Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Sairaala on sairaala, pääasia on että hoitopuoli pelaa. En odottanut mukavuuksia.

Nihkeä suhtautuminen oli lisämaitoon, se on vähän hassua kun maito ei vaan nouse heti. Toisaalta ovat huolissaan ettei imetys lähde käyntiin ja maito nousemaankaan jos lisämaidolla mennään.

Mutta ulosanti voisi tietty joillakin hoitsuilla olla aika paljon asiallisempaa

Tää vaan on niin jännä, kun sitä lisämaitoa pihistellään silloinkin, kun lääketieteellisestä syystä on vauvaa ensin ruokittu tukevasti luovutetulla maidolla, ja viety vauva pois äidin rinnalta. Mä tuolla pari sivua sitten jo kirjoitinkin, että jäin tosi yksin, kun en uutena äitinä osannut imettää eikä ketään kiinnostanut se imetys, kun (ihan täysiaikaisena syntyneeseen) vauvaan pumpattiin pullolla ruokaa. Sit, kun muutaman päivän päästä sain vauvan takaisin vierelle (totta kai siis olin ollut siellä lastenosastolla öitä ja ruokailuja lukuunottamatta koko ajan, mutta ei siellä päässyt pesimään), se vauva oli jo "iso" ja "vanha", eikä kukaan oikein malttanut pysähtyä katsomaan sitä imetystä, enemmän se ohjaus oli sellaista "ei tää osaa, ei noilla nänneillä onnistu, ei noin." Olin pumppaillut ja yrittänyt siellä lastenosastolla imettää, mutta ei mulla sillä konstilla noussut maito eikä sitä vauvaa oikein kiinnostanut imetys, kun sillä oli vatsa koko ajan killillään lisämaidosta. Siellä vierihoidossa vaan lopetettiin se lisämaito lähes kuin seinään. Vauva ei arvostanut, eikä varmaan huonekaverikaan...

Sit sain puhuttua vauvalle lisämaitoa ja puolisolle pipetin, niin saatiin niiden avulla se kiinnostumaan rinnasta sen verran, että päästiin kotiin. En mä kotonakaan oikein osannut kuitenkaan imettää, mutta ekan kotivuorokauden jälkeen (noin viikko synnytyksestä) se maito viimein nousi, ja sen jälkeen ei sit vauva muuta saanutkaan kuin rintamaitoa ennen kuin puolen vuoden kiepissä alkoi sormiruokailla.

Mutta siis, long story short, potentiaalinen vahinko meidän imetykselle oli jo tehty, eikä sen korjaamiseen ollut hoitajilla aikaa, kiinnostusta tai konsteja, ja silti lisämaitoa pihdattiin. Se ei ole kovin loogista. Onneksi mulla oli kova halu imettää, että jaksoin yrittää, koska nautin meidän imetystaipaleesta suunnattomasti ja koin sen hankalaa alkua lukuunottamatta tosi helpoksi tavaksi ruokkia vauva.

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Sillä höpö höpöllä tarkoitin sitä että hän sanoi että ei kannata mennä sektioon koska tieen käy näin. Kun suurimmalle osalle ei tosiaankaan käy. Sektiota demonisoidaan ihan hirveästi vaikka monilla se sujuu aivan mainiosti ja maailmassa jo melkoisen tavallinen toimenpide . 

Vierailija kirjoitti:

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Sun on pakko olla trolli. Kuvittelet, että saat palkkaa nukkumisesta, neulomisesta ja opiskelusta? Niitä tehdään vapaa-ajalla, ei töissä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Ainakin minulla nämä yövuorolaiset hoitivat ihan samalla tavoin esim. lääkkeen annostelut ja kävivät tarkistamassa vauvaa. Kannattaa nyt muistaa että sinulle maksetaan siitä että olet saatavilla potilaille, ei se mitään omaa aikaa ole. Vaihda alaa jos et kiinosta palvella asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

:-DDDDDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Sillä höpö höpöllä tarkoitin sitä että hän sanoi että ei kannata mennä sektioon koska tieen käy näin. Kun suurimmalle osalle ei tosiaankaan käy. Sektiota demonisoidaan ihan hirveästi vaikka monilla se sujuu aivan mainiosti ja maailmassa jo melkoisen tavallinen toimenpide . 

Onko pakko nollata toisen kokemus sanomalla höpöhöpö ja spekuloimalla, että täytyy olla tehnyt jotain väärin? Eikö voi sanoa jotain siihen tyyliin, että harmi, että on jäänyt jotain vaivaa, mutta onneksi niin ei käy kaikille, kun sektioita on kuitenkin pakko tehdä tms.?

Edelleen, tästä just on keskusteltu tässä ketjussa, sairaalassa mitätöidään sanomalla höpöhöpö, kun ihan samalla vaivalla ja kustannuksella voidaan sanoa sama asia huomioiden toinen yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Sektio, ei mitään seuraamuksia, arvet muistona aika alhaalla.

Mun tuli muuten tästä trolli-yöhoitajasta mieleeni yksi parannusehdotus. Mua ainakin käytiin herättelemässä imettämään yöllä (ainakin ekana, varmaan toisenakin, en enää muista, olinko kolmatta yötä vai kotutettiinko mut kolmantena päivänä). Tuntui, että joka kerta se herätys tuli tyyliin tuntia sen jälkeen, kun olin imettänyt vauvan. Ihan kuin mun uni ei olisi ollut katkonaista jo valmiiksi! Keksikää pliis joku systeemi, josta hoitaja näkee, tarviiko äitiä herättää. Vaikka sängyn viereen joku tussitaulu, johon voi kirjoittaa ajan, jona on imettänyt (jos muistaa...). Joka tapauksessa, tähän on varmasti kehitettävää joku helpohko ja halpa systeemi, jos sellainen halutaan tehdä. Jos asenne on, että täytyyhän sen äidin jaksaa imettämään herätä, niin sit varmaan ei tarvi kehittää.

Haavaa piti suihkutella 3 x pvässä, ei mitään raskasta kantaa, ainoastaan vauvaa. Eikä alkaa heti jumppaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Toivottavasti opiskelet jotain ihan muuta alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Sillä höpö höpöllä tarkoitin sitä että hän sanoi että ei kannata mennä sektioon koska tieen käy näin. Kun suurimmalle osalle ei tosiaankaan käy. Sektiota demonisoidaan ihan hirveästi vaikka monilla se sujuu aivan mainiosti ja maailmassa jo melkoisen tavallinen toimenpide . 

minäkään en suosittele, eikä suosittele perheessäni ja tuntemani mm lastenlääkäri, leikkaussalihoitaja, kirurgi, terveydenhoitaja *2, sairaanhoitajat...Komplikaatioriski on nelinkertainen verrattuna suositeltavampaan synnytystapaan. Kohdun kudospuute, kiinnikkeet ja istukan ongelmat vaikeuttavat uutta raskautta. Lapsen sairastuvuus on korkeampaa kuin synnyttäessä alateitse. Mukavuuskin on vähän makuasia, itsellä kohtutulehdus aiheutti voimakasta oksentelua ja ripulointia useiden päivien ajan, viikon mittaisen ummetuksen päätteeksi. Jouduin syömään vahvan antibioottikuurin ja lapsella sitten koliikki. Liikuntaa oli heti vaikeaa aloittaa, joten vauvakilot ei todella pudonneet ennen kuin ehkä vuoden-kahden kohdalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Jouduin sektioon. Kätilöt kantoivat pyytämättä kipulääkkeet kolmesti päivässä ja kysyivät, tarttisiko vahvempiakin. Jossain viiden päivän kohdalla yksi hoitaja kysyi, kannattaisiko kokeilla pärjätä ilman. Luulin, että oli kyse siitä, että normaalin, hyvinsujuneen sektion jälkeen voisi pärjätä, mutta se olikin hoitajan moka - oli unohtanut, että oli leikattu. Sen jälkeen kyseinen hoitaja huolehti, että otan kipulääkkeet.

Ainakin tuossa sairaalassa kyllä pidettiin lääketieteellisesti perusteltuna lievittää kipua.

Sain myös ihan ok imetys- ja pumppausohjausta, kukaan ei vittuillut, ja vauva otettiin kansliaan, että sain nukkua muutaman tunnin. Sairaalassa oli kaaos ja oikea käsi ei tiennyt, mitä vasen teki, mutta lähes kaikki olivat ystävällisiä. En vähättele kenenkään muun kokemuksia, mutta myös kiireisessä yliopistosairaalassa voi olla ok kokemus.

sektio tehtiin ei nukutettu ja sen jälkeen ei jalat kantaneet, myöhään sektio ja nukuin. Iltapvllä menin vessan yksin ja silmisä musteni. Snottiin ettei saa mennä yksin vessaan. Vähän tuntu kipua kun nousin sängystä, oli väärä tekniikka nousta. Snottiin kyllä miten pitää nousta. En tarvinnut kipulääkettä. Sektio helppo, tosin kokemusta ei oo nk luonnollisesta synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Haavaa piti suihkutella 3 x pvässä, ei mitään raskasta kantaa, ainoastaan vauvaa. Eikä alkaa heti jumppaamaan.

Kolmella neljästä näillä päästään hyvään lopputulokseen. Lopulla neljänneksellä joku komplikaatio tai pitkäaikaisvaiva. Itsellä mietityttää lähinnä lapsen refluksitauti ja neuropsykiatrinen häiriö (ADD), että olisiko näiltä säästytty jos olisin onnistunut synnyttämään normaalisti. Ei oikein näyttöä ole puoleen toiseen, mutta vauvan hapenpuute oli tosiasia ja tosiaan vatsavaivat olivat kamalat antibioottikuurin aikana ja sen jälkeenkin ja jatkuvan pulauttelun ja univaikeuksien syyksi paljastui refluksi.

Muistakaa potilaan oikeudet!

https://stm.fi/potilaan-oikeudet

Pieni osa hoitajista on varmasti ihan mätiä ihmisinä jo valmiiksi, mutta myös hoitajapula on hirveä ja se näkyy jo väistämättä hoidon laadussa. Tilanne on ollut huono jo useiden vuosien ajan ja pahenee vain koko ajan. Jos saatte huonoa hoitoa tai kohtelua, niin tehkää siitä aina valitus (muistutus) yksikön johtajalle tai kantelu Valviraan. Muuten tilanne vain jatkuu ja pahenee entisestään. Johtoportaalle kaikki näyttää olevan kunnossa, kun kukaan ei valita ja tuo epäkohtia esiin. Tehkää muistutus ja kantelu joka kerrasta! Autatte sillä tavoin itseänne, toisia potilaita ja myös hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä valitetru yöhoitajan toimesta. Yövuoroissa päivystetään lähinnä hätätapauksia ja muu aika on hoitajien omaa aikaa. Ei kukaan ottaisi yövuoroja, jos niissä pitäisi juosta palvelemassa neitosia. Ainakin itse yövuoroissa saatan nukkua hetken, neulon ja opiskelen. Jos tämä kielletään, niin eipä taida olla vuoroon tulijoita. Se vuoro on siis ns päivystysvuoro eikö tarkoita, että pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Nuo sinun horinasi eivät pidä paikkaansa. Toivottavasti saat mahdollisimman pian potkut lusmuilusi takia. Olet todella huono hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään kiinnostaa liikunnan harrastaminen ja sen puolesta toipuminen, en suosittele sektiota, ellei sitä joku erityinen syy perustele. Vatsalihakset leikataan poikki. Et tiedä ensimmäiseen kahteen viikkoon miten tehdään kakki, kun et löydä oikeita lihaksia. Alaselkäni sai pysyvän notkon suurista harjoitusmääristä huolimatta. Leikkausarpi kiristää ja kutittaa yhä 15v myöhemmin, matalavyötäröisiä housuja ei voi pitää. Kiinnikkeet aiheuttavat kipuja kierron keskivaiheilla ja satunnaisesti ponnistaessa yhä.

Höpö höpö-. Kaksi sektiota eikä mitään tuollaista. Ihan normaalisti onnistuu kaikki treeni. Miten päin sektiohaava tehtiin sinulle? Viimeisimmästä leikkauksestani on nyt 4 vuotta eikä haava ole aikoihin ollut mielessäkään. Oletko liian varhain lähtenyt tekemään vatsalihasliikkeitä? Vatsalihasten palautuminen sektion jälkeen kestää, ja täytyy tietää miten tulee treenata oikein.  Tästä löytyy kyllä tietoa kun googlaa. 

Kyllä mulla aina silloin tällöin sektiohaavan kohdalla vihlaisee ikävästi, oletan, että kiinnikkeet. Ekasta sektiosta 10 vuotta ja tokasta 8. Ei silleen, että ne oikeasti haittaisivat elämää kuin hetkellisesti silloin, kun tuntuu (ei onneksi ihan hirveän usein), mutta tuntuu kyllä, ja uskon hyvin, että tuntuu muillakin ja joillain enemmänkin.

Ihan turhaa tuollainen höpöhöpö-puhe, joka mitätöi toisten kokemuksen. Just tästä täällä ketjussa puhutaan, että kätilöt ohittaa synnyttäjän/äidin kokemuksen sanomalla höpöhöpö. Miksi se on niin vaikea uskoa, että jollain on erilainen kokemus kuin itsellä?

Tää nyt ei sitten ollut mikään puhe sektioita vastaan. Olen omistani toipunut hyvin (sektiot kiireellisiä alkuyöstä ja seuraavana päivänä oon liikkunut itse sekä hoitanut vauvan), eikä mulla sinänsä sektioista ole jäänyt mitään hampaankoloon. Mutta ei se ole mitään höpöhöpöä, että ne on isoja leikkauksia ja niistä _voi_ jäädä seuraamuksia pitkäksi aikaa, ja aika monella jonkinlaisia jääkin.

Sillä höpö höpöllä tarkoitin sitä että hän sanoi että ei kannata mennä sektioon koska tieen käy näin. Kun suurimmalle osalle ei tosiaankaan käy. Sektiota demonisoidaan ihan hirveästi vaikka monilla se sujuu aivan mainiosti ja maailmassa jo melkoisen tavallinen toimenpide . 

minäkään en suosittele, eikä suosittele perheessäni ja tuntemani mm lastenlääkäri, leikkaussalihoitaja, kirurgi, terveydenhoitaja *2, sairaanhoitajat...Komplikaatioriski on nelinkertainen verrattuna suositeltavampaan synnytystapaan. Kohdun kudospuute, kiinnikkeet ja istukan ongelmat vaikeuttavat uutta raskautta. Lapsen sairastuvuus on korkeampaa kuin synnyttäessä alateitse. Mukavuuskin on vähän makuasia, itsellä kohtutulehdus aiheutti voimakasta oksentelua ja ripulointia useiden päivien ajan, viikon mittaisen ummetuksen päätteeksi. Jouduin syömään vahvan antibioottikuurin ja lapsella sitten koliikki. Liikuntaa oli heti vaikeaa aloittaa, joten vauvakilot ei todella pudonneet ennen kuin ehkä vuoden-kahden kohdalla

Sairastuvuus korkeampi jos synnyttää sektiolla? Täyttä sanonko mitä. Tuo on alatiefanaatikkojen puhetta. Kaksi lasta sektiolla tullut, ei ole minkäänlaisia allergioita eikä mitään sairauksia. Paino tippui heti kun pääsi lenkkeilemään haavan parannuttua. Ystäväni lapsi kuoli alatiesynnytyksessä. Itse yritin ekalla alatiesynnyttää ja lapsi oli viikon teholla kun ehti tulla kohtutulehdus kun ei edennyt. Toinen lapsi tuli suunnitellulla sektiolla, ei mitään ongelmia. Joten älä sinäkään yleistä.

Kylläjän lääkäritkin nukkuu päivystysvuoroissaan, miksei hoitajat saisi?

Juuri tänään ylellä ja iltasanomissa on juttua uudesta perhebarometristä. Yksi lapsilukuun vaikuttava seikka on traumaattinen synnytyskokemus, jopa kolmasosa naisista jättää sen vuoksi lapsiluvun yhteen. Se on paljon. Ja se kertoo siitä, että synnytyksiä ei hoideta tarpeeksi hyvin.

Synnytyskokemus pitää sisällään koko sairaalassa vietetyn ajan. Kun kovan kokemuksen jälkeen joutuu vielä osastolla kokemaan kaikkea sitä, mitä tässä ketjussa on kerrottu, niin eipä ole ihme että moni päättää ekan lapsen jäävän ainoaksi.

Kun äiti ei saa edes suihkuun mennä (kyllä, nainen vuotaa verta ja maitoa synnytyksen jälkeen, se on sotkuista hommaa) tietäen, että vauva on sen ajan turvassa, ei hoito voi olla hyvää. Nykyäänhän on yleistä, ettei vauvaa suostuta ottamaan edes hetkeksi toimistoon, vauvaloita ei enää ole, eli vauva on joka hetki äidin kanssa. Lisäksi kuulemma pyörälliset vauvansängyt on monin paikoin poistettu, joten vauvalle ei ole mitään muuta paikkaa kuin äidin oma sairaalasänky. Siihenkö sängylle pitäisi jättää, jotta pääsee pesulle ja vessaan? Niissä sängyissä ei ole edes aukottomia laitoja. Niille sängyille voi periaatteessa jopa (typerät) vierailijat istahtaa tai horjahtaa. Ne eivät ole turvallisia vauvoille.

Tähän voinkin lisätä oman kokemukseni: olin imettämässä omalla sängylläni vauvaani, kun huonetoverin mies kaatoi vahingossa sänkyjen välissä olleen sermin mun ja vauvani päälle. Sain käden väliin ja pitelin aikani sermiä yhdellä kädellä ilmassa, kun mies keräili itseään ja hölmistykseltään tuli ottamaan sermin pois. Mitä jos vauvani olisi ollut yksin sängyllä?

Ehkä itse ammattilaiset eivät näe, minkä stressin äideille tuottavat. Äidit kyllä huomaavat kaikki nämä pienimmätkin asiat, sillä luonto on virittänyt heidät synnytyksen jälkeen vain yhteen tehtävään: vauvan hyvinvoinnin turvaamiseen. Mutta synnäriosastolla tehdään nykyään asiat niin, että äidillä on mahdollisimman hankalaa rauhoittua vauvan ääreen ja sen lisäksi saisi hieman lepoa ja muutaman hetken hoitaa itseänsä.