Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?

Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vela N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Hyvä kysymys. Jostain syystä tässä ketjussa myös on todella paljon viestejä, joissa jollain tapaa mollataan synnärin huonekavereita: siis vastasynnyttäneitä äitejä vauvoineen, jotka ovat täsmälleen samalla asialla siellä huoneessa kuin kirjoittajat itsekin!

Ei kai kukaan mollaa niitä huonekavereita henkilöinä vaan sitä, että ei saa itse levätä kun jollain huonekaverilla vauva huutaa kun yrittää nukkua, henkilökunta laukkaa huoneessa huonekavereiden vaivojen takia vuorokauden ympäri ja sitä, että joutuu kuuntelemaan intiimit suolentoimintakyselyt vieressä, kun yksityisyyttä ei ole.

Itsellä ei isänä ole muuta kuin positiivista sanottavaa lappeenrannan kätilöille ja lasten teho-osaston hoitajille ja lasten lääkärille. Erinomaista hoitotyötä tekevät ja olivat oikein mukavia ja ammattitaitoisia. Ikävää lukea että monella ollut ikäviä kokemuksia tuollaisessa tilanteessa ne muistaa koko ikänsä. Tsemppiä kaikille ! T.jp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Miksi sun pitää hyökätä? Kunhan asiaa ihmettelin. Ja miksi ei voisi ottaa? Ei se kiellettyä ole. Olen itse synnytysten lisäksi joutunut pariin otteeseen olemaan sairaalassa muutamia päiviä, ja kyllä mulla on ollut omaa syötävää mukana tai olen pyytänyt tuomaan.

Halusin ottaa alkuperäisessä viestissäni myös kantaa siihen, että ei jokaisessa Suomen sairaalassa kätilöt ole tökeröitä. Itse olen äärettömän kiitollinen salissa toimineille kätilöille ja lääkäreille, kun yhtäkkiä synnytyksessä kaikki ei mennytkään hyvin. Vaikka itse aloin hätääntyä, he olivat uskomattoman rauhallisia, mutta jämäköitä. Ilman heidän ammattitaitoaan tuskin oltaisiin tässä.

Totesin jo, että taitaa osittain riippua myös sairaalasta, jossa synnyttää. Itse sain myös osastolla ystävällistä kohtelua, eikä kummankaan kohdalla imetyksen opastuksessa rintoja runneltu.

Luepa itse uudestaan noi sun viestisi ja mieti sitten, miksi vastaukset eivät ole mitään sydämiä ja sateenkaaria.

Marraskuussa Naistenklinikalla synnyttäneenä kauhistelin ihan samaa. Ryhmähuone oli todella rauhaton. En saanut juurikaan apua enkä neuvoja sektion jälkeen ja osa hoitajista oli pahantuulisia ja moittivat. Aika kamala kokemus ensimmäistä kertaa synnyttäneelle.

Onko nykyäitien hyvinvointi tosiaan kiinni siitä kuinka yhteiskunta (tai sen kustantamat työntekijät) huolehtii lakanoiden vaihdosta tai ruokatarjottimen tuomisesta huoneeseen. Jolseenkin huolestuttavaa. Mitä muuta nämä äidit vaatii yhteiskunnalta. Lapset on yhteiskunnan hoidettava jotta äidit voi levätä, yhteiskunta huolehtii lapsen ilmoittamisesta kouluun jne. ettei äiti vain rasitu liikaa.

Tays 3 ja 8 vuotta sitten kirjoitti:

Tuo lakanoiden vaihtopakotus on joko urbaanilegendaa tai hyvin sairaalakohtaista, ei ole Taysissa ainakaan linjaus. Taysissa oli plussaa ja miinusta (2xsektio), paremminkin olisi voinut mennä kohtelu ja imetysopastus, mutta muutamia erittäin empaattisia hoitajia oli kuitenkin ja pääsääntöisesti hyvää hoitoa. Jenkeissä monessa osavaltioissa synnytyksen hintalappu voi olla 20 000 euroa, maksat sen kertarysäyksellä ja/tai vakuutusuksen kuukausimaksuissa. Ja haluatko todella, että se in työnantajasi kautta tulevasta vakuutuksesta kiinni, millaista hoitoa on tarjolla? Esim rintasyöpäkuolleisuudessa on eroa sen mukaan että kuinka kattavan ja kalliin vakuutuksen piirissä olet. Suomessa synnyttävien äitien kohtelussa ja imetysohjauksessa on paljon kirittävää, mutta se on tasa-arvoisempaa kuin monissa muissa maissa ja äitiys- ja lapsikuolleisuus on täällä maailman pienintä.

Taysissa vaihdoin itse sektion jälkeen lakanoita v. 2005. Silloin piti myös itse hakea ruoat. Sitä ei vain kukaan kertonut minulle, edellisellä kerralla v. 2003 ruoat tuotiin. Jäi sitten alkuun syömättä kun en ymmärtänyt tarjotinta hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Miksi sun pitää hyökätä? Kunhan asiaa ihmettelin. Ja miksi ei voisi ottaa? Ei se kiellettyä ole. Olen itse synnytysten lisäksi joutunut pariin otteeseen olemaan sairaalassa muutamia päiviä, ja kyllä mulla on ollut omaa syötävää mukana tai olen pyytänyt tuomaan.

Halusin ottaa alkuperäisessä viestissäni myös kantaa siihen, että ei jokaisessa Suomen sairaalassa kätilöt ole tökeröitä. Itse olen äärettömän kiitollinen salissa toimineille kätilöille ja lääkäreille, kun yhtäkkiä synnytyksessä kaikki ei mennytkään hyvin. Vaikka itse aloin hätääntyä, he olivat uskomattoman rauhallisia, mutta jämäköitä. Ilman heidän ammattitaitoaan tuskin oltaisiin tässä.

Totesin jo, että taitaa osittain riippua myös sairaalasta, jossa synnyttää. Itse sain myös osastolla ystävällistä kohtelua, eikä kummankaan kohdalla imetyksen opastuksessa rintoja runneltu.

No näin ohiksena täytyy sanoa, ettet sinä itsekään kovin neutraalisti asioita ilmaise. "Ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn" Kun tässä ketjussa nyt kuitenkin on kyse siitä, että jotkut voivat olla niin heikossa kunnossa, ettei esim tarjottimen kanniskelu yksinkertaisesti onnistu. Eli että apua tarvitseva ei sitä saa. Ei siitä, että "rouvat" haluaisivat lounaan sänkyyn kannettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.

Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.

Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.

Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.

Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.

Olisiko niin, että nykyään pidetään tärkemäpänä sitä, että vauva saa olla ihokontaktissa äitinsä kanssa kuin sitä, että äiti saa levätä synnytyksen jälkeen?

Lähes kaikki sivut lukeneena voi tiivistäen todeta, että perhehuoneessa ja mies mukana saa inhimillistä kohtelua, muuten ei. Itselläkin vain hyvää sanottavaa lapsivuodeosastosta perhehuoneessa.

Miksi tämä on näin??? Luulisi että niitä resursseja lisättäisiin niille normiosastoille juuri siksi, kun siellä on lähtökohtaisesti ankeampaa, kun joutuu jakamaan huoneen, eikä miestä ole mukana.

Ihan käsittämätöntä skeidaa. Tämän ketjun luettuani en uskaltaisi mennä edes synnyttämään.

Jokaisella pitäisi olla subjektiivinen oikeus perhehuoneeseen tai ainakin yksityishuoneeseen. Tämä voisi jopa olla porkkana, jos kerran synnytystalkoisiin naisia kannustetaan.

Toivottavasti nuoret, synnyttämättömät naiset ei lue tätä palstaa. Ei ole kannustavaa lukemista. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan. 

Tätä lukiessa tulee mieleen, että vielä huonompaa hoitoa olen saanut keskenmenon yhteydessä kuin synnytyksen jälkeen.

Molemmissa tapauksissa koin että yksin saa pärjätä. Molemmissa tapauksissa jouduin myös odottamaan hoitoa melkein liian kauan. Miksi pitää päästää tilanne liian pitkälle ennen kuin otetaan vakavasti? Ennalta ehkäisevä työote säästää myös rahaa. Empatia on lisäksi ilmaista.

Jotain yhteistä näiden asioiden hoidossa Suomessa on resurssien suhteen.

Huh huh. Tässä siis jonkinlaista listaa siitä, mitä odottavan äidin kannattaa viedä omasta takaa sairaalaan (tai pyytää omaista tuomaan):

Vauvalle toki omat vaatteet, pehmolelu yms.

Sitten:

omat ruuat / tilaus muualta

omat vesipullot

omat välipalat esim. suklaa, myslipatukka, jogurtti tms.

istumarengas

terveyssiteet

maitoa vauvalle

särkylääkkeitä(!)

yöasut yms. omat vaatteet vuoteeseen

meikit, hiustenlaittotuotteet, kasvojenhoidon tuotteet

suihkugeeli, shampoo, hoitoaine, pesuneste intiimihygieniapesuun

peitto

aamutakki

pyyhkeet ja kylpytakki

sandaalit suihkuun (verisen lattian varalta)

hotelliläpykkäät huoneeseen

vedenkeitin

tuttipulloja

tuttipullojen sterilisoija

oma kahvi, tee, kaakao tms.

oma samppanjapullo, kakkupala tms. jos haluaa juhlistaa

Lakanat kannattaa ehkä vaan ottaa talon puolelta mutta ilmeisesti kannattaa lakanan petaamisen lisäksi laittaa poikittain takamuksen alle toinen lakana, niin se on helppo ottaa pois, jos sotkeentuu vereen.

Vierailija kirjoitti:

Ekan vauvan olen synnyttänyt Suomessa - ei enää ikinä. Tämän jälkeen olen hoitanut kaikki loput synnytykset ulkomailla, omasta tahdostani, yksityisesti rahalla. Suomen synnytyslaitokset ovat kuin jostain keskiajalta. Rahalla saa ulkomailta mm. oman ison sviitin (vetää vertoja mille tahansa 5 tähden hotellille), oman hoitajan ja lääkärin (hoitaja ei hoitanut muita, lääkärillä saattoi olla muitakin sinä päivänä- mutta maksimissaan 3 hoidettavaa siitä kerroksesta), ravintolatason menuun, hyvät tilat puolisolle, niin paljon kipulääkettä kuin vaan pystyi ottamaan (ja hyvin matalalla kynnyksellä) kukaan ei kyseenalaistanut kipulääkkeitä tai muita kivun lievitykseen liittyviä toiveita, lapsenhoitajan vauvalle syntymän jälkeen kun lepäili ja keräsi voimia niin kauan kun halusi, tilauksesta sai kampaajan ja meikkaajan tilattua myös paikalle, pesulapalvelu omille vaatteille yms. Paikasta löytyi mm. oma uima-allas, hieno lobbytila jossa pystyi seurustelemaan muiden vanhempien kanssa. Tärkein tekijä se yksityisyys! ja tietenkin sai valita synnytystavan, kukaan ei kyseenalaistanut tai yrittänyt tehdä käännytystyötä. 

Totta kai siellä oli myös oma uima-allas, koska jokainen vastasynnyttänyt haluaakin heti ensimmäisenä lähteä uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää luettavaa! Synnytin lapseni 40v sitten naistenklinikalla. Kyllä oli ihan eri meininki synnyttäneiden osastolla silloin. Olin kahden hengen huoneessa, siis ei liikaa meteliä, vierailijoita ja kuorsausta. Ruoka tuotiin huoneeseen, lakanat vaihdettiin, henkilökunta opetti kuinka vauvaa hoidetaan ja imetetään. Sai levätä. Apua sai kun pyysi. Ruoka muuten oli erinomaista, en tiedä minkälaista on nykyisin mutta silloin hyvän aterian lisäksi sai mahtavan läjän hedelmiä. Tämä keskitalvella kun siihen aikaan hedelmät olivat talvella kalliita.

Ymmärrän että synnyttäneelle äidille on hyväksi liikkua paljon ja olla aktiivisia. Mutta rajansa kaikella, kamala lukea kuinka synnyttäneitä väsyneitä naisia lähes rääkätään nykyisin.

Vauvatkin taisivat tuolloin olla vauvalassa, jossa lastenhoitajat heidät hoitivat ja toivat vain imetyksen ajaksi äideille.

Eivät olleet vauvalassa. Silloin vierihoito oli uusi asia. Ensimmäinen päivä pidettiin vauvalassa että äiti saa toipua ja nukkua. Sen jälkeen vauvan sai vierihoitoon.

Eli olivat vauvalassa, ekan yön, että äiti sai levätä synnytyksen uupumusta pois. Huomaatko itse mitä sanoit? Kunpa levon tarve ymmärrettäisiin paremmin nykyäänkin synnytyssairaaloissa.

Olisiko niin, että nykyään pidetään tärkemäpänä sitä, että vauva saa olla ihokontaktissa äitinsä kanssa kuin sitä, että äiti saa levätä synnytyksen jälkeen?

Tälle ihokontaktille pitäisi varata rauhallinen tila. Vauvahan aistii mm. äidin pelkohormonit, ja stressaantuneena ei oksitosiini nouse, eikä maito erity tai äidin kiintymyssuhde vauvaan synny. Nyt kun siitä kiintymyssuhteesta jankataan joka paikassa, niin pitäisikö sitä yrittää mahdollistaa ihan siellä lapsivuodeosastolla? Syntymän jälkeiset hetket ovat herkät ja tärkeät vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen kannalta. Joko ne voidaan sivuuttaa ja tällöin aivan hyvin vauvat voidaan viedä vauvalaan. Tai sitten nuo asiat tunnistetaan ja niitä tuetaan, oikeasti.

Kompromissiratkaisu, jossa lapsi on kyllä vierihoidossa mutta äiti huonovointinen, hädissään, yksin ja peloissaan ei ole yhtään mikään ratkaisu kenenkään kannalta, ei äidin tai vauvan.

Tiedättehän, että mitään toimenpiteitä ei saa tehdä ilman potilaan suostumusta. Jos näin on toimittu, on rikottu lakia. Asiasta pitää tehdä valitus. Jokainen toimenpide pitää lopettaa kesken, kun potilas niin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuoret, synnyttämättömät naiset ei lue tätä palstaa. Ei ole kannustavaa lukemista. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan. 

Toivottavast lukevat, jotta osaavat varautua puolustamaan omia oikeuksiaan tai miettimään kotisynnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuoret, synnyttämättömät naiset ei lue tätä palstaa. Ei ole kannustavaa lukemista. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan. 

Päinvastoin, pystyn valmistautumaan etukäteen, kiitos paljon tästä aloituksesta! Jaan näitä kertomuksia kaikille ja neuvon ottamaan kaikenlaista mukaan synnytykseen!

N22

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyäitien hyvinvointi tosiaan kiinni siitä kuinka yhteiskunta (tai sen kustantamat työntekijät) huolehtii lakanoiden vaihdosta tai ruokatarjottimen tuomisesta huoneeseen. Jolseenkin huolestuttavaa. Mitä muuta nämä äidit vaatii yhteiskunnalta. Lapset on yhteiskunnan hoidettava jotta äidit voi levätä, yhteiskunta huolehtii lapsen ilmoittamisesta kouluun jne. ettei äiti vain rasitu liikaa.

Vissiin mielestäsi pitäisi olla että kärsimällä kirkkaimman kruunun saa. Voitaisiinkin rajata että ihan kaikki sairaalapotilaat hakee itse ruokansa ja vaihtavat lakanaa, etteivät vaan laiskistu.

Mitä? Yksikään hajusteallergikko ei ole tullut kommentoimaan omien shampoiden ja saippuoiden tuomista sairaalaan?