Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Sitä en ymmärrä vieläkään, miksi äitien pitäisi valvoa vauvojen kanssa ja hoitaa heti synnytyksen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Moni on niin kipeä ettei pysty istumaan, on tikkiä välilihassa tai sektiohaavaa, ja vaikka ei olisikaan niin onhan sieltä paikasta tuserrettu kolmikiloinen vauva!
Hormontit hyrähtää käyntiin, maito nousee ja kakille meno pelottaa.
Joka paikassa muutoin yö koetetaan rauhoittaa niin että potilaat saa nukkua, että paraneminen alkaa, mutta ei synnärillä. Lisäksi välillä tuntuu että kätilöt on ilkeitä, todella ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kuumeinen olo jo synnytyksen käynnistyessä ja kätilö suuttui kun kyselin peittoa,sanoi että nyt synnytetään eikä nukuta! Vauvan isä ei ollut kuvioissa enkä ottanut ketään synnytykseen mukaan,olisi pitänyt..
Osastollakaan kukaan ei kuunnellut eikä piitannut kun koetin sanoa että sairas olo,huonekaveri antoi sitten omasta laukustaan Panadolin ja haki minulle kahvia. Ruoka tultiin paiskaamaan sängyn viereen asenteella että saisit nääntyä nälkään jos et kerran viitsi kärrystä hakea.
Ja imetystä ei todellakaan opetettu! Se ihana huonekaveri olisi varmaan neuvonut,mutta ehti lähteä kotiin.. vauva sitten huusi nälkää kunnes pääsin kotiin ja aloittamaan pulloruokinnan.
Toista en tee,oli niin karmea kokemus.
Synnyttäkää saunassa, jos ei verovaroilla kustannetut palvelut kelpaa
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus tältä kesältä HUSissa. En saanut asiallista kivunlievitystä sektiohaavan kipuihin, lääkkeitä unohdettiin tuoda vaikka pyysin, sai kysellä perään useasti, taivuteltiin myös olemaan ottamatta tarvitsemani lääkkeitä ja peloteltiin niiden sivuvaikutuksilla. Hoitajat puhuivat pahaa potilaiden tukihenkilöistä, mieheni kuuli sen kun hoitajien huoneen ohi kulki. Olin niin kovissa kivuissa, etten pystynyt juuri nousemaan sängystä enkä nukkunut lainkaan viiteen vuorokauteen. Kotiuduin oikeasti tyyliin psykoosin partaalla ja voin synnytyksen jälkeiset puoli vuotta erittäin huonosti. Kotona mittasin verenpaineeni ja se oli 180/100. Korvissa vaan suhisi. Tätä ei kukaan sairaalassa huomannut eikä heitä kiinnostanutkaan, sanottiin vaan että voin mennä terveyskeskukseen jos unettomuus jatkuu. Traumatisoiduin kivusta ja 5vrk valvomisesta niin, että sain traumaperäinen stressireaktion. Siihen sain sitten lopulta puolen vuoden kohdalla lääkkeet ja aloin toi
No oli kyllä törkeää verrata ihmisiä tuotantoeläimiin. Ihmiset on ravintoketjun huipulla ja tuotanoeläimet ikävä kyllä alhaisinta sakkia.
Olisikohan tässä.syy, ettei lapsia enää.tehdä kun kohdellaan kuin karjaa, traumatisoidaan äidit ja jää se toinen lapsi tekemättä? Jokainen menetetty lapsi sillä, että kohtelu on ollut huonoa on huolestuttavaa. Karsitaan vain palveluita ja unohdetaan ne äidit, joiden kuuluisi olla keskiössä. Onko käypähoito käytössä synnärilläkin, riuhdotaan koneellisesti ihmiset rikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, synnytys on ihan uusi kokemus, voi olla myös usein kamala. Hoitajat ja lääkärit on stressaantuneita, eikä ymmärrä tätä, koska se on heille niin tuttua, joka päiväistäistä. Tölväistään mitä sattuu ja leimataan ties miksi jos on herkillä. Tottakai jokainen on herkillä tuossa tilanteessa, uusi juttu ja hormonit hyrrää, pistää pään sekaisin. Halusin minäkin sairaalasta pois mahd. pian, valot oli juu päällä, kengät kolisi käytävillä öisin ja kätilöt kahvitteli päivisin. Potilaista juoruttiin. En tykännyt, ja tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäkää saunassa, jos ei verovaroilla kustannetut palvelut kelpaa
Synnytin kotona kylppärissä. Paljon kivempaa kuin muiden armoilla synnärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä vieläkään, miksi äitien pitäisi valvoa vauvojen kanssa ja hoitaa heti synnytyksen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Moni on niin kipeä ettei pysty istumaan, on tikkiä välilihassa tai sektiohaavaa, ja vaikka ei olisikaan niin onhan sieltä paikasta tuserrettu kolmikiloinen vauva!
Hormontit hyrähtää käyntiin, maito nousee ja kakille meno pelottaa.
Joka paikassa muutoin yö koetetaan rauhoittaa niin että potilaat saa nukkua, että paraneminen alkaa, mutta ei synnärillä. Lisäksi välillä tuntuu että kätilöt on ilkeitä, todella ilkeitä.
Juu, tuo unen puute oli paha. Kivut alkoivat puolenyön aikaan, kun yritin mennä nukkumaan. Sitten valvottiin seuraavaan puoleenpäivään noin 12 tuntia kunnes vauva syntyi. Olisi ollut ihanaa saada nukkua rauhassa sen jälkeen.
Näittekö muuten sen saksalaisen tv-sarjan, jonka pääosassa olivat kätilöt? Suhtautuivat synnyttäjiin ihmeen empaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä lisäksi,
sain moneksi vuodeksi lievän baby bluesin, en vauva-ajasta vaan tuosta sairaalakokemuksesta. Kaivertaa vieläkin edelleen se kohtelu ja olen tyytyväinen siitä, että tuo nimenomainen synnytysosasto lakkautettiin. Osasto oli erikoistunut täydellisiin luomusynnytyksiin ja tuntui siltä että muunlaisia synnyttäjiä katsottiin vinoon. Sitä tunnetta oli ylläpitämässä juurikin osaston naishenkilökunta. Ainoa oikeasti empaattinen hoitaja oli miesopiskelija joka oli synnytyssalissa alkuun mukana.
Outo kohtelu jatkui myöhemmin, kun vauvan kaulaan tuli yhtäkkiä hiertymä maidosta tai hikoilusta, neuvolatäti kysyi syyttävästi että mikä tämän on kuristanut??
Olin kuitenkin lähes täydellinen äiti, näin jälkikäteen ajateltuna. En ymmärrä koko systeemiä, ei mikään ihme ettei lastenteko nykypäivänä houkuta. Liekö ilmiö sama muissa Pohjoismaissa?
Vierailija kirjoitti:
Näittekö muuten sen saksalaisen tv-sarjan, jonka pääosassa olivat kätilöt? Suhtautuivat synnyttäjiin ihmeen empaattisesti.
Sarja oli erittäin ihana ja uskon että Saksassa ollaan juuri tuollaisia. Saksa on vapaamielisempi ja avarakatseisempi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kuumeinen olo jo synnytyksen käynnistyessä ja kätilö suuttui kun kyselin peittoa,sanoi että nyt synnytetään eikä nukuta! Vauvan isä ei ollut kuvioissa enkä ottanut ketään synnytykseen mukaan,olisi pitänyt..
Osastollakaan kukaan ei kuunnellut eikä piitannut kun koetin sanoa että sairas olo,huonekaveri antoi sitten omasta laukustaan Panadolin ja haki minulle kahvia. Ruoka tultiin paiskaamaan sängyn viereen asenteella että saisit nääntyä nälkään jos et kerran viitsi kärrystä hakea.
Ja imetystä ei todellakaan opetettu! Se ihana huonekaveri olisi varmaan neuvonut,mutta ehti lähteä kotiin.. vauva sitten huusi nälkää kunnes pääsin kotiin ja aloittamaan pulloruokinnan.
Toista en tee,oli niin karmea kokemus.
Minä uskalsin pyytää imetysohjausta kun hoitaja näytti neuvovan huonekaveria ystävällisesti ja asiallisesti. Mutta sen päivän ystävällisyys oli ilmeisesti jo käytetty loppuun. Hoitaja vaan mulkaisi rintojani ja tuhahti että ei noilla voi imettää.
En vieläkään tiedä mitä vikaa hän rinnoissani näki. Imetys kuitenkin alkoi onnistumaan kun pääsin kotiin.
Ihmiset on eläimiä.
Kun nainen saa lapsen, muuttuu hän yhtäkkiä koko yhteiskunnan sylkykupiksi ja henkiseksi potkusäkiksi. Muut oikein aistii, että nyt tuo on heikoimmillaan jahelppo uhri.
Kätilöt, hoitajatja terveydenhoitajat purkaa elämänpettymyksensä univelkaisiin ja kipeisiin äiteihin.
Anopit purkavat ylisukupolviset traumansa, kateutensa, vaihdevuosioireensa ja mielipahansa miniään.
Äidit siirtävät ja syyllistävät omista ideaaleistaan lähtöisin tyttäriään, tai ignooravat tämän täysin.
Miehet uhriutuvat ja syyllistävät naista kun eivät saa huomiota.
Työpaikat joko eivät palkkaa synnytysikäisiä kunnon pesteihin, tai vihoittelevat ja kyräilevät kun saa lapsen.
Ministerit ja media myllyttää, kaikki naisten vika.
Rahaa ei ole juuri mihinkään, hinnat kallistuu, työt on epävarmempia (jos niitä ylipäätään on).
Kohta synnytysosasto tarkoittaa Alepan takapihaa kun taksiinkaan ei ole varaa.
Ihana tää meidän perhemyönteinen kulttuuri! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin sairaalasta psykoosissa. Kotiuttamispapereihin oli kirjattu: "Hyvinvoiva äiti ja lapsi kotiutetaan, rutiinit sujuu hienosti."
Oikeasti en ollut omatoimisesti ruokkinut, hoitanut vauvaa, käynyt suihkussa kertaakaan, nukkunut enkä syönyt juuri mitään.
Viikkoa myöhemmin olin suljetulla.
Kiitos vaan "ammattilaiset"!
Minulla kävi hyvä tuuri molemmilla kerroilla synnytyssairaalassa Helsingin Kätilöopistolla vuosina 1997 ja 1999. Pyysin perhehuonetta molemmilla kerroilla mennessäni synnyttämään ja onneksi pääsimme omaan yksityiseen perhehuoneeseen heti synnytyksen jälkeen. Vietimme omassa rauhassa pari vuorokautta, eivätkä ulkopuoliset häirinneet. Huone maksoi hieman enemmän kuin yhteishuoneessa oleminen, mutta mielelläni maksoin se muutamat kympit rauhallisuudesta.
Lisäksi lapsen saaneet luulevat, että meidän muiden rooli on auttaa ja väistellä heitä ihan joka paikassa ja joka tavalla. Myös meidän heille tuntemattomien ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kuumeinen olo jo synnytyksen käynnistyessä ja kätilö suuttui kun kyselin peittoa,sanoi että nyt synnytetään eikä nukuta! Vauvan isä ei ollut kuvioissa enkä ottanut ketään synnytykseen mukaan,olisi pitänyt..
Osastollakaan kukaan ei kuunnellut eikä piitannut kun koetin sanoa että sairas olo,huonekaveri antoi sitten omasta laukustaan Panadolin ja haki minulle kahvia. Ruoka tultiin paiskaamaan sängyn viereen asenteella että saisit nääntyä nälkään jos et kerran viitsi kärrystä hakea.
Ja imetystä ei todellakaan opetettu! Se ihana huonekaveri olisi varmaan neuvonut,mutta ehti lähteä kotiin.. vauva sitten huusi nälkää kunnes pääsin kotiin ja aloittamaan pulloruokinnan.
Toista en tee,oli niin karmea kokemus.
Minä uskalsin pyytää imetysohjausta kun hoitaja näytti neuvovan huonekaveria yst
Ompa törkeetä ja surullista käytöstä =( kait jätit palautetta esimiehelle? Ennen L-positiiviset olivat ankeita jos äiti ei ollut avioliitossa.
Tiettyjen ihmisten ei pitäs ikänä valita hoitajan työtä. Onhan siellä monenlaista käppyrä' luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi lapsen saaneet luulevat, että meidän muiden rooli on auttaa ja väistellä heitä ihan joka paikassa ja joka tavalla. Myös meidän heille tuntemattomien ihmisten.
Mitä pahaa siinä tapahtuu, jos vähän katsoo tepasteleeko lapsi päin sinua vai suunnilleen oikeaan suuntaan? Vai äyskäisetkö takaisin että älä €%#@ tule päin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Armeijassako?
Onpa hirveää luettavaa nykyäitien kohtelusta. Aikanaan kun itse synnytin pari lasta, ei kummankaan kohdalla tarjottu kivunlievitystä. Tosin en sitä olisi ottanutkaan. Vauva näytettiin ja vietiin vauvojen huoneeseen. Tuotiin syömään ja lopulta vierihoidossa sai pitää vauvaa oman sänkynsä vieressä. Vietin laitoksella ekan kanssa vajaan viikon ja tokan kanssa kolme päivää. Nautin täysin siemauksin, kun ei tarvinnut miettiä likapyykkejä tai ruoanlaittoa, kaikki tuli valmiina. Hoitajista en muista mitään, hyvää enkä huonoa. Joku asia siis ilmeisesti oli paremmin ennen.
Toisaalta, monellako synnyttäjällä maailmassa on nykyään näinkään hyvät olosuhteet, kuin meillä täällä. Taidetaan olla aika pieni prosentti koko maailman synnyttäjistä.
Toivottavasti silti täällä saataisiin kaikkiin sairaalatilanteisiin lisää rahaa eli hoitavia käsipareja, niin ehkä silloin myös hoitohenkilökunta olisi ystävällisempää, kun jaksaisi paremmin.