Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

En ota muuten kantaa mut tuohon että ”haukutaan rinnat ” - yleensä varmaan sanotaan nänneistä, että liian tasaiset / matalat / sisäänpäin kääntyneet. Mulla on luonnostaan tosi matalat nännit ja siksi hankin heti raskauden alussa Niplette-merkkisen nännin esiin nostajan / venyttäjän. Sitä saa käyttää viimeiselle kolmannekselle asti. Nännit tulivat paremmin esiin ja karaistuivat myös. Luin tämän vinkin muuten silloin täältä Vauvan palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain

Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.

Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.

Tosi harmi jos meno on muuttunut.

Synnytin Naistenklinikalla tänä vuonna. Mistään konjakeista ei kyllä ollut tietoakaan, eipä sillä, olin oikein tyytyväinen niin voileipiin jotka saatiin synnytyssaliin synnytyksen jälkeen.

Suurin osa hoitajista oli mukavia, mutta aivan liian kiireisiä. Harmitti heidän puolestaan, etteivät selvästi voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Joukkoon mahtui kyllä myös muutama ikävä hoitaja.

Uskomattominta on, että minut kotiutettiin kohtutulehduksen kanssa, vaikka valitin oireita (pahanhajuinen vuoto ja vasta pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut alavatsakipu). Hoitaja suurinpiirtein pyöritteli silmiään ja käski tulla sitten takaisik päivystykseen, jos tarvitsee. Seuraavana päivänä jo tarvitsi ja päivystyksessä olivat aivan järkyttyneitä, että minut oli lähetetty osastolta kotiin ilman lääkärintarkistusta.

Miten voi olla, ettei ollut lääkärintarkastusta? Eikö se ole ulos kirjaamisen ehto? Ilman sitä ei edes pääse.

Mut tsekkasi vaan kätilö 🤷🏼‍♀️ Lääkäriä en nähnyt synnytyssalin jälkeen (lääkäri oli synnytyksessä paikalla, koska vauvan sydänäänet laskivat).

Kannattaisiko mieluummin vaatia niitä lääkäreitä paikalle kuin haukkua kätilöitä siitä että he eivät ole lääkäreitä?

Kerro mistä niitä lääkäreitä paikalle vaaditaan ja saadaan, kun tunnut tämän niin varmasti tietävän. Puhelinkonsultaatiota/ apottiviestiä tuntuu nykyään vaan saavan.

Ei kai täällä kukaan kätilöä vaadi lääkäriksi muuttumaan, mutta kyllä jokaisen, joka itseään kätilöksi kutsuu, kuuluisi osata tunnistaa yleiset synnyttäjien vaivat, kuten se kohtutulehdus, ja viedä tieto lääkärille.

Parhaiten lääkärit saa kiinni yksityisvastaanotoilta. Syytä siihen voi vain arvailla.

Jos sairaala ei kelpaa, ostakaa palju ja synnyttäkää vedessä kotona. Tuolla maaseudulla synnytettiin kotona aikakin vielä 50-luvulla, saunan antamalla hygieniatasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Ovatko nämä valitukset sinun mielestä aiheettomia?

Aiheettomia tai ei ei tällä tavalla annettu palaute ihan asialliselta kuulosta. Enkä yhtään ihmettele jos työntekijä joka tuota joutuisi kuuntelemaan tekee siitä omat johtopäätöksensä jos ja kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Kerrotko ne vaihtoehdot? Moni ei saa puhua edes synnytyskokemuksestaan kätilön kanssa.

Mitä hyödyttäisi keskustella kätilöiden kanssa tämän kaltaisesta palautteesta. Palautteelle löytyy aina kanavat ja nykyisin ne löytyy helposti sairaaloiden nettisivuilta.

Minun luokse tuli juttelemaan kätilö vuonna 2007 synnytyksen jälkeen. Käytiin läpi synnytys. Minusta oli hyvä asia. Tämä Pohjois-Karjalan keskussairralassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan rahalla saa paikan yksityispotilaana ja saa olla rauhassa. Me veronmaksajat emme viiden tähden hotellia maksa. Hävetkää!

Hah, missä Suomessa on yksityissynnytyssairaala, trolli? Jos haluaa rahalla hyvää hoitoa ja yksityisyyttä, pitää mennä Sveitsiin, Ranskaan, Los Angelesiin, New Yorkiin jne.

Huippuklinikoissa on sitten niin, että siellä saa jopa hiusten föönauksen, manikyyrin ja kasvohoidon kuvia varten, samppanjamaljat synnytyksen jälkeen jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaala ei kelpaa, ostakaa palju ja synnyttäkää vedessä kotona. Tuolla maaseudulla synnytettiin kotona aikakin vielä 50-luvulla, saunan antamalla hygieniatasolla.

Ei tartte, kun en enää aio synnyttää, kerta riitti. 50-lukulaista tunnelmaa oli jo silloin osastolla riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

Olet sitten niellyt tämän ”synnytys ei ole sairaus” hokeman, joka on syntynyt säästösyistä. Muut potilaat, jotka ovat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta, eivät saa osakseen moista vähättelyä. Heitä kyllä autetaan vessaan, suihkuun, tuodaan ruoka eteen. Synnyttäneitä taas kohdellaan vihamielisesti, jos eivät pärjää yksin, vaan odotetaan omatoimisuutta, vaikka päässä sumenisi, kun nousee seisomaan. Se että joku on jo muutaman tunnin kuluttua virkeä ja jaloittelemassa ja seuraavana päivänä tekee kotihommia tai laittaa ruokaa ei tarkoita, että kaikilla toipuminen olisi yhtä vaivatonta.

Isoäitini meni synnytysten jälkeen suoraan maatilan töihin. Ei silloin ehtinyt makaamaan. Saunassa synnytti kaikki miut paitsi viimeisen lapsensa. Jos oli kovin heikko, niin sit saattoi jäädä päiväksi vuodelepoon. 15 synnytystä, 13 elävää lasta, joista 12 eli vielä parinkymmenen vuoden päästä. 1 kuoli muutaman päivän iässä. Ja yhdet kaksoset syntyivät kuolleina, keskosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Ovatko nämä valitukset sinun mielestä aiheettomia?

Aiheettomia tai ei ei tällä tavalla annettu palaute ihan asialliselta kuulosta. Enkä yhtään ihmettele jos työntekijä joka tuota joutuisi kuuntelemaan tekee siitä omat johtopäätöksensä jos ja kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Kerrotko ne vaihtoehdot? Moni ei saa puhua edes synnytyskokemuksestaan kätilön kanssa.

Mitä hyödyttäisi keskustella kätilöiden kanssa tämän kaltaisesta palautteesta. Palautteelle löytyy aina kanavat ja nykyisin ne löytyy helposti sairaaloiden nettisivuilta.

Minun luokse tuli juttelemaan kätilö vuonna 2007 synnytyksen jälkeen. Käytiin läpi synnytys. Minusta oli hyvä asia. Tämä Pohjois-Karjalan keskussairralassa.

Minun ei ja synnytin samassa sairaalassa samana vuonna ja parina muunakin vuotena. Olen tähän ketjuun jo osallistunut tarinallani miten huonosti meni ja seuraavat kerrat tekeydyin näkymättömäksi.

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Kiitän luojaani, että olen synnyttänyt siihen aikaan, kun synnytysosastolla oli vielä inhimillistä. Vauvat vietiin vauvojen huoneeseen nukkumaan ja tuotiin äidin luo syömään ja hoidettavaksi välillä. Lastenhoitajat opastivat imettämisessä ja vaipanvaihdossa ym. Ruoka tuotiin sänkyyn niin kauan, kunnes äiti toipui sen verran, että jaksoi itse mennä esim. iltapalalle. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli ystävällinen, tietenkin joukossa saattoi olla joku tylympikin hoitaja, mutta aika harvoin. Mihin tämä synnytyskultturi on mennyt, ei ihme ettei Suomessa synny lapsia. Nuo joidenkin kokemukset ovat suorastaan kuin kauhukertomuksia äideille, joiden mieli on tuossa vaiheessa muutenkin herkkä. Onkohan tuo enemmän Etelä-Suomen ilmiö vai koko Suomen suuntaus? No, kohtahan kaikki taas tulee muuttumaan, sitä odotellessa terveisin 90-luvun äiti.

Voi voi. Max viikko sairaalassa, kaikessa turvassa, on pikku juttu verrattuna siihen ikuiseen vastuuseeen lapsesta ja vieläpä 24/7/365 -periaatteella. Jotkut ovat jopa yksinhuoltajiakin. Ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain

Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.

Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.

Tosi harmi jos meno on muuttunut.

Synnytin Naistenklinikalla tänä vuonna. Mistään konjakeista ei kyllä ollut tietoakaan, eipä sillä, olin oikein tyytyväinen niin voileipiin jotka saatiin synnytyssaliin synnytyksen jälkeen.

Suurin osa hoitajista oli mukavia, mutta aivan liian kiireisiä. Harmitti heidän puolestaan, etteivät selvästi voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Joukkoon mahtui kyllä myös muutama ikävä hoitaja.

Uskomattominta on, että minut kotiutettiin kohtutulehduksen kanssa, vaikka valitin oireita (pahanhajuinen vuoto ja vasta pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut alavatsakipu). Hoitaja suurinpiirtein pyöritteli silmiään ja käski tulla sitten takaisik päivystykseen, jos tarvitsee. Seuraavana päivänä jo tarvitsi ja päivystyksessä olivat aivan järkyttyneitä, että minut oli lähetetty osastolta kotiin ilman lääkärintarkistusta.

Miten voi olla, ettei ollut lääkärintarkastusta? Eikö se ole ulos kirjaamisen ehto? Ilman sitä ei edes pääse.

Eihän sairaalat ole mitään vankiloita kyllä niistä pääsee lähtemään jos niin haluaa ilman että lääkäri siihen virallista lupaa antaa. Lääkäri ei toki ole silloin myöskään vastuussa siitä että potilas kotiutuu puolikuntoisena.

Ei pääse. Jos vaikka vauvan paino laskee liikaa, jos imetyksessä on ongelmia, tai tulee liikaa keltaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

Olet sitten niellyt tämän ”synnytys ei ole sairaus” hokeman, joka on syntynyt säästösyistä. Muut potilaat, jotka ovat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta, eivät saa osakseen moista vähättelyä. Heitä kyllä autetaan vessaan, suihkuun, tuodaan ruoka eteen. Synnyttäneitä taas kohdellaan vihamielisesti, jos eivät pärjää yksin, vaan odotetaan omatoimisuutta, vaikka päässä sumenisi, kun nousee seisomaan. Se että joku on jo muutaman tunnin kuluttua virkeä ja jaloittelemassa ja seuraavana päivänä tekee kotihommia tai laittaa ruokaa ei tarkoita, että kaikilla toipuminen olisi yhtä vaivatonta.

Isoäitini meni synnytysten jälkeen suoraan maatilan töihin. Ei silloin ehtinyt makaamaan. Saunassa synnytti kaikki miut paitsi viimeisen lapsensa. Jos oli kovin heikko, niin sit saattoi jäädä päiväksi vuodelepoon. 15 synnytystä, 13 elävää lasta, joista 12 eli vielä parinkymmenen vuoden päästä. 1 kuoli muutaman päivän iässä. Ja yhdet kaksoset syntyivät kuolleina, keskosina.

Hirveää. Onneksi tuosta ollaan sentään jo päästy. Mitään ihailtavaa kurjuudessa ei ole.

Jännä lukea näitä kun omassa lähipiirissä olen kuullut vain hyviä synnytyskokemuksia hoidon osalta. Jollakulla on sitten mennyt huonommin synnytys itsessään mutta ei henkilökunnasta johtuvista syistä. Itselläkin kolme hyvää kokemusta ja vielä eri sairaaloista ja eri vuosikymmenillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

”Sain kaiken mahdollisen avun, en ollut kipeä.” No hei kivat sulle, hoksaatko itse miten tyhmältä kuulostat?

Niin, onhan se harmi ettei kaikki täällä osallistu tähän yhteen ja samaan agendaan. Tähän ketjuun saa kyllä kirjoittaa myös niitä myönteisiä kokemuksia. Toisten haukkuminen tyhmäksi nyt aika monessa kommentissasi kertoo ennen kaikkea sinusta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan rahalla saa paikan yksityispotilaana ja saa olla rauhassa. Me veronmaksajat emme viiden tähden hotellia maksa. Hävetkää!

Suomessa ei voi synnyttää yksityissairaalassa, että se on sitten reissu ulkomaille.

Miksi pitäisi synnyttää (yksityis)sairaalassa jos haluaa yksityislääkärin tai -kätilön palveluja käyttää? Kukaan ei myöskään pakota jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen.

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan rahalla saa paikan yksityispotilaana ja saa olla rauhassa. Me veronmaksajat emme viiden tähden hotellia maksa. Hävetkää!

Suomessa ei voi synnyttää yksityissairaalassa, että se on sitten reissu ulkomaille.

Miksi pitäisi synnyttää (yksityis)sairaalassa jos haluaa yksityislääkärin tai -kätilön palveluja käyttää? Kukaan ei myöskään pakota jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen.

Kaikki eivät uskalla synnyttää kotona vaan haluavat synnyttää sairaalassa, jossa on kaikki palvelut lähellä, kuten leikkaussali tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain

Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.

Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.

Tosi harmi jos meno on muuttunut.

Synnytin Naistenklinikalla tänä vuonna. Mistään konjakeista ei kyllä ollut tietoakaan, eipä sillä, olin oikein tyytyväinen niin voileipiin jotka saatiin synnytyssaliin synnytyksen jälkeen.

Suurin osa hoitajista oli mukavia, mutta aivan liian kiireisiä. Harmitti heidän puolestaan, etteivät selvästi voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Joukkoon mahtui kyllä myös muutama ikävä hoitaja.

Uskomattominta on, että minut kotiutettiin kohtutulehduksen kanssa, vaikka valitin oireita (pahanhajuinen vuoto ja vasta pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut alavatsakipu). Hoitaja suurinpiirtein pyöritteli silmiään ja käski tulla sitten takaisik päivystykseen, jos tarvitsee. Seuraavana päivänä jo tarvitsi ja päivystyksessä olivat aivan järkyttyneitä, että minut oli lähetetty osastolta kotiin ilman lääkärintarkistusta.

Miten voi olla, ettei ollut lääkärintarkastusta? Eikö se ole ulos kirjaamisen ehto? Ilman sitä ei edes pääse.

Eihän sairaalat ole mitään vankiloita kyllä niistä pääsee lähtemään jos niin haluaa ilman että lääkäri siihen virallista lupaa antaa. Lääkäri ei toki ole silloin myöskään vastuussa siitä että potilas kotiutuu puolikuntoisena.

Ei pääse. Jos vaikka vauvan paino laskee liikaa, jos imetyksessä on ongelmia, tai tulee liikaa keltaisuutta.

Vauva tai lapsi ei ehkä pääse jos hoitovastuuta ei voi siirtää jollekin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

Olet sitten niellyt tämän ”synnytys ei ole sairaus” hokeman, joka on syntynyt säästösyistä. Muut potilaat, jotka ovat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta, eivät saa osakseen moista vähättelyä. Heitä kyllä autetaan vessaan, suihkuun, tuodaan ruoka eteen. Synnyttäneitä taas kohdellaan vihamielisesti, jos eivät pärjää yksin, vaan odotetaan omatoimisuutta, vaikka päässä sumenisi, kun nousee seisomaan. Se että joku on jo muutaman tunnin kuluttua virkeä ja jaloittelemassa ja seuraavana päivänä tekee kotihommia tai laittaa ruokaa ei tarkoita, että kaikilla toipuminen olisi yhtä vaivatonta.

Isoäitini meni synnytysten jälkeen suoraan maatilan töihin. Ei silloin ehtinyt makaamaan. Saunassa synnytti kaikki miut paitsi viimeisen lapsensa. Jos oli kovin heikko, niin sit saattoi jäädä päiväksi vuodelepoon. 15 synnytystä, 13 elävää lasta, joista 12 eli vielä parinkymmenen vuoden päästä. 1 kuoli muutaman päivän iässä. Ja yhdet kaksoset syntyivät kuolleina, keskosina.

Joo ja tietenkin synnyttää pitäisi samoin kuin isoäiti ja tehdä samalla tavalla muutkin työt, esim. pestä pyykki talvellakin avannossa. Ilmankos lapsikuolleisuus oli suurta, pyrkikäämme siis kaikessa isoäidin aikoihin, näinhän tosi naisen kuuluu tehdä.