Helsinkiläinen perheenäiti kutsuu yksinäisiä kotiinsa jouluaterialle - Miten teidän perheessä pidetään huolta yksinäisistä jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tekopyhää on kutsua vain jouluna, koska jonkun mielestä kenenkään ei pidä olla yksin jouluna. Mä olen tosi yksinäinen, ei ole kavereita. Ottaisin lähes loukkauksena jos mut kutsuttaisiin vain jouluna jonnekkin ja muuten ei seura kelpaa. Ei se ole aitoa. Mielummin olen yksin. Ei muut ole vastuussa mun onnellisuudesta, joulunakaan.

Hyvin sanottu! Artikkelin äidin kotiin oli nyt diakonssan avulla menossa kaksi vanhusta palvelutalosta, erittäin kaunis ele mummoja kohtaan, mutta maailma on muuten mikä se on. Miksi ihmisten tulisi jouluna esittää sellaista, että jonkun ventovieraan yksinäisyys satuttaa, jos se ei oikeasti tunnu omalta asialta?

Mitä pahaa siinä sitten on, että koittaa elää niin, etteivät ne omat lapset vaikkapa olisi aikuisina niitä yksinäisiä? Eiköhän se riitä. Siis mitenkään dissaatamma artikkelin äitiä. Hän halusi toimia noin, so?

Mä itse ajattelen, että pidän parhaiten huolta, ettei lapsistani tule yksinäisiä siten, että opetan hänelle laajasti myös ydinperheen ulkopuolista välittämistä. Enhän voi tietää, saako lapseni oman puolison ja lapsia, joten olisi hyvä, että hänelle on luontevaa tuntea läheisyyttä ja verkostoitua myös tämän kontekstin yli. Haluan näyttää hänelle, että on olemassa monenlaisia yhteisöjä, joissa voi olla välittämistä. Vanhempana minä en voi taata lapselleni sitä, etteikö hän tule koskaan kohtaamaan yksinäisyyttä. Itse asiassa on aika varma, että tulee, koska kaikki sen jossain muodossa kohtaavat.

Olen sitä mieltä, että Suomen valtavat yksinäisyysluvut ja mm. sen aiheuttamat itsemurhat ja terveysmenot ovat seurausta juuri siitä, että me ei osata olla muuten läheisiä kuin ihan siinä pienessä piirissä oman perheen kesken. 1,2 miljoonaa suomalaista asuu kuitenkin yksin. Siitä voi sitten alkaa laskeskella, mistä kiikastaa. Muun maailman sulkeminen oman perheen ulkopuolelle ei ole hyvä teko omaa lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuli vaan mieleen, että olisi hyvä muistaa aina katsoa lähellekin, eikä pitää yksinäisiä vain jonain ihme kaukaisena hyväntekeväisyyskohteena. Olikos se niin, että kolmasosa vai viidesosa suomalaisista kokee olevansa yksinäisiä, että jokainen meistä kyllä tuntee jonkun yksinäisen.

Ap

Jöhoida itände kutsut ja sulla ei oo oikeutta vaatia muilta mitää. Joo tunnen yksinäisiä mutta ne ei oo tervetulleita meille. Ja syystä

1) meille ei tuu juopot eikä nistit

2) meille ei tule valittajat eikä vinkuvat madilmanparantajat

3) meille ei tuu ikävät omahyväisdt lokit

4) meille ei tule kukaan joka potentiaalisesti pilaa meidän joulun

Joo, no tuo nyt lienee itsestäänselvää, ettei kenenkään tartte kotiinsa ottaa sellaisia ihmisiä, jotka pilaavat joulun. Ap

Mä en ole oikein koskaan saanut kiinni siitä että yksinäisyys poistuu tuntemattomien kanssa oleskelemalla, itselle yksinäisyys on sitä yhteyden puutetta toisiin. Ahdistun vieraiden seurasta ja seurustelusta.

Emme tapaa tässä tartuntatilanteessa ihmisiä sisätiloissa.

Karseinta lapsena oli joku joulu uppo-outojen kanssa. Hyh

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan saanut kiinni siitä että yksinäisyys poistuu tuntemattomien kanssa oleskelemalla, itselle yksinäisyys on sitä yhteyden puutetta toisiin. Ahdistun vieraiden seurasta ja seurustelusta.

Sama. Olen viettänyt useita jouluja yksin. Ensimmäisenä jouluna avioeron jälkeen, kun lapsi vietti joulun isällään, pari tuttavaperhettä ilmoitti, että olen tervetullut heille. Ei tullut pieneen mieleenikään mennä. Kaunis ele, tottakai, ja olen siitä kiitollinen että kutsuivat, mutta olisi ollut kamalan rasittavaa seurustella heidän kanssaan, osallistua tarjoiluihin ja jälkien siivoamiseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan saanut kiinni siitä että yksinäisyys poistuu tuntemattomien kanssa oleskelemalla, itselle yksinäisyys on sitä yhteyden puutetta toisiin. Ahdistun vieraiden seurasta ja seurustelusta.

Joo mutta eikös tässä aloituksessa ollutkin kyse just siitä, että monella kyllä on ihan siinä lähipiirissäkin niitä tuttuja yksinäisiä, että ei tarvitse mitään ventovieraita kutsua.

Päällimmäinen pelko on, että omalla yksinäisyydelläni kiillotettaisiin kutsujan kilpeä, eli lehtijuttu tai some päivityksiä siitä miten hieno kutsuja on, kun otti kylään muutaman yksinäisen.

Sitten kutsuja kehuu itseään ja hyvyyttään, pahimmillaan näytetään vielä kutsuttujen kuvat ja pyydetään "kiitollista" kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

No, tekopyhää on kutsua vain jouluna, koska jonkun mielestä kenenkään ei pidä olla yksin jouluna. Mä olen tosi yksinäinen, ei ole kavereita. Ottaisin lähes loukkauksena jos mut kutsuttaisiin vain jouluna jonnekkin ja muuten ei seura kelpaa. Ei se ole aitoa. Mielummin olen yksin. Ei muut ole vastuussa mun onnellisuudesta, joulunakaan.

Uhriutuminen kannattaa aina.

En kyllä haluaisi mennä tuntemattomien seuraan jouluksi katsomaan lasten lahjavuoria jne

Lukiko kukaan tota aloitusta? Ei tää oo "haluatko mennä tuntemattoman kanssa viettämään joulua" tää aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen yksinäinen, joka on vuoden aikana minua auttanut, on tervetullut joulupöytään. Eli ei siis ainutkaan. Jos ei millään tavalla halua olla osa elämääni arjessa, niin miksi järjestäisin hänelle juhlan?

Voi olla aika vaikea tietää, miten auttaa, jos ei pidetä yhteyttä.

Meillä läheisyyttä ja välittämistä ei tarvitse ansaita. Tietenkään ei myöskään pidä hyysätä sellaisia ihmisiä elämässään, jotka kohtelevat kaltoin.

Välittämällä muista saa usein itsekin auttamista osakseen. Ainakin enemmän kuin pitämällä kirjaa siitä, kuka nyt on tehnyt mitäkin minun hyväkseni.

Meillä läheisyys ja välittäminen ovat vuorovaikutusta, ei yksisuuntaista muista juhlien aikaan huolehtimista. Jos koko vuoden ajan tekee selväksi, että ei halua olla osallinen arjessani, niin en keksi yhtäkään syytä sille, miksi olisi juhlan arvoinen.

Eikä se arki ole sen kummempaa kuin tervehtiminen pihassa tai yhteinen lounastaminen (minun laskuuni) , en siis odota mitään siivous- tai lastenhoitoapua. Jos ei tuohon pysty, niin sitten saa olla omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuli vaan mieleen, että olisi hyvä muistaa aina katsoa lähellekin, eikä pitää yksinäisiä vain jonain ihme kaukaisena hyväntekeväisyyskohteena. Olikos se niin, että kolmasosa vai viidesosa suomalaisista kokee olevansa yksinäisiä, että jokainen meistä kyllä tuntee jonkun yksinäisen.

Ap

Minä koen olevani yksinäinen. Kukaan ei ole kiinnostunut miten voin ja itse asiassa tällä hetkellä voi huonosti. Henkinen jaksaminen on täysin poissa ja itsetuhoiset ajatukset taas pinnalla. Ei ole ketään kenelle voisin puhua.

Palstalla kuitenkin ollaan sitä mieltä etten voi olla yksinäinen koska en ole fyysisesti yksin.

Sinäkään et taida tajuta ettei yksinäisyys ole sitä että ei ole jonkun seurassa.

En ala pohtimaan tunnenko yksinäisiä koska minä en jaksa alkaa ketään kestitä ja teenäisesti esittää että se olisi jotain muuta kuin ahdistavaa että kotonani olisi taas yksi ihminen lisää joka ei välitä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Lukiko kukaan tota aloitusta? Ei tää oo "haluatko mennä tuntemattoman kanssa viettämään joulua" tää aihe.

No nyt on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen yksinäinen, joka on vuoden aikana minua auttanut, on tervetullut joulupöytään. Eli ei siis ainutkaan. Jos ei millään tavalla halua olla osa elämääni arjessa, niin miksi järjestäisin hänelle juhlan?

Voi olla aika vaikea tietää, miten auttaa, jos ei pidetä yhteyttä.

Meillä läheisyyttä ja välittämistä ei tarvitse ansaita. Tietenkään ei myöskään pidä hyysätä sellaisia ihmisiä elämässään, jotka kohtelevat kaltoin.

Välittämällä muista saa usein itsekin auttamista osakseen. Ainakin enemmän kuin pitämällä kirjaa siitä, kuka nyt on tehnyt mitäkin minun hyväkseni.

Meillä läheisyys ja välittäminen ovat vuorovaikutusta, ei yksisuuntaista muista juhlien aikaan huolehtimista. Jos koko vuoden ajan tekee selväksi, että ei halua olla osallinen arjessani, niin en keksi yhtäkään syytä sille, miksi olisi juhlan arvoinen.

Eikä se arki ole sen kummempaa kuin tervehtiminen pihassa tai yhteinen lounastaminen (minun laskuuni) , en siis odota mitään siivous- tai lastenhoitoapua. Jos ei tuohon pysty, niin sitten saa olla omissa oloissaan.

Kuulostaa siltä, että olet aika vihainen joillekin ihmisille, joita ajattelet näitä kirjoittaessasi.

Noin laajemmalla skaalalla ehkä voi ajatella, että yleisesti ottaen välittämistä ei tarvitse ansaita. Jos itsellä on joku ihmissuhde, jossa omat tarpeet eivät tule huomioiduiksi ja on siksi vihainen, niin ei varmastikaan halua sitten viettää aikaa eikä myöskään joulua tällaisessa seurassa.

Se ei kuitenkaan tätä ilmiötä yleisesti selitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuli vaan mieleen, että olisi hyvä muistaa aina katsoa lähellekin, eikä pitää yksinäisiä vain jonain ihme kaukaisena hyväntekeväisyyskohteena. Olikos se niin, että kolmasosa vai viidesosa suomalaisista kokee olevansa yksinäisiä, että jokainen meistä kyllä tuntee jonkun yksinäisen.

Ap

Minä koen olevani yksinäinen. Kukaan ei ole kiinnostunut miten voin ja itse asiassa tällä hetkellä voi huonosti. Henkinen jaksaminen on täysin poissa ja itsetuhoiset ajatukset taas pinnalla. Ei ole ketään kenelle voisin puhua.

Palstalla kuitenkin ollaan sitä mieltä etten voi olla yksinäinen koska en ole fyysisesti yksin.

Sinäkään et taida tajuta ettei yksinäisyys ole sitä että ei ole jonkun seurassa.

En ala pohtimaan tunnenko yksinäisiä koska minä en jaksa alkaa ketään kestitä ja teenäisesti esittää että se olisi jotain muuta kuin ahdistavaa että kotonani olisi taas yksi ihminen lisää joka ei välitä minusta.

No kyllä yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, ei se ole siitä kiinni, onko ympärillä ihmisiä.

Jos omat voimat ovat loppu, en ajattele, että pitää kestitä yhtään ketään.

Toivon sinulle parempaa vointia!

Ap

Mä suon sisarteni perheille kyllä omaa perheaikaakin, mutta toivoisin kauheesti, että voitais vaikka edes tapanina kahvitella tai nähdä ulkoillen. Tai että edes joku soittaisi. Tietävät, että olen yksin.

Tiedän, että jos osat olisivat toisinpäin, en jättäisi. Meille olisi tervetullut ihan koska tahansa. Sisarukset ovat mulle tosi rakkaita perheineen.

Muistakaa yksinäistä ihan tavallisena arkipäivänä, jos haluttaa.

Vuoden loppupään juhlapyhät on muutenkin raskaita, niin ei välttämättä haluta päättää vuotta menemällä seuraamaan toisten elämän iloisinta aikaa. Vähän kuin seuraisi näyteikkunasta tuiskuisella kadulla jonkun joulua ja kävelisi sen jälkeen kyyneleet jäätyneinä poskille kotiin.

Tottakai tapauskohtaisesti.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

T.helpompi joulu yksin

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa yksinäistä ihan tavallisena arkipäivänä, jos haluttaa.

Vuoden loppupään juhlapyhät on muutenkin raskaita, niin ei välttämättä haluta päättää vuotta menemällä seuraamaan toisten elämän iloisinta aikaa. Vähän kuin seuraisi näyteikkunasta tuiskuisella kadulla jonkun joulua ja kävelisi sen jälkeen kyyneleet jäätyneinä poskille kotiin.

Tottakai tapauskohtaisesti.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

T.helpompi joulu yksin

Ymmärrän, mitä tarkoitat, hyvin kirjoitettu. Riippuu varmaan siitä paljon, millaiset välit on. Mä itse kokisin sisarteni perheessä kuuluvani ihan itsekin perheeseen, joten ei olisi ulkopuolinen olo. Tai siis no. Olisin kokenut, ennen kuin tajusin ettei fiilis ole molemminpuolinen, Jonkun tuttavan perheessä ehkä olisin kokenutkin tätä näyteikkunafiilistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tekopyhää on kutsua vain jouluna, koska jonkun mielestä kenenkään ei pidä olla yksin jouluna. Mä olen tosi yksinäinen, ei ole kavereita. Ottaisin lähes loukkauksena jos mut kutsuttaisiin vain jouluna jonnekkin ja muuten ei seura kelpaa. Ei se ole aitoa. Mielummin olen yksin. Ei muut ole vastuussa mun onnellisuudesta, joulunakaan.

Hyvin sanottu! Artikkelin äidin kotiin oli nyt diakonssan avulla menossa kaksi vanhusta palvelutalosta, erittäin kaunis ele mummoja kohtaan, mutta maailma on muuten mikä se on. Miksi ihmisten tulisi jouluna esittää sellaista, että jonkun ventovieraan yksinäisyys satuttaa, jos se ei oikeasti tunnu omalta asialta?

Mitä pahaa siinä sitten on, että koittaa elää niin, etteivät ne omat lapset vaikkapa olisi aikuisina niitä yksinäisiä? Eiköhän se riitä. Siis mitenkään dissaatamma artikkelin äitiä. Hän halusi toimia noin, so?

Anteeksi mutta ihan pakko kysyä, että koetko sä sitä mitenkään huonona piirteenä, että sua ei kiinnosta ihmisten yksinäisyys ja haluat opettaa myös lapsille, että toisten hädästä ei tarvitse välittää? Onks tässä sun mielestä mitään huolestuttavaa? En nyt tosiaan tarkoita, että jokaisen pitää kutsua jotain random-tyyppejä kotiinsa jouluksi, mutta noin yleisesti elämänasenteena, jota siirrät eteenpäin, onko tuossa susta kaikki kunnossa?