Lue keskustelun säännöt.
Äitini haukkui minua kun olin pieni, että minulla ei ole ystäviä ja sanoi, että sellainen osoittaa huonoa luonnetta, jos tulee toimeen vain sukulaistensa kanssa
25.12.2021 |
Eli idea oli se, että ”kuka tahansa” tulee toimeen sukulaistensa kanssa tai että sukulaiset välittävät sinusta, vaikka olisit ihan kauhea ja se, jos ihmisellä ei ole juuri ystäviä tai ei viihde heidän seurassaan on mädän ihmisen merkki, kun taas se, että ihmisellä on ennemmin ystäviä ja pitää sukulaisiin vain muodolliset välit on hyvän ihmisen merkki 😢
En olekaan nyt vielä aikuisena pistänyt häntä tilille hänen tästä lausunnostaan ja kiusaamisestaan, se pitääkin vielä tehdä. Minkälainen mätämuna on tuota mieltä ja vielä sanoo noin OMALLE lapselleen? No, minun äitini toki, mutta noin yleensä?
Sanoivatko teidänkin äitinne tällaista?
Kommentit (127)
Ai, minulle opetettiin että ihminen ei tarvitse kavereita ja ystäviä. Kuuluu pysyä kotona huoneessaan. Teidän perhe olisi ollut huorintekijöitä äitini silmissä ja kyläluutia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin kanssa suurin kysymys on aina "Miksi?". Miksi hän tekisi jotain niin ja niin julmaan omalle lapselleen, jota hänen pitäisi rakastaa. Vastausta emme koskaan saa ja tuo henkilö ei koskaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ai, minulle opetettiin että ihminen ei tarvitse kavereita ja ystäviä. Kuuluu pysyä kotona huoneessaan. Teidän perhe olisi ollut huorintekijöitä äitini silmissä ja kyläluutia.
No huhhuh. Niin moni äiti on hullu hirviö, joka purkaa suodattamatta kaikki traumansa läheisiinsä… 😥
En vain tajua, miksi pitää tuollalailla demonisoida mitään? Miten siis lapsen sukulaiset ja heidän kanssaan viihtyminen voi olla jollekin äidille ongelma? Jos ongelma oli se, onko lapsella ystäviä, miksei keskity siihen????
Ap
Mites kun minä en tule ollenkaan sukulaisten kanssa toimeen? En pidä pääosin heistä ollenkaan. Minulla on kyllä ystäviä sekä kavereita joiden kanssa viihdyn mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, minulle opetettiin että ihminen ei tarvitse kavereita ja ystäviä. Kuuluu pysyä kotona huoneessaan. Teidän perhe olisi ollut huorintekijöitä äitini silmissä ja kyläluutia.
Ois ollut mielenkiintoista, jos äitimme olisivat tavanneet 😛 Ois ollut siistiä joku tyyppi väittämässä äidilleni pahasti vastaan jollain ihan saman tason sekoperusteilla 😋🤪
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mites kun minä en tule ollenkaan sukulaisten kanssa toimeen? En pidä pääosin heistä ollenkaan. Minulla on kyllä ystäviä sekä kavereita joiden kanssa viihdyn mielelläni.
Äitini mielestä olisit terve ja normaali ihminen. TOSIN sillä rajauksella, että suvulle pitäisi aina esittää ystävällistä ja hyväksyvää, eikä saisi ainakaan huomata rähisevänsä.
Eli siis jos et muista tai huomaa, että rähisit ja riitelit sukulaisen kanssa, sitä ei tapahtunut. Ja voit julistaa edelleen ympäriinsä, että mallisi on ainoa oikea JA siinä ollaan kuitenkin väleissä KAIKKIEN kanssa (vaikka muut näkevät sinut toisin).
?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, minulle opetettiin että ihminen ei tarvitse kavereita ja ystäviä. Kuuluu pysyä kotona huoneessaan. Teidän perhe olisi ollut huorintekijöitä äitini silmissä ja kyläluutia.
Ihan kuin mun mutsi. Ei olla kauheasti tekemisissä näin aikuisena. Mutta tietty yksinäisyys ja erakkomaisuus muhun jäi, äidin perintönä. Tulen pinnallisesti hyvin toimeen (lähes) kaikkien ihmisten kanssa, mutta minun on hankala solmia syviä ja kestäviä ystävyyksiä.
Äitisi on ollut veemäinen tyyppi mutta en tiedä tuliko susta yhtään mukavampi, koska tuo "en olekaan vielä pistänyt häntä siitä tilille" tai jotain, kalskahtaa korvaan ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä tule kenenkään kanssa toimeen.
Äitini jotenkin perusteli siis minulle sanojaan sillä, että minulla ei ole ystäviä (sekin oli haukunnan aihe, ei esim. myötätunnon tai välittämisen) ja olen vain perheeni kanssa ja olen siksi huono ihminen.
Olen tuon jälkeen välttänyt lähentymästä osan ssukulaisiani kanssa etten olisi huono ihminen 😔🥺
Osan kanssa välit ovat toki pysyneet molemmin puolin yhteyttä pitämällä yllä. Ei sitä kuuluisaa ihanaa oloa YSTÄVIEN kanssa ole elämääni kuulunut, äitini oli siis väärässä, kuten kylläkin lähes aina.
Sen sijaan jaksan pitää yhteyttä oikeisiin läheisiini, kuten omaan perheeseeni ja sukulaisiini nimenomaan. Harmittaa vain, ettei se läheisten piiri ole isompi. En tajua, mitä vikaa on siinä, että pitää nimenomaan läheisistään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapauskohtausta.
Teet sen, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.
Luonteen hyvyydestä/huonoudesta se ei kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on ollut veemäinen tyyppi mutta en tiedä tuliko susta yhtään mukavampi, koska tuo "en olekaan vielä pistänyt häntä siitä tilille" tai jotain, kalskahtaa korvaan ikävästi.
No siis minusta on ihan normaalia kertoa kenelle tahansa, jos tämä on loukannut itseä, eikö sinusta?
Mutta siis jos minä kerron äidilleni, että sinä loukkasit minua kun sanoit tämän, niin hän ei koskaan pyydä anteeksi. Sen takia siinä tarvitaan järeämpiä keinoja. Se ei tarkoita laisinkaan sitä, että haluaisin hänelle pahaa, ei! Vaan haluaisin, että hän tajuaisi satuttaneensa omaa lstaan ja osoittaisi siitä välittävänsä ja pyytäisi anteeksi. Niinhän terveet ja NORMAALIT ihmiset käyttäytyvät, eikö?
Ei minulla ole mitään syytä satuttaa ketään, ellei tämä ole minulle inhottava ja ei myönnä sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä jaksa olla edes omien lastesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tapauskohtausta.
Teet sen, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.
Luonteen hyvyydestä/huonoudesta se ei kerro mitään.
Ei vaan se meni näin:
” olen sen jälkeen välttänyt lähentymästä osan ssukulaisiani kanssa etten olisi huono ihminen 😔🥺”
Katsos osa ihmisistä välittää siitä, mitä heille sanotaan. Kannattaa miettiä, mitä toisille sanoo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini jotenkin perusteli siis minulle sanojaan sillä, että minulla ei ole ystäviä (sekin oli haukunnan aihe, ei esim. myötätunnon tai välittämisen) ja olen vain perheeni kanssa ja olen siksi huono ihminen.
Olen tuon jälkeen välttänyt lähentymästä osan ssukulaisiani kanssa etten olisi huono ihminen 😔🥺
Osan kanssa välit ovat toki pysyneet molemmin puolin yhteyttä pitämällä yllä. Ei sitä kuuluisaa ihanaa oloa YSTÄVIEN kanssa ole elämääni kuulunut, äitini oli siis väärässä, kuten kylläkin lähes aina.
Sen sijaan jaksan pitää yhteyttä oikeisiin läheisiini, kuten omaan perheeseeni ja sukulaisiini nimenomaan. Harmittaa vain, ettei se läheisten piiri ole isompi. En tajua, mitä vikaa on siinä, että pitää nimenomaan läheisistään.
Ap
Pidät yhteyttä läheisiisi? Eihän se pidä paikkaansa. Olet kertonut, kuinka et jaksa lapsiasi, jotka asuvat isänsä kanssa, etkä mene tapaamaan heitä, vaikka niin olisi sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on ollut veemäinen tyyppi mutta en tiedä tuliko susta yhtään mukavampi, koska tuo "en olekaan vielä pistänyt häntä siitä tilille" tai jotain, kalskahtaa korvaan ikävästi.
No siis minusta on ihan normaalia kertoa kenelle tahansa, jos tämä on loukannut itseä, eikö sinusta?
Mutta siis jos minä kerron äidilleni, että sinä loukkasit minua kun sanoit tämän, niin hän ei koskaan pyydä anteeksi. Sen takia siinä tarvitaan järeämpiä keinoja. Se ei tarkoita laisinkaan sitä, että haluaisin hänelle pahaa, ei! Vaan haluaisin, että hän tajuaisi satuttaneensa omaa lstaan ja osoittaisi siitä välittävänsä ja pyytäisi anteeksi. Niinhän terveet ja NORMAALIT ihmiset käyttäytyvät, eikö?
Ei minulla ole mitään syytä satuttaa ketään, ellei tämä ole minulle inhottava ja ei myönnä sitä.
Ap
Äitini myös olettaa, että jos minä kerron hänen loukanneen minua, en saa suuttua, kun hän ei suostu myöntämään asiaa ja pyydä anteeksi. Hän vaatii, että meidän pitää jatkaa edelleen ihan väleissä tai ainakin käyttäytyä kohteliaasti. Hän siis syyttää minua, kun suutun hänelle tuossa kohtaa.
Vaikka itse ei ole kohtelias minua kohtaan ja ei-loukkaava.
En todellakaan koe tekeväni mitään väärää tai käyttäytyväni yhtään huonosti, jos kos_tan hänelle sen, että hän ei halua pahoitella sitä,,että loukkasi minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on ollut veemäinen tyyppi mutta en tiedä tuliko susta yhtään mukavampi, koska tuo "en olekaan vielä pistänyt häntä siitä tilille" tai jotain, kalskahtaa korvaan ikävästi.
No siis minusta on ihan normaalia kertoa kenelle tahansa, jos tämä on loukannut itseä, eikö sinusta?
Mutta siis jos minä kerron äidilleni, että sinä loukkasit minua kun sanoit tämän, niin hän ei koskaan pyydä anteeksi. Sen takia siinä tarvitaan järeämpiä keinoja. Se ei tarkoita laisinkaan sitä, että haluaisin hänelle pahaa, ei! Vaan haluaisin, että hän tajuaisi satuttaneensa omaa lstaan ja osoittaisi siitä välittävänsä ja pyytäisi anteeksi. Niinhän terveet ja NORMAALIT ihmiset käyttäytyvät, eikö?
Ei minulla ole mitään syytä satuttaa ketään, ellei tämä ole minulle inhottava ja ei myönnä sitä.
ApÄitini myös olettaa, että jos minä kerron hänen loukanneen minua, en saa suuttua, kun hän ei suostu myöntämään asiaa ja pyydä anteeksi. Hän vaatii, että meidän pitää jatkaa edelleen ihan väleissä tai ainakin käyttäytyä kohteliaasti. Hän siis syyttää minua, kun suutun hänelle tuossa kohtaa.
Vaikka itse ei ole kohtelias minua kohtaan ja ei-loukkaava.
En todellakaan koe tekeväni mitään väärää tai käyttäytyväni yhtään huonosti, jos kos_tan hänelle sen, että hän ei halua pahoitella sitä,,että loukkasi minua.
Ap
Tuskin kostaisin, jos äitini ei _syyttäisi_ minua siitä, että suutun, kun hän ei pyydä anteeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini jotenkin perusteli siis minulle sanojaan sillä, että minulla ei ole ystäviä (sekin oli haukunnan aihe, ei esim. myötätunnon tai välittämisen) ja olen vain perheeni kanssa ja olen siksi huono ihminen.
Olen tuon jälkeen välttänyt lähentymästä osan ssukulaisiani kanssa etten olisi huono ihminen 😔🥺
Osan kanssa välit ovat toki pysyneet molemmin puolin yhteyttä pitämällä yllä. Ei sitä kuuluisaa ihanaa oloa YSTÄVIEN kanssa ole elämääni kuulunut, äitini oli siis väärässä, kuten kylläkin lähes aina.
Sen sijaan jaksan pitää yhteyttä oikeisiin läheisiini, kuten omaan perheeseeni ja sukulaisiini nimenomaan. Harmittaa vain, ettei se läheisten piiri ole isompi. En tajua, mitä vikaa on siinä, että pitää nimenomaan läheisistään.
ApPidät yhteyttä läheisiisi? Eihän se pidä paikkaansa. Olet kertonut, kuinka et jaksa lapsiasi, jotka asuvat isänsä kanssa, etkä mene tapaamaan heitä, vaikka niin olisi sovittu.
Kenenköhän asioita nyt puhut? Olet eksynyt myt väärään ketjuun.
Ap
Itse olen nyt aikuisena toista mieltä. En tuolloin, kun äitini kiusasi minua tuonkin sanoman avulla osannut varmaksi väittää vastaan, että onko niin, että sukulaisiin tai omiin läheisiin jotenkin kyllästyy ja on aikuisena mieluummin vain joidenkin muiden ihmisten kanssa.
Mutta nyt tiedän, että itse en viihdy sellaisten ihmisten kanssa niin hyvin, jotka eivät ole sukua. Minusta sellaisten ihmisten kanssa täytyy aina esittää, enkä ole koskaan varma, jos joku on seurassani, että haluaako hän olla siinä, vai onko vain, koska ei kehdannut sanoa ei. Sukulaisten kanssa joko tunnistaa, että henkilö todellakin haluaa olla kanssani tai jos epäilee, että haluaako, niin en osaa sanoa miksi se ei samalla tavalla haittaa. En siis silloin pidä sitten tiiviisti yhteyttä ja yleensä havaitsen, että kun sitten kuitenkin vaikka soitan, toinen on ilahtunut.
Sama liittyy omaan perheeseen, he ovat niitä omia läheisiä, eivät kaverit.
En tajua, miten äitini ei ilkeyksiä sanoessaan tajunnut, että voipi olla ihmisiä, jotka nimenomaan VIIHTYVÄT perheensä ja sukulaistensa seurassa, eivät niinkään muiden.
Äitiniei itse ole kauhean hyvin noudattanut esimerkkiään, hän ei pidä yhteyttä juuri kenenkään kanssa. Sukulaistensa kanssa ei nauti olostaan, vaikka siis aina kehuu heitä,ja ystävätkin hänellä ovat sellaisia pinnallisia esittämistuttuja.
Eli heidän kanssaan esitetään hyväntuulista ja reipasta ilopilleriä, eikä kerro heille esim. että hän on rahaton. (Hakisi esim. myötätuntoa ja henkistä tukea siihen ikävään tilanteeseen). Mikseivät tutut saisi tietää, että hän on rahaton? En tajua. Eivät he mitää oikeita ystäviä ainakaan tuollaisella esittämisellä ole.
Ap