Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Olen kirjoittanut tämän muistaakseni jo aiemminkin, mutta miksi ette naiset tee kirjallisia valituksia huonosta kohtelustanne? Esimerkiksi potilasiamiehelle. Ne on pakko käsitellä laissa säädetyn mukaisesti ja sairaalan on annettava niihin kirjallinen vastine.
Muutosta ei tapahdu jos tieto huonosta kohtelusta ei kantautu sairaalan johdon tai poliittisten päättäjien tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäkää saunassa, jos ei verovaroilla kustannetut palvelut kelpaa
Me naiset olemme veronmaksajia ja lisäksi teemme kaikki veronmaksajat. Eli meillä jos joilla on oikeus odottaa vastinetta rahoille. Hoitajilla ei ole mitään oikeutta käyttäytyä rumasti naisia kohtaan ja jos ei kykene aikuisen käytökseen niin menee muualle töihin.
Ensimmäiseltä en meinannut pysyä pystyssä verenhukan vuoksi mutta vessaan ja ruokaa hakemaan olisi pitänyt mennä itse yksin. Vasta kun hoitaja näki että kävelen käsillä sängystä auttaen haki ruoan ja saattoi käytävän päähän vessaan toki moittien että oikeasti pitää mennä ja tehdä itse. Niin syömättä olemallahan se veriarvo paranee.
Vertailuksi mieheni oli muutaman päivän silmäosastolla toisen silmän ärhäkän tulehduksen vuoksi. Oli siis kävely yms kuntoinen täysin mutta siitä huolimatta hänelle ja kaikille muillekin potilaille tuotiin ja haettiin ruokatarjottimet sängyn viereen. Ei ollut ollut vttuilua tai miten sitten kotona pärjäät puheita ja yöllä oli saanut nukkua hoitajien kolistelematta unihan on tärkein toipumisessa.
En tajua sitä, että nykyään kun kovasti rummutetaan tasa-arvoa perhe-elämässä ja miesten osallisuutta, niin synnytyssairaalasta miehet heitetään illalla pois, jos ei satu saamaan perhehuonetta. Se lapsi on molempien yhteinen, miksi niitä naisia makuutetaan karsinoissaan samassa huoneessa, ja miehet käsketään pois? Heti tästä tulee se asetelma, että nainen on vastuussa lapsesta, ja mies vain apurina. Tämä on ihan käsittämätön juttu. Jokaiselle haluavalle pitäisi pystyä tarjoamaan perhehuone. Toki jos lapsi on jo joku neljäs, sitten varmaan on ihan sama.
Yhden synnyttänyt ulkomailla niin oli kyllä järkytys synnyttää seuraava suomessa. Juuri se ilkeilykulttuuri suomen synnäreillä on outo. Ei niinkään oman huoneen puute. Kipulääkettä esim jälkisupistuksiin oli turha pyydellä. Omat särkylääkkeet oli mukana kolmannella kerralla ja poistuin heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tämän muistaakseni jo aiemminkin, mutta miksi ette naiset tee kirjallisia valituksia huonosta kohtelustanne? Esimerkiksi potilasiamiehelle. Ne on pakko käsitellä laissa säädetyn mukaisesti ja sairaalan on annettava niihin kirjallinen vastine.
Muutosta ei tapahdu jos tieto huonosta kohtelusta ei kantautu sairaalan johdon tai poliittisten päättäjien tietoon.
Valituksia ei tehdä potilasasiamiehelle, vaan häneltä voi kysyä neuvoa. Muistutuksen voi tehdä sähköisesti tai paperilla suoraan sinne osastolle. Mitä luulette että se auttaa,kun sairaala hyökkää takaisin 3 kk sairaalasta poistuttua ja tekaisee vaikkapa lasun...
Noinkin voi käydä. Sana sanaa vastaan tilanteessa tiestysti esihenkilö uskoo alaisiaan, että äiti höpisee nyt turhia ja on pöhkö kuukkeli joka ei nuku eikä hoida ehkä vauvaansa nyt hyvin kun tuollaisia valittelee. Ei siinä asiakasta uskota, jollainen synnyttävä äiti ole. Vauva vaan on ja synnyttävä äiti on siellä arvioitavana ja arvosteltavana. Kuten joku kirjoittikin, että äiteihin puretaan kaikki katkeruuden ja vihat. He ovat huonoja ja väsyneitä, kaikenkaikkiaan.
Sitte vieraat näkee ja haistaa, kun se vieruskaveri sontii alleen.
On semmosestakin kokemusta.
Oli verho edes, mut sillai sopivasti et näki kakan tulon sen housuun.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kauhealta. Jyväskylässä on vain yksityishuoneita, joissa on levitettävä sänky mahd. puolisoa tai tukihenkilöä varten. Muutenkin meno huomattavasti inhimillisempää, kuin mitä olen pk-seudulta kuullut.
Ai, onko siellä yksityishuoneita vain nykyään? Synnytin Jyväskylässä 2007 ja silloin oli meitä oli 5 äitiä samassa huoneessa. Muuten olin kyllä tyytyväinen ks. sairaalaan. KYS ei saa samoja pisteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikanaan 2008 hyvä tuuri. Kerroin huonosti nukkumisestani ja sain perimmäisen huoneen, jossa sain olla yksin.
Vuonna 2004 pääsimme perhehuoneeseen eli puoliso yöpyi myös siellä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden synnyttänyt ulkomailla niin oli kyllä järkytys synnyttää seuraava suomessa. Juuri se ilkeilykulttuuri suomen synnäreillä on outo. Ei niinkään oman huoneen puute. Kipulääkettä esim jälkisupistuksiin oli turha pyydellä. Omat särkylääkkeet oli mukana kolmannella kerralla ja poistuin heti kun mahdollista.
Itse sain kipulääkkeitä ennen kuin ehdin niitä edes pyytää.
Miksi lisäännyt tällaiseen maailmaan?
Lapsi jää yksin. Et ole ikuinen.
Kun minulta leikattiin sappirakko ruoka ja kipulääkkeet tuotiin sängyn viereeen pyytämättä. Piti jopa sanoa että en halua enää lääkettä, kun olin täyttä känniä vastaavassa tilassa enkä osannut enää soittaa kännykällä.
Kun synnytin sektiossa,mieheni piti tuoda minulle särkylääkettä koska sh jäi odottamaan lääkärin lupaa (kuuden tunnin odptuksen jälkeen mieheni toi) ja ruoka paiskattiin kylmänä eteeni sen jälkeen,kun se oli löydetty käytävän tarjoiluvaunusta koskemattomana.
Opin tästä ketjusta että:
- Omat kipulääkkeet mukaan
- Omat äidinmaidonkorvikkeet ja tuttipullot mukaan
- Korvatulpat mukaan
- Välipalapatukoita,hedelmiä tms mukaan
Pärjää sitten vauvan kanssa kaksin tarvitsematta kiusata henkilökuntaa kun koskee tai vauvan on nälkä
Vierailija kirjoitti:
en halua enää lääkettä, kun olin täyttä känniä vastaavassa tilassa
Ihan varmasti. Sekopää tarinoi omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en halua enää lääkettä, kun olin täyttä känniä vastaavassa tilassa
Ihan varmasti. Sekopää tarinoi omiaan.
Et taida tietää miten vahvat kipulääkkeet sairaaloissa on? Minä koetin itse tilata rommikolaa ja kehuin hyvää musiikkia (mitään musiikkia ei edes soinut) Luulin olevani yökerhossa.
Huh. Onneksi en aio hankkia lapsia, vaikka niistä tykkäänkin :)
N32
Muuten kohtelussa ei ollut valittamista mutta ihmettelin nihkeyttä,jolla suhtauduttiin omiin vaatteisiin. Vauva kellersi emmekä päässeet heti kotiin ja kolmantena päivänä koin että oli mukavampi olo kun suihkun jälkeen puin imetystopin ja kolitsihousut.Hoitaja koetti näyttää missä on puhtaita vaatteita, sanoin tietäväni mutten tahdo muuta kuin omat vaatteeni.
Myös siitä tuli valitusta kun vauva oli isänsä kanssa ja kävin sairaalan kahviossa kahvilla äitini kanssa.
Synnytin muutama kk sitten toisen lapseni. Synnytys käynnistettiin pre-eklampsiaepäilyn takia. Verenpaine oli ollut koholla vajaan viikon, mitään muita pre-eklampsian oireita ei ollut. Epäilin verenpaineen nousun liittyneen siihen, että olin ollut viikon flunssassa ja saanut öisin nukuttua max 3-4h per yö, koska henki ei vain kulkenut.
Synnytettyäni lapsen (räin limaa pussiin koko toimituksen ajan), ei ketään kiinnostanut mitata verenpainettani tai hoitaa flunssaani. Kun valittelin että ei nää muut jutut tunnu missään, henki ei vaan öisin kulje enkä saa nukutuksi, mutistiin vain jotain että tarvittaisiin lääkärin määräys että voit käyttää nenäsuihkeita ja mussun mussun. Laitoin sitten puolison ostamaan sairaalan apteekista nenäkannun ja suolapakkauksia sekä käytin omin lupineni nenää avaavaa suihketta. Kas kummaa kun palautuminen ja vointi lähti nousemaan kuin raketti kun sai vihdoin happea ja nukutuksi.
Tuntuu että systeemissä ei ole ketään joka hoitaisi kokonaisuutta, olet vain pala kulkemassa liukuhihnalla tehtaassa ja asiantuntijat osaavat vain sen yhden kapean oman alan tempun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tämän muistaakseni jo aiemminkin, mutta miksi ette naiset tee kirjallisia valituksia huonosta kohtelustanne? Esimerkiksi potilasiamiehelle. Ne on pakko käsitellä laissa säädetyn mukaisesti ja sairaalan on annettava niihin kirjallinen vastine.
Muutosta ei tapahdu jos tieto huonosta kohtelusta ei kantautu sairaalan johdon tai poliittisten päättäjien tietoon.
Valituksia ei tehdä potilasasiamiehelle, vaan häneltä voi kysyä neuvoa. Muistutuksen voi tehdä sähköisesti tai paperilla suoraan sinne osastolle. Mitä luulette että se auttaa,kun sairaala hyökkää takaisin 3 kk sairaalasta poistuttua ja tekaisee vaikkapa lasun...
Noinkin voi käydä. Sana sanaa vastaan tilanteessa tiestysti esihenkilö uskoo alaisiaan, että äiti höpisee nyt turhia ja on pöhkö kuukkeli joka ei nuku eikä hoida ehkä vauvaansa nyt hyvin kun tuollaisia valittelee. Ei siinä
Valitus ehkä tehdään sairaalalle, joo, en enää tarkaan muista, mutta vastineen antaa osaston vastaava ylilääkäri. Se ei ole mikään pikkujuttu ja varmasti antaa painetta sinne suorittavalle puolelle.
Puheet kostolasusta on ihan höpöhöpöä, kyllä sairaalalla pitää olla moiseen lääketieteelliset perustelut ja jos jotain kostolasuja tulee niin siihen voidaan puuttua. Älkää olko lampaita vaan vaatikaa muutosta.