Lue keskustelun säännöt.
Sinä, nainen, joka luet kirjoja!
24.12.2021 |
Olisiko ongelma, jos mies lukisi vain ja ainoastaan mangaa? Luulisitko olevasi häntä sivistyneempi etkä voisi tämän takia olla miehen kanssa?
Kommentit (21)
Olisi luultavasti ongelma. Tykkään käydä monipuolisia keskusteluja enkä usko että pelkkää mangaa lukevan miehen kanssa olisi tylsää keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olisi kiva keskustella luetuista kirjoista yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi luultavasti ongelma. Tykkään käydä monipuolisia keskusteluja enkä usko että pelkkää mangaa lukevan miehen kanssa olisi tylsää keskustella.
No pöh, siis tarkoitin että en usko että olisi kiinnostavaa. Pelkkää mangaa lukevan miehen (tai naisen) kanssa olisi varmaan aika tylsää keskustella.
Ei olisi ongelma. Lukeminen kannattaa aina, oli se sitten mitä tahansa. Muistakin asioista voi keskustella, kuin kirjallisuudesta, jos tällä saralla ei kohdata.
Ei minkäänlainen ongelma. Ite luen laidasta laitaan, tietoa, hömppää, fantasiaa, elämänkertoja jne. Sarjakuvissa on paljonkin hyvää. Ei kannata lukittautua mihinkään karsinaan vapaaehtoisesti. Ei edes sinne sarjakuvakarsinaan... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas. Laidasta laitaan tuli vastauksia. Itse kun koen, että tämä ei ole oikeaa lukemista, kun en lue tyyliin 400 sivua prlkkää tekstiä ja pohdi syvällisesti mitä kukin lause oikeasti merkitsi tai mitä kirjailia haki takaa pla, pla, pla. :D
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luulisi olevani. Olisin.
Kuinka usein sinun pitää jakuttaa manga-kysymystäsi tällä palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä miespuolinen ystäväni tutustuttiin minut mangaan. Sain häneltä aihetta käsittelevän sarjakuvakirjan joululahjaksi. Se oli todella hauska. Kyseinen mies on kuitenkin lukenut paljon muutakin, joten keskustelumme ei ole mitenkään yksipuolista.
Ei Mangassa mitään vikaa ole, mutta monipuolisuus on aina mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
No kivat sulle, kai. Itse ole oppinut, että parisuhteissa tuollainen taidekeskustelu olisi teennäistä pidemmän päälle. Se kuuluu ikään kuin "julkisen keskustelun" ja vastaavien keskutelujen piiriin. Vähän vastaavaa tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa. Tiedän paljonkin akateemisia tuttujani, joiden kanssa keskustellaan seminaareissa ja vastaavissa kirjallisuudesta vakavaan, syvälliseen sävyyn mutta auta armias, jos seminaarin loputtua yrittää jatkaa aiheesta. Sitten katsotaan jo hieman pitkään tyyliin hei, ne näyttämövalot on jo sammutettu, ei tarvii enää esittää. Jotta keskustelu taas viriäisi, tarvitaan vähintään humalatila, sitten se ei tunnu taas niin nololta. Tavallaan surullista, tavallaan ymmärrettävää. Voisin kuvitella miesystävän kanssa käyväni huippuhenkevää kirjallisuuskeskustelua siinä vaiheessa, kun yritetään vielä näyttää itsestä parasta puolta ja ollaan väkisinkin toistaiseksi vieraskoreita mutta myöhemmin se tuntuisi kieltämättä hieman kornilta. Vähintäänkin pitäisi olla tosiaan vähän huppelissa, jotta se ei tuntuisi niin keinotekoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Laidasta laitaan tuli vastauksia. Itse kun koen, että tämä ei ole oikeaa lukemista, kun en lue tyyliin 400 sivua prlkkää tekstiä ja pohdi syvällisesti mitä kukin lause oikeasti merkitsi tai mitä kirjailia haki takaa pla, pla, pla. :D
Kylläpäs kuulostat katkeralta. Lukeminen on tiedätkö muutakin kuin pelkästään monta sataa sivua paksujen teosten jokaisen lauseen analysointia. Oletko kuullut vaikka novelleista tai pienoisromaaneista? Tai runoista? Lukemaansa kannattaa kyllä miettiä, että tajuaa mitä lukee. Sarjakuvissa ei ole mitään vikaa ja luen niitä itsekin, mutta se että rajoittuu lukemaan vain yhden genren yhtä genreä kertoo tietystä yksipuolisuudesta. Ei siinäkään mitään, jokainen saa lukea mitä haluaa, mutta pitää sitten hyväksyä muiden mielipiteet asiasta (varsinkin jos niitä kysyy). Kokeilepa joskus lukea jotain muuta, niin ei tarvitse olla katkera niille jotka lukevat. Tai hyväksy asia näin ja etsi itsesi kaltaisia naisia, jotka lukevat vain mangaa tai eivät lue ollenkaan. Miksi edes kyselet lukevien naisten mielipiteitä, kun suhtaudut heihin noin ylimielisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
No kivat sulle, kai. Itse ole oppinut, että parisuhteissa tuollainen taidekeskustelu olisi teennäistä pidemmän päälle. Se kuuluu ikään kuin "julkisen keskustelun" ja vastaavien keskutelujen piiriin. Vähän vastaavaa tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa. Tiedän paljonkin akateemisia tuttujani, joiden kanssa keskustellaan seminaareissa ja vastaavissa kirjallisuudesta vakavaan, syvälliseen sävyyn mutta auta armias, jos seminaarin loputtua yrittää jatkaa aiheesta. Sitten katsotaan jo hieman pitkään tyyliin hei, ne näyttämövalot on jo sammutettu, ei tarvii enää esittää. Jotta keskustelu taas viriäisi, tarvitaan vähintään humalatila, sitten se ei tunnu taas niin nololta. Tavallaan surullista, tavallaan ymmärrettävää. Voisin kuvitella miesystävän kanssa käyväni huippuhenkevää kirjallisuuskeskustelua siinä vaiheessa, kun yritetään vielä näyttää itsestä parasta puolta ja ollaan väkisinkin toistaiseksi vieraskoreita mutta myöhemmin se tuntuisi kieltämättä hieman kornilta. Vähintäänkin pitäisi olla tosiaan vähän huppelissa, jotta se ei tuntuisi niin keinotekoiselta.
Jos keskustelu kulttuurista tuntuu teennäiseltä eikä arkielämään sopivalta, se kertoo siitä että kulttuuri ei kuulu luontevasti sinun elämääsi. Siksi se on sinusta teennäistä. Kaikilla ei ole samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Laidasta laitaan tuli vastauksia. Itse kun koen, että tämä ei ole oikeaa lukemista, kun en lue tyyliin 400 sivua prlkkää tekstiä ja pohdi syvällisesti mitä kukin lause oikeasti merkitsi tai mitä kirjailia haki takaa pla, pla, pla. :D
Kylläpäs kuulostat katkeralta. Lukeminen on tiedätkö muutakin kuin pelkästään monta sataa sivua paksujen teosten jokaisen lauseen analysointia. Oletko kuullut vaikka novelleista tai pienoisromaaneista? Tai runoista? Lukemaansa kannattaa kyllä miettiä, että tajuaa mitä lukee. Sarjakuvissa ei ole mitään vikaa ja luen niitä itsekin, mutta se että rajoittuu lukemaan vain yhden genren yhtä genreä kertoo tietystä yksipuolisuudesta. Ei siinäkään mitään, jokainen saa lukea mitä haluaa, mutta pitää sitten hyväksyä muiden mielipiteet asiasta (varsinkin jos niitä kysyy). Kokeilepa joskus lukea jotain muuta, niin ei tarvitse olla katkera niille jotka lukevat. Tai hyväksy asia näin ja etsi itsesi kaltaisia naisia, jotka lukevat vain mangaa tai eivät lue ollenkaan. Miksi edes kyselet lukevien naisten mielipiteitä, kun suhtaudut heihin noin ylimielisesti?
Noinko sinä tulkitsit kommenttini?! Kukahan tässä se katkera on…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
No kivat sulle, kai. Itse ole oppinut, että parisuhteissa tuollainen taidekeskustelu olisi teennäistä pidemmän päälle. Se kuuluu ikään kuin "julkisen keskustelun" ja vastaavien keskutelujen piiriin. Vähän vastaavaa tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa. Tiedän paljonkin akateemisia tuttujani, joiden kanssa keskustellaan seminaareissa ja vastaavissa kirjallisuudesta vakavaan, syvälliseen sävyyn mutta auta armias, jos seminaarin loputtua yrittää jatkaa aiheesta. Sitten katsotaan jo hieman pitkään tyyliin hei, ne näyttämövalot on jo sammutettu, ei tarvii enää esittää. Jotta keskustelu taas viriäisi, tarvitaan vähintään humalatila, sitten se ei tunnu taas niin nololta. Tavallaan surullista, tavallaan ymmärrettävää. Voisin kuvitella miesystävän kanssa käyväni huippuhenkevää kirjallisuuskeskustelua siinä vaiheessa, kun yritetään vielä näyttää itsestä parasta puolta ja ollaan väkisinkin toistaiseksi vieraskoreita mutta myöhemmin se tuntuisi kieltämättä hieman kornilta. Vähintäänkin pitäisi olla tosiaan vähän huppelissa, jotta se ei tuntuisi niin keinotekoiselta.
Jos keskustelu kulttuurista tuntuu teennäiseltä eikä arkielämään sopivalta, se kertoo siitä että kulttuuri ei kuulu luontevasti sinun elämääsi. Siksi se on sinusta teennäistä. Kaikilla ei ole samoin.
:D, tietäisitpä vain. No, ehkäpä se kuitenkin tässä tapauksessa menee niin päin, että kun kulttuuri kuuluu ammattina elämään, olisi yhtä kummallista puhua siitä jatkuvasti kotona kuin lääkärin puhua tauotta kotipöydässä samoja asioita kuin potilastyössä sairaalassa.
Mutta sä olet kulttuurin kuluttaja, et tuottaja, joten sulle toi kulttuurin tuominen sinne arkeen ja jakaminen vielä miehellekin on kiva ja varmasti teitä molempia sivistävä harrastus, mikä on ihan tosi hyvä juttu. Kiva, thanks for sharing!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
No kivat sulle, kai. Itse ole oppinut, että parisuhteissa tuollainen taidekeskustelu olisi teennäistä pidemmän päälle. Se kuuluu ikään kuin "julkisen keskustelun" ja vastaavien keskutelujen piiriin. Vähän vastaavaa tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa. Tiedän paljonkin akateemisia tuttujani, joiden kanssa keskustellaan seminaareissa ja vastaavissa kirjallisuudesta vakavaan, syvälliseen sävyyn mutta auta armias, jos seminaarin loputtua yrittää jatkaa aiheesta. Sitten katsotaan jo hieman pitkään tyyliin hei, ne näyttämövalot on jo sammutettu, ei tarvii enää esittää. J.
Mikä ihmeen taidekeskustelu. Molemmat, tai jompikumpi esim. lukee tai on lukenut, jotain kirjaa, missä joku ajatus, tai mielikuva on jotain, jonka haluaa jakaa toisen kanssa. Näistä voi syntyä extempore tosi hyviä juttuja, rakastan aitoa keskustelua ja kommunikointia, vaikkei aina oltais edes samaa mieltä. Riittää, kun kumpikaan ei nitistä toisen mielipidettä huonompana, vaan on kaksi eri näkökantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää mangaa lukeva mies on ookoo ja ihan kiinnostavaakin, jos jollain tosiaan on tuollainen tarkkarajainen lajiviehtymys.
Mangahan on taidetta, vaikka sitä pidetään teinimeininkinä. Murr siinä ON paljon muutakin kuin vain juoni ja hahmot, kuten mangasarjiksessa ruutujen sommitelmat ja kuvakulmat, leikkaukset tilanteesta toiseen... just tolla teknisellä puolella tapahtuu se taide, vaikka hahmot lapsenomaisia ja juonetkin.
OIkeastaan olisi ihan kiinnostavaakin keskustella manga-miehen kanssa, tosin ei kai kukaan parisuhteessa keskustele puolison kanssa jostain taidevaikutelmista ja kirjojen juonista, joten siinäkin mielessä ihan sama, mitä ukko lukee tai katsoo.
Miten niin ei, ei varmaan kaikki, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan muillakin ja itsekin olen parisuhteessa keskustellut. Just parisuhteessa on mahtavaa, kun pystyy jauhamaan vaikka kirjan ajatuskuvioista. Parisuhteessa vietetään aikaa niin paljon yhdessä, että ei niitä "omia" ajatuksia loputtomiin riitä. Mielekkäämpää kirjoista keskustelu on, kuin tuhahtelu telkkariohjelmille.
No kivat sulle, kai. Itse ole oppinut, että parisuhteissa tuollainen taidekeskustelu olisi teennäistä pidemmän päälle. Se kuuluu ikään kuin "julkisen keskustelun" ja vastaavien keskutelujen piiriin. Vähän vastaavaa tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa. Tiedän paljonkin akateemisia tuttujani, joiden kanssa keskustellaan seminaareissa ja vastaavissa kirjallisuudesta vakavaan, syvälliseen sävyyn mutta auta armias, jos seminaarin loputtua yrittää jatkaa aiheesta. Sitten katsotaan jo hieman pitkään tyyliin hei, ne näyttämövalot on jo sammutettu, ei tarvii enää esittää. Jotta keskustelu taas viriäisi, tarvitaan vähintään humalatila, sitten se ei tunnu taas niin nololta. Tavallaan surullista, tavallaan ymmärrettävää. Voisin kuvitella miesystävän kanssa käyväni huippuhenkevää kirjallisuuskeskustelua siinä vaiheessa, kun yritetään vielä näyttää itsestä parasta puolta ja ollaan väkisinkin toistaiseksi vieraskoreita mutta myöhemmin se tuntuisi kieltämättä hieman kornilta. Vähintäänkin pitäisi olla tosiaan vähän huppelissa, jotta se ei tuntuisi niin keinotekoiselta.
Jos keskustelu kulttuurista tuntuu teennäiseltä eikä arkielämään sopivalta, se kertoo siitä että kulttuuri ei kuulu luontevasti sinun elämääsi. Siksi se on sinusta teennäistä. Kaikilla ei ole samoin.
:D, tietäisitpä vain. No, ehkäpä se kuitenkin tässä tapauksessa menee niin päin, että kun kulttuuri kuuluu ammattina elämään, olisi yhtä kummallista puhua siitä jatkuvasti kotona kuin lääkärin puhua tauotta kotipöydässä samoja asioita kuin potilastyössä sairaalassa.
Mutta sä olet kulttuurin kuluttaja, et tuottaja, joten sulle toi kulttuurin tuominen sinne arkeen ja jakaminen vielä miehellekin on kiva ja varmasti teitä molempia sivistävä harrastus, mikä on ihan tosi hyvä juttu. Kiva, thanks for sharing!
Ivallista ja ylimielistä. Hymph.
Luultavasti joku nainen olisi kiinnostunut jostain muusta kulttuurista ja aiheesta, eikä kaikilla naisilla ja sillä miehellä kiinnostukset kohtaisi. Se voi olla ratkaiseva tekijä joillekin, siinä missä muutkin harrastusaiheet (esim. metsästäjä vs vegaani). Olisiko mies muutenkin japaniin suuntautunut? Nainen saattaisi olla suuntautunut vaikka kreikkaan.
Olisi ongelma. Sarjakuvat ei ole oikeita kirjoja ja tarkoitettu pojille, ei miehille.