Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisti äiti pilaa taas joulun. Lupasi olla selvinpäin..
24.12.2021 |
Joinakin jouluina pystyy pitämään lupauksen.
Muuttuu niin radikaalisti kun juo joten hänelle ei tarjoilla, jotta draamalta vältyttäisiin.
Tuli mukamas krapulassa kuitenkin mutta oli selvästi hieman päihtynyt. Salaa juo toisten juomia ja naukkailee välissä kun kukaan muu ei paikalla - paitsi minä.
Omatunto kolkuttaa koska en halua aiheuttaa draamaa siitä, että äiti juo salaa enkä kestä että joutuu yksin kotiin viettämään joulua.
Mainitsin kyllä hänelle, että minun tulee varmaan kertoa muille ennen kun juo itsensä vahvempaan tilaan ja kerroin myös, että omatuntoani kolkuttaa, että joudun salailemaan hänen puolestaan.
Tokaisi vain, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot, ainakaan minua kohtaan"
Esittää tuolla niin mukavaa ja itsellä meni joulufiilis.
Pelkään konflikteja enkä oikein osaa olla muuta kuin hiljaa ja toivoa, että kaikki päättyisi hyvin.
Kommentit (36)
Elämä on valintoja. Äitisi on itse valinnut oman elämänsä. Sinulla ap on myös oikeus päättää elämästäsi ja ketä kotiisi kutsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
Olisikin provo.
Tässä istun hiljaa ja mietin, että äitini on todella kaksinaamainen paska.
Minun ollessani vuodattaa ja marttyyrina selittää, että miksi hän ei saa juoda kun muutkin ottavat viiniä. Sanoin ihan suoraan, että kun ei osaa käyttäytyä humalassa enkä pahalla sano, vaan ei haluta kukaan tänne turhaa riitaa jouluna aikaiseksi kun muutenkin nähdään keskimäärin pari kertaa vuodessa, eli harvoin. Yhdessä koko porukalla olemme vain joulut.
Tuossa tuo äiti tarinoi isälle ja vitsailee. Vitsaili vielä yhteeb aiheeseen liittyen, että jouluna ei saa olla salaisuuksia! Nauroi päälle ja katsoin häntä närkåstyneenä.
Kyllä kaikki näkee, ettei ihan selvinpäin ole mutta koska ei juo muiden nähden niin ajattelevat, että laskuhumala tai krapula päällä.
Itse pyörittelen silmiä ja toivon, ettei tilanne eskaloidu ja joudu kertomaan tätä kaikkea myöhemmin perheenjäsenille.
Harmittavan tilanteesta itselleni tekee lähinnä se, että kun äiti tuli kylään ja hänellä oli todella vanha takki päällä, joka synnytti jotain kaukaisia lapsuusmuistoja ja menin halaamaan kun sisään pääsi, toivotin jouluja ja melkein herkityin kun olin iloinen hänen tulostaan. Sitten paljastuikin melkein heti sen jälkeen, että olikin hieman hiprakassa ja sitten tuli nämä jälkimmäiset tilanteet joista olen kertonut.
Meni kyllä maku. Ahdistaa. Enpä taida mennä huomenna hänen luokseen kun pyysi joulupäivän aterialle, jonka valmistellut meitä varten. Jätän väliin.
Mulla myös alkoholistivanhempi ja sukulaisia. Ei pidä lupauksiaan, valehtelee, taipuvaisia itsesääliin, kaikki pyörii heidän ympärillä. Olivat humalassa tai selvinpäin. Humalassa nämä piirteet korostuu. Enkä ole niistä vapaa itsekään, ja myös taipuvainen addiktioihin.
Huu, mulla maha kääntyy nurin, kun luen tuota selvitystäsi. Muistan lapsuudesta, miten hirveää oli tulla koulusta kotiin ja taas kerran pelätä, onko isä selvin päin vai onko alkanut taas juomaan... ja se valtava pettymys, kun repsahdus oli taas käynyt ja se istuu pöydän vieressä ja tuijottaa ulos ja on niin kännissä että näkee ovelle saakka. Mutta erona tohon sun äitiin, että mun isä häpesi itseään. Hänellä säilyi syyllisyydentunto. Osin se tietty pahensi asiaa, koska hän joi myös hukuttaakseen pahenevan itseinhonsa ja häpeänsä.
Nää on kauheita juttua, mua itkettää sun ja vähän itsenikin ja meidän kaikkien alkkisten lasten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huu, mulla maha kääntyy nurin, kun luen tuota selvitystäsi. Muistan lapsuudesta, miten hirveää oli tulla koulusta kotiin ja taas kerran pelätä, onko isä selvin päin vai onko alkanut taas juomaan... ja se valtava pettymys, kun repsahdus oli taas käynyt ja se istuu pöydän vieressä ja tuijottaa ulos ja on niin kännissä että näkee ovelle saakka. Mutta erona tohon sun äitiin, että mun isä häpesi itseään. Hänellä säilyi syyllisyydentunto. Osin se tietty pahensi asiaa, koska hän joi myös hukuttaakseen pahenevan itseinhonsa ja häpeänsä.
Nää on kauheita juttua, mua itkettää sun ja vähän itsenikin ja meidän kaikkien alkkisten lasten puolesta.
Juu, ei hitto niitä itsesäälintäyteisiä vuodatuksia, kaikki pahat asiat mitä isälle ikinä on tapahtunut lapsuudesta lähtien tuli kuultua aina kerran viikossa vkonloppuaamuina...selvinpäin ei mistään näistä pukahtanut, silloin sai vain raivareita. Tiedän kyllä (isän puheista) että oma isänsä oli ankara ja ilkeä ja ja ja. Harmillista ettei tuohon aikaan 30 v sitten ollut tapana käydä terapiassa, vaan sai välittömästi seinähullun leiman jos edes vihjaisi että vähän ahdistaa.
Mä muistan kun tulin opiskelijana kotiin jouluksi ja äiti dokasi. Veli oli silloin maailmalla ja isä oli jo kuollut. Äiti alkoi juoda isän kuoleman jälkeen, en oikeastaan voi syyttää häntä tai siis ainakin ymmärrän, miksi hän alkoi juoda. Oli pahan irvokasta katsoa, kun känninen äiti makaa sohvalla saunan jälkeen puolipukeissa ja puolisammuksissa itkee kuin pieni lapsi omaa, silloin jo kuollutta ja elävänä erittäin tunnekylmää lestadiolaista äitiään. Silloin ei ollut vielä tietokonetta eikä kännyköillä päässyt nettiin ja ainoa "pakopaikka" siitä kaikesta oli olisi ollut telkkari, joka oli siinä samassa olkkarissa. Menin istumaan pimeään vessaan ja miettimään, että just nyt mä tulen hulluksi. Ehkä vähän tulinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti on sairas. Olisitko äidillesi katkera, jos hänellä olisi joku muu tappava tauti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä teillä on siellä alkoholia, kun tiedät äitisi sairauden? Kai ymmärrät, ettei kukaan voi juoda, jos äiti kutsutaan mukaan?
Sama meillä. Oli viineissä jo pualelta päivin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei alkoholistin seurassa saa kenelläkään olla yhtään mitään alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Ei alkoholistin seurassa saa kenelläkään olla yhtään mitään alkoholia.
Täähän tässä tietty on. Mä kyllä ymmärrän hyvin, että tuntuu kohtuuttomalta, ettei kukaan voi ottaa, kun joukossa on yksi alkoholisti. Mutta mä kuvittelisin, että alkkis varmaan ymmärtäisi, jos hänelle sanoisi, että tuu sä vasta tapaninpäivänä tai jotain. Vietätte alkkiksen kanssa erikseen jonkin tilaisuuden, jossa ei ole viinaa. Alkkis kyllä keksii tekemistä aatoksi, vaikka häntä ei kutsuttaisi silloin mukaan. Näin muiden ei tarvitsisi kärsiä alkkiksesta ja istua sen vuoksi kuivin suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on alkoholisti, enkä pilaa jouluani sillä, että ottaisin hänet meille säälistä, koska muutoin joutuu olemaan yksin. En enää katsele sitä, että alkoholisti yrittää piilotella juomistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alkoholistin seurassa saa kenelläkään olla yhtään mitään alkoholia.
Täähän tässä tietty on. Mä kyllä ymmärrän hyvin, että tuntuu kohtuuttomalta, ettei kukaan voi ottaa, kun joukossa on yksi alkoholisti. Mutta mä kuvittelisin, että alkkis varmaan ymmärtäisi, jos hänelle sanoisi, että tuu sä vasta tapaninpäivänä tai jotain. Vietätte alkkiksen kanssa erikseen jonkin tilaisuuden, jossa ei ole viinaa. Alkkis kyllä keksii tekemistä aatoksi, vaikka häntä ei kutsuttaisi silloin mukaan. Näin muiden ei tarvitsisi kärsiä alkkiksesta ja istua sen vuoksi kuivin suin.
Ihan turhaa kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kun tulin opiskelijana kotiin jouluksi ja äiti dokasi. Veli oli silloin maailmalla ja isä oli jo kuollut. Äiti alkoi juoda isän kuoleman jälkeen, en oikeastaan voi syyttää häntä tai siis ainakin ymmärrän, miksi hän alkoi juoda. Oli pahan irvokasta katsoa, kun känninen äiti makaa sohvalla saunan jälkeen puolipukeissa ja puolisammuksissa itkee kuin pieni lapsi omaa, silloin jo kuollutta ja elävänä erittäin tunnekylmää lestadiolaista äitiään. Silloin ei ollut vielä tietokonetta eikä kännyköillä päässyt nettiin ja ainoa "pakopaikka" siitä kaikesta oli olisi ollut telkkari, joka oli siinä samassa olkkarissa. Menin istumaan pimeään vessaan ja miettimään, että just nyt mä tulen hulluksi. Ehkä vähän tulinkin.
Uskon että varsinkin sotatraumaisten 1910-30- syntyneiden lapset elikkä nykyiset eläkeikäiset ovat jollain lailla jääneet ikuisiksi pikkulapsiksi vaikka päällisin puolisin olisi miten menestyneitä ja olisi pelit ja vehkeet. Usein omatkin vanhempani kuulostavat ihan pikkupojalta-ja tytöltä, ei hyvässä mielessä, ja nyt aikuisena tajuan että he on aina olleet näenmäisesti aikuisia mutta jääneet vaille kaikkea lapsuudessaan, kun omat vanhempansa traumatisoitui sodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kun tulin opiskelijana kotiin jouluksi ja äiti dokasi. Veli oli silloin maailmalla ja isä oli jo kuollut. Äiti alkoi juoda isän kuoleman jälkeen, en oikeastaan voi syyttää häntä tai siis ainakin ymmärrän, miksi hän alkoi juoda. Oli pahan irvokasta katsoa, kun känninen äiti makaa sohvalla saunan jälkeen puolipukeissa ja puolisammuksissa itkee kuin pieni lapsi omaa, silloin jo kuollutta ja elävänä erittäin tunnekylmää lestadiolaista äitiään. Silloin ei ollut vielä tietokonetta eikä kännyköillä päässyt nettiin ja ainoa "pakopaikka" siitä kaikesta oli olisi ollut telkkari, joka oli siinä samassa olkkarissa. Menin istumaan pimeään vessaan ja miettimään, että just nyt mä tulen hulluksi. Ehkä vähän tulinkin.
Uskon että varsinkin sotatraumaisten 1910-30- syntyneiden lapset elikkä nykyiset eläkeikäiset ovat jollain lailla jääneet ikuisiksi pikkulapsiksi vaikka päällisin puolisin olisi miten menestyneitä ja olisi pelit ja vehkeet. Usein omatkin vanhempani kuulostavat ihan pikkupojalta-ja tytöltä, ei hyvässä mielessä, ja nyt aikuisena tajuan että he on aina olleet näenmäisesti aikuisia mutta jääneet vaille kaikkea lapsuudessaan, kun omat vanhempansa traumatisoitui sodista.
Tämä on hyvä pointti, selittäisi omissa vanhemmissanikin monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kun tulin opiskelijana kotiin jouluksi ja äiti dokasi. Veli oli silloin maailmalla ja isä oli jo kuollut. Äiti alkoi juoda isän kuoleman jälkeen, en oikeastaan voi syyttää häntä tai siis ainakin ymmärrän, miksi hän alkoi juoda. Oli pahan irvokasta katsoa, kun känninen äiti makaa sohvalla saunan jälkeen puolipukeissa ja puolisammuksissa itkee kuin pieni lapsi omaa, silloin jo kuollutta ja elävänä erittäin tunnekylmää lestadiolaista äitiään. Silloin ei ollut vielä tietokonetta eikä kännyköillä päässyt nettiin ja ainoa "pakopaikka" siitä kaikesta oli olisi ollut telkkari, joka oli siinä samassa olkkarissa. Menin istumaan pimeään vessaan ja miettimään, että just nyt mä tulen hulluksi. Ehkä vähän tulinkin.
Uskon että varsinkin sotatraumaisten 1910-30- syntyneiden lapset elikkä nykyiset eläkeikäiset ovat jollain lailla jääneet ikuisiksi pikkulapsiksi vaikka päällisin puolisin olisi miten menestyneitä ja olisi pelit ja vehkeet. Usein omatkin vanhempani kuulostavat ihan pikkupojalta-ja tytöltä, ei hyvässä mielessä, ja nyt aikuisena tajuan että he on aina olleet näenmäisesti aikuisia mutta jääneet vaille kaikkea lapsuudessaan, kun omat vanhempansa traumatisoitui sodista.
Niin, ja siksi itse olen toimittanut heille tunnetasolla vanhemman virkaa pienestä pitäen, enkä siis itse ole saanut olla koskaan kunnolla lapsi. Tätä tarkoitetaan sillä sanonnalla että isien synnit periytyvät kolmanteen (vai oliko se neljänteen) polveen.
Anyway. Alkoholillahan näitä juttuja usein Suomessa hoidetaan..
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä äitiä yhtään! Kun mä mietin, että oisin ite alkoholisti, jolle tytär joutuu sanomaan noin, mä ainakin syyllistyisin (niin kuin kuuluukin, kun pettää lupaukset ja pilaa toisten joulut). Pyytelisin varmaan rasittavuuteen saakka anteeksi käytöstäni ja oletettavasti alkaisin myös itkeä, ehkä jopa lähtisin dramaattisesti pois, mikä olisi martyyrimäistä mutta tarkoitan vaan, etten ainakaan ikinä pystyisi vaan härskisti syyllistämään tytärtä sanomalla, että "Eihän sinulla mitään omatuntoa sitten ole jos kerrot". Joten hmm. Mietin vaan, että onko tää provo? Kun mun psykologinen silmä sanoo, ettei kukaan kehtaa sanoa noin. Vai onko maailmassa tosiaan alkkisäitejä, jotka on jo noin täysin juoneet tajun oikeasta ja väärästä ja jäljellä on vaan se, että se oma käytös on aina oikein silloinkin kun itse on se joka töppää?
Jos tää on tositarina, niin ap, sun äitis ns. korkeammat aivotoiminnot, kuten käsitys moraalista, on jo tosi huonossa hapessa. Kurja homma, etenkin, kun nää muutokset aivoissa on fyysisiä. Ne siis on todellisia ja osin kai palautumattomiakin ja lisäävät dementian todennäköisyyttä.
Alkoholistia ohjaa riippuvuus ja riippuvuus hänessä puhuu tuota kieltä: tytär ei ole lojaali, jos paljastaa hänet.
Alkoholisti ei myönnä omaa ongelmaansa, vaan syy ja ongelma löytyy muista. Muita syyllistetään omasta tilasta. (Oman ongelman myöntäminen olisi parantumisen alku.)
Sinulla ei - onneksi - ole kokemusta kyseisestä ilmiöstä, etkä siksi ole uskoa ap:n kertomusta.
Alkoholistiäitiä ei kannata kutsua. Ei hän kotona yksin olisi, vaan rakkaimpansa eli alkoholin seurassa.