon jossa korvatulpatkaan ei todellakaan mitään auttaneet.
Viidennen yön jälkeen totesin et on joko pakko lähteä kotiin, tai sitten mun päässä kilahtaa kun ei vaan kertakaikkiaan saa nukkua.
No kuule, kumpikaan mun lapsista ei olisi hengissä, jos kotona olisin synnyttänyt. Sepä se sitten kokemus olisi ollutkin.