Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö vai lähtisitkö parisuhteesta,
05.04.2015 |
joka on muuttunut lähes pelkäksi hyväksi ystävyydeksi? Ja kun realistisesti ajateltuna tuskin tulisit enää löytämään ketään läheskään yhtä hyvää ihmistä rinnallesi pysyvästi olemaan, eli nykyinen kumppani tosiaankin on hyvä ihminen, eikä sinkkuelämäkään ole koskaan seurallisena ihmisenä tuntunut itselle oikealta valinnalta, eikä ollenkaan kiinnosta tapailla ketään satunnaisia vain tapailun vuoksi.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkonen. Eikös terveet suhteet aina perustu nimenomaan ystävyyteen?
Väittäisin, että pitkät suhteet painottuvat aina ystävyyteen. En itse koe asiassa mitään negatiivista, tosin en tiedäkään kuinka kaverillisella pohjalla ap:n suhde on. Omassa suhteessa olemme parhaat kaverukset miehen kanssa, mutta samalla harrastamme seksiä päivittäin ja teemme romanttisia reissuja kimpassa jne. Olemme toisissamme kiinni paljon, mutta toisaalta emme useinkaan kulje käsi kynkässä kaupungilla. Itselläni on turvallinen olo, kun mies on paras ystäväni.
Minä en ainakaan harrasta seksiä ystävieni kanssa joka päivä. -18
Kuka tässä sellaista on väittänyt? Ymmärrä pointti, ei se vänkäämisen arvoista ole.
Minusta oli aika selvää, etä tässä ketjussa puhutaan suhteesta, joka on enää ainoastaan kaverillisella tasolla. Sinun kommenttisi meni siksi ohi maalin. Totta kai parisuhteessa on myös ystävyyttä, mutta usemmat haluavat siltä muutakin. -18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, suhde muuttuu kun vuosia kuluu..itse oli aikoinaan kovinkin villi ja halukas. Nykyään parasta on vaan tuttu ja mukava seura sohvalla tv:tä katsoessa/syödessä tai perheen kesken touhutessa. Meillä on toki ongelmiakin, eikä mies välttämättä ole ihan täydellinen (remppatsidot, oma-aloitteisuus jne ovat retuperällä), mutta olemme olleet yhdessä 11 v. Voimme puhua kaikesta ja meillä on helppoa olla toistemme seurassa.
En jaksa ainakaan ruveta etsimään sitä "täydellistä" jota tuskin löytyisi koskaan.
Hieno juttu, jos molemmat haluavat suhteelta samoja asioita. -18
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan ihminen voi pohtia tällaista hajoamatta täysin? ap
Aika kauan.
Muuta koeajaksi muualle ja kun huomaat, että elämä helpottui, teet erosta pysyvän.
SIis liittonne on ilmeisesti seksitön?
Parisuhde on eri asia kuin ystävyys, joten tuossa vaiheessa se parisuhde on jo loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pohtinut samaa asiaa n. puoli vuotta. Vuosikymmen yhdessä, nuoresta asti. Mies on kaikin puolin ihana, virheet toki meissä molemmissa mutta ei juuri riidellä, arki sujuu, matkustellaan ym. Suurimmat rakkaudenroihut on koettu, välillä tuntuu että ollaan kämppiksiä ja välillä taas läheisempiä. Kesällä ihastuin pienesti toiseen mieheen ollessani toisella puolella Suomea, mitään ei tapahtunut mutta pisti taas miettimään että mitä jos.
Lähinnä ahdistaa se, että jos nyt ei lähde (kun ei vielä ole mitään yhteistä, lapsia ja omaa kotia tarkoitan) niin kaduttaako vanhempana? Ja jos lähtee, katuuko lähtöä ja pahimmillaan viettää elämänsä jonkun hullun kanssa tai yksin? Voi kun olis joku teleportti et pääsis kattoo eri elämän vaihtoehtoja :D
Vierailija kirjoitti:
Itse pohtinut samaa asiaa n. puoli vuotta. Vuosikymmen yhdessä, nuoresta asti. Mies on kaikin puolin ihana, virheet toki meissä molemmissa mutta ei juuri riidellä, arki sujuu, matkustellaan ym. Suurimmat rakkaudenroihut on koettu, välillä tuntuu että ollaan kämppiksiä ja välillä taas läheisempiä. Kesällä ihastuin pienesti toiseen mieheen ollessani toisella puolella Suomea, mitään ei tapahtunut mutta pisti taas miettimään että mitä jos.
Lähinnä ahdistaa se, että jos nyt ei lähde (kun ei vielä ole mitään yhteistä, lapsia ja omaa kotia tarkoitan) niin kaduttaako vanhempana? Ja jos lähtee, katuuko lähtöä ja pahimmillaan viettää elämänsä jonkun hullun kanssa tai yksin? Voi kun olis joku teleportti et pääsis kattoo eri elämän vaihtoehtoja :D
Kuinka usein teillä on seksiä ja onko sitä riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein teillä on seksiä ja onko sitä riittävästi?
Nro 28 vastaa: vähän vaihdellen, joskus kerran viikossa, joskus kerran kuussa. Mun mielestä riittävästi, miehen mielestä ei.
Voi täällä sama tilanne. Mies ihana, kaikki hyvin,ei riitoja, mutta mies on alannut tuntumaan ystävältä. Intohimo kadonnut. Yhdessä ollaan oltu pian 15v.
Ihastuin yhteen mieheen nelisen vuotta sitten. Hän on mielessäni päivittäin.
Tänä kesänä ero on pyörinyt mielessäni. Ahdistaa ja itkettää.
En halua rikkoa lapsilta kotia ja silti kaipaan läheisyyttä, intohimoa ym.
Kamala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vain avoimissa suhteissa. Tässä tilanteessa ja suhdemallissa olen onnellinen, eikä minun tarvitse lähteä pitkistä suhteista, jotta voisin kokea yhteyttä myös muiden ihmisten kanssa. Myönnän ihan suoraan, että minulle olisi liian iso uhraus jo ajatus siitä, etten saisi enää koskaan tuntea sitä huumaa, jota vastarakastuneena tuntee. Ja yhtälailla arvostan kumppanuutta, ystävyyttä ja sitoutumista ja turvaa, jota pitkät suhteet tuovat tulessaan.
Toki ymmärrän, ettei minun valintani ole kaikkia varten.
Jos olet aikanaan himoinnut miestä hulluna muutaman ekan vuoden ja hän sinua, mutta viime vuosina seksielämä on hiipunut, sitä voi taas saada roihuun, esim yhteisellä rantalomalla joka on vähissä vaatteissa irti arjesta. Lapset hoitoon vaan, mieluummin kuin lusikat jakoon.
Kotona myös fantasiat vain pöytään ja kaksin niillä leikkimään. En vielä jättäisi.
Jos mies vain kaljoittelee, sille ei voi mitään ja jättäisin.
Jos on vuosien kaunaa kotitöiden jaosta ja muusta, menisin paritetapiaan, en jättäisi.
Jos et ole miestä koskaan oikeastaan halunnutkaan mutta olit silloin liian nuori ymmärtämään seksistä paljon mitään, niin olet valinnut väärän miehen väärin perustein, jättäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin omasta suhteestani kun kävi noin. En voinut elää ilman lihallista himoa, jos näin voisi sanoa. Jonkun ajan päästä sitten satumalta tapasinkin uuden miehen joka vei sitten jalat alta. Suhde oli tulta ja tappuraa niin hyvässä kuin pahassa. En oikeasti tiedä kumpi olisi ollut parempi suhde jäädä. Molemmissa omat hyvät puolensa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:42"]Toinen haluaa jatkaa, ei hän tosin painosta eikä pakota, eli antaisi minun kyllä lähteä ilman draamaa jos se on se mitä tahdon tehdä. Liian usein mietin lähtemistä, aivan liian usein, ja se aiheuttaa lopulta tuskallisen ristiriidan sisälleni. :( Annan itselleni kiitosta edes siitä, että kaikki on rehellisesti puhuttua. En ole näissä ajatuksissani salaa. ap
Saattaapa olla että kadut teit niin tai näin. Nämä on kai vaan koettava kantapään kautta, seuraavalla kerralla tietää jo sitten. Tai lähtee etsimään taas uutta kipinää.
Ei kukaan ikinä kadu sitä että lähti onnensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aikanaan himoinnut miestä hulluna muutaman ekan vuoden ja hän sinua, mutta viime vuosina seksielämä on hiipunut, sitä voi taas saada roihuun, esim yhteisellä rantalomalla joka on vähissä vaatteissa irti arjesta. Lapset hoitoon vaan, mieluummin kuin lusikat jakoon.
Kotona myös fantasiat vain pöytään ja kaksin niillä leikkimään. En vielä jättäisi.Jos mies vain kaljoittelee, sille ei voi mitään ja jättäisin.
Jos on vuosien kaunaa kotitöiden jaosta ja muusta, menisin paritetapiaan, en jättäisi.
Jos et ole miestä koskaan oikeastaan halunnutkaan mutta olit silloin liian nuori ymmärtämään seksistä paljon mitään, niin olet valinnut väärän miehen väärin perustein, jättäisin.
Tämä!^
Lisäksi! Miksi ei kumppanin kanssa voi olla hyvä kaveri? Tottakai parisuhteessa pitää olla myös intohimoa. Sen eteen pitää sitten alkaa tekemään töitä jos se on hiipunut. Ei parisuhde mene omalla painollaan, kyllä se vaivaa vaatii.
Mut jätettiin pari vuotta sitten ap:n kaltaisessa tilanteessa. Olihan se silloin kova pala purtavaksi, mutta nyt olen onnelisempi kuin koskaan aikaisemmin. En silti palaisi näillä tiedoilla exän kanssa yhteen, mutta näillä tiedoilla jos olisin vanhassa suhteessa tekisin monta asiaa toisin. Panostaisin suhteeseen aivan erillailla. No ehkä seuraavassa suhteessa sitten. :)
M42
Kuka tässä sellaista on väittänyt? Ymmärrä pointti, ei se vänkäämisen arvoista ole.