Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tällaista oli köyhän teinin luokkaretkeily 80-luvulla.

Vierailija
08.04.2015 |

Teimme luokan kanssa retken Savonlinnaan 80-luvun lopulla. Itse olin hyvin köyhän perheen lapsi. Molemmat vanhemmat pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Meidän luokkamme järjesti myyjäiset ja minun olisi pitänyt leipoa niihin 10 kpl kuivakakkua. Äitini sanoi ettei ole varaa ja antoi leipoa vain 3 kappaletta ja vanhan vyön myyjäisiin myytäväksi. Voi sitä häpeän määrää, kun jo vuosia koulukiusattuna jouduin viemään vain sen 3 kakkua myyjäisiin ja vyön.
Olisin halunnut kuolla enkä viedä niitä myyjäisiin lainkaan.
Toivottavasti enää ei kenelläkään perheellä ole näin asiat ja lapsi joudu häpeämään tilannetta.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
08.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, miksi perheet pakotetaan leipomaan tuollaisia kakkuja ja noin monta. Sama juttu nykyaikana nämä tabletit ja läppärit, joita koulussa käytetään - jo ekaluokalla vaaditaan osassa kouluja tabletteja koululaiselle kotoa, omasta takaa.

Vierailija
2/3 |
08.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauhea ainesten tuhlaus ja sähkön kulutus tehdä 10 kakkua!
ja onneksi meillä ei vaadita kolmannellakaan tabletteja tms!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
08.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surullista. Luulen, että nykylapset ovat avoimempia eivätkä häpeile vähävaraisuuttaan, edellyttäen etteivät ole yrittäneet pitää yllä mielikuvaa jostakin muusta. Arvelen, että tänään lapset sanovat rehellisesti, että vanhemmat ovat työttömiä, eikä ole varaa mihinkään ylimääräiseen (kaikki työttömät eivät todellakaan kanna rahojaan viinakauppaan ja tupakanmyyjälle). Ja mitä häpeämistä köyhyydessä sitten on? Se että perheillä on kovin erilainen taloudellinen asema, lienee ollutkin suurin syy siihen, että luokkaretkirahojen kerääminen joitakin vuosia sitten kiellettiin ja edellytettiin, että koulu maksaa retket. Nyt on kyllä vähitellen palattu taas vanhaan käytäntöön. Lienevätkö ohjeet unohtuneet vai ovatko ne löystyneet?

Minä olin luokkaretkellä vain kerran kansakoulun neljännelle luokalla, kun tehtiin päivän retki pariin oman läänin kaupunkiin. En muista, pitikö siitä maksaa mitään. Keskikoulun lopuksi yleensä tehtiin retki naapurimaahan, mutta kun meitä vuotta vanhemmat olivat käyttäytyneet niin huonosti, ei meitä päästetty retkelle ollenkaan. Lukion aikana kävimme kerran naapurikaupungissa maakuntamuseossa ja teatterissa. Itse ne piti maksaa, mutta se reissu tuli sentään aikaan halvaksi. No onpa noita erilaisia retkiä saanut sitten tehdä aikuisena koko rahan edestä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme seitsemän