Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja avuttomaksi, kuin synnytysosastolla synnytyksen jälkeen. Synnytys kesti pitkään, enkä uskaltanut nukkua vauva rinnalla ja vauva halusi olla koko ajan rinnalla. Vierailuaikoina itkin miehelle, että haluan kotiin. En päässyt suihkuun koko aikana ja makasin verisissä lakanoissa.

Aivan. Yksinäinen, avuton, ruhjottu kuvaa sen kokemuksen täydellisesti.

Voisi olla aiheellisen tervettä varautumista ottaa mukaan omia "sukkelaeväitä" (esim. mysli- tai proteiinipatukoita, pähkinöitä, hedelmiä, smoothieta), lisämaitoja lapselle ja omia lääkkeitä, jos kerran on olemassa hyvin todennäköinen mahdollisuus, ettei kaikki suju aivan suunnitelman mukaan..

Itse olisin todellakin mielummin yli- kuin alivarustautunut..

Eihän ne eväät ja maidot hukkaan kuitenkaan mene, jos niitä ei itse tarvitakaan :) Ja aina voi vaikka tarjota vieruskaveriäidille, ja ehkä pelastaa ikävän hetken kivalla eleellä ja huolenpidolla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

Olet sitten niellyt tämän ”synnytys ei ole sairaus” hokeman, joka on syntynyt säästösyistä. Muut potilaat, jotka ovat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta, eivät saa osakseen moista vähättelyä. Heitä kyllä autetaan vessaan, suihkuun, tuodaan ruoka eteen. Synnyttäneitä taas kohdellaan vihamielisesti, jos eivät pärjää yksin, vaan odotetaan omatoimisuutta, vaikka päässä sumenisi, kun nousee seisomaan. Se että joku on jo muutaman tunnin kuluttua virkeä ja jaloittelemassa ja seuraavana päivänä tekee kotihommia tai laittaa ruokaa ei tarkoita, että kaikilla toipuminen olisi yhtä vaivatonta.

Isoäitini meni synnytysten jälkeen suoraan maatilan töihin. Ei silloin ehtinyt makaamaan. Saunassa synnytti kaikki miut paitsi viimeisen lapsensa. Jos oli kovin heikko, niin sit saattoi jäädä päiväksi vuodelepoon. 15 synnytystä, 13 elävää lasta, joista 12 eli vielä parinkymmenen vuoden päästä. 1 kuoli muutaman päivän iässä. Ja yhdet kaksoset syntyivät kuolleina, keskosina.

Minun isoäitini synnytti 12 eikä hän eikä muutkaan äidit menneet pellolle kuin vasta muutaman viikon kuluttua. Jo siihen aikaan on tajuttu että synnyttäneen pitää saada levätä ja että äiti kuolee sitä varmemmin mitä aiemmin hän verta vuotavana lähtee töihin. Naapurin äidit ja isät, rengit, piiat ja isommat lapset teki ne juuri synnyttäneen työt. Isä on kertonut että aina pelättiin sitä ettå äiti ei vaan kuolisi kun uuden synnytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Toukokuussa, kun kolmas lapseni syntyi oli sairaalassa aika kylmä, mutta kätilö selitti, että nyt on sairaalassa siirrytty kesäaikaan ja peitot on siirretty pois, on pelkät lakanat. Minä sitten siellä palelin eikä löytynyt kunnollista peittoa, takkia pidin sitten sängyssä.

Lisäksi oli valot päällä ja kovat äänet tottakai, yöunet mahdollisimman huonot tälläkin kertaa.

Jonkun vauvani kohdalla taisi sairaalassa olla remontti ja kova jatkuva poraamiseen ääni..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Miten olisi synnärille ihan erilliset työntekijät huolehtimaan äitien jaksamisesta? Toisivat ruokaa, vaihtaisivat lakanat, olisivat läsnä, ottaisivat vauvan hetkeksi kärrättäväksi, jotta äiti saisi levähtää.

Hoitajat voisivat keskittyä oikeaan työhönsä rankan urakan tehneiden äitien sättimisen ja juoksuttamisen sijaan..

Joo, tiedän, ettei tuollaiseen turhuuteen olisi tietenkään mitenkään rahaa nyt kun on ostettu monen miljardin hävittäjät ja kaikkea paljon tarpeellisempaa..! x(

Ovatko muuten doulat vain itse synnytyksessä tukena vai auttavatko ym. käytännön jutuissakin synnytyksen jälkeen?

Itse synnytin 2007 ja 2009, kummatkin Naistenklinikalla. Siihen aikaan kaikki halusivat mennä Kätilöopistolle, koska sen maine oli ”perheystävällisempi” ja luomumpi. Naikkarille joutuivat ne, joilla oli jotain ongelmaa raskaudessa, kuten etinen istukka tai muuta sellaista joka vaati lääketieteellistä osaamista. Myös päihdeäidit synnyttivät naikkarilla. Toki sinne otettiin myös ”tavallisia” äitejä, ja minä halusin sinne ihan vain siksi, että olen itse syntynyt siellä, samoin äitini.

En tiedä johtuiko sitten siitä, että Naikkarille oli annettu lisäresursseja vaativampien raskauksien ja synnytysten takia, mutta omat synnytykseni olivat todella hyviä kokemuksia, enkä osaa kuin antaa kiitosta, vaikka kaikkea yllätyksellistä synnytyksissä sattuikin. (Mm. kuulun siihen porukkaan, joilla epiduraali ei vain toimi ollenkaan, tämä tuli ekassa synnytyksessä kivuliaasti selväksi.)

Samaan aikaan kuulin tosi ikäviä kokemuksia Kätilöopistolta, myös paljon mainostetusta Haikaranpesästä. Äidit jätettiin huonolle hoidolle, piti olla itsenäinen, kipua vähäteltiin… Samaan aikaan kun Naikkari oli tosi sairaalamainen niin sieltä oikeasti sai sitä HOITOA, lääkkeitä, opastusta… imetysopetuskin oli tosi huippua.

Nyt kun Kättäri on lopetettu ja PK-seudulla saa valita kaikista pk-seudun paikoista, niin en osaa enää sanoa, millaista menoa missäkin on. Mutta ehkä sen voi sanoa, että yhä edelleen Naistenklinikka on NAISTENklinikka, siellä on varmaan tasokkain lääketieteellinen osaaminen. Ehkäpä siellä ainakin kivunlievitys ym osataan? En tiedä.

Sinänsä tätä ketjua lukiessa tulee selväksi että tässä on käsillä iso yhteiskunnallinen epäkohta. Kätilöthän ovat työoloistaan valittaneet jo pitkään, ehkä kiire sit näkyy näin? Tähän pitäisi puuttua. Tai sit meillekin tulee kalliit yksityisynnärit Amerikan ja Sveitsin malliin, joihin vain harvoilla ja valituilla on rahaa. Eriarvoisuus silloin lisääntyy, jo synnytyssalista alkaen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Tuskin kukaan tässä on ketään haukkunut.

Ihan tervettä varautumista. En laskisi 100% kenenkään varaan yhtään mitään.

Itsekin otan jonnekin kylään (yön yli) mennessä AINA omia naposteltavia mukaan, JOS sattuu käymään niin, että kyläpaikassa syömisasiat/-aikataulut menee niin, että ei sovi omaan rutiiniin. Helpommalla pääsee.

Tuo lakanoiden vaihtopakotus on joko urbaanilegendaa tai hyvin sairaalakohtaista, ei ole Taysissa ainakaan linjaus. Taysissa oli plussaa ja miinusta (2xsektio), paremminkin olisi voinut mennä kohtelu ja imetysopastus, mutta muutamia erittäin empaattisia hoitajia oli kuitenkin ja pääsääntöisesti hyvää hoitoa. Jenkeissä monessa osavaltioissa synnytyksen hintalappu voi olla 20 000 euroa, maksat sen kertarysäyksellä ja/tai vakuutusuksen kuukausimaksuissa. Ja haluatko todella, että se in työnantajasi kautta tulevasta vakuutuksesta kiinni, millaista hoitoa on tarjolla? Esim rintasyöpäkuolleisuudessa on eroa sen mukaan että kuinka kattavan ja kalliin vakuutuksen piirissä olet. Suomessa synnyttävien äitien kohtelussa ja imetysohjauksessa on paljon kirittävää, mutta se on tasa-arvoisempaa kuin monissa muissa maissa ja äitiys- ja lapsikuolleisuus on täällä maailman pienintä.

Kysehän on suurelta osin tehostamisesta ja hoitajapulasta (kun saa huonoa kohtelua). Ja nyt ihan koronastakin (karanteenit ym. hoitajapuute) johtuen jengi poltettu ihan loppuun, ylitöitä teetetty hulluna jne. Sama ongelma on vanhustenhoidossakin: kun viedään pois mahdollisuus tehdä työt huolella ja hyvin (kiitos tehostus), ainoa tapa selvitä työstään ilman masentumista ja ahdistusta on kovettaa luonne jottei joudu itkemään joka päivä potilaiden puolesta kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Pitää ns. lakata välittämästä.

Oma synnytyskokemus 2021 Hyvinkäällä oli kuitenkin todella hyvä enkä näe aloittajan ongelmista yhtäkään olennaisena, myöhempien mainitsemissa toki aiheellisia. Valojen räppäys yöllä päälle on toki täysin turhaa ja olisin tähän kysynyt syytä kätilöiltä. Hämärässäkin yhdellä valolla voi yleensä yöllä toimia eli en ymmärrä mikä pointti.

Kuitenkin: Vauvat itkevät joskus, hoitajien yötarkistukset koin tarpeellisina ja olin niistä onnellinen, sain (huom!) _pyytäessä_ aina apua imetyksen sujumiseen, odotella toki piti välillä, unien vähyys kuuluu asiaan alussa ja vaikka olisi oma huone, muista huoneista voi tulla melua. Jos ei kestä mitään kipua tai epämukavuutta, hälyä tms niin toki mm. se että joutuu itse nousemaan suihkuun/ruoat hakemaan on kärsimystä. Olen kuitenkin ainakin siinä käsityksessä että toipuminen on nopeampaan kun ei passivoidu. Turha ärsyyntyä kun voisi myös kysyä miksi asiat tehdään x tavalla.

Näitä ommellaan ilman kivunlievitystä en ymmärrä - näistä täydet empatiat äideille - kuten muihinkin selviin hoitovirheisiin. Osa synnyttäjien kohtelusta ihan sairasta.

Vela N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Hyvä kysymys. Jostain syystä tässä ketjussa myös on todella paljon viestejä, joissa jollain tapaa mollataan synnärin huonekavereita: siis vastasynnyttäneitä äitejä vauvoineen, jotka ovat täsmälleen samalla asialla siellä huoneessa kuin kirjoittajat itsekin!

Täällä prinsessoiksi ja miksi lie haukkuvat voisivat myös miettiä sitä, että vielä esim. 70- ja 80-luvuilla oli vauvalat. Sairaalassa pidettiin huolta, että äidit saivat levätä synnytyksen jälkeen, vauvat tuotiin usein äidille vain syömään. Oma anoppini muistelee istuskelleensa sairaalan kahvilassa pitkiäkin aikoja, kun vauva oli hoitajilla.

En nyt palaisi tähänkään (ellei äidin vointi sitä vaadi), mutta liikaa on kyllä säästetty synnytyssairaaloiden resursseista. Hyvinvoiva äiti on myös vauvan etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.

En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.

Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.

Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.

Jotkut isät taas pitävät isyyslomaa.

Joo, isyyslomahan on laissa säädetty. Paitsi, että mieheni ei saanut sitä pitää sinä päivänä kun lapsemme suunnitellusti syntyi. Tämä kalvaa vielä näin kahden vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Tuskin kukaan tässä on ketään haukkunut.

Ihan tervettä varautumista. En laskisi 100% kenenkään varaan yhtään mitään.

Itsekin otan jonnekin kylään (yön yli) mennessä AINA omia naposteltavia mukaan, JOS sattuu käymään niin, että kyläpaikassa syömisasiat/-aikataulut menee niin, että ei sovi omaan rutiiniin. Helpommalla pääsee.

Kyllä mullakin oli saliin ja avautumisvaiheeseen varattuna mehuja, pähkinöitä ja hedelmiä. Samoin oli omat suihkugeelit ja shampoot, kun ei ne sairaalan pesunesteet houkutelleet. Mut tiesin että osastolla on ruokaa tarjolla. Tiesin myös että se pitää hakea itse. Mulla ei ollut helppo synnytys mut osastolla kaikki meni hyvin. Iso merkitys oli perhehuoneella. Olisin kyllä traumatisoitunut pahasti, jos olisi pitänyt jakaa huone jonkun ventovieraan kanssa. Yksityishuoneet pitäisi olla kyllä kaikille. Ehkä jos vauva itse joutuu keskoskaappiin tai sairaalahoitoon eri osastolle, niin sit ymmärtäisin ryhmähuoneet, kun äidin ei tarvitse keskittyä kuin toipumiseen.

Luulenpa että jos miehet synnyttäisivät, kaikille olisi yksityihuoneet, ja heitä viimeisen päälle passattaisiin, kun ovat juuri synnyttäneet uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Älä esitä tyhmää. Näissä kokemuksissa on yhteistä se, että äiti on ollut liian huonovointinen jaksaakseen hakea itse käytävän päästä ruuan ja kantaakseen painavan tarjottimen, jossa on posliinilautanen. Sitten saa huudot, jos pyörtyy matkan varrelle ja ruuat leviävät lattialle. Jotkut ovat niin kipeitä, että nukkuvat ruoka-aikojen yli eivätkä sitten saa mitään syödäkseen. Eräässäkin tarinassa kertojan huonetoveri oli ulkomaalainen eikä ollut saanut syödäkseen ennen kuin nainen informoi huonetoveriaan käytännöstä, että ruuat on haettava itse.

Ei kuitenkaan neuvolassa tms. anneta mitään yleistä tiedotusta, että kannattaa ottaa omat ruuat mukaan tai värvätä joku hakemaan ravintolasta.

Ei ollut tarkoitus esittää tyhmää, mutta kai sitä nyt voi ihminen ihan maalaisjärkeä käyttää ottamalla mukaansa omia eväitä. Ei kaikkea tarvitse ohjekirjasta lukea. Tai sitten tarvitsee.

Oletatko sä, että kaikki ”tavalliseen” leikkaukseen menevät tai muusta syystä sairaalaan joutuvat ottavat omat eväät mukaan ja haukut heitä, jos eivät ole tätä älynneet tehdä? Tuskin.

Miksi sun pitää hyökätä? Kunhan asiaa ihmettelin. Ja miksi ei voisi ottaa? Ei se kiellettyä ole. Olen itse synnytysten lisäksi joutunut pariin otteeseen olemaan sairaalassa muutamia päiviä, ja kyllä mulla on ollut omaa syötävää mukana tai olen pyytänyt tuomaan.

Halusin ottaa alkuperäisessä viestissäni myös kantaa siihen, että ei jokaisessa Suomen sairaalassa kätilöt ole tökeröitä. Itse olen äärettömän kiitollinen salissa toimineille kätilöille ja lääkäreille, kun yhtäkkiä synnytyksessä kaikki ei mennytkään hyvin. Vaikka itse aloin hätääntyä, he olivat uskomattoman rauhallisia, mutta jämäköitä. Ilman heidän ammattitaitoaan tuskin oltaisiin tässä.

Totesin jo, että taitaa osittain riippua myös sairaalasta, jossa synnyttää. Itse sain myös osastolla ystävällistä kohtelua, eikä kummankaan kohdalla imetyksen opastuksessa rintoja runneltu.

Tays 3 ja 8 vuotta sitten kirjoitti:

Tuo lakanoiden vaihtopakotus on joko urbaanilegendaa tai hyvin sairaalakohtaista, ei ole Taysissa ainakaan linjaus. Taysissa oli plussaa ja miinusta (2xsektio), paremminkin olisi voinut mennä kohtelu ja imetysopastus, mutta muutamia erittäin empaattisia hoitajia oli kuitenkin ja pääsääntöisesti hyvää hoitoa. Jenkeissä monessa osavaltioissa synnytyksen hintalappu voi olla 20 000 euroa, maksat sen kertarysäyksellä ja/tai vakuutusuksen kuukausimaksuissa. Ja haluatko todella, että se in työnantajasi kautta tulevasta vakuutuksesta kiinni, millaista hoitoa on tarjolla? Esim rintasyöpäkuolleisuudessa on eroa sen mukaan että kuinka kattavan ja kalliin vakuutuksen piirissä olet. Suomessa synnyttävien äitien kohtelussa ja imetysohjauksessa on paljon kirittävää, mutta se on tasa-arvoisempaa kuin monissa muissa maissa ja äitiys- ja lapsikuolleisuus on täällä maailman pienintä.

Ainakin Naistenklinikalla (vuonna 2021) vaihdetaan itse lakanat. Siellä on käytävällä kaappi, josta haetaan itse vaatteet äidille ja vauvalle, pyyhkeet, vaipat, petivaatteet, siteet yms. Minua se ei haitannut, koska voin niin hyvin, että itse pystyin siihen, mutta todellakin ymmärrän etteivät kaikki ole synnytyksen jälkeen siinä kunnossa että pystyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Ei taida johtua pelkästään siitä, että osastolla on vain naispotilaita; naistentautien osastolla tuodaan ruoat sängyn viereen, vaihdetaan lakanat tarvittaessa yms., vaikka olisi synnytystä paljon pienempi operaatio takana. Ja yllättäen saman kohtelun saavat myös ne synnyttäneet naiset, jotka tilanpuutteen vuoksi sijoitetaan naistentautien osastolle vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Oletko kenties hoitajana synnärillä?

Omalta osaltani voin sanoa että minun kanssa jos ei tule toimeen niin ei kenenkään. Olen aina saanut hyvää palvelua, olen ystävällinen, kohtelias ja osaan antaa tilaa.

Minulla on myös korkea kipukynnys, en syö lääkkeitä kuin pakolla. En myöskään mene lääkäriin kuin pakolla.

Olen myös huono pyytämään apua töissä tai vapaalla. Olen ahkera, raavasta työtä maatilalla tekemä emäntä, apua on vaikea pyytää mutta joskus on pakko.

Lapsivuodeosastolla en kohdannut yhtään ystävällistä sielua. Olin heikkona eikä lisäverta annettu, ei myöskään kipulääkettä. Olin ollut valveilla monta päivää salissa, ponnistusvaiheessa kesti 4,5 tuntia ja päättyi imukuppiin. Luulin että pahin jäi taakse sinne saliin mutta väärässä olin.

Minulle huudettiin, ivailtiin, jätettiin vastaamatta, huudettiin vain ovelta että älä soita kelloa kuuntelematta asiaani, minua pahoinpideltiin, valvotettiin ja jätettiin ihan omille armoille.

Jouduin konttaamaan vauva kainalossa vaipan vaihtoon kun en pysynyt pystyssä. Uusia siteitä sai odottaa kauan kun ne loppui vessasta, sain moitteet kun sänky oli niin veressä että peitostakin tuli läpi.

Missään muualla en ole kokenut olevani niin arvoton ja kaltoinkohdeltu kuin siellä. Viikon jouduin olemaan, perhehuone saatiin viimeiseksi yöksi, varmaan siksi etten jaksanut enää muuta kuin itkeä.

Mies toi kotoa syömistä, siteitä, särkylääkettä ja korviketta. Palvelu alkoikin toimimaan aina ihan eri tavalla kun mies oli paikalla. Tai no ei palvelu vaan käytös.

En todellakaan niele väitettäsi ”tietyntyyppisistä ihmisistä”. Minäkin olisin pärjännyt paremmin synnytyksen jälkeen ihan yksin, en todellakaan tiedä mitä tuolla ajetaan takaa että tuore äiti laitetaan tuo kaikki käymään läpi.

Seuraavat lapset tehtyäni osastolla ollessa en tosiaan ollut kontaktissa hoitajiin ollenkaan, ei käynyt kukaan koska en soittanut kelloa. Kolmannen synnyttyä ensimmäinen kohtaaminen hoitajan kanssa oli se kun huusi ovella että lääkäri odottaa, sitten lähdettiin kotiin hippulat vinkuen.