Lue keskustelun säännöt.
jatkoa tuohon " vain huono äiti vie isompi hoitoon" ....jne (omatunnosta)
16.09.2006 |
en nyt sen enempää puutu siihen kuinka joku vie hoitoon isomman lapsen ja on kotona vauvan kanssa - tehkööt jokainen niin kuin tykkää (vaikken minäkään sitä ymmärrä). Minua mietittyttää se seikka että jos viette hoitoon kun itse olette esim kotona joko yksin tai pienemmän kanssa niin eikö teille tule ollenkaan huono omatunto. Siis ihan siitä itse teosta, hmm...vaikea selittää mutta...Yritän, tyttöni kohta 3v on hoidossa 12pv kuukaudessa (vuorotyö). Joka kuukausi riittää 11 pv. Silloin pvkotitädit ovat ehdottaneet monesti että voisin tuoda tytön vielä yhden päivän kun hän viihtyy siellä ja heillä ollut retki edessä tai jotain muuta kivaa (viime syksy itki paljon mut nyt tykkää mennä). No, näin olen tehnyt ja olen siivonnut, käynyt kaupungissa rauhassa ja kerran jopa nukkunut, käynyt uimassa kerran. Ja siitä olen nauttinut, siis siitä että olen hetken vain minä (lapsia 4, isommat jo koulussa) MUTTA se että vien tytön hoitoon kun en ole työssä - siitä saan huonoa omatuntoa enkä kehtaa edes sanoa sitä kenellekään. Sen takia mietin et miten te muut reagoitte siihen jos lapsi usein hoidossa kun olette kotona? Meillä tämä kuitenkin vain kerran kuussa.
Kommentit (27)
Eikö " vauvan kanssa oleilu" ole sinusta merkityksellistä työtä? Älkää jumankauta naiset aliarvioiko omia saavutuksianne 24/7! Vauvan kanssa oleilu opettaa lapselle PALJON. Pääasiallinen hoitaja opettaa vauvalle tunteista, itsetunnosta jne, se oleilukin on todella tärkeä tekijä! On eri asia, pidetäänkö vauva koko ajan sitterissä istumassa yksikseen vai paskasissa vaipoissa apaattisena pinnasängyssä vai äidin/isän seurassa vaikkei sylissä koko ajan jne. Näistä vauvoista kasvaa erilaisia ihmisiä sen perusteella, millainen se ensimmäinen vuosi on ollut.
Ei sinä vauva-aikana tarvitse tavoitella mitään sen tärkeämpää. Itse jättäisin gradut ja muut myöhemmäksi. Lapsille aikaa. Että edes yksi vuosi heidän elämästään oltaisiin heidän tarpeidensa mukaan. Lapsi kasvaa, muu maailma voi sen verran odottaa!
Itse pidin esikoisenkin kotona, kun kuopus syntyi. Ikäeroa 1v9kk heillä. Joskus tehtiin jotain isompaa, usein vain oltiin kotona, tehtiin ruokaa, käytiin ulkona. Sitä arkea. En väheksy sitä tippaakaan. Lapsille se oli tärkeää. Perusturvallisuus tulee kotoa. Kukaan ei vaadi sankarisuorituksia, mutta omien lasten kanssa täytyy jaksaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossei ole isommat lapset jaloissa kiehnäämässä.
Itse olen ollut tähän asti sitä mieltä, että lapsen vieminen hoitoon jos itse on kotona on laiskuutta ja siitä on syytäkin kantaa huonoa omaatuntoa.
Tänä syksynä sitten esikoinen aloitti hoidon ja itse olen kotona vauvan kanssa.
Täytyy myöntää että tunnen välillä vieläkin sitä huonoa omaatuntoa, mutta ennenkaikkea syvää kiitollisuutta siitä että päätin näin tehdä. Minä jaksan paremmin. Huudan vain murto-osan entisestä ja uskon sen vaikuttavan lapseenkin positiivisesti.
Virikkeitä ei tossa meidän päiväkodissa ole senkään vertaa kuin koti/kerhosysteemissä, mutta alkovaikeuksien jälkeen lapsi viihtyy. Kysyi äskenkin joko on tarhapäivä.
Osasyynä on varmaan oma henkinen lamani vauvan ja esikoisen sairastumisen johdosta, mutta en kyllä ketään syyllistäisi vaikka syy hoitoon viemiseen olisi mikä tahansa.
Ja tilanteena se, että iso(t) vekara(t) viedään " pois jaloista hoitoon" , että äiti saa vääntää gradua kun vauva nukkuu.... Kyllä se kuulostaa minusta kamalan itsekkäältä sen äidin osalta. Mitä edes teki sitä vauvaa sitten? Millainen suhde muodostaa vauvan ja muiden lasten välille, jos näkevät vauvaa vain viikonloppuisin? Ihan käsittämätöntä! Mutta tää on niin tätä nykyaikaa. Mikään ei riitä ja kaikki pitää saada heti! Ja vain itselle, muista niin väliksi. Edes omista lapsista. :(
lus lomat ja viikonloput tietty.
Kyllä äitikin saa olla välillä itsekäs! Jos gradun teko houkuttaa, niin miks ihmeessä ei sitä saisi välillä vääntää _vauvanhoidon_ kärsimättä.
Teillä kotihoitajilla taitaa olla aika nössöjä lapsia josseivät halua tarhaan muiden lasten kanssa leikkimään. Vai ovatko koskaan olletkaan? tiedättekö edes mistä puhutte?
Ja sitäpaitsi jos äiti kotona vain ä-loman niin aika julmaa on lapselle tulla erotetuksi kavereistaan siksi ajaksi jos on jo tottunut olemaan päiväkodissa ja siellä tutut lapset. Ilman mitään (kerhoa/päiväkotia) ei kenenkään yli 3-vuotiaan tulisi olla! Parempi vanhojen kaverien kanssa kuin uusien ensin hetki ja sitten taas vanhojen pariin...
Ottakaanpa kotihoitajat vähän perspektiiviä asioihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sai kotihoitoaikanaan tavata ystäviä puistoissa, kyläillessä sekä oli yökylässä ja meillä oli kavereita yökylässä. Ja näin kerrostalossa pihassa on paljon lapsia, joiden kanssa leikkii tietenkin.
Alle 3-vuotiaan paikka on kotona.
Ehkä ne joilla ei ole muuta elämänsisältöä kuin omat lapset ei tajua että ei ihan kaikkeen kukaan repeä, ja jos pysyy virkeämpänä tekemällä muutakin kuin lasten hoitoa, niin parempi niin! Jos pk-ihmiset on yhtään fiksuja niin nekin sen tajuaa! Eikä yli 3-vuotiaille ole hyväksikään olla koko ajan äidin vierellä.