Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa tunnet olosi epämukavaksi?
07.04.2015 |
Millaisissa tilanteissa teitä alkaa ahdistaa?
Itsellani on kaksi tilannetta, jotka ovat sellaisia jokapäiväisiä ja täysin normaaleja, mutta silti niin kamalia. Puhelimessa puhuminen ja kaupan kassalla oleminen.
Puhelimessa ollessa en ollenkaan tiedä, koska lopettaa se puhelu. Monesti jään odottamaan sitä, että toinen lopettaa puhelun, mutta kun se toinen odottaa, että minä lopetan ensin niin linjoille laskeutuu kiusallinen hiljaisuus.
Kaupan kassalla ollessa tilanne ahdistaa aina jonotuksesta rahojen takaisin saamiseen asti. Jonottaessa ei tiedä mihin katsella, joten luen ne ip-lehtien otsikot sataan kertaan ja pää pöyrii kuin pöllöllä kun katselen kelloja ja lehtiä yms. Kassalla ollessa sitten taas katselen minne sattuu, mutta en vahingossakaan katso siihen myyjään, myös se rahojen antaminen ja saaminen ahdistaa, koska aina ne rahat voi tippua ja muiden jonotusaika pitenee. En myöskään voi mennä nuorten ja kauniiden kassaneitien kassoille, koska en koe olevani heidän kassojensa arvoinen.
Ongelmat ne on minullakin. Tänään tuntuu olevan sellainen päivä, että kaikki mietityttää ja teen ainakin sata aloitusta AV:lle. No en tee tämän jälkeen enää yhtään.
- P21 (Peräkamaripoika)
Kommentit (26)
Ahdistaa, kun lapset haluaa syliin. Olen kahden lapsen äiti ja töissä kohtaan lapsia päivittäin. Silti lasten kaikki syliin tunkemisyritykset ahdistaa. En osaa lohduttaa tai sylitellä lapsiani. Yksi tuttavaperheen tyttö on tottunut tulemaan liki ja saattaa huomaamatta istahtaa syliin. Lasten läheisyys ahdistaa aika ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:41"]
En voi sietää mitään illanviettoja yms, joissa on yhtään vieraita ihmisiä. Varsinkin naisporukalla vietettävät jutut saa mut hermoromahduksen partaalle. Menin typeryyksissäni lupautumaan kaasoksi eräälle tutulle (en vain kehdannut sanoa ei) ja nyt odotan kauhulla polttareita. Tuntikausia tuntemattomien naisten turhanpäiväistä kaakatusta. Istun vaan kiusaantuneena hiljaa kun en osaa heittäytyä.
[/quote]
Uuuu.. "Olen liian fiksu muiden ihmisten (naisten) seuraan."
- Kun pitää soittaa ennestään tuntemattomalle työnantajalle ja yrittää myydä itseään puhelimessa.
- Kun toinen ihminen alkaa takertumaan minuun liikaa.
- Kun toinen henkilö ei ole ihan täysissä järjissään: humala, neurologinen sairaus, dementia tms.
- Kun pikkulapset näkevät lävitseni :). Siis siinä kuinka vaivaantunut olen heidän seurassaan. En osaa olla pikkulasten kanssa luonteva.
- Kun toinen ihminen heittäytyy marttyyriksi ja valittaa koko ajan. Tuntuu kuin aivoni olisivat liekeissä.
Mua ahdisti tänään läheisen ihmisen tuska. Sellainen, joka saa ihmisen tekemään pahaa itselleen. Sellainen, jota en voi ottaa häneltä pois vaikka kuinka haluaisin! Sellainen, joka saa isonkin ihmisen kiemurtelemaan kuin pienen eläimen. Sen jälkeen kun lähdin sairaalasta ei ahdistanut mikään arkipäiväinen asia. Tuo vain.
Mutta jos ja kun tilanne taas paranee, ni eiköhän muakin ala ahdistamaan sosiaaliset tilanteet yms. Sellanen tää ihmismieli on.
Minäkään en tykkää puhua puhelimessa, paitsi parin ihmisen kanssa (äiti, isä ja sisko) ja kaupan kassoilla aina vähän ahdistaa.
Eniten kuitenkin vaikeutta aiheuttaa tosi hiljaiset paikat missä on kuitenkin muita ihmisiä, esim tänään kun menin kelalle. Varmaan kymmenen muuta ihmistä pakkalla ja koko paikka on haudanhiljainen. Hyi. Ja ruuhkabussiin meneminen, kun tulet sisälle viimeisenä.. jokapäiväinen ahdistus siitäkin. Ja liian kovat, koko ajan kuuluvat äänetkin ahdistaa. Meinasin jäädä tänään bussista pois kun joku lapsi kiljui vartin yhteen menoon. Mulla on itselläkin lapsia, en vihaa lapsia tai ärsyynny lasten äänistä, mutta en antaisi omankaan kiljua bussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:41"]
En voi sietää mitään illanviettoja yms, joissa on yhtään vieraita ihmisiä. Varsinkin naisporukalla vietettävät jutut saa mut hermoromahduksen partaalle. Menin typeryyksissäni lupautumaan kaasoksi eräälle tutulle (en vain kehdannut sanoa ei) ja nyt odotan kauhulla polttareita. Tuntikausia tuntemattomien naisten turhanpäiväistä kaakatusta. Istun vaan kiusaantuneena hiljaa kun en osaa heittäytyä.
[/quote]
Uuuu.. "Olen liian fiksu muiden ihmisten (naisten) seuraan."
[/quote] Uuuu... Joku kotkottaja taisi saada kalikasta ;)
Ahtaissa paikoissa, esim. täysissä liikennevälineissä sekä huoneissa, joissa on huono ilma ja tuntuu että happi loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydet hissit, ehdottomasti. Yritän parhaani mukaan olla joutumatta hissiin, ainakaan täyteen, mutta välillä on tilanteita joissa ei ole vaihtoehtoa. Aivan kauhea tilanne.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/970 Rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkoittaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hissiin tunkee tummapintainen miesporukka ja olet ainoa nainen siellä peränurkassa. Ja sitten pitäisi raivata tie sinne ovelle, kun hissi pysähtyy sinun kerrokseesi. Anteeksi, anteeksi..pääsenkö ohi..
Ja inhoan ylipäätään koskea vieraita ihmisiä/olla liian lähellä.
Kaupan kassalla on kyllä epämukavaa ja kirjoittaminen jonkun vieraan katsellessa. Hyi saasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kävelen kadulla ja autoja tulee vastaan ja tuntuu että en kävele suoraan vaan horjahtelen suuntaan jos toiseen :/
Puhelin mullakin.
Lisäksi: hississä vieraan ihmisen kanssa, huomion keskipisteenä, kyläpaikassa syöminen (tää on ehkä pahin - inhoan syödä niin että ruuan laittanut seuraa vieressä maistuuko ja kuinka paljon syön ja mitä kaikkea otan. Jep, syömishäiriö tausta. En ole lihava.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten kosktettelu, esim. kättely kokouksessa kaikkien kanssa joka helvetin kerta, eikö riittäisi että tervehtii? Sitten pitää lotrata käsidesiä jotta pystyy syömään mitä nyt onkin tarjolla. Jos joku tulee halaamaan se on ihan kauhean vaivaannuttavaa, miestä ja pieniä lapsiani tykkään halailla, mutta en muita, en aikuista lastani, en äitiäni tai sisaruksiani.
Jotenkin vaivaannuttavaa on kohdata ihminen jota on kohdannut suru, jotenkin mun on vaikea sanoa että otan osaa, en tiedä miksi, joskus myös sairaiden ihmisten kanssa oleminen on jotenkin... ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa.
En halua myöskään nähdä toisten ihmisten kiihkeää suutelua ja kähmintää jossain julkisella paikalla, siitä tulee jo niin kauhea myötähäpeä.
En tykkää muutenkaan myötähäpeän tunteesta yhtään enenpää kuin omasta häpeästäkään, en tykkää mistään"hassuista" vitseistä joissa nolataan toinen.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:39"]
Kaupan kassalla on kyllä epämukavaa ja kirjoittaminen jonkun vieraan katsellessa. Hyi saasta.
[/quote]
Siis luentomuistiinpanojen kirjoittaminen täydessä luentosalissa on t u s k a l l i s t a! Koska ääh mitä jos ne näkee mitä mä kirjoitan ja se mitä kirjoitan onkin ihan tyhmää? Entä jos mun kynä kopisee liikaa pöytää vasten ja niitä ärsyttää? Näkeekö ne että mun kädet hikoilee?!
Vaistoan joistakin ihmisistä, että ne ei pidä minusta. Sellaisen ihmisen kanssa (pakko)jutustelu on hyvin epämukavaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 18:01"]
Joo mullakin tuo kaupan kassa.
[/quote]
Ajattelin, että olen ainoa retardi kassoilla. Pelastit juuri elämäni!
- P21 (Peräkamaripoika)
Aina kun joudun esittäytymään jossain palaverissa tai ottamaan kantaa johonkin asiaan pakolla. Olen ammatissa jossa sen pitäisi olla luonteva osa työtä. Mutta ei ole minulle, asiakkaan kanssa kahden ollessa ei hermostuta.
En voi sietää mitään illanviettoja yms, joissa on yhtään vieraita ihmisiä. Varsinkin naisporukalla vietettävät jutut saa mut hermoromahduksen partaalle. Menin typeryyksissäni lupautumaan kaasoksi eräälle tutulle (en vain kehdannut sanoa ei) ja nyt odotan kauhulla polttareita. Tuntikausia tuntemattomien naisten turhanpäiväistä kaakatusta. Istun vaan kiusaantuneena hiljaa kun en osaa heittäytyä.