Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...
Yksi kaveri on kätilö. Hän työskentelee synnytysosastolla. Häntä seuraan somessa. En kuitenkaan ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun.
Ensimmäisellä kerralla kun kävin synnyttämässä, oli siirtyminen synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle kuin märällä rätillä olisi kasvoille lyöty.
Seuraavassa synnytyksessä pelotti eniten synnyttäneiden osasto, se miten siellä pärjää vauvan kanssa. Synnytystä en pelännyt, vaikka ensimmäisellä kerralla vauva jäi jumiin, tarvittiin imukuppia ja repesin pahasti. Se oli pientä sen rinnalla mitä synnyttäneiden osastolla piti sietää.
Siis että monella sairaalalla on omat sivut ja niissä ihan mukavia juttuja, ja kätilöitä. Vähän tuntee jo paikkoja ja kätilöitä etukäteen kun seurailee niitä, ja kätilöiden sivuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tarvitsee myös hoitoa kirjoitti:
Miten huonosti perheen isä otetaan huomioon synnytys sairaalassa. Parempaa kohtelua ja huomiota myös isälle. Isä jännittää kovasti synnytystilanteessa kun uusi perheenjäsen syntyy. Isä tarvitsee tukea ja huomiota. Mies tarvitsee hierontaa ja jalka hoidon sairaalassa jonka kätilösairaanhoitaja voi antaa myös hyvää syötävää mies tarvitsee. Miehelle voisi hyvin osoittaa hoitajan joka hoitaa miehen tarpeet sairaalassa olon ajan.
Niin. Synnytyksessä ja lapsen synnyttyä isä ja hänen tunteensa ja tarpeensa otetaan paremmin huomioon kuin teurastuksen. läpikäyneen äidin. Onhan mies paljon arvokkaampi, tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Sama tuli mieleen, että mikähän koppava prinsessa siellä on ollut puskemassa tuotosta pihalle.
Mahtuuko hotellitason palvelun ja vasta synnyttäneen äidin kiusaamisen väliin yhtään vaihtoehtoa?
Mikä ihme siinä on että pitää päästä kiusaamaan heikossa asemassa olevaa kipeää ihmistä? Millainen ihminen sitä tekee?
Entä millainen ihminen puolustelee sitä kiusaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...
Yksi kaveri on kätilö. Hän työskentelee synnytysosastolla. Häntä seuraan somessa. En kuitenkaan ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun.
Ensimmäisellä kerralla kun kävin synnyttämässä, oli siirtyminen synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle kuin märällä rätillä olisi kasvoille lyöty.
Seuraavassa synnytyksessä pelotti eniten synnyttäneiden osasto, se miten siellä pärjää vauvan kanssa. Synnytystä en pelännyt, vaikka ensimmäisellä kerralla vauva jäi jumiin, tarvittiin imukuppia ja repesin pahasti. Se oli pientä sen rinnalla mitä synnyttäneiden osastolla piti sietää.
Siis että monella sairaalalla on omat sivut ja niissä ihan mukavia juttuja, ja kätilöitä. Vähän tuntee jo paikkoja ja kätilöitä etukäteen kun seurailee niitä, ja kätilöiden sivuja.
Ajatteletko, että se vittuilu ei satuta niin pahasti jos tietää, että ne ihmiset osaavat halutessaan käyttäytyä myös asiallisesti?
Vai mitä oikein yrität sanoa?
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellå samantyyppinen kokemus kuin ap:lla, synnytyksen takia olin ollut valveilla jo pari vrk:tta ja sitten n. Klo 23 meidät tuotiin osastolle 4 hengen huoneeseen jossa oli koko yön hirveä trafiikki (toinen potilas tuli ja yhtä jouduttiin viemään vuodon takia saliin), trafiikki jatkui kun seuraavana päivänä saapuivat muiden lukuisat vieraat.. Olin kuolemanväsynyt ja vauva vierihoidossa ja pelkäsin koko ajan etten herää syöttämään ja hoitamaan, en muista koko osastoajasta oikein mitään, olin aivan jossain hämärån rajamailla. En osannut vaatia mitään. Ei ihme ettei maito lähtenyt nousemaan kun olin niin väsynyt, stressaantunut ja ylikierroksilla.
Miksi täällä edelleen riittää jankkaajoa siitä että odottaisimme erityispalvelua ja luxusta sairaalassa olosta. Siitä ei ole kyse vaan ihan siitä että saa hoitoa ja hoivaa, mitä tarvitseekin. Aivan sama kuin menet kampaajalle ja odotat saavasi hiustenleikkuun.
Naisia tikataan ja leikellään puuduttamatta, sanotaan että pitää vaan kestää. Leikellään saksilla, ei helpoteta paikkojen venymistä, heittäydytään koko painolla vatsan päälle kun istukka on tiukassa. Äidit anelee kipuihinsa särkylääkettä, ihmiset ottaa mukaan sairaalaan omat särkylääkkeet, eikä hälytyskellot soi yhtään? Ei tuoda ruokaa eikä puhdasta vaatetta edes niille erityisen kipeille ja kovia kokeneille. Ei anneta lisäverta, lääkkeitä, edes turvallisuuden tunnetta.
On synnyttäjiä jotka ovat valvoneet kivuissaan pari vuorokautta salissa. Nämäkin laitetaan johonkin huoneeseen istualtaan pumppaamaan maitoa sen hetken kun vauva nukkuu. Uudesti synnyttäneet pakoileevat hoitajia, ihmiset pääsee vasta kotona lepäämään.
Tälläistä on synnyttäminen sivistysvaltiossa vielä vuonna 2020.
Kaikki tämä oikeutetaan sillä että naisen keholla on ollut aikaa 9 kk valmistautua synnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei saa jättää huomiotta synnytyksessä. Hänelle tärkeä ja ikimuistoinen hetki vauvan synnyttyä. Hoitajien kuuluu ottaa mies huomioon samoin siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.
Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.
En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.
Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.
Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...
Yksi kaveri on kätilö. Hän työskentelee synnytysosastolla. Häntä seuraan somessa. En kuitenkaan ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun.
Ensimmäisellä kerralla kun kävin synnyttämässä, oli siirtyminen synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle kuin märällä rätillä olisi kasvoille lyöty.
Seuraavassa synnytyksessä pelotti eniten synnyttäneiden osasto, se miten siellä pärjää vauvan kanssa. Synnytystä en pelännyt, vaikka ensimmäisellä kerralla vauva jäi jumiin, tarvittiin imukuppia ja repesin pahasti. Se oli pientä sen rinnalla mitä synnyttäneiden osastolla piti sietää.
Siis että monella sairaalalla on omat sivut ja niissä ihan mukavia juttuja, ja kätilöitä. Vähän tuntee jo paikkoja ja kätilöitä etukäteen kun seurailee niitä, ja kätilöiden sivuja.
Mukavia juttuja?
Ei minusta ollut kovin mukavaa kun olin menettänyt verta niin että pyörtymättä pystynyt edes istumaan ja hoitaja tuhahtelee, että "yksin sun pitää kotonakin pärjätä". (En ole yh) Pitkin hampain suostui vaipan vaihtamaan ja oli vihainen kun en pystynyt seisomaan hänen vieressään katsomassa miten vaippa vaihdetaan. Motkotti vielä että seuraava vaippa pitää sitten itse vaihtaa.
Somea seuraamallako tuo olisi mukavaksi muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Sä et käytännöille yksittäisenä työntekijänä mitään mahda, ja osa ongelmaa on sekin että keskimäärin sairaalassa viivytään liian vähän aikaa esim lakananvaihtoa ajatellen. Asia kärjistyy sitten niiden kohdalla joilla ei kaikki mennyt kuin Strömsössä. Ei löydy apuja heillekään vaikka sitä aidosti tarvitsisivat. Juurikin tässäkin ketjussa keskusteleva porukka joka viipyy pidempään kuin haluaisivat ja terveydellisten ongelmien vuoksi ovat sänkyjensä vankeina. Ei puhtaita lakanoita/vaatteita, ei apua vauvan hoitoon, ei ruokaa tai lisämaitoa, ei kipulääkkeitä, ei suihkua... Ei mitään vain siksi kun tehtäviä ei ole kenenkään kontolle jyvitetty.
Aika pelottavaa, kun nyt kuitenkin puhutaan heidänkin verovaroillaan tukemasta terveydenhuollosta vuonna 2021. Onneksi on oma helvetti kahlattu läpi jo 20 vuotta sitten. Uudelle reissulle en enää uskaltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kolme kertaa: 2012, 2015 ja 2019. Ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla olimme perhehuoneessa ja kokemukset ovat hyvät. Olen joka kerralla ollut eri sairaalassa, joten tiedän hieman käytännöistä pääkaupunkiseudulla.
Toisella kerralla olin huoneessa, jossa oli toinenkin äiti. Kummankin lapset huusivat vuorotellen, joten kumpikaan ei saanut pahemmin nukuttua. Tuimmekin toisiamme.
Olen jokaisella kerralla taistellut imetyksen kanssa, eikä maito ole sairaalassa noussut. Joka kerta olen saanut myönteistä tukea ja vauva tarvitessaan lisämaitoa. Ainoan kerran kohtasin tylyjä kätilöitä oli ensimmäisellä kerralla, kun soitin kelloa suihkun jälkeen, sillä meinasin pyörtyä sinne. Meinasin ei kuulma riittänyt... Muuten oli aivan ihania tyyppejä, toki kaikki on sattumaa, että kun on vuorossa.
Muuten, en kertaakaan kohdannut hoitajia, jotka olisivat laittaneet valot päälle yöllä, pikemminkin päin vastoin. Pidimme perhehuoneessa yövaloa, jonka kierroksella ollut kätilö oli sammuttanut. Yöaikaan tehtiin toimenpiteitä, mutta kunnioittavasti ja hiljaisesti. Selvästi meillä on käynyt tuuri.
Viimeisellä kerralla oli hienoa, että huone oli oikeasti hiljainen: mitään ei käytävältä kuulunut huoneeseen. Se oli mahtavaa! Saimme olla omassa kuplassamme sen ajan, jonka siellä olimme.
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Ekan synnytyksen jälkeen ei ollut mitään keskustelua. Aihetta olisi kyllä ollut.
Yritin keskustella lääkärin kanssa jälkitarkastuksessa ja sain vain lisää tylytystä.
Seuraava synnytys oli helppo, en menettänyt verta isosti ja pystyin istumaan ja kävelemäänkin osastolla. Vähän tuli vittuilua yhdeltä hoitajalta, mutta pääsin onneksi siirtymään toiselle osastolle, jossa oli asiallisemmat hoitajat.
Sillä kerralla oli erittäin perusteellinen keskustelu. Saatiin kirjattua kuinka hyvin ja hienosti kaikki oli onnistunut.
Ainoa nega oli se, että osastoa piti vaihtaa kesken ruokailun. Oli kiva siirtyä osastolta toiselle vauvan, omien tavaroiden ja ruokatarjottimen kanssa. Kysyin kyllä, että voinko syödä ruokani loppuun, mutta se ei sopinut hoitajalle. Piti lähteä heti. Ruoka oli pakko ottaa mukaan jos halusi syödä, sillä allergioideni takia minulle sopivaa ruokaa ei ollut siellä toisella osastolla sinä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksiä lämmöllä muistaen kirjoitti:
Näitä rujoja synnytyskokemuksia lukiessa ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, etten ole synnyttänyt lapsiani Suomessa. Synnytyksissäni mukana olivat oma synnytyslääkäri, omat hoitajat, oma sairaanhoito-opiskelija-harjoittelija, joka toteutti kaikki pienimmätkin toiveeni ja sen lisäksi oma huone, oma kylppäri ja oma rauha sekä hyvät muistot sairaala-ajoista. Myös ruoka aivan mahtavaa ja ateriat pystyi valitsemaan ruokalistalta. Sen lisäksi synnytysosastolla oli äitejä varten iso jääkaappi täynnä syötävää ja juotavaa, jos aterioitten välissä halusi jotain välipalaa. Etenkin yli neljäkiloisen poikani synnytyksen jälkeen joutuessani tiputukseen, tuntui niin hyvältä lääkärini ja hoitajien lämmin ja ystävällinen huolenpito sekä minusta että vauvasta.
En voi käsittää, miksei tällaista ole Suomessa! Meillä on jo pitkään ollut kuolleisuus suurempi kuin syntyvyys, mediassakin paljon höpötetty vauvakadosta ja synnytysyalkoista. Yksi asia joka siihen vaikuttaisi AIVAN VARMASTI olisi se, että synnyttäviä ja synnyttäneitä äitejä kohdeltaisiin hyvin ja arvostettaisiin. Tuotaisiin huomaavaisella kohtelulla ilmi, että äidit ovat tehneet jotain arvokasta, kun ovat synnyttäneet lapsen tähän maailmaan.
Tällainen asenteen muutos ei paljon vaatisi, mutta sillä olisi suuri merkitys siihen, miltä lasten hankkiminen ja synnytys elämänvalintana nuorille naisille näyttää. Nykyään kun ei kenenkään ole pakko lapsia hankkia, vaan jos lapsen saaminen on ajatuksena tarpeeksi epämiellyttävää, niin ne jäävät tekemättä. Näin esim. minun kaveriporukassani (ikäluokka 27-30v), josta kaikki muut ovat vapaaehtoisesti lapsettomia paitsi yksi. Yksi siis harkitsee lapsentekoa, mutta ei ole myöskään varma haluaako lapsia. Kaikki muut ovat sitä mieltä, etteivät halua ikinä lapsia.
Ihmeellistä myös, mistä tällainen julma ja kylmä suhtautuminen vasta synnyttäneeseen äitiin oikein tulee. Muualla Euroopassa on jo kauan historiassa ollut tapana, että lapsivuodeaikana äitiä hemmotellaan ja passataan, tuodaan herkkuja vuoteen ääreen jne. Esimerkiksi rinkelit olivat alunperin leipomuksia, joita oli tapana tuoda lahjaksi synnyttäneelle äidille lapsivuoteeseen. Suomessa on asenne päinvastainen, että jos äiti toivoisi edes ensimmäisenä päivänä ruokaa vuoteeseen, niin on kauhea itsekeskeinen prinsessa josta ei ole äidiksi...
On tämä älytöntä, kun synnärille pitää salakuljettaa korvikkeet, särkylääkkeet ja ilman isää/muuta tukihenkilöä huonokuntoinen synnyttäjä ei saa ruokaa ollenkaan vaan pitää maata nälissään.
Miettikääpä millainen haloo olisi jos kohtelu samanlaista vaikka jossain urologian osastolla missä eturauhasia leikattu ja sitten vaan ukot samantien liikkeelle ettei tule veritulppia, omat lakanat vaihdettava jne. Kyllä tulis muuten kova poru.
Vierailija kirjoitti:
Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.
Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.
Sehän se on, että hyvin harva jaksaa tehdä näistä valituksia. Mikä kyllä pätee ihan kaikessa terveydenhuollossa koetussa epäasiallisessa kohtelussa. Ensinnäkin siinä tilanteessa olet heikoilla, kipeä ja puolikuntoinen, yleensä voimia ei ole puolustautua. Kun pääset pois sairaalasta, niin olet vain niin onnellinen että selvisit hengissä. Ihmisen psyyke on myös sellainen, että sitä aktiivisesti unohtaa ikävyydet. Ei ole halua kaivella ikäviä kokemuksia, varsinkin uuden vauvan kanssa haluaa keskittyä tulevaan ja siihen vauvaan. Esim itsellä tuli mieleen monta asiaa ja tilannetta tätä ketjua lukiessa, mitkä huomasin painaneeni jonnekin mielen perukoille. Ehkä jos neuvolassa olisi ollut hyvä suhde terveydenhoitajaan, eivätkä ne esim olisi joka toinen kerta uusi henkilö, niin hän voisi olla se henkilö, jolle tuosta epäasiallisesta kohtelusta voisi kertoa. Ainakin jos ei muuta hyötyä tuosta kertomisesta olisi, niin neuvolassa voisivat neuvoa tulevia äitejä ottamaan sairaalaan mukaan omat buranat ja lisämaidot. Olisi ollut itsellänikin tarpeen.
Ei kuulosta terveeltä tai normaalilta että äiti salakuljettaa osastolle maidonkorvikkeet ja särkylääkkeet sekä pysyy huoneessaan näkymätöntä leikkien, ettei vaan ärsytä hoitajia.
Se on sairaala ja vielä synnytysoasto, ei mikään koulukoti!🤬
Synnytin kätilöopistolla -17. Kaverini oli synnyttänyt edellisenä vuonna, hän kertoi kokemuksistaan, joten olin osannut varautua mitä tuleman pitää.
Synnytys meni sinänsä ihan hyvin, kätilöt olivat asiallisia ja ystävällisiä. En vaan saanut mitään kipulääkettä tai puudutetta repeämien ompeluun, en tiedä miksi enkä osannut siinä tilanteessa kysyä, olin niin väsynyt pitkästä synnytyksestä, verenhukkaakin oli.
Osastolle pääsyä piti odottaa 1,5 h, hoitajilla oli siellä kuulemma niin kiire, minkä ymmärrän kyllä. Lopulta kun osastolle pääsimme illalla, näytti hoitaja minulle petini ja lähti. Huoneessa oli toinen jo 5 päivää sairaalassa ollut nainen vauvoineen kaverinani, ja onneksi olikin, sillä hän ystävällisesti neuvoi missä on suihku ja vessa, mistä saa puhdasta vaatetta jne. Ruoka kuulemma oli ollut jo, mutta minulla oli onneksi hyvät eväät ja omat särkylääkkeet mukana. Imetyksen suhteen olin onnekas, sillä se sujui vaivattomasti. Olin pakannut mukaani korviketta mutta sitä en tarvinnut. Nukkuminen oli vaikeaa, kun jommankumman vauva itkeskeli, vaihdoin vaipan yöllä ensimmäistä kertaa. Aamulla söin eväitäni, sillä halusin mieluummin levätä ja nukkua, kuin nousta aikaisin aamulla vauvan kanssa tarjotinta hakemaan. Suihkuun pääsin kun mies tuli käymään, haki minulle samalla päivällistarjottimen. Hoitajia en nähnyt parin päivän aikana kuin pari kertaa, eivät todellakaan käyneet huoneessa yöaikaan, eivät päivisinkään. Ihan mukavia ja asiallisia olivat.
Osastolla olo oli ihan ok, aika itsekseen siellä sai pärjätä. Ehkä kokemus olisi ollut erilainen jos olisin tarvinnut enemmän apuja. Olin iloinen kun pääsin kotiin omaan rauhaan jossa mies oli tukena ja turvana.
Aina hoetaan ettei raskaus ole sairaus ja synnytys ei ole sairaus silti molempiin kuolee naisia ja lapsia, sektio on isoin vatsan alueelle tehtävä avoleikkaus, alatiesynnytyksen jälkeen tikkejä voi olla kymmeniä, veriarvot voi olla vakavasti aneemisen ja se äitiparka on voinut kärsiä ennestään esim hyperemeesistä 9 kk.
Turha ihmetellä miksei monet hanki kuin yhden lapsen, jos sitäkään.
Samaten eikä ollut mikään kiire. Siinä sitten lapsen ensi hetket kului minulla kivussa kärvistelyyn ei vauvan ihailuun. Mies itki onnesta ja minä siitä tuskasta mikä tulee kun lekataan valtavan kosketusherkkä alapää auki saksilla ja sen jälkeen revitään siitä aukinaisten lihasten läpi lapsi ulos. Se tuska. Hetken kipu vaimeni kunnes istukka vedettiin ulos ja näin aivan tähtiä. No saadaan se näinkin pilattua ensi hetket äitinä. Mitenkähän tämä lisää äidin ja lapsen yhteenkuuluvuudentunnetta?
Ja tiedoksi kaikille: niitä puudutusaineita on joka paikassa niin synnytysalissa, terveyskeskuksessa jne jne. Niitä ei vaan haluta antaa, käyttää meihin naisiin. Me olemme arvottomia.