Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.
Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein. Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa.
Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.
Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?
Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.
Sillä höpö höpöllä tarkoitin sitä että hän sanoi että ei kannata mennä sektioon koska tieen käy näin. Kun suurimmalle osalle ei tosiaankaan käy. Sektiota demonisoidaan ihan hirveästi vaikka monilla se sujuu aivan mainiosti ja maailmassa jo melkoisen tavallinen toimenpide .
minäkään en suosittele, eikä suosittele perheessäni ja tuntemani mm lastenlääkäri, leikkaussalihoitaja, kirurgi, terveydenhoitaja *2, sairaanhoitajat...Komplikaatioriski on nelinkertainen verrattuna suositeltavampaan synnytystapaan. Kohdun kudospuute, kiinnikkeet ja istukan ongelmat vaikeuttavat uutta raskautta. Lapsen sairastuvuus on korkeampaa kuin synnyttäessä alateitse. Mukavuuskin on vähän makuasia, itsellä kohtutulehdus aiheutti voimakasta oksentelua ja ripulointia useiden päivien ajan, viikon mittaisen ummetuksen päätteeksi. Jouduin syömään vahvan antibioottikuurin ja lapsella sitten koliikki. Liikuntaa oli heti vaikeaa aloittaa, joten vauvakilot ei todella pudonneet ennen kuin ehkä vuoden-kahden kohdalla
Sairastuvuus korkeampi jos synnyttää sektiolla? Täyttä sanonko mitä. Tuo on alatiefanaatikkojen puhetta. Kaksi lasta sektiolla tullut, ei ole minkäänlaisia allergioita eikä mitään sairauksia. Paino tippui heti kun pääsi lenkkeilemään haavan parannuttua. Ystäväni lapsi kuoli alatiesynnytyksessä. Itse yritin ekalla alatiesynnyttää ja lapsi oli viikon teholla kun ehti tulla kohtutulehdus kun ei edennyt. Toinen lapsi tuli suunnitellulla sektiolla, ei mitään ongelmia. Joten älä sinäkään yleistä.
Oman kokemuksen perusteella ei voi yleistää, tilastollisen datan perusteella voi (edellyttäen, että data on kerätty tietyin menetelmin ja sitä on käsitelty tietyin menetelmin). Tilastollisen datan perusteella tehty yleistys ei tietenkään tarkoita absoluuttisia totuuksia vaan todennäköisyyksiä. Esimerkiksi tupakointi lisää runsaasti keuhkosyövän riskiä, mutta kaikki tupakoijat eivät sairastu keuhkosyöpään ja toisaalta keuhkosyöpään voi sairastua, vaikkei olisi koskaan edes kokeillut polttamista. Siksi yhden ihmisen tai hänen tuttavapiirinsä kokemusten perusteella ei voi väittää tilastollisen datan perusteella tehtyä yleistystä vääräksi.
Ei voi, jos puhutaan tilastollisista todennäköisyyksistä. Mutta oma kokemus on kuitenkin se relevantein. Vaikka minullekin kuinka jankutettiin sektion vaaroja, kaikki meni hyvin ja lopputulos paras mahdollinen.
Niin sinulle. Mutta ei tokikaan sille hoitavalle henkilökunnalle. He tekevät synnytystapa-arvion pienimmän yleisen todetun riskin pohjalta. Sitten kun on kysymys toista lastaan synnyttävästä, sitten tutkitaan niitä henkilökohtaisia kokemuksia.
En ymmärrä pointtia. Minulle ja minun molemmille lapsille sektiot onnistuivat hyvin. En sektiota toivonut, mutta päätöksen teki lääkäri. Hyvä näin. Miten tämä ei ollut hyvä hoitavalle henkilökunnalle?
Kiireellinen sektio ja kaikki meni hyvin. T. Vanhempana tullut äidiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään ylellä ja iltasanomissa on juttua uudesta perhebarometristä. Yksi lapsilukuun vaikuttava seikka on traumaattinen synnytyskokemus, jopa kolmasosa naisista jättää sen vuoksi lapsiluvun yhteen. Se on paljon. Ja se kertoo siitä, että synnytyksiä ei hoideta tarpeeksi hyvin.
Synnytyskokemus pitää sisällään koko sairaalassa vietetyn ajan. Kun kovan kokemuksen jälkeen joutuu vielä osastolla kokemaan kaikkea sitä, mitä tässä ketjussa on kerrottu, niin eipä ole ihme että moni päättää ekan lapsen jäävän ainoaksi.
Kun äiti ei saa edes suihkuun mennä (kyllä, nainen vuotaa verta ja maitoa synnytyksen jälkeen, se on sotkuista hommaa) tietäen, että vauva on sen ajan turvassa, ei hoito voi olla hyvää. Nykyäänhän on yleistä, ettei vauvaa suostuta ottamaan edes hetkeksi toimistoon, vauvaloita ei enää ole, eli vauva on joka hetki äidin kanssa. Lisäksi kuulemma pyörälliset vauvansängyt on monin paikoin poistettu, joten vauvalle ei ole mitään muuta paikkaa kuin äidin oma sairaalasänky. Siihenkö sängylle pitäisi jättää, jotta pääsee pesulle ja vessaan? Niissä sängyissä ei ole edes aukottomia laitoja. Niille sängyille voi periaatteessa jopa (typerät) vierailijat istahtaa tai horjahtaa. Ne eivät ole turvallisia vauvoille.
Tähän voinkin lisätä oman kokemukseni: olin imettämässä omalla sängylläni vauvaani, kun huonetoverin mies kaatoi vahingossa sänkyjen välissä olleen sermin mun ja vauvani päälle. Sain käden väliin ja pitelin aikani sermiä yhdellä kädellä ilmassa, kun mies keräili itseään ja hölmistykseltään tuli ottamaan sermin pois. Mitä jos vauvani olisi ollut yksin sängyllä?
Ehkä itse ammattilaiset eivät näe, minkä stressin äideille tuottavat. Äidit kyllä huomaavat kaikki nämä pienimmätkin asiat, sillä luonto on virittänyt heidät synnytyksen jälkeen vain yhteen tehtävään: vauvan hyvinvoinnin turvaamiseen. Mutta synnäriosastolla tehdään nykyään asiat niin, että äidillä on mahdollisimman hankalaa rauhoittua vauvan ääreen ja sen lisäksi saisi hieman lepoa ja muutaman hetken hoitaa itseänsä.
Olen samaa mieltä. Iäkkäämpi lastenhoitaja ei suostunut pitämään vauvaa ikinä hetkeäkään. Jäi usein suihku vain haaveeksi. Joskus jopa aamupuuro. Suurimnaksi osaksi makasin omissa sotkuissa imettämässä.
Mikä esti vauvan mukaanoton? Ei tietenkään vauvaa yksin jätetä eikä ne hoitajat mitään lastenlikkoja ole. Mulla ainakin oli vauva koko ajan mukana tai isänsö kanssa. Perhehuoneesta mentiin yhdessä tv-huoneeseenkin illalla ja syömään tottakai.
Ai sinne suihkuun? Penkille? Lattialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
En lakkaa ikinä ihmettelemästä tätä perustelua, että Suomi on huippumaita synnytysten hoidossa, koska synnytykseen liittyviä KUOLEMIA tapahtuu niin vähän.
Siis ihanko oikeasti vielä 2020-luvulla henkiin jääminen on merkki onnistuneesta synnytyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Kateellisena kuuntelen teidän juttujanne. Oma lapsi syntyi pienenä keskosena. Ei päästy synnärille harmittelemaan huonekavereiden vauvojen kiljuntaa tai ilkeästi kommentoivia kätilöitä. Me päädyttiin vauvateholle seuraamaan lapsen kamppailua hengestään, tätä lystiä kesti 6kk. Kipeä episiotomia ei paljon harmittanut siinä vaiheessa.
Täältä löytyy varmaan vaikka joku lapsensa menettänyt kertomaan sinullekin, kuinka turhaa on harmitella vauvateholle päätymistä, kun asiat olisivat voineet mennä vieläkin huonommin.
Miksi mitätöidä toisten huonoja kokemuksia, vaikka asia ei olisikaan itseä koskenut? Ongelmattomasti synnyttänyt nainen ansaitsee asiallista kohtelua.
Joo ja sit seuraava sanoo, että mitäs sitä vauvan kuolemaa harmittelemaan, jotkut kuolee itse! Ja sit voi sanoa, että mitäs sitä hyvän elämän eläneen kuolemaa harmittelemaan, jotkut kuolee jo sikiön tai synnytyksessä!
Aika älyttömän vähään pitäisi tyytyä, jotta jollakulla ei olisi asiat huonommin. Mä ymmärrän, että moni asia, mistä tässä ketjussa on puhuttu, voi tuntua vähäpätöiseltä, jos on menettänyt lapsensa tai sitä joutunut pelkäämään.
Silti ne asiat on ihan relevantteja. Ei se ole syy kohdella ihmisiä huonosti, että jollakulla on asiat vielä huonommin. Mun täysiaikainen vauva vietiin jonnekin ilman, että mulle annettiin tunteihin mahdollisuutta tietää, missä vauva on, miten se voi, mitä sille on tehty jne., ja mut jätettiin huoneeseen yksin itkemään (en oikein pystynyt liikkumaan), vaikka ei ollut hätätilanteesta kyse. Onko tällainen kohtelu ok, kun lapsi sentään oli täysiaikainen (ja on edelleen hengissä)?
Kukaan turhaan ja sanomatta vauvaa vie mihinkään.
Joo, ei se ollut turhaa (paitsi ehkä reagoitiin hiukan turhan nopeasti ja pienellä odotuksella tilanne olisi voinut korjaantua itsestään, mutta olen kyllä ihan kiitollinen, että asiaan reagoitiin eikä tilanteen annettu eskaloitua), ja kyllä mä tiesin, että vauva vietiin syystä x osastolle y, mutta mitään muuta mulle ei kerrottu, enkä esim. tiennyt osaston y sijaintia (aikanaan sitten opin, että se oli parin hissin ja useamman käytävän päässä). Mulle ei myöskään vauvan poisviennin jälkeen kukaan käynyt kertomassa, mitä vauvalle siellä osastolla sit tehtiin, miten hän voi tms., vaan useamman tunnin odotin itsekseni itkeskellen, että puoliso tulee sairaalaan (hän sitten kärräsi mut pyörätuolilla vauvaa katsomaan). Mistään en ole itseäni niin paljoa syyllistänyt kuin siitä, etten huonosta kunnostani välittämättä lähtenyt vauvan mukaan tarvittaessa vaikka karmit kaulassa, vaan jäin potilashuoneeseen itkemään. Miksi, miksi en vaan lähtenyt vauvan perään? Mut oon kyllä myös sitä mieltä, että ei tuollaista tilannetta pitäisi päästä sairaalassa syntymään, kun kuitenkin oli seurannan perusteella tehty ratkaisu eikä mikään vauva lakkasi hengittämästä -tilanne.
Näissä jutuissa jotenkin kurjinta on se, että lähes kaikki olis ollut toisin, jos äideille oltais PUHUTTU! Siis niin yksinkertainen perusasia. Mutta se just kertoo siitä asenteista ja arvostuksen puutteesta, ettei edes kerrota tällaista perusasiaa. Toisaalta hoitokäytänteitä perustellaan yhteyden muodostumisella ja hormonien plääplää, toisaalta voidaan vaan viedä vauva pois ilman selitystä edes. Jotenkin rodella karua. Äidit ovat ikäänkuin syöttöpusseja, alisteisia jonkun suuremman hallitsijan vallan alle.
Höpö, höpö, ei sitä hotellissa olla vaan synnytyslaitoksella. Hyvä ja osaava palvelu. Ei valittamista. T. kolmen lapsen onnellinen ja palveluun tyytyväinen äiti stadista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kokemus kaikilla varmaan jotakuinkin erillainen kun eri ajankohtana saa lapsen yms.
Tässä miehen kokemus joulukuussa syntyi kysissä.
Hyvää palvelua, toki puhuivat keskenään potilaista siellä "ns" hoitajien käytävä huoneessa kuulin aina ohimennen esimerkiksi omasta puolisosta kun puhuivat, kun ei maito noussut heti ja pumpattiin yms niin haukkuja piilovitttuilua oli.
Onneksi kotiin 3 päivän jälkeen sai itse hakea kaapista lisämaitoa pikkuselle ilman vittuilua ja puoliso sai vihdoin levätä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestönkasvu uhkaa elinmahdollisuuksia planeetalla. Yksi laji paisuu muiden kustannuksella. Tätä mielipidettä voi joku pitää lapsivihamielisenä, mutta asia on päinvastoin.
Tuokin on, voisi sanoa tilastollinen totuus. Pitäisikö siis olla tyytyväinen, ettei suomalaisia paljoa synny? Ilkeät kätilöt tekeekin palveluksen maapallolle.
Niin - minä kyllä soisin, että maapallolla lisääntyisivät nimenomaan skandinaavit - demokratia, tasa-arvo, rehellisyys tulisi jo äidinmaidossa - parempi paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö, ei sitä hotellissa olla vaan synnytyslaitoksella. Hyvä ja osaava palvelu. Ei valittamista. T. kolmen lapsen onnellinen ja palveluun tyytyväinen äiti stadista.
Miksi tämä "hotelli" pitää aina mainita?
Miksi muiden syiden takia sairaaloissa olevat, usein jopa toimintakykyisemmät ihmiset saavat sitä hoitoa ja palvelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään ylellä ja iltasanomissa on juttua uudesta perhebarometristä. Yksi lapsilukuun vaikuttava seikka on traumaattinen synnytyskokemus, jopa kolmasosa naisista jättää sen vuoksi lapsiluvun yhteen. Se on paljon. Ja se kertoo siitä, että synnytyksiä ei hoideta tarpeeksi hyvin.
Synnytyskokemus pitää sisällään koko sairaalassa vietetyn ajan. Kun kovan kokemuksen jälkeen joutuu vielä osastolla kokemaan kaikkea sitä, mitä tässä ketjussa on kerrottu, niin eipä ole ihme että moni päättää ekan lapsen jäävän ainoaksi.
Kun äiti ei saa edes suihkuun mennä (kyllä, nainen vuotaa verta ja maitoa synnytyksen jälkeen, se on sotkuista hommaa) tietäen, että vauva on sen ajan turvassa, ei hoito voi olla hyvää. Nykyäänhän on yleistä, ettei vauvaa suostuta ottamaan edes hetkeksi toimistoon, vauvaloita ei enää ole, eli vauva on joka hetki äidin kanssa. Lisäksi kuulemma pyörälliset vauvansängyt on monin paikoin poistettu, joten vauvalle ei ole mitään muuta paikkaa kuin äidin oma sairaalasänky. Siihenkö sängylle pitäisi jättää, jotta pääsee pesulle ja vessaan? Niissä sängyissä ei ole edes aukottomia laitoja. Niille sängyille voi periaatteessa jopa (typerät) vierailijat istahtaa tai horjahtaa. Ne eivät ole turvallisia vauvoille.
Tähän voinkin lisätä oman kokemukseni: olin imettämässä omalla sängylläni vauvaani, kun huonetoverin mies kaatoi vahingossa sänkyjen välissä olleen sermin mun ja vauvani päälle. Sain käden väliin ja pitelin aikani sermiä yhdellä kädellä ilmassa, kun mies keräili itseään ja hölmistykseltään tuli ottamaan sermin pois. Mitä jos vauvani olisi ollut yksin sängyllä?
Ehkä itse ammattilaiset eivät näe, minkä stressin äideille tuottavat. Äidit kyllä huomaavat kaikki nämä pienimmätkin asiat, sillä luonto on virittänyt heidät synnytyksen jälkeen vain yhteen tehtävään: vauvan hyvinvoinnin turvaamiseen. Mutta synnäriosastolla tehdään nykyään asiat niin, että äidillä on mahdollisimman hankalaa rauhoittua vauvan ääreen ja sen lisäksi saisi hieman lepoa ja muutaman hetken hoitaa itseänsä.
Olen samaa mieltä. Iäkkäämpi lastenhoitaja ei suostunut pitämään vauvaa ikinä hetkeäkään. Jäi usein suihku vain haaveeksi. Joskus jopa aamupuuro. Suurimnaksi osaksi makasin omissa sotkuissa imettämässä.
Mikä esti vauvan mukaanoton? Ei tietenkään vauvaa yksin jätetä eikä ne hoitajat mitään lastenlikkoja ole. Mulla ainakin oli vauva koko ajan mukana tai isänsö kanssa. Perhehuoneesta mentiin yhdessä tv-huoneeseenkin illalla ja syömään tottakai.
Ai sinne suihkuun? Penkille? Lattialle?
Tai sinne pieneen vessakoppiin, jossa oli ahdasta edes siteensä vaihtaa? Miten se tehdään vauva kainalossa??? Ja mihin vauva laitetaan pumppaushuoneessa? Lattialle tosiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään ylellä ja iltasanomissa on juttua uudesta perhebarometristä. Yksi lapsilukuun vaikuttava seikka on traumaattinen synnytyskokemus, jopa kolmasosa naisista jättää sen vuoksi lapsiluvun yhteen. Se on paljon. Ja se kertoo siitä, että synnytyksiä ei hoideta tarpeeksi hyvin.
Synnytyskokemus pitää sisällään koko sairaalassa vietetyn ajan. Kun kovan kokemuksen jälkeen joutuu vielä osastolla kokemaan kaikkea sitä, mitä tässä ketjussa on kerrottu, niin eipä ole ihme että moni päättää ekan lapsen jäävän ainoaksi.
Kun äiti ei saa edes suihkuun mennä (kyllä, nainen vuotaa verta ja maitoa synnytyksen jälkeen, se on sotkuista hommaa) tietäen, että vauva on sen ajan turvassa, ei hoito voi olla hyvää. Nykyäänhän on yleistä, ettei vauvaa suostuta ottamaan edes hetkeksi toimistoon, vauvaloita ei enää ole, eli vauva on joka hetki äidin kanssa. Lisäksi kuulemma pyörälliset vauvansängyt on monin paikoin poistettu, joten vauvalle ei ole mitään muuta paikkaa kuin äidin oma sairaalasänky. Siihenkö sängylle pitäisi jättää, jotta pääsee pesulle ja vessaan? Niissä sängyissä ei ole edes aukottomia laitoja. Niille sängyille voi periaatteessa jopa (typerät) vierailijat istahtaa tai horjahtaa. Ne eivät ole turvallisia vauvoille.
Tähän voinkin lisätä oman kokemukseni: olin imettämässä omalla sängylläni vauvaani, kun huonetoverin mies kaatoi vahingossa sänkyjen välissä olleen sermin mun ja vauvani päälle. Sain käden väliin ja pitelin aikani sermiä yhdellä kädellä ilmassa, kun mies keräili itseään ja hölmistykseltään tuli ottamaan sermin pois. Mitä jos vauvani olisi ollut yksin sängyllä?
Ehkä itse ammattilaiset eivät näe, minkä stressin äideille tuottavat. Äidit kyllä huomaavat kaikki nämä pienimmätkin asiat, sillä luonto on virittänyt heidät synnytyksen jälkeen vain yhteen tehtävään: vauvan hyvinvoinnin turvaamiseen. Mutta synnäriosastolla tehdään nykyään asiat niin, että äidillä on mahdollisimman hankalaa rauhoittua vauvan ääreen ja sen lisäksi saisi hieman lepoa ja muutaman hetken hoitaa itseänsä.
Olen samaa mieltä. Iäkkäämpi lastenhoitaja ei suostunut pitämään vauvaa ikinä hetkeäkään. Jäi usein suihku vain haaveeksi. Joskus jopa aamupuuro. Suurimnaksi osaksi makasin omissa sotkuissa imettämässä.
Mikä esti vauvan mukaanoton? Ei tietenkään vauvaa yksin jätetä eikä ne hoitajat mitään lastenlikkoja ole. Mulla ainakin oli vauva koko ajan mukana tai isänsö kanssa. Perhehuoneesta mentiin yhdessä tv-huoneeseenkin illalla ja syömään tottakai.
Tässä tapauksessa isä oli esikoisen kanssa kotona. Olisinkin voinut roudata vauvan ja puuron huoneeseen, mutta siitäkin tuli sanomista, kun mun kahvi oli kuumaa ja voi kauheaa... Ihaninta tässä synnytyksessä oli ehdottomasti kotiin pääsy.
Niin, äideiltä on viety vauvasängyt pois ja ruoka pitää hakea tarjottimella vauvan kanssa.
Sama kun käskisi kipeitä miespotilaita hakemaan ruokansa käytävän päästä niin, että kantavat aina tyynyään mukana, koska kaiken pitää sujua mahdollisimman vaikeasti ja potilasta tulee kiusata kaikilla tavoilla, että olisi oikein huono olla. Yhtään ei haittaa heikko kunto ja pyörrytys, syömättä voi olla jos ei saa ruokaansa haettua.
Kuinka surullista luettavaa, millaista kohtelua synnyttäjät ovat saaneet osakseen. Synnytys ja lapsen saaminen ovat niin herkkiä ja elämää mullistavia asioita, että vaatii kätilöiltä ja muilta ammattilaisilta todella taitoa kohdata potilaat.
Synnytin esikoisen vuosi sitten Taysissa. Vietin Tampereella kaikkiaan reilu 4 vuorokautta, joista pari kului synnytyksen käynnistelyyn ja pari potilashotellissa. Tuona aikana nukkumani tunnit pystyy laskemaan yhden tai kahden käden sormilla. Olin siis aivan poikki, mutta henkilökunta oli onneksi ihanaa. Edelleen herkistää, kun muistelen miten huoliani kuunneltiin ja minua kannustettiin, ja kerroinkin kiitokseni vuorossa oleville kätilöille lähtiessämme kotiin.
Vauva syntyi imukupin avustamana, joten väliliha leikattiin. Ponnistusvaihe ja haavan ompelu meni mukavasti puudutettuna, epiduraalin ajoitus oli täydellinen. Hotellissa sain kipulääkkeet aina kun kävin pyytämässä, olikohan väli 6 tuntia. Vauvan sai jättää kätilöiden toimistoon siksi aikaa kun kävi hakemassa itselleen ruokaa, niinä kertoina kun mies ei ollut paikalla. Vauvallamme oli syntyessä toisessa jalkaterässä hurjan näköinen virheasento, ja fysioterapeutti tuli huoneeseemme katsomaan ja antamaan jumppaohjeita parin päivän iässä.
Ainoa josta jäi vähän huono maku oli potilashotellissa yksi kätilö, joka tuntui syyllistävän minua siitä, etten saanut vauvan imuotetta alussa kuntoon. Nännit verestivät ja kätilö sanoi "Nyt vauva saa maidon mukana verta ja luultavasti oksentaa". No en tiedä miten muuten olisin voinut toimia, nännit olivat kipeät pari ekaa viikkoa ja imuote parani pikkuhiljaa itsestään. Imetyksen opastaminen oli muutenkin vähän kaksipiippuinen juttu: toisaalta hyvä, että siinä autetaan ja siihen aktiivisesti kannustetaan, mutta välillä tuli tunne, että äidin jaksamisessa ollaan valmiita menemään äärirajoille kunhan imetys lähtee sujumaan. Siinä kun ei ole juuri saanut nukuttua ja muistutetaan kuinka imetyskertoja tulisi tulla vuorokaudessa n. 12, niin aika monta kertaa teki mieli luovuttaa myös kotiutumisen jälkeen. Lopulta se lähti sujumaan ongelmitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö, ei sitä hotellissa olla vaan synnytyslaitoksella. Hyvä ja osaava palvelu. Ei valittamista. T. kolmen lapsen onnellinen ja palveluun tyytyväinen äiti stadista.
Miksi tämä "hotelli" pitää aina mainita?
Miksi muiden syiden takia sairaaloissa olevat, usein jopa toimintakykyisemmät ihmiset saavat sitä hoitoa ja palvelua?
Koska naiset, jotka tekevät uusia kansalaisia Suomeen, saavat vain p askaa niskaansa. Myös tässä ketjussa.
Synnytin naistenklinikalla -09 ainokaiseni. Oli ihanaa, pääsimme perheosastolle. Henkilökunta oli ystävällistä ja huoneessa oli oma rauha. Kaksi päivää siellä köllöteltiin miehen ja vauvan kanssa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella voi mennä hotelliin vauvan kanssa, mutta ite tykkäsin olla sairaalan puolella koska siellä saa apua vauvan hoitoon. Meidän vauva itki paljon yöllä joten kätilöt ottivat hänet kansliaan useammaksi tunniksi että sain nukkua. Minulle myös tuotu syömistä yöllä. Synnytin viimeksi 2021. Että nykyään hyvä hoito tampereella ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Ei sen mikään hotelli tarvitse olla, mutta ei sen tarvitsisi olla niin kamalakaan. Ja ärsyttää hoitajat, jotka ei viitsi edes yöllä puhua ja toimia hiljaa kun toiset yrittää nukkua vieressä, vaan hääräävät ja kailottavat normaaliin tapaan.
Saat puoli-ilmaista hoitoa ja jaksat uikuttaa. Synnytys on Suomessa halpaa. Mene yksityissairaalaan ja ota oma huone jos luksusta kaipaat ja valoja säätää. Tuolla nyt ei vietetä keskimäärin kuin 2 vuorokautta muutenkaan. Jos sinua häiritsee hoitajien puhu yöllä niin miten tulet sietämään vauvan itkua?
Miksi juopot saavat puoli-ilmaista hoitoa? Tai soskuhan sen maksaa eli me veronmaksajat.
Sen lisäksi että me naiset teemme tuskalla kaikki veronmaksajat me olemme itse lisäksi veronmaksajia ja meillä on todellakin oikeus saada em. asioista johtuen itse hyötyä maksetuista veroista.
Millään muulla sairaalanosastolla ei hoitajat yöaikaan läväytä valoja huoneeseen ja puhu kovaänisesti kuin synnyttäneiden osastolla. Ei tietenkään koska vain synnyttäneitä naisia pitää kiusata minkä ehtii ja se on kansallinen häpeä.
Sitten itketään matalaa syntyvyyttä. Vain naisen asemaa tässäkin asiassa parantamalla voidaan saada korkeampaa syntyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö, ei sitä hotellissa olla vaan synnytyslaitoksella. Hyvä ja osaava palvelu. Ei valittamista. T. kolmen lapsen onnellinen ja palveluun tyytyväinen äiti stadista.
Höpöhöpö, et sit lukenut näitä kokemuksia muilta!! Hienoa, ettei sinulle sattunut vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Millään muulla sairaalanosastolla ei hoitajat yöaikaan läväytä valoja huoneeseen ja puhu kovaänisesti kuin synnyttäneiden osastolla. Ei tietenkään koska vain synnyttäneitä naisia pitää kiusata minkä ehtii ja se on kansallinen häpeä.
Sitten itketään matalaa syntyvyyttä. Vain naisen asemaa tässäkin asiassa parantamalla voidaan saada korkeampaa syntyvyyttä.
Muuten hyvä, mutta olin pari vuotta sitten vatsaleikkauksessa HUSin alueella ilman mitään tekoa, ja kyllä sielläkin valot lensivät päälle keskellä yötä karmean kailotuksen saattamana. Ja parhaimmillaan ne valot jätettiin päälle käynnin jälkeen. Nuku siinä sitten. Että ei ole (onneksi/valitettavasti?) vain synnyttäjien ongelma tuo.
* ...ilman mitään tekoa synnytysten kanssa
Näillä veroilla mitä me maksetaan, niin kyllä saadaan pyytää parempaa palvelua. Ei äidit ole muihin potilaisiin nähden mitään pohjasakkaa.
Tässä tapauksessa isä oli esikoisen kanssa kotona. Olisinkin voinut roudata vauvan ja puuron huoneeseen, mutta siitäkin tuli sanomista, kun mun kahvi oli kuumaa ja voi kauheaa... Ihaninta tässä synnytyksessä oli ehdottomasti kotiin pääsy.