Tänään kuljin hautausmaan vierestä, ja kun hautausmaa jäi taakse
Tuli vastaan sauvakävelijöitä, koiria ja lapsiperheitä.
Lähellä kotia puitten oksilla surahteli talitiaisia, ja joku lintuparvi kiisi ylitse.
Kotona jäätynyt naamani lämpeni, ja keittelin teetä ja heitin pannulle ruokajonoleipää. Päälle voita ja hunajaa.
Omassa pikku kodissa nautin aamupalan, ja kirjoittelin muistiinpanoja. Kuuntelin musaa, ja muistelin poisnukkuneita.
Minulta on viety paljon, jos ole saanutkin jotain.
Mulla on koti, peti ja ruokaa. Kaikki mitä tarvitsen.
Jääkaappi. Sähköt. Juokseva vesi. Nukkumapaikka.
Muistelen unissa hautausmaata, ja toisinaan käyn katsomassa kuinka naava kasvaa.
Kotona katson mitä kaapeista löytyy, ja sieltähän löytyy. Mausteita. Teetä. Leipää. Jauhoja. Herneitä. Pähkinöitä. Linssejä. C-vitamiinia.
Pyykit pesen käsin.
Kun iskee shoppailuhalu tai hamstraushimo, mietin tarvitsenko oikeasti tämän tavaran/palvelun.
Sitten keittelen teevedet ja lepäilen. Lueskelen, selailen nettiä.
Vilkaisen ulos ikkunasta, ja kun lunta tupruttelee, mietin, minulla on käynyt tuuri.
Mukavaa lauantaita.
Kommentit (13)
Niin. Mistä muodostuukaan ihmisen onni?
Isosta talosta , palatsista jossa asua ja jota kaikki kadehtii tai ihailee? Ihminen voi olla vain yhdessä huoneessa kerrallaan. Mitä tekee tiedolla että joku kadehtii tavaroitasi, omaisuuttasi, kuuluisuutta tai kauneutta, jos olet kaiken keskellä yksin ja onneton sisimmässäsi?
Elämisen onni on sitä että riität itsellesi.
Ihmisten olisi hyvä käydä säännöllisesti hautausmailla. Moni kiusaavan työpaikan ilmapiirikin saattaisi tervehtyä kun tyky-päivä vietettäisiinkin kierrellen hautuumaita. Saattaisi muistuttaa elämän rajallisuudesta ja jokaisen ihmisen ainutkertaisuudesta....
Jouluisin hautausmaat ovat niin kauniita, lyhtyineen ja kynttilöineen. Valomeri rakastettujen ja kaivattujen haudoilla...
Ihminen voi istua vain yhdellä tuolilla, ei oikeastaan tarvitse enempää.
Joskus kun mokaa mielestään oikein pahasti ja on siitä siipi maassa, niin kannattaa käydä katsomassa tyyöliin 100 vuotta vanhoja hautakiviä ja miettiä : kuka mun mokaa saati olemassaoloani 100 v päästä muistaa.
Hautausmaat ovat leskivanhusten Tinderi. Moni löytänyt kaverin sieltä.
Mitä meistä maailmaan jää.
Muisto. Niin pitkään kun joku meitä vielä muistaa.
Talot, ne lahoaa. Rahat ja omaisuus, ne häviää. Paikat, ne meille niin tutut , muuttuu.Ihmiset , ne meille tärkeät ja rakkaat, vuorollaan lähtevät.
Mitä meistä maailmaan jää? Perinnöksi katkeruutta? Rakkautta? Mitä?
Maailmassa on niin paljon kaunista ja ihmeteltävää. Löydettävää. On hienoa olla elossa. nautitaan siitä, elämästämme. Hienoja hetkiä kaikille!
Tarvitsen vain kätesi ympärilleni ja olen upporikas.
Mukavaa lauantaita Sinullekin, ystävä jossain siellä!