Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Pikkuisen kirjoitan nyt aiheen ohi. Näistä jutuista tuli mieleen omat kokemukseni sekä synnäriltä että muista sairaaloista kun olen joutunut olemaan osastolla esim leikkausten takia. Joka kerran sairaalassa osastolla on ollut yksi epämiellyttävä hoitaja. Siis eri sairaalat ja eri osastot. Silloin kun sairaalassaolo on ollut ok ja olosuhteisiin nähden hyvä niin sinä siellä on aina ollut yksi epäkohtelias hoitaja joka moittii ja tylyttää ja kohtelee potilaita todella alentavasti. Tuli mieleen että kuinkahan tämmöinen ihminen vaikuttaa tiimin työilmapiiriin. Ja miten yksi hoitaja saa tehdä työtä ilman mitään käytöstapoja, eikö esimiehet välitä vai eikö heitä saada kuriin?

Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.

Väitättekö vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menet leikkaukseen, niin silloinkin joudut jakamaan huoneen jonkun kanssa, hoitajat ravaa jatkuvasti huoneesa, valot läväytetään päälle jne. Miksi sen pitäisi synnyttäjille olla erilaista?

Synnytys ei ole sairaus. Vauvallekin pehmeä, hämyisä valo parempi.

Naistenklinikan uusituissa huoneissa on valot jotka menevät asteittain päälle, mutta monesti tarjolla on vain liuta nappeja, joiden toiminnasta ei ole tietoa. Siinä tulee sitten räväytettyä niitä isoja valoja päälle haluamattaan. Laittaisivat edes dymolla tarrat joissa lukee mikä mikäkin nappi on. Sitten on ne monen potilaspaikan huoneet, joissa on pakko laittaa valo vähintään puolelle huonetta kerrallaan, eikä edes tiedä mistä kytkimestä se menee halutulle puolelle.

Pahoittelut kaikille vastasynnyttäneille, joiden aamuja olen häirinnyt. Ei se kaikille töissä olevillekaan ole helppoa.

Kahdeksan äitiä yhteisessä huoneessa! Armeijamaista! Jokainen kaipaa lepoa ja rauhaa ja yksityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se keltaisuus on keksittyä.

Kyllä me se ihan oikeasti mitataan. t: labra

Olen molemmilla kerroilla ollut hieman aikaa sairaalassa ennen synnytystä, etten ole siis vaan tullut sinne synnyttämään. Niin se ero kohtelussa henkilökunnan puolelta on kuin yö ja päivä. Ennen synnytystä ollaan ystävällisiä, synnytyksen aikana myös ja heti synnytyksen jälkeen myös, mutta ootas kun pääset sinne osastolle, niin kohtelu muuttuu hyvin pian.

Huokaillaan ja pyöritellään silmiä jos jotain kehtaa pyytää, esim huolestuu jostain mitä itsellä voisi olla huonosti. Siellä sitten itkun kanssa oikeastaan vaan rukoilee että pääsispä jo kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.

 Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7

ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.

Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle,  koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.

Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö,  hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.

 Hyvää joulun jatkoa.

Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.

Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?

Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.

Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua,  jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja  ei siivota heti lattioilta.

 

Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?

Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.

Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista.  En usko,  että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.

Vaikka trolli ootkin, vastaanpa kuitenkin...

Hutumajoilla oletettavasti viittaat Afrikan suuntaan. Siellä on korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Toisaalta siellä kuuluu usein jo tapakulttuuriin että suvun naiset huolehtivat synnyttäneestä äidistä ja tämän perheestä kunnes äiti ja vauva ovat toipuneet koettelemuksesta.

Onko niin,  että suvun naiset hoitelevat silpomiset ja niiden toteuttamisen? Kysyn vaan ihan nätisti.

Pitääkö verrata tuollaiseen ääriesimerkkiin?

Niinhän meille on kerrottu, että silpomiset ja ompelut tehdään vanhojen naisten toimesta ja äidit pakottavat tyttärensä niihin. Sellaisten jälkeen ei synnytyksistä tietenkään voi toipua nopeasti, vaan on pakko saada apua.

Naiset pakottavat siksi, että pelkäävät tytärten joutuvan huonosti kohdelluiksi tai syrjityiksi, jos he eivät ole sellaisia kuin pitää. Naiset suojelevat omiaan, vaikka julmasti. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.

Väitättekö vastaan?

Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.

Ei se valittaminenkaan auta. Sisareni teki valituksen. Meinasivat molemmat, äiti ja vauva kuolla. Ihan heitteille jätettiin sairaalassa ja kohtelu oli lisäksi huonoa. Virheet myönnettiin tapahtuneeksi, mutta niistä ei kuulemma saa puhua.

Itselleni kätilö sanoi synnytyksessä, että kivunlievitystä ei saa ja katosi seuraavaksi 8 tunniksi.

Toisen lapsen synnyttyä en meinannut saada lisämaitoa vauvalle millään, ja sokereiden laskun vuoksi jouduttiin viettämään yksi lisävuorokausi sairaalassa. Mulla maidon nousu kestää aina sen 3-4 vuorokautta. Seuraavaan synnytykseen otan omat tuttipullot, korvikkeet ja särkylääkkeet mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...

Tuskin kukaan surkeasti tiytöön hoitava somessa kehuskelee miten huono onkaan omassa työssään, ja miten hänen tulisi vaihtaa epäempaattisena typeryksenä alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin mistä olen kuullut että synnytyksen jälkeen on tikattu revennyt alapää ilman puudutteita.

On se kumma kun synnyttäneitä naisia kohdellaan huonommin kuin poikineita lehmiä. Itse olen saanut puudutteen jopa pikkuoperaatioon jossa otettiin kystasta paksuneulanäyte, ihoon tehtyyn viiltoon ei tarvinnut edes tikkejä. Myös viisurinleikkauksessa käskettiin sanomaan jos mitään tuntuu, kuulemma puudutteita voi laittaa aina lisää. Ja kerran kun olin yötä sairaalassa perussairauden pahenemisen vuoksi yötä, niin ystävällinen hoitaja kysyi mitä haluan syödä iltapalaksi ja ruoka tuotiin naaman eteen vaikka kunto olisi riittänyt itsekin hakea.

Ei mikään ihme että niin monet naiset masentuvat synnytyksen jälkeen, kun alusta asti menee kaikki pieleen.

Mulle tehtiin episiotomia ilman puudutusta...

Samaten eikä ollut mikään kiire. Siinä sitten lapsen ensi hetket kului minulla kivussa kärvistelyyn ei vauvan ihailuun. Mies itki onnesta ja minä siitä tuskasta mikä tulee kun lekataan valtavan kosketusherkkä alapää auki saksilla ja sen jälkeen revitään siitä aukinaisten lihasten läpi lapsi ulos. Se tuska. Hetken kipu vaimeni kunnes istukka vedettiin ulos ja näin aivan tähtiä. No saadaan se näinkin pilattua ensi hetket äitinä. Mitenkähän tämä lisää äidin ja lapsen yhteenkuuluvuudentunnetta?

Ja tiedoksi kaikille: niitä puudutusaineita on joka paikassa niin synnytysalissa, terveyskeskuksessa jne jne. Niitä ei vaan haluta antaa, käyttää meihin naisiin. Me olemme arvottomia.

Juu, ei mullakaan mikään kiire ollut, ponnistusvaihekin kesti kauan kun minua ponnistutettiin vaikkei tuntunut siihen tarvetta vielä, ja sitten sätittiin että jos en meinaa ponnistaa kunnolla niin vauva kuolee hapenpuutteeseen. Tungettiin sormia väkivaltaisesti takapuoleni sisälle, että enkö ymmärrä että tänne päin pitää ponnistaa. Ja ei, ei kysytty lupaa tuohon raiska

ukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran eräältä työkuvioista tutulta lääkäriltä, miksi tämä on tällaista. Hän on töissä yliopistosairaalassa, vaikkei olekaan synnytyslääkäri. Hän sanoi suoraan, että kyse on naisten simputushalusta.

Väitättekö vastaan?

Mä väitän kyllä vastaan. Olen se sairaalahuoltaja, takana varahenkilöstössä 17 vuotta ja satakunta eri osastoa, muttei synnäriä. Musta on mielenkiintoista, että muualla sairaalassa meikäläiset hoitavat ruokahuollon, ts vähintään kantavat tarjottimen potilaalle saakka (myös niillä osastoilla, joissa potilaat syövät ruokasalissa), ja joissakin paikoissa myös annostellaan ruoka lautasille, tehdään voileivät jne, mutta synnärillä äidit tekevät tämän itse. Ja jos sama meno on systemaattisesti joka synnärillä joka sairaalassa, ja vain niissä, niin väitän, että taustalla on jotain muuta kuin laiskojen hoitajien asennevamma tai naisten simputushalu. Kun vaan tietäisi mikä, olen utelias.

Tähän saisi kyllä antaa vastauksen joku synnytysvuodeosastolla työskentelevä kätilö, sairaanhoitaja tai osastonhoitaja. Ollaan jankattu näitä asioita 27 sivua ja tiettyihin asioihin ei ole tullut vieläkään vastauksia. Onko paikalla ketään näiden ammattikuntien edustajia kyseiseltä osastolta?

Vierailija kirjoitti:

Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.

Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.

Miksi mielestäsi on oikein kohdella huonnosti, ja jopa väkivalloin, ja asia kuittaantuu sillä että uhri menee hattu kourassa pahoinpitelijänsä luokse pyytämään keskustelua aiheesta?

Vaikea kuvitella että olisit missään tekemisissä synnyttävien/synnyttäneiden kanssa, kun et ymmärrä yhtään millainen tilanne se synnytys oikein on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse oot sen mukulan pannu tähän maailmaan. Raskaus ei ole sairaus. Ymmärrän jos valittaisit että oisit saanut kohtelua sairauden hoitoon mutta sairaalassa keskitytään vauvan hyvinvointiin, ei sun.

Tämä selvä. Kyllä se on jo huomattu. Siksi täällä keskustellaankin. Jokainen on huomannut, ettei äidin hyvinvoinnista niin väliä. Muistathan kertoa sen tänäänkin tapaamisillesi äideille?

Yritän tehdä työni osastolla niin että äideille jää hyvät muistot sairaala ajasta vauvan kanssa. Olen ystävällinen ja kuuntelen toivomukset, ymmärrän heitä. Minullakin oli huonoja kokemuksia, sellaisia joita muistan vielä 20 vuoden jälkeenkin 😢(3 synnytystä 90 luvulla)

Laitoshuoltaja kirjoitti:

Yritän tehdä työni osastolla niin että äideille jää hyvät muistot sairaala ajasta vauvan kanssa. Olen ystävällinen ja kuuntelen toivomukset, ymmärrän heitä. Minullakin oli huonoja kokemuksia, sellaisia joita muistan vielä 20 vuoden jälkeenkin 😢(3 synnytystä 90 luvulla)

Laitoshuoltajatkin tekevät arvokasta työtä. Monet pysähtyivät ihan juttelemaan kiireiltään vähäksi aikaa, siitä jäi hyvä mieli. Ei ollut se näkymätön äiti.

Vierailija kirjoitti:

On käytäntöjä, jotka ovat potilaan sekä vauvan eduksi, vaikka toisin luulette. Niitä ei erinäisistä syistä voi kertoa.

Ovat niin salaisia. Aivan…

Luotto meni Suomen synnytyssairaalatoimintaan, kun muutama vuosi sitten julkisuuteen nousi kampanja, jolla haluttiin lisätä tietoisuutta naisten kokemasta synnytysväkivallasta Suomessa ja mediassa aihe tukahdutettiin esittämällä se niin, että naiset ovat ymmärtäneet väärin tai olleet niin itsekkäitä, että ovat laittaneet itsemääräämisoikeutensa vauvansa terveyden edelle ja lopuksi esitettiin nyyhkytarina siitä kuinka kätilöt ovat niin pahoittaneet mielensä, koska tekevät parhaansa ja sydämellä työtään.

No tässä ketjussa näkee, että ihan lapsivuodeosastolla on lähtökohtaisesti tyly meininki tasapuolisesti kaikille, ei auteta missään kuten ruuansaannissa ja hygieniassa, kovakourainen imetys”neuvonta,” ei opasteta talon tavoille eikä varsinkaan saa kysyä mitään jne.

Missä kohtaa tuossa oli tuuria?

Miksi kukaan enää pitäisi yllä vierihoitoa osastoja jos ne on noin hirveitä paikkoja. Eikö kaikki niihin laitetut verot mene täysin hukkaan?