Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisti äiti pilaa taas joulun. Lupasi olla selvinpäin..
24.12.2021 |
Joinakin jouluina pystyy pitämään lupauksen.
Muuttuu niin radikaalisti kun juo joten hänelle ei tarjoilla, jotta draamalta vältyttäisiin.
Tuli mukamas krapulassa kuitenkin mutta oli selvästi hieman päihtynyt. Salaa juo toisten juomia ja naukkailee välissä kun kukaan muu ei paikalla - paitsi minä.
Omatunto kolkuttaa koska en halua aiheuttaa draamaa siitä, että äiti juo salaa enkä kestä että joutuu yksin kotiin viettämään joulua.
Mainitsin kyllä hänelle, että minun tulee varmaan kertoa muille ennen kun juo itsensä vahvempaan tilaan ja kerroin myös, että omatuntoani kolkuttaa, että joudun salailemaan hänen puolestaan.
Tokaisi vain, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot, ainakaan minua kohtaan"
Esittää tuolla niin mukavaa ja itsellä meni joulufiilis.
Pelkään konflikteja enkä oikein osaa olla muuta kuin hiljaa ja toivoa, että kaikki päättyisi hyvin.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
Alkoholistia ohjaa riippuvuus ja riippuvuus hänessä puhuu tuota kieltä: tytär ei ole lojaali, jos paljastaa hänet.
Alkoholisti ei myönnä omaa ongelmaansa, vaan syy ja ongelma löytyy muista. Muita syyllistetään omasta tilasta. (Oman ongelman myöntäminen olisi parantumisen alku.)
Sinulla ei - onneksi - ole kokemusta kyseisestä ilmiöstä, etkä siksi ole uskoa ap:n kertomusta.
Näin se menee alkoholistien kanssa. Valitettavasti. Mistä tietää, että alkoholisti valehtelee? Se avaa suunsa. Täten, kun muita ei voi muuttaa, niin jokaisen täytyy tehdä päätökset omalta osaltaan. Joko äiti viettää joulut yksin tai ap pilaa omat joulunsa jatkossakin. Seuraavista jouluista et voi syyttää kuin itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
Alkoholisti ei ajattele kuten normaali ihminen. Vahva addiktio, syyttelee lähinnä muita ei itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
Jaa jaa.
Eihän sitä ymmärrä. Se on alkoholismia. Ei sun tarvi ymmärtää.
Tällaista tässä maailmassa vaan on, paljon.
Syyllisyys ja häpeä. Ne sitoo sen alkoholistin ja sen läheisten elämää.
Aapee. Ei ole sinun vika tai sinun häpeä. Sinä vaan häpeät silti.
Häpeä ohjaa toimintaasi… ja syyllisyys.
Äitisi osaa tuon syyllistäminen taidon. Sinä otat sen auliisti vastaan.
Ei ole sinun syy eikä sinun häpeä, että äitisi juo.
Kyllä hänelle voi suoraan sano, että tervetuloa selvinpäin.
Kyllä sinä voit laittaa rajat ihan hyvillä mielin. Äitisi sitten itse valitsee, mitä hän tekee.
Sinulla on paha mieli ja olo sen äitisi viinanjuonnin takia. Ei se sinun olosi siiyä sen pahemmaksi muutu, jos laitat rajat.
Nyt voit pahoin. Äitisi voi pahoin.
Ei se lopu, jos joku ei muuta toimintaansa.
Sinä voi tehdä omat ratkaisusi. Katsot sitten mihin ne johtavat. Eihän tuo nykytila ole hyvä. Ei se pahemmaksi muutu.
Nouse ylös tule esiin. Sinun elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti on sairas. Olisitko äidillesi katkera, jos hänellä olisi joku muu tappava tauti?
Sairaus joka sairastuttaa myös läheiset. Itsensä voi ja kannattaa pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti juo tänään dokuläävässään ja itse vietän idyllistä perhejoulua oman perheen kanssa. Myönnetään, idylliseen jouluun ei kuulu av vauvapalstailu mutta miehen perheen joulu on oikeasti kuin satukirjasta, ilman alkoa.
Oon niin pahoillaan sun puolesta, myös itseni ja muiden alkoholistien lasten puolesta. Vihaan joulua, lapsuudessa se oli pelkkää vanhempien riitelyä enkä osaa nauttia siitä vieläkään. Joka vuosi teen uudenvuodenlupauksen mennä vertaistukiryhmään hakemaan apua itselleni mutta en saa aikaiseksi, kynnys mennä on aivan liian korkea. Äidin alkoholismi vaikuttaa kuitenkin niin paljon mun elämään että jotain tarttis tehdä.
Hyvää joulua ja kaikkea hyvää sinulle vuodelle -22!
Mene. Nyt vaan selittelet. Se alkoholismi edelleen sitoo sinua. Ymmärrän, ja kannustan.
Mene sinne ala anoniin. Älä tee turhia lupauksia vaan TOIMI. Olet arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kun tulin opiskelijana kotiin jouluksi ja äiti dokasi. Veli oli silloin maailmalla ja isä oli jo kuollut. Äiti alkoi juoda isän kuoleman jälkeen, en oikeastaan voi syyttää häntä tai siis ainakin ymmärrän, miksi hän alkoi juoda. Oli pahan irvokasta katsoa, kun känninen äiti makaa sohvalla saunan jälkeen puolipukeissa ja puolisammuksissa itkee kuin pieni lapsi omaa, silloin jo kuollutta ja elävänä erittäin tunnekylmää lestadiolaista äitiään. Silloin ei ollut vielä tietokonetta eikä kännyköillä päässyt nettiin ja ainoa "pakopaikka" siitä kaikesta oli olisi ollut telkkari, joka oli siinä samassa olkkarissa. Menin istumaan pimeään vessaan ja miettimään, että just nyt mä tulen hulluksi. Ehkä vähän tulinkin.
Uskon että varsinkin sotatraumaisten 1910-30- syntyneiden lapset elikkä nykyiset eläkeikäiset ovat jollain lailla jääneet ikuisiksi pikkulapsiksi vaikka päällisin puolisin olisi miten menestyneitä ja olisi pelit ja vehkeet. Usein omatkin vanhempani kuulostavat ihan pikkupojalta-ja tytöltä, ei hyvässä mielessä, ja nyt aikuisena tajuan että he on aina olleet näenmäisesti aikuisia mutta jääneet vaille kaikkea lapsuudessaan, kun omat vanhempansa traumatisoitui sodista.
Niin, ja siksi itse olen toimittanut heille tunnetasolla vanhemman virkaa pienestä pitäen, enkä siis itse ole saanut olla koskaan kunnolla lapsi. Tätä tarkoitetaan sillä sanonnalla että isien synnit periytyvät kolmanteen (vai oliko se neljänteen) polveen.
Anyway. Alkoholillahan näitä juttuja usein Suomessa hoidetaan..
Joo. Vanhemmat pelasivat sitä omaa peliään. Isä joi aggressiivinen. Äiti siinä selitti, että sitten kun olette aikuisia, niin Lähden tästä.
Ei siinä saanut olla turvallisesti lapsi. Alituinen huoli ja pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
On näitä alkkisäitejä, ei se äiteys tai naiseus ole mikään hyväksi tekevä asia.
Kiitos teille vastauksista.
Ilta sujui ihan ok. Päädyin pakottamaan itseni vain unohtamaan enkä aiheuttamaan pääni sisällä suurempaa kaaosta vaan suljin vain "silmäni" ja lopetin koko asian ajattelun, jotta voisin nauttia itsekin joulusta.
No äiti lopetti juomisen jossain kohtii ja lähti pois. En helposti häntä pystynyt katsomaan silmiin enää.
Sellainen tunne päällä, että pitäisikö katkaista välit kokonaan. Normaaleissa olosuhteissa olisin raivonnut tai sanonut erittäin pahasti hänelle juomisesta ja etenkin tuosta syyllistämisestä. Vaikka minua sattuisikin ja sattuu äidille tiukasti sanoaminen sekä suuttuminen niin joskus on ollut pakko, tai useitakin kertoja.
Emme olleen minun kotonani vaan perheenjäsenemme luona ja täällä oli koko perhe. En vain halunnut draamaa nyt yhtään, olin hiljaa sitten. Nyt vain konkretisoitui tuo alkoholismi taas ihan älyttömän sairaana käytöksenä..
Kyllä täällä saa ihmiset oluen saunassa tai ruoan kanssa juoda jouluisin. Äidin kanssa on niin paljon joustettu ylipäätään ettei mitään uhrausta tekisi hänen takiaan mieltä tehdä.
No joo.. Minulla menee pää ihan solmulle kun mietin tätä koko hommaa kaiken kaikkiaan.
Kaikesta joutuu helvetti häpeämään ja syyllistymään, olemaan hiljaa tai niitä rajoja muistutella ettei niiden ohi kävellä. Jatkuvaa psykologista peliä..
No joo. Kiitos kun olen saanut purkaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja myötätuntoni kyllä suuresti täältä teille, jotka ovat myös asian kanssa painineet. Kyllå se jäljen jättää.
Itse olen juuri hakeutumassa terapiaan ja varmaan suurena syy on tämä alkoholismi perheessä. Onneksi olen oppinut vetämään rajoja paremmin mitä vanhemmaksi olen tullut mutta edelleen on korjaamisen varaa.
Onneksi en äidin kanssa ole paljoa muuten tekemisissä. Silloin tällöin soitellaan ja harvemmin enää edes nähdään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastauksista.
Ilta sujui ihan ok. Päädyin pakottamaan itseni vain unohtamaan enkä aiheuttamaan pääni sisällä suurempaa kaaosta vaan suljin vain "silmäni" ja lopetin koko asian ajattelun, jotta voisin nauttia itsekin joulusta.
No äiti lopetti juomisen jossain kohtii ja lähti pois. En helposti häntä pystynyt katsomaan silmiin enää.
Sellainen tunne päällä, että pitäisikö katkaista välit kokonaan. Normaaleissa olosuhteissa olisin raivonnut tai sanonut erittäin pahasti hänelle juomisesta ja etenkin tuosta syyllistämisestä. Vaikka minua sattuisikin ja sattuu äidille tiukasti sanoaminen sekä suuttuminen niin joskus on ollut pakko, tai useitakin kertoja.
Emme olleen minun kotonani vaan perheenjäsenemme luona ja täällä oli koko perhe. En vain halunnut draamaa nyt yhtään, olin hiljaa sitten. Nyt vain konkretisoitui tuo alkoholismi taas ihan älyttömän sairaana käytöksenä..
Kyllä täällä saa ihmiset oluen saunassa tai ruoan kanssa juoda jouluisin. Äidin kanssa on niin paljon joustettu ylipäätään ettei mitään uhrausta tekisi hänen takiaan mieltä tehdä.
No joo.. Minulla menee pää ihan solmulle kun mietin tätä koko hommaa kaiken kaikkiaan.
Kaikesta joutuu helvetti häpeämään ja syyllistymään, olemaan hiljaa tai niitä rajoja muistutella ettei niiden ohi kävellä. Jatkuvaa psykologista peliä..No joo. Kiitos kun olen saanut purkaa.
Ap
Älä yhtään syyllistä itseäsi. Alkoholismi on aivojen ja mielen sairaus. Ikävä totuus on se että päihderiippuvaisella Alkoholi on Kuningas ja siinä kaikki, jopa omat lapset tai rakas puoliso jäävät toiseksi. Mikään ei ole liian pyhää kunhan vaan saa juoda: valehdellaan, syyllistetään, manipuloidaan ja petetään läheisiä ihmisiä aivan surutta. Ihmisen oma persoona jää häviölle kun viinapiru ottaa vallan. Näin se valitettavasti on.
Kehotan lukemaan Minnesota-hoidon Suomeen tuoneen Avominnen julkaisemaan kirjan Viimeinen pisara (kirj. Mika Arramies ja Tuulikki Hakkarainen). Se auttaa hahmottamaan omaa roolia päihderiippuvaisen omaisena.
Niin ja voimia sinulle! Tiedän kokemuksesta että osasi ei ole helppo. Selvästi välität äidistäsi ja haluat hänelle parasta. Muista että ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa jos hän ei apua halua vastaanottaa. Huolehdi omasta jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi myös. Viinakaivo kun on pohjaton ja sinne voi kaataa rakkautta ja huolenpitoa vaikka kuinka ilman tulosta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismin kanssa suurin osa joutuu elämään, kunnes alkoholisti kuolee. Jotkut voivat vähentää ja retkahtavat vain harvoin. Olipa syy geeneissä tai olosuhteissa, niin kukaan muu kuin alkoholisti ei voi ratkaista asiaa. Ihmeellisin asia on minusta se, kun itse on kärsinyt alkoholismista lapsena ja sitten tekee saman vielä pahempana omille lapsilleen, vaikka samanaikaisesti uhriutuu oman lasisen lapsuutensa takia. Onko se jo persoonallisuushäiriön puolella?
Joka tapauksessa älä enää kutsu äitiä perhejuhliin, kun tilanne on tuo. Vasta jos hän on osoittanut pitemmän aikaa olevansa raitis. On hyvin epätodennäköistä, että pystyisi olemaan juomatta, tulee vain pettymyksiä ja draamaa. Alkoholisti löytää kyllä kavereitakin, nimittäin muita juovia. Ilmeisesti tällaista ei vielä äidilläsi ole. Naisten osa niissä kuvioissa on rankka. Voimia sinulle! Ja nostan hattua, kun olet selvinnyt normaaliin elämään tuosta etkä jatkanut mallia omille lapsillesi niin kuin entinen läheiseni teki. Eli hommasi lapsilleen vielä pahemman lapsuuden kuin itsellään oli. Nyt lapset ovat aikuisia jo hekin.
Alkoholisti on sairaus. Jokainen tietää mitä Virtahepo olohuonessa tarkoitaa! Tuhansia tyhjiä lupauksia. Itse uskoin tyhjin lupauksin 12 vuotta. Kunnes siloin poikani oleessa 15 vuotias. Herätti minut ruususen unesta sanomalla: Jätä äiti tuo jätkä käytää sinua hyväkseen !Valise minut tai tuo jätkä! meiltä lähti virtahepo olohuoneesta kesä 1987. Olen ikuisesti kiitolinen asiasta pojalleni.Herätti minut todella ruususen unesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mun alkoholistiäiti vielä meidän juhlapäydissä istui, tarjolla oli lasillinen alkupaloilla, 1 lasi pääruuan kanssa ja kahvi & avec, sitten laitettiin pullot aina takaisin kaappiin. Yksi joulu käytiin sanasota meidän keittiössä kun konjakkia olisi pitänyt saada "toinen kaato".. ei tullut.
Alkoholistin sisar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastauksista.
Ilta sujui ihan ok. Päädyin pakottamaan itseni vain unohtamaan enkä aiheuttamaan pääni sisällä suurempaa kaaosta vaan suljin vain "silmäni" ja lopetin koko asian ajattelun, jotta voisin nauttia itsekin joulusta.
No äiti lopetti juomisen jossain kohtii ja lähti pois. En helposti häntä pystynyt katsomaan silmiin enää.
Sellainen tunne päällä, että pitäisikö katkaista välit kokonaan. Normaaleissa olosuhteissa olisin raivonnut tai sanonut erittäin pahasti hänelle juomisesta ja etenkin tuosta syyllistämisestä. Vaikka minua sattuisikin ja sattuu äidille tiukasti sanoaminen sekä suuttuminen niin joskus on ollut pakko, tai useitakin kertoja.
Emme olleen minun kotonani vaan perheenjäsenemme luona ja täällä oli koko perhe. En vain halunnut draamaa nyt yhtään, olin hiljaa sitten. Nyt vain konkretisoitui tuo alkoholismi taas ihan älyttömän sairaana käytöksenä..
Kyllä täällä saa ihmiset oluen saunassa tai ruoan kanssa juoda jouluisin. Äidin kanssa on niin paljon joustettu ylipäätään ettei mitään uhrausta tekisi hänen takiaan mieltä tehdä.
No joo.. Minulla menee pää ihan solmulle kun mietin tätä koko hommaa kaiken kaikkiaan.
Kaikesta joutuu helvetti häpeämään ja syyllistymään, olemaan hiljaa tai niitä rajoja muistutella ettei niiden ohi kävellä. Jatkuvaa psykologista peliä..No joo. Kiitos kun olen saanut purkaa.
ApÄlä yhtään syyllistä itseäsi. Alkoholismi on aivojen ja mielen sairaus. Ikävä totuus on se että päihderiippuvaisella Alkoholi on Kuningas ja siinä kaikki, jopa omat lapset tai rakas puoliso jäävät toiseksi. Mikään ei ole liian pyhää kunhan vaan saa juoda: valehdellaan, syyllistetään, manipuloidaan ja petetään läheisiä ihmisiä aivan surutta. Ihmisen oma persoona jää häviölle kun viinapiru ottaa vallan. Näin se valitettavasti on.
Kehotan lukemaan Minnesota-hoidon Suomeen tuoneen Avominnen julkaisemaan kirjan Viimeinen pisara (kirj. Mika Arramies ja Tuulikki Hakkarainen). Se auttaa hahmottamaan omaa roolia päihderiippuvaisen omaisena.
Niin ja voimia sinulle! Tiedän kokemuksesta että osasi ei ole helppo. Selvästi välität äidistäsi ja haluat hänelle parasta. Muista että ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa jos hän ei apua halua vastaanottaa. Huolehdi omasta jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi myös. Viinakaivo kun on pohjaton ja sinne voi kaataa rakkautta ja huolenpitoa vaikka kuinka ilman tulosta....
Kiitos kirjavinkistä. Tuota en olekaan lukenut.
Mun äiti juo tänään dokuläävässään ja itse vietän idyllistä perhejoulua oman perheen kanssa. Myönnetään, idylliseen jouluun ei kuulu av vauvapalstailu mutta miehen perheen joulu on oikeasti kuin satukirjasta, ilman alkoa.
Oon niin pahoillaan sun puolesta, myös itseni ja muiden alkoholistien lasten puolesta. Vihaan joulua, lapsuudessa se oli pelkkää vanhempien riitelyä enkä osaa nauttia siitä vieläkään. Joka vuosi teen uudenvuodenlupauksen mennä vertaistukiryhmään hakemaan apua itselleni mutta en saa aikaiseksi, kynnys mennä on aivan liian korkea. Äidin alkoholismi vaikuttaa kuitenkin niin paljon mun elämään että jotain tarttis tehdä.
Hyvää joulua ja kaikkea hyvää sinulle vuodelle -22!