Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Prinsessaäidit vaatimassa yksityissairaalatason palvelua? Hoitajien pitää olla aivan ihania ja vain tätä yhtä äitiä varten siellä töissä?

No joo, monen kohdalla ei varmasti ole näin, ja asiattomasti käyttäytyvää henkilökuntaa valitettavasti löytyy. Silti tuntuu välillä, että joillain äideillä on hormonihuuruissaan aika suuret odotukset synnytyksistä. Ja sitten, kun kaikki ei mene juuri kuten haluaisi, järkytytään verisesti ja haukutaan sairaalat nimeltä täällä. Alapeukkuja satelemaan.

Ohis, mutta miksi te jotkut laitatte oman mielipiteenne perään kommenttia siitä, että alkaa alapeukkuja satelemaan? Yritättekö sillä kääntää muiden kuin itsenne viaksi sen, etteivät muut ole kanssanne samaa mieltä? Ja helpompi näin pysytellä vaan siinä harhaluulossa, että olette itse pelkästään oikeassa? Ei tarvitse laajentaa koskaan omaa ajattelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Suomi on harvoja teollisuusmaita missä ei ihmisillä ole yksityishuoneita. Ne on normi maailmalla

Saahan niitä täälläkin jos itse maksaa. Et ilmeisesti sen vertaa välitä itsestäsi ja lapsestasi, että olisit ollut valmis maksamaan siitä?

Laitatko tänne sen synnytyssairaalan nimen, jossa synnytyksen jälkeen voi saada yksityishuoneen maksamalla siitä erikseen? Ota huomioon sekin, että sinne pitää ehtiä synnyttämään, joten mikään Helsingin yksityissairaala ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prinsessaäidit vaatimassa yksityissairaalatason palvelua? Hoitajien pitää olla aivan ihania ja vain tätä yhtä äitiä varten siellä töissä?

No joo, monen kohdalla ei varmasti ole näin, ja asiattomasti käyttäytyvää henkilökuntaa valitettavasti löytyy. Silti tuntuu välillä, että joillain äideillä on hormonihuuruissaan aika suuret odotukset synnytyksistä. Ja sitten, kun kaikki ei mene juuri kuten haluaisi, järkytytään verisesti ja haukutaan sairaalat nimeltä täällä. Alapeukkuja satelemaan.

Ohis, mutta miksi te jotkut laitatte oman mielipiteenne perään kommenttia siitä, että alkaa alapeukkuja satelemaan? Yritättekö sillä kääntää muiden kuin itsenne viaksi sen, etteivät muut ole kanssanne samaa mieltä? Ja helpompi näin pysytellä vaan siinä harhaluulossa, että olette itse pelkästään oikeassa? Ei tarvitse laajentaa koskaan omaa ajattelua?

Jos tietää, että oma mielipide (joka on toki ihan yhtä oikeutettu kuin muidenkin) poikkeaa selvästi viestiketjun yleisestä mielipiteestä, voi laittaa kyseisen kommentin. Koska ei ole vaikea arvata, että niitä alapeukkuja alkaa sadella. Se ei kuitenkaan vaikuta omaan mielipiteeseen asiasta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu

Toisen päivänä sain haukut, että miksi makaan verisissä lakanoissa ja miksi en ole niitä vaihtanut. Ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että lakanat pitää vaihtaa itse. Eikä kukaan kertonut mistä löydän lakanoita. Enkä oikeasti olisi edes voinut niitä vaihtaa, kun liikuin koko ajan etanan vauhdilla ottamalla tukea kaiteista/sängystä/pöydästä. En uskaltanut lähteä yksin vessaan, vaan ajoitin vessakäynnit aina kätilön huoneessa käynnin yhteyteen ja pyysin häntä varmistamaan, etten pyörry välille. "Kyllä sitä pitää uskaltaa, ei kotonakaan kaukana auta". Ei auttanut, mutta kotona WC olikin muutaman askelen päässä, eikä 10 metrin päässä käytävällä.

Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva pitää kylvettää. Mies oli juuri käymässä, joten lähdimme taivaltamaan kohti kylvetyshuonetta. Pääsin sinne seinän kaiteissa roikkuen, kunnes siellä itse lämpimässä huoneessa alkoi taas maailma mustua silmissä ja jouduin istumaan huoneessa olevalle jakkaralle ja pyytämään että jos mies kylvettäisi, kun en pysy pystyssä. "Kyllä se äidinkin pitää opetella". Kylvetyksen jälkeen olin jo vähän tolpillani ja aloin pukemaan vauvaa. Lapsen käsittely oli varmasti haparoivaa, kun pelkäsin pyörtyväni ja lisäksi käsistä oli loppuraskaudessa kadonnut hienomotoriikka kokonaan, kun sain kumpaankin käteen rannekanavaoireyhtymän enkä saanut vauvan vaatteiden nappeja ja neppareita kunnolla kiinni. Kätilö vaan tuhahteli ja pyöritti silmiään. Sain napit, nepparit ja esim. omat rintaliivitkin normaalisti kiinni vasta 1,5 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten vaiva oli ihan todellinen.

Oma olo alkoi kohentua hieman vasta kolmannen päivän iltana, mutta en vielä silloinkaan uskaltanut kävellä vauvan kanssa kunnolla, vaan nostin vauvan omasta sängystä rullasänkyyn ja siirsin sillä muutaman askelen päähän huoneessa olevalle vaipanvaihtopisteelle. Lisäksi varmistelin koko ajan että jakkara on lähellä, jos silmissä mustenee. Hassuinta oli, että kätilöt ihan ilmiselvästi epäilivät kiintymyssuhdettani vauvaan, vaikka kyse oli vain siitä etten pysynyt pystyssä. Kätilöt olivat jotenkin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. En tiedä että lukiko kukaan papereitani koko aikana kun jouduin kaikille erikseen selittämään, että olen menettänyt paljon verta ja en pysy pystyssä. Vein vauvan vauvalaan aina siksi ajaksi kun raahasin itseni suihkuun ja tämäkin tuntui olevan väärin. Huonekaveri kyllä vei vauvan sinne yli 10 kertaa päivässä että pääsi pihalle tupakalle

Oikeasti en ole lainkaan mikään prinsessa. Olen maalaistalon tytär ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä lapsesta saakka läpi yliopisto-opintojen. Olin ennen synnytystä ollut useasti potilaana naisten tautien ja sisätautien puolella. Minut oli leikattu monesti ja henkilökunta oli aina ihmetellyt nopeaa toipumista ja sitä etten esim. leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä. Minulle oli tehty epämiellyttävi ja kivuliaita tutkimuksia ja toimenpiteitä ilman kivunlievitystä ja olin saanut kehuja kun olin kestänyt kaikki lukuisat suoliston tähystykset ja muut tutkimukset silmää räpäyttämättä. Ja sitten synnytyksen jälkeen minua kohdellaan kuin roskaa ja ihan kuin olisin vailla jotain erityiskohtelua.

Eniten ärsyttää se, että olin niin huonossa kunnossa etten osannut ja jaksanut puolustaa itseäni, enkö sanonut vastaan.

Tuohan on ihan sadistista kohtelua, mitä olet saanut! Ei voi ymmärtää tuon kätilön vai oliko niitä muitakin, ilkeyttä juuri sinua kohtaan. Luulivatko, että vain näyttelet olevasi heikossa kunnossa, vai mitä niiden päässä oikein liikkui? Tuollaisesta kohtelusta pitäisi tehdä isompikin juttu, ihan julkisesti.

Tämänkin kätilön mielestä potilaat saavat kyllä pyörtyillä vessojen lattioille tai käytäville, oma syynsä jos niin käy, vai mitä, julmurikätilö?

Mainitsit, että pohjoisessa oleva keskussairaala, ei kai vain VKS? Siellä ainakin ennen vanhaan ne toiskieliset huomioitiin paremmin.

Vaasa ei ole kovin pohjoisessa...

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on Jyväskylästä kesällä 2020. Kuukautta ennen laskettua aikaa oltiin tehty tutkimus vauvan painosta ja siitä, mahtuuko hän syntymään alateitse. Paino 3,6kg, ei ongelmaa. Ok. Tässä täytyy tietää, että mä oon 150cm pituinen.

Synnärillä oli pari kätilöä, jotka oli tosi ihania synnytykseni alkupuolella, mutta kolmas kätilö, joka tuli aamuvuoroon oli varsinainen jääkuningatar. Minuun laitettiin jatkuvalla syötöllä oksitosiinia ja supistukset oli sitä luokkaa, että niitä ei puhalleltu pois vaan huusin holtittomasti (en oikeasti pystynyt kontrolloimaan sitä huutoa ja normaalisti minä en valita kivuista).

Lapsivettä alkoi tihuttaa lauantaiaamuna, lähdettiin sairaalaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 3 aikaan niin tuolloinkin tihutti välillä vettä. Kunnolla ne vedet poksahti oksitosiinin kanssa sitten sunnuntaina illalla 23 aikaan. Maanantaina aamulla 7-8 aikaan olin jo niin väsynyt ja tokkurainen ja kivusta sekaisin etten juuri muista mitään, mutta mieheni kertoi mulle, että mun pyynnöstä paikalle oli tullut lääkäri, joka teki sisätutkimuksen ja tulos oli että olin auennut vain 6cm. Sitten se ultrasi kohdun ja tutki miksei synnytys etene. No vauvahan oli 4,1kg painoinen ja ei todellakaan mahdu minusta ulos.

Tämä jääkuningatar kätilö alkoi väittelemään lääkärin kans, että kyllä se lapsi alateitse ulos saadaan. Lääkäri käski sitten kätilön poistua ja minut kärrättiin kiireelliseen sektioon.

Eikä siinä kaikki! Sairaalassa oli anestesialääkäriksi erikoistuva hyvin nuori mies, joka ei osannut laittaa minulle epiduraalia vaan muljutteli sitä neulaa selässäni, että tunsin pidemmän aikaa kun se sörkki sisään ja ulos sitä neulaa kunnes se sitä opastava lääkäri tuli ja suoritti homman loppuun. Tämä aiheutti minulle vuotavan selkäytimen, josta sain ns "spinaalipäänsäryn".

Leikkaussaliin päästyä, sain vielä kaksi supistusta vaikka minulle oltiin vielä synnytyshuoneessa alettu antamaan oksitosiinin vaikutusta vähentävää ainetta (???) mitä lie oli, mutta näin mulle kerrottiin. Ja anestesialääkäri oli sellainen oikein yrmeä mies joka huusi minulle leikkaussalissa TURPA KIINNI kun minulla tuli taas holtiton supistuskipukohtaus, jossa, en vaan kyennyt kontrolloimaan huutoani. Anestesialääkäri laittoi spinaalipuudutuksen sektuota varten, mutta kirosi ja ihmetteli isoon ääneen miten on mahdollista, että pystyin edelleen heiluttelemaan jalkojani (tässä täytyy muistaa sen "harjoittelijapojan"/anestesialääkäriksi erikoistuvan moka).

No ei siinä, nukutukseen ja vauva äkkiä sektiolla ulos.

Jyväskylän naistenosastosta minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ihanat hoitajat siellä. Siitä paikasta tykkäsin. Mutta vihasin sitä anestesialääkäriä.

Nyt tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tuolla toisessa huoneessa höpöttelee ja kyselee 2,5v poika isältään kaikkea mahdollista. Terve lapsi ja kehittyy normaalisti. Paras palkinto kaikesta paskakärsimyksestä huolimatta <3

Minun kohdallani kätilö alkoi inttää lääkärille ja selitellä kun lääkäri tuli katsomaan miksei homma etene ja miten vauva voi. Ja toteamaan että äidin keho täysin uupunut ja synnytys pysähtynyt. Vauva osoitti ahdingon merkkejä. Ensimmäinen joka oikeasti kuuli minua ja tajusi ettei valmista tule ikinä. Mentiin leikkuriin ja selvisi syyt miksei onnistunut. Kätilö se vaan vähätteli. Osastolla tarvittiin vanha kokenut kätilö kertomaan nuoremmille että imetysmyönteisyys ei tarkoita vauvan kiusaamista nälässä ja toi lisämaitoa, kotona nousi sitten oma maito.

Kättäri 2007

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu

Toisen päivänä sain haukut, että miksi makaan verisissä lakanoissa ja miksi en ole niitä vaihtanut. Ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että lakanat pitää vaihtaa itse. Eikä kukaan kertonut mistä löydän lakanoita. Enkä oikeasti olisi edes voinut niitä vaihtaa, kun liikuin koko ajan etanan vauhdilla ottamalla tukea kaiteista/sängystä/pöydästä. En uskaltanut lähteä yksin vessaan, vaan ajoitin vessakäynnit aina kätilön huoneessa käynnin yhteyteen ja pyysin häntä varmistamaan, etten pyörry välille. "Kyllä sitä pitää uskaltaa, ei kotonakaan kaukana auta". Ei auttanut, mutta kotona WC olikin muutaman askelen päässä, eikä 10 metrin päässä käytävällä.

Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva pitää kylvettää. Mies oli juuri käymässä, joten lähdimme taivaltamaan kohti kylvetyshuonetta. Pääsin sinne seinän kaiteissa roikkuen, kunnes siellä itse lämpimässä huoneessa alkoi taas maailma mustua silmissä ja jouduin istumaan huoneessa olevalle jakkaralle ja pyytämään että jos mies kylvettäisi, kun en pysy pystyssä. "Kyllä se äidinkin pitää opetella". Kylvetyksen jälkeen olin jo vähän tolpillani ja aloin pukemaan vauvaa. Lapsen käsittely oli varmasti haparoivaa, kun pelkäsin pyörtyväni ja lisäksi käsistä oli loppuraskaudessa kadonnut hienomotoriikka kokonaan, kun sain kumpaankin käteen rannekanavaoireyhtymän enkä saanut vauvan vaatteiden nappeja ja neppareita kunnolla kiinni. Kätilö vaan tuhahteli ja pyöritti silmiään. Sain napit, nepparit ja esim. omat rintaliivitkin normaalisti kiinni vasta 1,5 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten vaiva oli ihan todellinen.

Oma olo alkoi kohentua hieman vasta kolmannen päivän iltana, mutta en vielä silloinkaan uskaltanut kävellä vauvan kanssa kunnolla, vaan nostin vauvan omasta sängystä rullasänkyyn ja siirsin sillä muutaman askelen päähän huoneessa olevalle vaipanvaihtopisteelle. Lisäksi varmistelin koko ajan että jakkara on lähellä, jos silmissä mustenee. Hassuinta oli, että kätilöt ihan ilmiselvästi epäilivät kiintymyssuhdettani vauvaan, vaikka kyse oli vain siitä etten pysynyt pystyssä. Kätilöt olivat jotenkin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. En tiedä että lukiko kukaan papereitani koko aikana kun jouduin kaikille erikseen selittämään, että olen menettänyt paljon verta ja en pysy pystyssä. Vein vauvan vauvalaan aina siksi ajaksi kun raahasin itseni suihkuun ja tämäkin tuntui olevan väärin. Huonekaveri kyllä vei vauvan sinne yli 10 kertaa päivässä että pääsi pihalle tupakalle

Oikeasti en ole lainkaan mikään prinsessa. Olen maalaistalon tytär ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä lapsesta saakka läpi yliopisto-opintojen. Olin ennen synnytystä ollut useasti potilaana naisten tautien ja sisätautien puolella. Minut oli leikattu monesti ja henkilökunta oli aina ihmetellyt nopeaa toipumista ja sitä etten esim. leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä. Minulle oli tehty epämiellyttävi ja kivuliaita tutkimuksia ja toimenpiteitä ilman kivunlievitystä ja olin saanut kehuja kun olin kestänyt kaikki lukuisat suoliston tähystykset ja muut tutkimukset silmää räpäyttämättä. Ja sitten synnytyksen jälkeen minua kohdellaan kuin roskaa ja ihan kuin olisin vailla jotain erityiskohtelua.

Eniten ärsyttää se, että olin niin huonossa kunnossa etten osannut ja jaksanut puolustaa itseäni, enkö sanonut vastaan.

Tuohan on ihan sadistista kohtelua, mitä olet saanut! Ei voi ymmärtää tuon kätilön vai oliko niitä muitakin, ilkeyttä juuri sinua kohtaan. Luulivatko, että vain näyttelet olevasi heikossa kunnossa, vai mitä niiden päässä oikein liikkui? Tuollaisesta kohtelusta pitäisi tehdä isompikin juttu, ihan julkisesti.

Tämänkin kätilön mielestä potilaat saavat kyllä pyörtyillä vessojen lattioille tai käytäville, oma syynsä jos niin käy, vai mitä, julmurikätilö?

Mainitsit, että pohjoisessa oleva keskussairaala, ei kai vain VKS? Siellä ainakin ennen vanhaan ne toiskieliset huomioitiin paremmin.

Vaasa ei ole kovin pohjoisessa...

Kyseessä ei ole Vaasa. Ja kyseessä oli kaksi ei kätilöä. Ja sellainen vaikutelma tosiaan jäi kuin olisin ihan tahallani istuskellut raajat täristen ja naama valkoisena pitkin käytävällä olevia penkkejä ja nojaillut kaiteisiin. Toisen lapsen synnytys oli positiivisempi kokemus, toki kyseessä ei ollut kiireinen aika. Enkä ollut toisen synnytyksen jälkeen lainkaan huonossa kunnossa. Tiesin jo osaston käytännöt. Toki hassulta tuntuu, että olin synnyttänyt osastolla kahdesti eikö kukaan kätilö/hoitaja koskaan kertonut minulle mitään osaston käytännöistä, ruoka-ajoista ym. vaan lähes kaikki tieto tuli huonekavereilta. Ensimmäisellä kerralla kaikilla oli niin kiire, ettei kukaan ehtinyt ja toisella kerralla kaikki ajattelivat että tiedän jo.

Vierailija kirjoitti:

Prinsessaäidit vaatimassa yksityissairaalatason palvelua? Hoitajien pitää olla aivan ihania ja vain tätä yhtä äitiä varten siellä töissä?

No joo, monen kohdalla ei varmasti ole näin, ja asiattomasti käyttäytyvää henkilökuntaa valitettavasti löytyy. Silti tuntuu välillä, että joillain äideillä on hormonihuuruissaan aika suuret odotukset synnytyksistä. Ja sitten, kun kaikki ei mene juuri kuten haluaisi, järkytytään verisesti ja haukutaan sairaalat nimeltä täällä. Alapeukkuja satelemaan.

Eiköhän täällä ole lähinnä kerrottu todella huonosta hoidosta/kohtelusta. Eikö mielestäsi ole aihetta valittaa kun potilaista ei haluta huolehtia sen vertaa etteivät pyörtyisi lattialle, pakotetaan vaan vessaan ja hoitamaan vauvaa vaikka ovat ehkä menettäneet paljon verta tai ovat muuten hyvin kipeitä. Ikäänkuin sellainen fakta kuin hyvin alhaisen hemoglobiinin aiheuttama pyörrytys ei olisikaan totta, kun se johtuu synnytyksestä. Ei täällä ole mielestäni kukaan pikkuasioista valittanut. Mutta on aivan liikaa näitä huonoja kokemuksia, ja kaikkihan eivät täällä edes kirjoittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu

Toisen päivänä sain haukut, että miksi makaan verisissä lakanoissa ja miksi en ole niitä vaihtanut. Ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että lakanat pitää vaihtaa itse. Eikä kukaan kertonut mistä löydän lakanoita. Enkä oikeasti olisi edes voinut niitä vaihtaa, kun liikuin koko ajan etanan vauhdilla ottamalla tukea kaiteista/sängystä/pöydästä. En uskaltanut lähteä yksin vessaan, vaan ajoitin vessakäynnit aina kätilön huoneessa käynnin yhteyteen ja pyysin häntä varmistamaan, etten pyörry välille. "Kyllä sitä pitää uskaltaa, ei kotonakaan kaukana auta". Ei auttanut, mutta kotona WC olikin muutaman askelen päässä, eikä 10 metrin päässä käytävällä.

Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva pitää kylvettää. Mies oli juuri käymässä, joten lähdimme taivaltamaan kohti kylvetyshuonetta. Pääsin sinne seinän kaiteissa roikkuen, kunnes siellä itse lämpimässä huoneessa alkoi taas maailma mustua silmissä ja jouduin istumaan huoneessa olevalle jakkaralle ja pyytämään että jos mies kylvettäisi, kun en pysy pystyssä. "Kyllä se äidinkin pitää opetella". Kylvetyksen jälkeen olin jo vähän tolpillani ja aloin pukemaan vauvaa. Lapsen käsittely oli varmasti haparoivaa, kun pelkäsin pyörtyväni ja lisäksi käsistä oli loppuraskaudessa kadonnut hienomotoriikka kokonaan, kun sain kumpaankin käteen rannekanavaoireyhtymän enkä saanut vauvan vaatteiden nappeja ja neppareita kunnolla kiinni. Kätilö vaan tuhahteli ja pyöritti silmiään. Sain napit, nepparit ja esim. omat rintaliivitkin normaalisti kiinni vasta 1,5 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten vaiva oli ihan todellinen.

Oma olo alkoi kohentua hieman vasta kolmannen päivän iltana, mutta en vielä silloinkaan uskaltanut kävellä vauvan kanssa kunnolla, vaan nostin vauvan omasta sängystä rullasänkyyn ja siirsin sillä muutaman askelen päähän huoneessa olevalle vaipanvaihtopisteelle. Lisäksi varmistelin koko ajan että jakkara on lähellä, jos silmissä mustenee. Hassuinta oli, että kätilöt ihan ilmiselvästi epäilivät kiintymyssuhdettani vauvaan, vaikka kyse oli vain siitä etten pysynyt pystyssä. Kätilöt olivat jotenkin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. En tiedä että lukiko kukaan papereitani koko aikana kun jouduin kaikille erikseen selittämään, että olen menettänyt paljon verta ja en pysy pystyssä. Vein vauvan vauvalaan aina siksi ajaksi kun raahasin itseni suihkuun ja tämäkin tuntui olevan väärin. Huonekaveri kyllä vei vauvan sinne yli 10 kertaa päivässä että pääsi pihalle tupakalle

Oikeasti en ole lainkaan mikään prinsessa. Olen maalaistalon tytär ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä lapsesta saakka läpi yliopisto-opintojen. Olin ennen synnytystä ollut useasti potilaana naisten tautien ja sisätautien puolella. Minut oli leikattu monesti ja henkilökunta oli aina ihmetellyt nopeaa toipumista ja sitä etten esim. leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä. Minulle oli tehty epämiellyttävi ja kivuliaita tutkimuksia ja toimenpiteitä ilman kivunlievitystä ja olin saanut kehuja kun olin kestänyt kaikki lukuisat suoliston tähystykset ja muut tutkimukset silmää räpäyttämättä. Ja sitten synnytyksen jälkeen minua kohdellaan kuin roskaa ja ihan kuin olisin vailla jotain erityiskohtelua.

Eniten ärsyttää se, että olin niin huonossa kunnossa etten osannut ja jaksanut puolustaa itseäni, enkö sanonut vastaan.

Tuohan on ihan sadistista kohtelua, mitä olet saanut! Ei voi ymmärtää tuon kätilön vai oliko niitä muitakin, ilkeyttä juuri sinua kohtaan. Luulivatko, että vain näyttelet olevasi heikossa kunnossa, vai mitä niiden päässä oikein liikkui? Tuollaisesta kohtelusta pitäisi tehdä isompikin juttu, ihan julkisesti.

Tämänkin kätilön mielestä potilaat saavat kyllä pyörtyillä vessojen lattioille tai käytäville, oma syynsä jos niin käy, vai mitä, julmurikätilö?

Mainitsit, että pohjoisessa oleva keskussairaala, ei kai vain VKS? Siellä ainakin ennen vanhaan ne toiskieliset huomioitiin paremmin.

Vaasa ei ole kovin pohjoisessa...

Ei olekaan, paitsi ehkä helsinkiläisten mielestä.

Oi oi, kyllä näitä lukiessa saa huomata olleensa TODELLA onnekas, kun olin ensisynnyttäjä suunnitellulla sektiolla (isopäinen vauva perätilassa) ja päästiin perhehuoneeseen. Mun kaksi vuorokautta sairaalassa oli aivan ihanat, annoin 10/10 arvosanaksi sairaalassa ololle. Muistan vieläkin, miten onnellinen olin, alkaa itkettää, kun muistelen noita kahta ensimmäistä vuorokautta lapsemme kanssa, miten rauhallista ja kaunista se olikaan. Kiitos Hyvinkää kesäkuussa 2021!

Minulla on myös erittäin huonoja kokemuksia Helsingin Kätilöopistolta. En halua niitä tässä avata, mutta en ole toipunut niistä vieläkään.

Jos vielä menisin sairaalaan synnyttämään, niin nyt osaisin pitää toista ääntä kellossa. En hyväksyisi yhtään vallan käyttöä. Erittäin traumaattinen alku lapselleni. Neuvolassa oli muuten sama juttu. Yksi lääkäri tapaaminen oli asiallinen, mutta muu henkilökunta kohteli huonosti.

Minulla oli kuumeinen olo ja kurkku kipeä kun menin synnyttämään. Pyysin kuumemittaria,kätilö sanoi että hoidetaan vauva  ensin ulos. Lapsi syntyi klo 05.00 ja meidät siirettiin osastolle,4sänkyä mutta kaikki muut tyhjinä. Väsytti, palelsi ja olisin halunnut vaan nukkua mutta hoitaja oli sitä mieltä että nyt vauva  rinnalle  En saanut lasta imemään enkä myöskään   sitä kuumemittaria. Sanottiin vain ettei sinulla kuumetta ole.  Oli kauheaa täristä kuumehorkassa paita auki vauvan huutaessa sylissä!

Seuraavana aamuna  minut vietiin ns lypsyhuoneeseen ja vasta kun oli todettu ettei rinnoistani heru mitään,sai vauva armeliaasti tipan pullomaitoa. Aamupalakin jäi saamatta kun vietiin lypsettäväksi.  Minun piti myös  opetella hoitamaan vauvaa vaikka heikotti ja palelsi ja sanoin moneen kertaan olevani kipeä. Tunsin ettei minua kuunneltu.  Vasta kun mies tuli töiden jälkeen käymään ja ärähti että tuokaa se kuumemittari vai pitääkö hakea kotoa,tuli hoitaja jonkun korvamittarin kanssa ja survaisi korvaan niin että tärykalvo oli revetä. Lukema oli +39. Sen sijaan että asenne oli parantunut,alkoikin voivottelu että kukas tätä vauvaa nyt hoitaa!

Mies ehdotti jäävänsä yöksi kun oli tyhjiä sänkyjä ja tämä torpattiin heti,ehdotin lähteväni kotiin mutta sekään ei kelvannut. Hermostuin ja huusin että anteeksi saa""na kun olen kipeä!  Se että nostin ääntäni teki minusta selvästi epäsuositun, vaikean potilaan.  Olin todella kiitollinen kun kolmantena päivänä meidät kotiutettiin. Oli varmaan hoitajatkin, olinhan niin hankala ihminen ja kehtasin vielä tulla sairaaksi.

Maitokin muuten  nousi kun kotiin pääsin. Lepäsin ja opettelin imettämistä.

Synnytys Seinäjoella. Hyvä kokemus eikä tietenkään sairaassaolo mitään hotelli elämää ole.

Kyllä tämä keskustelu vahvistaa että olis aika alkaa saamaan palvelua synnärillä ja hoitajille olisi syytä jo opiskelijaksi hakeutuessa tehdä psykologinen soveltuvuustesti.

Itse kaksi lasta synnyttäneenä luulin todellakin olleeni poikkeus ja vain herkässä mielentilassa kun koin hoitajien töksäyttelyt ilkeinä, mutta sitä se todella oli! Jos olisin siinä samassa tilanteessa nyt ja joku uskaltaisi tulla aukoon päätään, niin takaisin tulisi ihan huolella!

Yksi suurin ongelma koko terveydenhoidon alalla on se, että kaikki luuserit, jotka eivät pääseeet mihinkään kouluun, ei edes lukioon, pääsivät lähihoitaja linjalle. Sitten ne motivoituneet paskiaiset hoitaa niin meidän lapset kuin vanhuksetkin vasemmalla kädellä ja välinpitämättömästi parkuen vain kuinka on niin kiire ja paska palkka.

Kiirekin on niin jännä käsite. Itse omaihoitajana vanhuspuolella toimineena näin kyllä sen hoitajien kiireen osastolla. Kyl oli siinä kiireessä hyvin aikaa istua kahvihuoneessa isommallakin porukalla.

Yksi pappa kun huusi huoneessaan aikansa apua, menin pyytään hoitajia katsomaan. Vastaus oli, et se huutaa aina tuolleen kävin katsomassa ja mies makasi lattialla kun oli pudonnut sängystään.

Sain kyllä hoitajiin vauhtia. Uskalsin avautua kunnolla, kun onneksi oma hoidettavani oli jatkuvan valvontani alla eikä silloin olisi kärsinyt mahdollisesta hoitajien kostosta, kun kävin tylyttämässä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

3/3

Toivuin nopeasti. Panacod avulla ei ollut kipuja missään vaiheessa ja vuotokin hyvin vähäistä, koska kohtu tyhjennetään osana sektiota.

Enpä sen tarkemmin osaa sanoa kuin että loistava kokemus oli, toipuminen erittäin nopeaa ja kivutonta. Suomalainen on nöyrä ja aivan kaikesta pitäisi olla kiitollinen, etenkin, jos on nainen. Kukaan ei koskaan kyseenalaista suomalaisille syötettyä propagandaa, jota vahvistetaan säännöllisillä lehtijutuilla, joissa Suomeen muuttanut jenkki päivittelee ilmaista terveydenhuoltoa.

Edes Helsingin sanomat eivät uskalla uutisoida Suomen äärimmäisen huolestutttavasta ja heikosta taloustilanteesta. Suomi ei koskaan kyennyt toipumaan vuoden 2008 lamasta. Suomi ei enää omista käytännössä mitään yrityksiä, vaan omistusosuudet on ollut pakko pistää käteiseksi myymällä osakkeet ulkomaille. Tämä on jo itsessään hyvin huolestuttavaa ja on äärimmäisen poikkeuksellista EU maissa.

Suomi joutuu joka ikinen vuosi ottamaan lisää velkaa, jotta se kykenee maksamaan terveydenhuollon, koulutuksen, päiväkodin, tuet jne. Olen hyvin hämmentyneenä seurannut julkista keskustelua, miten on mahdollista, ettei edes Helsingin sanomat uutisoi Suomen talouden synkkiä tulevaisuudennäkymiä? Suomen valtionvelka on kaksinkertaistunut 14 vuodessa eli 2008 laman jälkeisinä vuosina, kun muiden maiden talous on kääntynyt nousuun. Mikseivät ihmiset puhu tästä ja ole huolissaan siitä, miltä tulevaisuus näyttää, kun sosiaaliturvaa on leikattu vuosittain niin, ettei kiritysvaraa enää ole? Yksikään suomalainen ei tunnu pitävän ääntä siitä, miten koko rakennelma on byrokraattinen mammutti, jossa lukuisat valkoiset keski-ikäiset miehet nostavat loistavaa palkkaa tekemättä mitään. Byrokratian merkittävä keventäminen sen sijaan että vähennetään esimerkiksi päiväkotien henkilökuntaa tai heikennetään entisestään ihmisten pääsyä terveydenhuoltoon, ei ääneen saa ehdottaa. Byrokraria kuuluu hyväksyä, koska pitää osata olla kiitollinen, ettei asiat ole niinkuin Yhdysvalloissa.

Suomen julkinen velka on 75% suhteessa bruttokansantuotteeseen ja se kasvaa vuosittain, sillä suomalaiset yritykset eivät kasva eivätkä innovoi. Ollaan siis 90-luvun laman tasolla, ainoa ero on se, ettei tätä lamaa voida korjata devalvoimalla valuuttaa.

Tällainen avautuminen tällä kertaa 😊

Hyvä kirjoitus.

Suomella ei ole myöskään sitä valttikorttia, mitä Ruotsilla on, nimittäin oman valuutan vaikutus vientiin. Jos meillä olisi euroa halvempi valuutta, voisimme edes kilpailla vähän halvemmilla vientituotteilla EU:n alueella, nyt ei ole tätäkään etua. Suomellahan on ollut vientivetoinen talous.  Toinen asia on kotimaisten, voittoa tuottavien yritysten myyminen ulkomaille, jossa Kokoomuspäättäjät  ja heidän kannattajansa ovat kunnostautuneet.

EU:ssa Suomi on ollut jo pitkään nettomaksajana ja kaiken maailman hankkeiden rahoittajana, jotka tuskin palaavat tulona takaisin Suomeen. Esim. päästökauppa ja siihen liittyvät voitot tai sanktiot, jotka käytännössä ovat vain rahansiirtoa paikasta toiseen. Suomen valtio tai luonto ei tällaisesta toiminansta hyödy. Kaikki raha mikä on Suomesta pois, on poissa suomalaisten valtion kassasta.

Epäilen pahasti, että ensi vaaleissa ihmiset äänestävät paniikkiratkaisuna Kokoomusta, koska kuvittelevat näiden olevan päteviä korjaamaan valtiontalouden. Oikeasti heillä oli jo mittavat leikkauslista valmiina hyvinvointipalveluihin.

Minusta synnytyksen pitäisi olla se ikävä vaihe, ei synnäri. Mulla kuitenkin synnäri oli se vaikeampi vaihe kummankin lapsen kohdalla, ehdottomasti. Tämä siitä huolimatta, vaikka synnytyksessä kivunlievitystä pantattiin ja tästä osattiin varoittaa jo etukäteen kys sairaalan kohdalla. Seinäjoki molemmilla kerroilla.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun mä synnytin yli 20 v sitten niin siivoajat olivat mukavimpia ihmisiä sairaalassa. Niiden kanssa oli kiva jutella toisin kuin ylimielisten korkeakoulutettujen kanssa.

Ei sairaanhoitajat tai kätilöt nyt kovin kummoisesti ole koulutettuja, lähihoitajista puhumattakaan. Arvokasta työtä toki tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Jos haluaa huonepalvelua ja passausta, menee hotelliin ja maksaa siitä.

Veronmaksajat maksaa teidän palkat ja lisäksi vielä maksetaan synnytyksestä erikseen, niin luulisi edes ystävällistä käytöstä saavan.

Kaikki valittajat voivat sitten synnyttää seuraavaksi kotona.

Tavismutsi kirjoitti:

En oo pitkään aikaan ollut näin huvittunut ku tän keskustelun parissa. Aika monella tuntuu menevän kätilön ja palvelijan ammatit sekaisin. Kätilö on ammattikorkeakoulusta valmistunut terveydenhuollon ammattihenkilö. Suomessa ei taida edes palvelijoiden ammattikuntaa olla. Ainakaan heitä ei ole sairaaloissa töissä.

99% sairaaloiden henkilökunnasta on täysjärkisiä ihmisiä. Toinen täysjärkinen ihminen voi heidän kanssaan keskustella. Oon itse synnyttänyt kaks kertaa. Eka oli kiireellinen sektio ja toinen päätyi vuorokauden ähellyksen ja vauvan sydänäänien häviämisen jälkeen imukuppisynnytykseen. Molemmat synnytykset hoidettiin ammattitaidolla. Tunsin olevani turvallisissa käsissä. Ympärilläni oli ammattilaisia. Olin vauvojen keltaisuuden takia osastolla kummankin kanssa 4vrk.

Sairaalassa olen saanut infon kaikesta tulevasta ja kanssani on keskusteltu mm. kivunhoidosta ja oon saanut riittävästi kipulääkettä esim sektion jälkeen. Ihan vaan keskustelemalla hoitavien ammattilaisten kanssa. Mua on neuvottu imettämisessä, rintapumpun käytössä ja fysioterapeutti on käynyt osastolla antamassa esikoisen hoidossa ohjeita lapsen anatomisen erityispiirteen takia. Esikoiseni sai alusta asti myös lisämaitoa. Se vaati ainoastaan keskustelua hoitajan kanssa.

Sektion jälkeen sain kantaa vauvaa. Se ruokatarjotin, jonka sain ihan itse ekan vrk jälkeen haettua, painoi vähemmän. Senkin sai siis ihan itse kantaa. Toisen synnytyksen jälkeen oli ihanan vapauttavaa kävellä osastolle ITSE!! Vauvaa en saanut kantaa, jos vaikka pyörtyisin matkalla.

Ja kyllä, yöt osastolla olivat kammottavia. Oli vastenmielistä nukkua samassa huoneessa ventovieraan ihmisen kanssa. Ja ne vihoviimeiset potilaskellot!! Kuinkakohan paljo vähemmän olis sitäkin meteliä, jos kaikki kynnellekykenevät nostaisivat persiinsä sängystä ja hipsisivät kysymään asiaansa henkilökunnalta tai hakisivat itse mehunsa? Ne puudutetut sektioäidit ja runsaasti vuotaneet huimailijat joutuvat joka tapauksessa soittamaan tarvitessaan apua. Muilla taitaa jalat toimia, vaikka ei pää toimiskaan.

Kun kaksi ihmistä kommunikoi, ongelmien ilmaantuessa on ehkä syytä katsoa ekaks peiliin. Löytyiskö vika epäonnistuneesta kokemuksesta sieltä

En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?

Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.

Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.

Olen itkussa silmin lukenut näitä tosi kuvauksia synnyssairaaloista. Miksi, miksi, miksi on näin? Kyllä on tärkeää, että tämä kissa nostetaan nyt pöydälle.