Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio on suuri LEIKKAUS,ei mikään luomenpoisto. Toki pitää liikkua ettei synny veritulppia mutta eikö tässäkin voitaisi noudattaa inhimillisyyttö eikä pistää äitejä pyörteilemään ruokatarjottimineen!
ne äidit voi jättää menemättä sinnen ruokailukärryn luo, jättää hakematta ruoka ja sitten se tuodaan, kun joku huomaa, että äiti ei ole käynyt syömässä.
Minä tein näin, eikä kukaan sitä ruokaa tuonut. Syötävää sain illalla, kun lapsen isä pääsi käymään ja tuli mäkkärin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa on loistava artikkeli liittyen juurikin tähän, eli sairaaloiden surkeaan rekryyn, huonoon johtamiseen yms.
Olen aivan 100% varma, että hoitajaksi hakeutuu ja alalle jää ne kaikkein sadistisimmat yksilöt. Totta kai joukossa on hyviä, tavallisia ihmisiä, mutta eivät he jää alalle, kun työkulttuuri kuluttaa kenet tahansa normaalilla empatiakyvyllä varustetun ihmisen loppu viimeistään 10 vuoden kohdalla
Niin. Ylipäätään hoitajan työ on hyvin kuluttavaa. Näkee pääosin vain sairaita ihmisiä, jotka voivat omaa pahaa oloaan purkaa hoitajaan. Arvostus on surkeaa, sekä palkkatasolla että yleisesti. Työvuorot saa tietää kolmen viikon pätkissä, eli elämää on ylipäätään hankala suunnitella. Työ on lopulta ihmisten terveydellä tehtävää liukuhihnatyötä, jossa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia. Olen syystäkin entinen hoitaja, en sopinut sinne ja sen tunnustan. Anteek
Silloin pitää vaihtaa työpaikkaa jos ei ko. työtä enää halua tehdä, eikä alkaa kostaa omaa mielipahaansa potilaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kommentteja enkä lue mutta en tiedä mistä suomalainen nainen löytää pokan valittaa synnyttämisestä Suomessa.
Sairaala ei ole hotelli eikä henkilökunta ole sinun palvelusväkeäsi.
Suosittelen jokaisen miettimään onko sinusta synnyttämiseen ja jälkihoitoon ennen raskautumista.
Sitten sinun pitää itse synnyttää se syntymättä jääneet lapset, kun se sujuu sinulta niin hyvin ja hoitajia vaivaamatta.
Eihän tässä vaivaamisesta ollut kyse vaan ihan käytöstavoista ja valittamisesta.
Jos sinne turvallisiin käsiin pitää jäädä niin pitäs olla myös mahdollisuus siihen että äiti saa levätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Okei. Eli sektioitu äiti on ok pakottaa itse hakemaan ruokansa, koska jos pyörtyy ja tikit repeävät sisuksien valahtaessa haavasta lattioille, niin apu on 24/7 lähellä?
Vähän erikoinen logiikka noin jo resursseja ajatellen, koska se äiti pitää hoitaa kuntoon. Ja ei, siellä leikkaussalissa ei äiti voi huolehtia vauvastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Okei. Eli sektioitu äiti on ok pakottaa itse hakemaan ruokansa, koska jos pyörtyy ja tikit repeävät sisuksien valahtaessa haavasta lattioille, niin apu on 24/7 lähellä?
Vähän erikoinen logiikka noin jo resursseja ajatellen, koska se äiti pitää hoitaa kuntoon. Ja ei
miten kaikki muut vatsan alueen leikatut osaavat nousta itse sängystä ylös ilman että rpivät leikkaushaavojaan auki? Aivan. he harjoittelevat sitä etukäteen. Synnytykseen valmistautuessakin voi kuivaharjoitella, että miten noustaan sängystä, jos käykin niin, että vatsa on avattu ja laitettu tikeillä kiinni.
ei tarvi valittaa koko ajan truhasta ja suurennella asioita. Tässä on käymässä kuten sadun pojalle, joka huusi sutta turhankin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävältä leikattiin kilpirauhanen. Kaikki ruoka tuotiin vuoteeseen, eikä puhettakaan, että olisi pakotettu omia lakanoitaan vaihtamaan. Miksi se asia muuttuu heti kun on kyse lapsen saamisesta? Vatsa kun vedetään sektiossa auki, niin voi hyvin käyttää niitä vatsalihaksia sängystä ylös punkeamiseen, mutta kaulaa kun leikataan, niin ei voi ja ruoka tuodaan sänkyyn? Tai synnytyksen jälkeen auki leikatulla alapäällä voi mennä hakemaan sen ruuan, mutta auki revityllä kaulalla ei voi? Mikä se ero tässä on, jolla oikeutetaan erilainen kohtelu leikkauksen tai muun ruumillisen vamman (joita synnytyskin tuottaa) jälkeen? Olisko ihan vaan asennevammaa äitejä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Okei. Eli sektioitu äiti on ok pakottaa itse hakemaan ruokansa, koska jos pyörtyy ja tikit repeävät sisuksien valahtaessa haavasta lattioille, niin apu on 24/7 lähellä?
Vähän erikoinen logiikka noin jo resursseja aja
miten kaikki muut vatsan alueen leikatut osaavat nousta itse sängystä ylös ilman että rpivät leikkaushaavojaan auki? Aivan. he harjoittelevat sitä etukäteen. Synnytykseen valmistautuessakin voi kuivaharjoitella, että miten noustaan sängystä, jos käykin niin, että vatsa on avattu ja laitettu tikeillä kiinni.
ei tarvi valittaa koko ajan truhasta ja suurennella asioita. Tässä on käymässä kuten sadun pojalle, joka huusi sutta turhankin takia.
Täh? Mitä hemmettiä se sängystänousu-harjoittelu auttaa, kun pyörryt täyden tarjottimen kanssa?
Sinulla ei tosiaan ole mitään käsitystä asiasta, niin älä silloin ala jakelemaan näitä "viisauksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä leikattiin kilpirauhanen. Kaikki ruoka tuotiin vuoteeseen, eikä puhettakaan, että olisi pakotettu omia lakanoitaan vaihtamaan. Miksi se asia muuttuu heti kun on kyse lapsen saamisesta? Vatsa kun vedetään sektiossa auki, niin voi hyvin käyttää niitä vatsalihaksia sängystä ylös punkeamiseen, mutta kaulaa kun leikataan, niin ei voi ja ruoka tuodaan sänkyyn? Tai synnytyksen jälkeen auki leikatulla alapäällä voi mennä hakemaan sen ruuan, mutta auki revityllä kaulalla ei voi? Mikä se ero tässä on, jolla oikeutetaan erilainen kohtelu leikkauksen tai muun ruumillisen vamman (joita synnytyskin tuottaa) jälkeen? Olisko ihan vaan asennevammaa äitejä kohtaan.
Tähänpä ei ole yhtään järkevää vastausta tullut, vaikka samaa kysytty pitkin ketjua.
Itsekin olen ollut jalkaan liittyvän vaivan takia sairaalassa, ruoat tuotiin sänkyyn vaikka olisi voitu heivata johonkin sänkyni suuntaan pyörätuoli huikaten, että ruoka on tuolla käytävällä, tsemppiä!
Edes kotiutumispäivänä en hakenut ruokaa itse, vaan tuotiin sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 2500 kommenttia joista suurimmassa osassa samaistutaan ap n kokemukseen kerro sen, että tämä on ihan todellinen ongelma. Sitten ihmetellään kun vauvoja ei synny. Ehkä parempi että suomalaiset kuolee sukupuuttoon kun kaikki inhimmillisyys mennyt synnyttäjiä kohtaan jotka niitä uusia ihmisiä tänne ovat tehneet.
En usko hetkeäkään että pari päivää sairaalassa olo vaikuttaa siihen haluaako oman lapsen vai ei. Kyllä ne syyt syntyvyyden laskuun löytyy ihan jostain muualta kuin siitä kettuileeko joku hoitaja tai pitääkö itse hakea ruokatarjotin kovissa kivuissa.
Aik monta kommenttia ollut siitä, miten se ensimmäinen huono kokemus vei halun toiseen lapseen. Se voi olla jopa traumaattista ja traumoista ei helposti pääse ilman kunnon jälkihoitoa.
Jälkihoitoa ei ole. Kysyin kaverilta montako jälkitarkastusta sektion jälkeen tehdään, että haava paranee ja lihakset lähtee toimimaan. Ei yhtäkään. Multa leikattiin pieni murtuma. Kaksi käyntiä haavapolilla ja kolme kontrollikäyntiä kirurgisella poliklinikalla. Mikähän on vialla tässä kuviossa? Puhumattakaan nyt siitä, että traumoihin olisi saatavilla minkäänlaista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä leikattiin kilpirauhanen. Kaikki ruoka tuotiin vuoteeseen, eikä puhettakaan, että olisi pakotettu omia lakanoitaan vaihtamaan. Miksi se asia muuttuu heti kun on kyse lapsen saamisesta? Vatsa kun vedetään sektiossa auki, niin voi hyvin käyttää niitä vatsalihaksia sängystä ylös punkeamiseen, mutta kaulaa kun leikataan, niin ei voi ja ruoka tuodaan sänkyyn? Tai synnytyksen jälkeen auki leikatulla alapäällä voi mennä hakemaan sen ruuan, mutta auki revityllä kaulalla ei voi? Mikä se ero tässä on, jolla oikeutetaan erilainen kohtelu leikkauksen tai muun ruumillisen vamman (joita synnytyskin tuottaa) jälkeen? Olisko ihan vaan asennevammaa äitejä kohtaan.
synnytyksen jälkeen on kaikista suurin riski saada veritulppa, siksi pitää lähteä liikkeelle heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 2500 kommenttia joista suurimmassa osassa samaistutaan ap n kokemukseen kerro sen, että tämä on ihan todellinen ongelma. Sitten ihmetellään kun vauvoja ei synny. Ehkä parempi että suomalaiset kuolee sukupuuttoon kun kaikki inhimmillisyys mennyt synnyttäjiä kohtaan jotka niitä uusia ihmisiä tänne ovat tehneet.
En usko hetkeäkään että pari päivää sairaalassa olo vaikuttaa siihen haluaako oman lapsen vai ei. Kyllä ne syyt syntyvyyden laskuun löytyy ihan jostain muualta kuin siitä kettuileeko joku hoitaja tai pitääkö itse hakea ruokatarjotin kovissa kivuissa.
Aik monta kommenttia ollut siitä, miten se ensimmäinen huono kokemus vei halun toiseen lapseen. Se voi olla jopa traumaattista ja traumoista ei helposti pääse il
Sektiossa olleet käy lääkärillä jälkitarkastuksessa ihan kuten alatiesynnyttäneet. Jälkitarkastuksessa katsotaan, että leikkausarpi on siisti ja parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lihasvoimasta lähtee viisi prosenttia vuorokaudessa. Voima lähtee jaloista nopeammin kuin käsistä. Ikäihmisellä jo parin päivän vuodelepo voi pudottaa jalkojen lihasvoimaa niin, ettei potilas enää pysty kävelemään. Mitä vanhempi ihminen on kyseessä, sitä vaikeampi lihasvoima on saada takaisin." https://seura.fi/terveys/10-kysymysta/10-kysymysta-voiko-lepo-olla-vaar…
No jos on niin poikkeuksellinen että ikäihmisenä vielä synnyttelee niin eiköhän hän kestä vuodelepoakin vuorokauden verran. Jos tässä taas puhutaan vanhuksista yleensä niin mitenkähän vanhusten vuodelepo tähän liittyy. Nuoret ihmiset kestävät kyllä päivän tai jopa parin vuodelevonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä leikattiin kilpirauhanen. Kaikki ruoka tuotiin vuoteeseen, eikä puhettakaan, että olisi pakotettu omia lakanoitaan vaihtamaan. Miksi se asia muuttuu heti kun on kyse lapsen saamisesta? Vatsa kun vedetään sektiossa auki, niin voi hyvin käyttää niitä vatsalihaksia sängystä ylös punkeamiseen, mutta kaulaa kun leikataan, niin ei voi ja ruoka tuodaan sänkyyn? Tai synnytyksen jälkeen auki leikatulla alapäällä voi mennä hakemaan sen ruuan, mutta auki revityllä kaulalla ei voi? Mikä se ero tässä on, jolla oikeutetaan erilainen kohtelu leikkauksen tai muun ruumillisen vamman (joita synnytyskin tuottaa) jälkeen? Olisko ihan vaan asennevammaa äitejä kohtaan.
synnytyksen jälkeen on kaikista suurin riski saada veritulppa, siksi pitää lähteä liikkeelle heti.
Vähemmän vaarallista on pyörtyä ja kaatua lattialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä leikattiin kilpirauhanen. Kaikki ruoka tuotiin vuoteeseen, eikä puhettakaan, että olisi pakotettu omia lakanoitaan vaihtamaan. Miksi se asia muuttuu heti kun on kyse lapsen saamisesta? Vatsa kun vedetään sektiossa auki, niin voi hyvin käyttää niitä vatsalihaksia sängystä ylös punkeamiseen, mutta kaulaa kun leikataan, niin ei voi ja ruoka tuodaan sänkyyn? Tai synnytyksen jälkeen auki leikatulla alapäällä voi mennä hakemaan sen ruuan, mutta auki revityllä kaulalla ei voi? Mikä se ero tässä on, jolla oikeutetaan erilainen kohtelu leikkauksen tai muun ruumillisen vamman (joita synnytyskin tuottaa) jälkeen? Olisko ihan vaan asennevammaa äitejä kohtaan.
synnytyksen jälkeen on kaikista suurin riski saada veritulppa, siksi pitää lähteä liikkeelle heti.
Synnyttäneille äideille voisi vetää jotain zombitanssitunteja. Kaikki kalpeat verta vuotavat synnyttäneet sairaalavaatteissaan yhteiseen musajumppahetkeen sairaalan ala-aulaan veritulppia ehkäisemään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Okei. Eli sektioitu äiti on ok pakottaa itse hakemaan ruokansa, koska jos pyörtyy ja tikit repeävät sisuksien valahtaessa haav
jos on sellainen olo, että pyörtyy, niin sitten ei lähde kävelemään. jää sänkyyn ja liikuttelee jalkojaan siellä. kertoo hoitajille, että on todella huono olo.
jos lähtee itse hakemaan ruokaansa vaikkei pystyssä pysy niin omapa on vikansa. Se, et hoitaja patistaa liikkeelle, ei tarkoita, että pitäisi lähteä, jos päässä heittää. Silloin pitää sanoa hoitajalle, että en pysty, koska päässä heittää. jos hoitaja pyytää kokeilemaan ja silti tuntuu ettei pysty kokeilun jälkeen, niin sanoo, että en lähde, koska päässä heittää. Ei tar vi heittäytyä martyyriksi. tikit harvemmin repeytyy, jos kaatuu tajuttomana maahan, koska ihminne osaa kaatua silloin oikein: kroppa täysin rentona. Ne voi repeytyä, kun riuhtoo itseään väärällä tavalla (vaikkapa) sängystä liikkeelle. Siksi sairaaloiden sivuilta löytyy ohjeet siihen, että miten sängystä noustaan sen ja ja sen leikkausken jälkeen.
Voi muru...
Kun tilanne omalla kohdalla oli vähänniinkuin se, että joko haki ruoan itse tai oli syömättä. Ja pyörteessä en valitettavasti ainakaan itse ehkä osaisi kaatua maahan oikeassa asennossa, ettei tikit repeäisi.
Et ole tainnut olla synnyttäneiden osastolla potil...anteeksi siis asiakkaana?
tässä ketjussa on kyllä todella sairaalloisia synnyttäjiä, mutta niin se kai menee, että netissä vain huonoimmat kokemukset saa elintilaa, etenkin sitten kun niitä kokemuksia käydään sitten vielä jakamassa muillakin palstoilla.
Kun itse synnytin ja olin osastolla, niin ei siellä kukaan pyörtyillyt ja niille vietiin ruoka huoneeseen, jotka eivät jaksaneet itse sitä hakea, ei käyty yöllä herättämässä äitiä eikä vauvaa, jos molemmilla oli kaikki hyvin. Minun toisella lapsella oli huonohappisuutta, kun napanuora oli kiertynyt niin pahasti kaulan ympärille, joten häntä sitten käytiin yölläkin vähän tsekkaamassa ja minusta se oli tosi ok. Kaikki toki siellä olivat kipeitä ja väsyneitä, mutta ei siellä kukaan pyörtyillyt tai vetänyt mitään draamaa, että pitäisi sänkyyn hoivata.Ihankuin jossain toisessa maailmassa nämä "kukaan ei auttanut, iha yksin jätettiin ja dumpattiin jonnekin siivouskomeroon toipumaan" - kirjottajat.
En väitä etteikö joku vaikka sielläs iivouskomerossa olisi voinut olla, tai etteikö jollain olisi voinut olla huono kokemus, mutta vähän rajaa.
Vierailija kirjoitti:
tässä ketjussa on kyllä todella sairaalloisia synnyttäjiä, mutta niin se kai menee, että netissä vain huonoimmat kokemukset saa elintilaa, etenkin sitten kun niitä kokemuksia käydään sitten vielä jakamassa muillakin palstoilla.
Kun itse synnytin ja olin osastolla, niin ei siellä kukaan pyörtyillyt ja niille vietiin ruoka huoneeseen, jotka eivät jaksaneet itse sitä hakea, ei käyty yöllä herättämässä äitiä eikä vauvaa, jos molemmilla oli kaikki hyvin. Minun toisella lapsella oli huonohappisuutta, kun napanuora oli kiertynyt niin pahasti kaulan ympärille, joten häntä sitten käytiin yölläkin vähän tsekkaamassa ja minusta se oli tosi ok. Kaikki toki siellä olivat kipeitä ja väsyneitä, mutta ei siellä kukaan pyörtyillyt tai vetänyt mitään draamaa, että pitäisi sänkyyn hoivata.Ihankuin jossain toisessa maailmassa nämä "kukaan ei auttanut, iha yksin jätettiin ja dumpattiin jonnekin siivouskomeroon toipumaan" -
Ja näit siis koko ajan kaiken, mitä osastolla tapahtui? Mitä tapahtui toisissa potilashuoneissakin?
Enemmän kuule taitaa mennä niin päin, että niistä huonoista kohteluista ei saisi puhua, koska jollain on hyvä kokemus. Niin se hyvä kokemus nollaa ne muiden huonot.
Kokemukseen vaikuttanee paljon myös se, että olisitko tarvinnut apua? Jos et, niin helppoahan silloin on olla tyytyväinen.
Itse taas sektion jälkeen jäin pitkälti omilleni, ruoka tuotiin sektiopäivänä, sitten olisi pitänyt pärjätä yksin. Eli sen ison, tuoreen haavan kanssa kävellä käytävän toiseen päähän hakemaan tarjotin (joka muuten juuri leikattuna tuntuu paljon painavammalta kuin terveenä ollessa).
Itse meinasin tuupertua kesken tuon matkan, ja sain pelkkää tiuskimista tästä hyvästä, kun en tietenkään tuon jälkeen uskaltanut alkaa heti perään kantamaan vauvaani hoitopöydälle ("siis ootko sä edes yrittänyt nostaa itse sun vauvaa?!?!").
No kannattais varmaan lukea.. et selvästikkään tiedä mistä puhut