Onko normaalia jos ei pidä omasta miehestä?

että alat laittautua kotona ykkösiin, ostelet pieniä lahjoja ukolles, teet sille ihania aterioita joiden aikana juot tarpeeksi viinaa, että annat hänen panna sua puhki yöllä. Kyllä se siitä. tollaset kyllästymiset kuuluu parisuhteeseen, menee ohi, mutta yritä jaksaa vielä. Jos mies ei ala osoittaa suhun kuumaa intohimoa kaiken tekemäs jälkeen, ota rakastaja ja alota koulu, oota että lapsi vähä isompi ja sulla duunipaikka ja sitten eroa.

meilläkin oli vähän tuollainen tilanne kun lapset oli pieniä ja stressasi hirveästi. Olisi ottanut eron jos olisin jaksanut. En jaksanut ja muutaman vuoden päästä asiat paranivat.



Jos otat eron nyt, älä etsi uutta miestä, ole mieluummin yksin. On paha merkki että pelkäät yksinäisyyttä noin paljon. Opettele itsenäiseksi, opettele tietämään että pärjäät yksinkin. Sitten voit löytää tasaveroisen suhteen ja miehen jonka kanssa olet siksi että haluat - ei siksi että on pakko - ja joka itsekin tietää sen.

mene paremmin? Turhaan " kärsinyt" ilman tukea ja rakkautta. Onko järkeä?

Vaihtamalla se mies ei parane jos ongelma on sinussa. Kerroit että sinulla on psyykkinen ongelma, paniikkihäiriö. Hoida itsesi kuntoon.



Mieti nyt mitä hyvää siinä miehessäsi oli aikoinaan kun häneen ihastuit ja rakastuit ja mieheksesi otit. Voisko olla niin ettet sinäkään ole kovin hääppöistä seuraa.

muutama vuosi on todella pitkä aika, mutta turha kuvitella, että yh-äidin elämä on yhtä deittailua ja bailausta. Kun se mies ei vaihtamalla parane ja ne samat ongelmat odottavat joka suhteessa: se arki jne. Siihen on panostettava ja suhdetta työstettävä yhdessä, ainakin vuosi katsoa eteenpäin.

Olen kanssa 22 v. ja meillä on 2 v. tyttö. Mies on petänyt mua kerran vuos sitten ja silloin halusi eroa. Mä pidin siitä viimesillä voimillani kiinni, koska en olisi selvinnyt vaikea lapsen ja masennuksen kanssa yksin. Nyt taas mies on ihan innoissaan musta mutta mä oon ihan kyylästynyt siihen. On kuitenkin oikeasti todella upea mies, jos hänet jättäisin tuskin saisin takaisin, koska on älyytömän hyvännäköinen ja mukava. Itse tapasin baarissa ihanan miehen ja ollaan viestitelty....

Mutta en kyllä halua hajottaa lapseni perhettä, vaikka tunnen olevan onneton. Uskon kuitenkin, että tämä paranee, kunhan itse rauhotun (sitä ennen aion tapailla muita miehiä, en kyllä mene sänkyyn mutta vaan kaverina, jotta saan kokea, että eipä ne sen kummempia ole).



Olemme vielä nuoria ja siksi varmaan tuntuu välillä tämmöinen tavallinen arki kurjalta. Olen kuitenkin hyvä äiti, että turha sitä kenenkään ruveta parjaamaan.



Tsemmpiä sinulle ap:)

Pitkässä parisuhteessa tulee väistämättä kausia, jolloin toinen ei tunnu kiinnostavalta ja tekisi mieli vaihtaa, mutta kun sitkeästi tahtoo jatkaa entisen kanssa ja aloittaa muutoksen itsestään, niin kas kummaa yksi kaunis päivä se sama vanha puoliso onkin taas niin ihana.

Itsellä takana 27 vuotta samassa suhteessa ja lapsia reilu tusina.



Sanot, että pidät puolisostasi ystävänä - siinä on hvä pohja, intohimo ei kestä vuosia samanlaisena, mutta ystävyys vain vahvistuu (ja se intohimokin tulee taas).



Sait jo hyviä neuvoja l. ryhdy päättäväisesti tekemään työtä suhteenne parantamiseksi, mieti mitä haluat ja lähde rakentamaan suhdettanne pienin askelin siihen suuntaan (muista kuitenkin, että toista et voi muuttaa ja ettei sinun onnesi ole toisen taskussa).



Ole ystävällinen miehellesi, tee hänelle rakkauden tekoja (mieti mitä hän erityisesti arvostaa). Toisaalta tutki itseäsi ja listaa niitä asioita, joita toivot elämässäsi olevan ensi vuonna, kolmen vuoden päästä jne. Sitten alat elää niin, että elämäsi lähtee kulkemaan toivomaasi suuntaan (esim. jos toivot olevasi viiden vuoden kuluttua työssä, johon tarvitaan ammattikoulutus, niin ala selvittää, miten ja missä voit kouluttautua haluamaasi ammattiin).